Digitalisaatio http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139598/all Sun, 28 Oct 2018 20:45:49 +0200 fi SOTE MUMMON SILMIN http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263290-sote-mummon-silmin <p>Sote-uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus. Sote-uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.&nbsp;</p><p><a href="https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ajankohtaista " title="https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ajankohtaista ">https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ajankohtaista </a></p><p>Osana sote-uudistusta on tarkoitus laajentaa asiakkaan valinnanvapautta.&nbsp;Valinnanvapaudella tarkoitetaan asiakkaan oikeutta valita itse, mistä hän saa sosiaali- ja terveyspalveluja.&nbsp; Julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voivat jatkossakin tuottaa asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Kolmas sektori sisältää muut valinnanvapauden piiriin kuuluvat palvelut.&nbsp;</p><p><a class="Hyperlink SCXW165622335" href="https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-maakunta-ja-sote-uudistus-tehdaan-koko-suomelle" rel="noreferrer" target="_blank">https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-maakunta-ja-sote-uudistus-tehdaan-koko-suomelle</a>&nbsp;</p><p>Ikäihmisten osuus&nbsp;(yli 60-vuotiaat)&nbsp;Suomen väestöstä on&nbsp;noin 18 prosenttia. He ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden pääkäyttäjiä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuvaamme mummon arkea soteviidakossa. Mummon vointi on tänäkin aamuna heikohko ja hän on&nbsp;yksin. Hän tuntee tarvitsevansa pikaisesti lääkärin apua. Mummo asuu 30 kilometrin päässä keskustasta. Mummon kotiin on asetettu&nbsp;&nbsp;digitaalisaatiolaitteet,&nbsp; joiden tarkoituksena on sujuvoittaa ja tuoda joustavuutta mummon arkeen.&nbsp;</p><p>Mummo saa hädin tuskin soitettua DORO-puhelimellaan&nbsp;keskustan terveysaseman sairaanhoitajalle. Mummo odottaa ja saa sanoman, jossa&nbsp;kehotetaan&nbsp;puhelimen avulla valitsemaan soitetaanko hänelle vai jättääkö hän viestin. Hän valitsee odotan.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Sairaanhoitaja vastaa ja mummo saa kertoa&nbsp;tarinaansa. Sairaanhoitaja kehottaa mummoa käyttämään hänelle asennettua digitaalista palvelua. Sen avulla hän voi tilata palvelusetelin määrittämää palvelua.&nbsp;&nbsp;</p><p>Osaako mummo käyttää digitaalista palvelua&nbsp;ja valita itselleen&nbsp;sopivan palvelun? Ovatko kaikki palveluntarjoajat digitaalipalveluiden piirissä?&nbsp;Tietääkö mummo mikä palveluseteli on, mistä sen saa, mitä se sisältää ja mihin sitä voi käyttää?&nbsp;&nbsp;</p><p>Entä kun mummo tarvitsee yhteydenottoa etälääkäriin tai etälääkäri on sovitusti mummoon yhteydessä. Miten&nbsp;onnistuu linkkien avaaminen?&nbsp;Itsemäärämisoikeus&nbsp;menee ojasta allikkoon.&nbsp;&nbsp;</p><p>Eräänä ratkaisuna olisi&nbsp;muun muassa ns.&nbsp;palvelun järjestäjä. Hän arvioi mummon terveyden ja mummon ympäristöolosuhteet. Hän ohjaa, neuvoo ja auttaa digitaalipalveluiden käyttöön&nbsp;ja käy aika ajoin mummon luona.&nbsp;&nbsp;</p><p>Oma budjetti&nbsp;syrjäyttäisi palvelusetelin. Mummolle suunnitellaan vuotuinen budjetti. Näin mummon ei tarvitse miettiä palvelun hintaa. Hän voi valita&nbsp;julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin palvelun.&nbsp;Joka sektorilla palvelu on samanhintaista.&nbsp;</p><p>Näyttävätkö sotepalvelut&nbsp;mummon silmin yhdenvertaiselle ja laadukkaalle?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Karin Karjalainen&nbsp;</p><p>Mervi Eskelinen&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus. Sote-uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. 

https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ajankohtaista 

Osana sote-uudistusta on tarkoitus laajentaa asiakkaan valinnanvapautta. Valinnanvapaudella tarkoitetaan asiakkaan oikeutta valita itse, mistä hän saa sosiaali- ja terveyspalveluja.  Julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voivat jatkossakin tuottaa asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Kolmas sektori sisältää muut valinnanvapauden piiriin kuuluvat palvelut. 

https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-maakunta-ja-sote-uudistus-tehdaan-koko-suomelle 

Ikäihmisten osuus (yli 60-vuotiaat) Suomen väestöstä on noin 18 prosenttia. He ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden pääkäyttäjiä.  

Kuvaamme mummon arkea soteviidakossa. Mummon vointi on tänäkin aamuna heikohko ja hän on yksin. Hän tuntee tarvitsevansa pikaisesti lääkärin apua. Mummo asuu 30 kilometrin päässä keskustasta. Mummon kotiin on asetettu  digitaalisaatiolaitteet,  joiden tarkoituksena on sujuvoittaa ja tuoda joustavuutta mummon arkeen. 

Mummo saa hädin tuskin soitettua DORO-puhelimellaan keskustan terveysaseman sairaanhoitajalle. Mummo odottaa ja saa sanoman, jossa kehotetaan puhelimen avulla valitsemaan soitetaanko hänelle vai jättääkö hän viestin. Hän valitsee odotan.   

Sairaanhoitaja vastaa ja mummo saa kertoa tarinaansa. Sairaanhoitaja kehottaa mummoa käyttämään hänelle asennettua digitaalista palvelua. Sen avulla hän voi tilata palvelusetelin määrittämää palvelua.  

Osaako mummo käyttää digitaalista palvelua ja valita itselleen sopivan palvelun? Ovatko kaikki palveluntarjoajat digitaalipalveluiden piirissä? Tietääkö mummo mikä palveluseteli on, mistä sen saa, mitä se sisältää ja mihin sitä voi käyttää?  

Entä kun mummo tarvitsee yhteydenottoa etälääkäriin tai etälääkäri on sovitusti mummoon yhteydessä. Miten onnistuu linkkien avaaminen? Itsemäärämisoikeus menee ojasta allikkoon.  

Eräänä ratkaisuna olisi muun muassa ns. palvelun järjestäjä. Hän arvioi mummon terveyden ja mummon ympäristöolosuhteet. Hän ohjaa, neuvoo ja auttaa digitaalipalveluiden käyttöön ja käy aika ajoin mummon luona.  

Oma budjetti syrjäyttäisi palvelusetelin. Mummolle suunnitellaan vuotuinen budjetti. Näin mummon ei tarvitse miettiä palvelun hintaa. Hän voi valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin palvelun. Joka sektorilla palvelu on samanhintaista. 

Näyttävätkö sotepalvelut mummon silmin yhdenvertaiselle ja laadukkaalle? 

 

Karin Karjalainen 

Mervi Eskelinen 

]]>
4 http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263290-sote-mummon-silmin#comments Digitalisaatio Sote Vanhukset Yhteiskunta Sun, 28 Oct 2018 18:45:49 +0000 Mervi Eskelinen http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263290-sote-mummon-silmin
Tulevaisuuden työelämä siirtyy urasta alustatalouteen ja "portfolioihin" http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262104-tulevaisuuden-tyoelama-siirtyy-urasta-alustatalouteen-ja-portfolioihin <p>Sain tänään (5.10.) postissa taksikuljettajan kokeen tulokset. Trafi antoi hyväksytyn suorituksen, ja tämän seurauksena saan hankittua luvat ajaa sivutoimisesti laillisesti Uberia. Vielä pitää hankkia toki uusi auto ja tähän vakuutukset.</p><p>Tämän seurauksena minulla on jatkossa neljä eri työtä tai ansaintatoimea: päätoiminen palkkatyö, sivutoiminen yrittäjyys sosiaalisen median alalla, kaupunginvaltuutetun luottamustehtävä ja siihen liittyvät useat muut luottamustoimet sekä jatkossa myös sivutoiminen Uber-ajo, silloin kun huvittaa.</p><p>Väitän omiin kokemuksiini nojaten, että tulevaisuudessa työ muuttuu urasta enemmän &quot;portfoliomaiseksi&quot;. Eli yhdelle työnantajalle kerrallaan tehtävistä 3-10 vuoden työrutistuksista (ns. urasta), itse koottavaksi palapeliksi. Tavanomainen ansiotyö ja sivutoiminen yrittäjyys limittyvät ja muuttuvat hybridiksi, &quot;palkansaaja-yrittäjyydeksi&quot;.</p><p>Voisi kuvitella, että tämä muuttaa työelämää epävarmemmaksi ja työtätekevän tilanteen hauraaksi. Oikeastaan asiassa käy nähdäkseni juuri päinvastoin: voin priorisoida sitä tekemistä, josta muodostuu eniten lisäarvoa itselleni sekä asiakkailleni - ja vastaavasti minimoida sellaista tekemistä, joka ei miellytä itseä.</p><p><strong>Nassim N. Talebin</strong> termein kuvattuna työelämä muuttuu korttinsa fiksusti pelaaville aktiivisille nuorille &quot;anti-hauraammaksi&quot;: enää jatkossa portfolio-työtä tekevän ei tarvitse esimerkiksi jäädä roikkumaan vakituiseen palkkatyöhön, jossa tätä esimerkiksi työpaikkakiusataan. Hälvemmät riippuvuussuhteet voimaannuttavat työntekijää.</p><p>Sen sijaan monista lähteistä koostetut ansiot mahdollistavat nimenomaan sen, ettei jokin yksi asiakkuus tai työnantaja muodosta ihmiselle toimeentulon kannalta epätervettä &quot;riippuvuussuhdetta&quot;, johon joutuu jäämään roikkumaan itsensä elättämiseksi, vaikka ei oikeasti kokisi työtä merkitykselliseksi tai kokee työpaikkakiusaamista tms.</p><p>Alustatalous siis mahdollistaa monenlaisia asioita, ja ainakin omalla kohdallani tämä on konkretisoitunut mielekkäällä tavalla: OP-Kevytyrittäjä -palvelu hoitaa yrittäjän byrokratiani, kirjanpidon sekä veroilmoitukset. Uber puolestaan mahdollistaa henkilökyytien tarjoamisen - juuri silloin kun siltä tuntuu!</p><p>Tulevaisuuden silpputyö ja &quot;epäsäännöllinen keikkatyö&quot; eli ns. palkansaaja-yrittäjä -hybridi ei ole uhkakuva - se on iso voimavara!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain tänään (5.10.) postissa taksikuljettajan kokeen tulokset. Trafi antoi hyväksytyn suorituksen, ja tämän seurauksena saan hankittua luvat ajaa sivutoimisesti laillisesti Uberia. Vielä pitää hankkia toki uusi auto ja tähän vakuutukset.

Tämän seurauksena minulla on jatkossa neljä eri työtä tai ansaintatoimea: päätoiminen palkkatyö, sivutoiminen yrittäjyys sosiaalisen median alalla, kaupunginvaltuutetun luottamustehtävä ja siihen liittyvät useat muut luottamustoimet sekä jatkossa myös sivutoiminen Uber-ajo, silloin kun huvittaa.

Väitän omiin kokemuksiini nojaten, että tulevaisuudessa työ muuttuu urasta enemmän "portfoliomaiseksi". Eli yhdelle työnantajalle kerrallaan tehtävistä 3-10 vuoden työrutistuksista (ns. urasta), itse koottavaksi palapeliksi. Tavanomainen ansiotyö ja sivutoiminen yrittäjyys limittyvät ja muuttuvat hybridiksi, "palkansaaja-yrittäjyydeksi".

Voisi kuvitella, että tämä muuttaa työelämää epävarmemmaksi ja työtätekevän tilanteen hauraaksi. Oikeastaan asiassa käy nähdäkseni juuri päinvastoin: voin priorisoida sitä tekemistä, josta muodostuu eniten lisäarvoa itselleni sekä asiakkailleni - ja vastaavasti minimoida sellaista tekemistä, joka ei miellytä itseä.

Nassim N. Talebin termein kuvattuna työelämä muuttuu korttinsa fiksusti pelaaville aktiivisille nuorille "anti-hauraammaksi": enää jatkossa portfolio-työtä tekevän ei tarvitse esimerkiksi jäädä roikkumaan vakituiseen palkkatyöhön, jossa tätä esimerkiksi työpaikkakiusataan. Hälvemmät riippuvuussuhteet voimaannuttavat työntekijää.

Sen sijaan monista lähteistä koostetut ansiot mahdollistavat nimenomaan sen, ettei jokin yksi asiakkuus tai työnantaja muodosta ihmiselle toimeentulon kannalta epätervettä "riippuvuussuhdetta", johon joutuu jäämään roikkumaan itsensä elättämiseksi, vaikka ei oikeasti kokisi työtä merkitykselliseksi tai kokee työpaikkakiusaamista tms.

Alustatalous siis mahdollistaa monenlaisia asioita, ja ainakin omalla kohdallani tämä on konkretisoitunut mielekkäällä tavalla: OP-Kevytyrittäjä -palvelu hoitaa yrittäjän byrokratiani, kirjanpidon sekä veroilmoitukset. Uber puolestaan mahdollistaa henkilökyytien tarjoamisen - juuri silloin kun siltä tuntuu!

Tulevaisuuden silpputyö ja "epäsäännöllinen keikkatyö" eli ns. palkansaaja-yrittäjä -hybridi ei ole uhkakuva - se on iso voimavara!

]]>
5 http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262104-tulevaisuuden-tyoelama-siirtyy-urasta-alustatalouteen-ja-portfolioihin#comments Alustatalous Digitalisaatio Työelämä Fri, 05 Oct 2018 19:47:18 +0000 Mikko Laakso http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262104-tulevaisuuden-tyoelama-siirtyy-urasta-alustatalouteen-ja-portfolioihin
OP:n yt:t ovat vasta alkua – keskiluokan yllä leijuu hyödyttömyyden aave http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261659-opn-ytt-ovat-vasta-alkua-keskiluokan-ylla-leijuu-hyodyttomyyden-aave <p>Viikon yt-pommi tulee pankkimaailmasta, kun OP ilmoitti aloittavansa 6000 työntekijää koskevat <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005840441.html">yt-neuvottelut</a>. Toimitusjohtaja ja pääluottamusmies ovat jo rauhoitelleet oopeelaisia ja sanoneet, että mitään jätti-irtisanomisia on tuskin tulossa. Voi siis olla, että CV-klinikoille joutaa lopulta aktivoitavaksi vain joitain satoja ihmisiä, eikä edes tuhannen poispotkitun rajapyykkiä saavuteta.</p><p>Sillä, saako monon kuvan persauksiinsa lopulta 200 vai 2000 ihmistä, ei ole isossa kuvassa suurta merkitystä. OP:n yt:t ovat kuitenkin merkitykselliset sen takia, että ne antavat hieman esimakua siitä, miten digitalisaatio pystyy syrjäyttämään keskiluokkaista työtä.</p><p>Meistä entistä useamman työ on korvattavissa väsymättömällä algoritmilla ja valtavaa datamäärää analysoiva koneoppiminen rökittää ihmisen monissa tehtävissä. Tämä korvattavissa olevaksi joutuminen on tietenkin kova eksistentialistinen shokki niille ihmisille, joiden itsekunnioitus ja identiteetti ovat sidoksissa palkkatöissä käymiseen ja ajatukseen, että ahkerasti työskentelemällä voi aina tehdä itsestään korvaamattoman.</p><p>Enää kaikki eivät voi ahkeroimalla tehdä itsestään korvaamattomia, joten olemme astumassa maailmaan, jossa vielä eilen vankalta vaikuttaneen keskiluokan osaaminen ja työhistoria voivat olla jo huomenna täysin hyödyttömiä.</p><p>Suomessa keskustelua hallitsee kaikesta muutospuhurista huolimatta naiivi narratiivi, joka ei näe digitalisaation, tekoälyn ja robotisaation &ndash; toisin sanoen tuotantovoimien &ndash; kehityksellä juuri minkäänlaisia negatiivisia työllisyysvaikutuksia. Valtavirtamediassa ehkä tunnistetaan tuotantovoimien kehityksen tuhoavan ammatteja ja työpaikkoja, mutta pääkirjoitustoimittajat ja talouslehtien hyväpalkkaiset kolumnistit jaksavat aina vakuuttaa lukijoilleen, että tokihan katoavien työpaikkojen tilalle syntyy uusia.</p><p>Viekoittelevan simppeli ajatus kulkee siten, että kun aina ennenkin kadonneiden työtehtävien tilalle on syntynyt uusia, niin samoin käy kohtalonomaisella vääjäämättömyydellä nytkin. Että kyllähän toki nyt, kun aina ennenkin! Ikävä kyllä juuri kukaan ei osaa kertoa mikä on se mekanismi, joka synnyttäisi massoittain sellaista keskiluokkaista työtä, jota alati kehittyvä tekoäly ei pysty hoitamaan ja jolle olisi runsaasti kysyntää markkinoilla.</p><p>Kansantalouden kannalta uutta hyväpalkkaista työtä olisi syytä syntyä nopeasti, sillä ajaudumme vallitsevissa talouden rakenteissa nopeasti vaikeuksiin, mikäli keskiluokkaisten työpaikkojen tilalle ei synny yhtä hyväpalkkaisia töitä. Jos esimerkiksi OP:lla 2500&euro; kuukaudessa tienannut tradenomi päätyy yt-kierroksen jälkeen Alepan kassalle tonnia pienemmällä kuukausipalkalla, valtion verotulot tippuvat ja kysyntä tuotteille ja palveluille vähenee, kun pienemmällä palkalla ei ylläpidetä keskiluokkaista kulutustasoa. Yksi kaupankassa-tradenomi ei vielä ole kansantaloudellinen tragedia, mutta jos kato käy massoittain keskiluokkaisista hommista matalapalkka-aloille, niin vähäisempikin talousviisas ymmärtää, että vaikeuksissa ollaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Paniikin lietsomiseen ei kuitenkaan ole syytä ja tuskin keskiluokan työllisyydessä tapahtuu mitään kovin mullistavaa ainakaan seuraavan parin vuoden sisällä. Suomessa olisi kuitenkin syytä keskustella &ndash; muotisanaa käyttääkseni &ndash; yhteiskunnan <em>resilienssistä</em> digitalisaation aiheuttaman rakennemuutoksen edessä. Tuotantovoimien vallankumouksellinen kehitys lupaa radikaalia tuottavuusloikkaa, mutta yhteiskunnan instituutioiden on mukauduttava taloudellisessa perustassa tapahtuviin muutoksiin. Mukautumisen soisi olevan mieluummin proaktiivista kuin reaktiivista.</p><p>Viimeistään nyt olisi myös ruvettava keskustelemaan siitä, kuka omistaa tuotantovälineet, jotka syrjäyttävät ihmistyötä ja palkkatuloja.</p><p>Ehkä jonkin sortin sosialismi on välttämätöntä tulevaisuudessa? &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikon yt-pommi tulee pankkimaailmasta, kun OP ilmoitti aloittavansa 6000 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Toimitusjohtaja ja pääluottamusmies ovat jo rauhoitelleet oopeelaisia ja sanoneet, että mitään jätti-irtisanomisia on tuskin tulossa. Voi siis olla, että CV-klinikoille joutaa lopulta aktivoitavaksi vain joitain satoja ihmisiä, eikä edes tuhannen poispotkitun rajapyykkiä saavuteta.

Sillä, saako monon kuvan persauksiinsa lopulta 200 vai 2000 ihmistä, ei ole isossa kuvassa suurta merkitystä. OP:n yt:t ovat kuitenkin merkitykselliset sen takia, että ne antavat hieman esimakua siitä, miten digitalisaatio pystyy syrjäyttämään keskiluokkaista työtä.

Meistä entistä useamman työ on korvattavissa väsymättömällä algoritmilla ja valtavaa datamäärää analysoiva koneoppiminen rökittää ihmisen monissa tehtävissä. Tämä korvattavissa olevaksi joutuminen on tietenkin kova eksistentialistinen shokki niille ihmisille, joiden itsekunnioitus ja identiteetti ovat sidoksissa palkkatöissä käymiseen ja ajatukseen, että ahkerasti työskentelemällä voi aina tehdä itsestään korvaamattoman.

Enää kaikki eivät voi ahkeroimalla tehdä itsestään korvaamattomia, joten olemme astumassa maailmaan, jossa vielä eilen vankalta vaikuttaneen keskiluokan osaaminen ja työhistoria voivat olla jo huomenna täysin hyödyttömiä.

Suomessa keskustelua hallitsee kaikesta muutospuhurista huolimatta naiivi narratiivi, joka ei näe digitalisaation, tekoälyn ja robotisaation – toisin sanoen tuotantovoimien – kehityksellä juuri minkäänlaisia negatiivisia työllisyysvaikutuksia. Valtavirtamediassa ehkä tunnistetaan tuotantovoimien kehityksen tuhoavan ammatteja ja työpaikkoja, mutta pääkirjoitustoimittajat ja talouslehtien hyväpalkkaiset kolumnistit jaksavat aina vakuuttaa lukijoilleen, että tokihan katoavien työpaikkojen tilalle syntyy uusia.

Viekoittelevan simppeli ajatus kulkee siten, että kun aina ennenkin kadonneiden työtehtävien tilalle on syntynyt uusia, niin samoin käy kohtalonomaisella vääjäämättömyydellä nytkin. Että kyllähän toki nyt, kun aina ennenkin! Ikävä kyllä juuri kukaan ei osaa kertoa mikä on se mekanismi, joka synnyttäisi massoittain sellaista keskiluokkaista työtä, jota alati kehittyvä tekoäly ei pysty hoitamaan ja jolle olisi runsaasti kysyntää markkinoilla.

Kansantalouden kannalta uutta hyväpalkkaista työtä olisi syytä syntyä nopeasti, sillä ajaudumme vallitsevissa talouden rakenteissa nopeasti vaikeuksiin, mikäli keskiluokkaisten työpaikkojen tilalle ei synny yhtä hyväpalkkaisia töitä. Jos esimerkiksi OP:lla 2500€ kuukaudessa tienannut tradenomi päätyy yt-kierroksen jälkeen Alepan kassalle tonnia pienemmällä kuukausipalkalla, valtion verotulot tippuvat ja kysyntä tuotteille ja palveluille vähenee, kun pienemmällä palkalla ei ylläpidetä keskiluokkaista kulutustasoa. Yksi kaupankassa-tradenomi ei vielä ole kansantaloudellinen tragedia, mutta jos kato käy massoittain keskiluokkaisista hommista matalapalkka-aloille, niin vähäisempikin talousviisas ymmärtää, että vaikeuksissa ollaan.   

Paniikin lietsomiseen ei kuitenkaan ole syytä ja tuskin keskiluokan työllisyydessä tapahtuu mitään kovin mullistavaa ainakaan seuraavan parin vuoden sisällä. Suomessa olisi kuitenkin syytä keskustella – muotisanaa käyttääkseni – yhteiskunnan resilienssistä digitalisaation aiheuttaman rakennemuutoksen edessä. Tuotantovoimien vallankumouksellinen kehitys lupaa radikaalia tuottavuusloikkaa, mutta yhteiskunnan instituutioiden on mukauduttava taloudellisessa perustassa tapahtuviin muutoksiin. Mukautumisen soisi olevan mieluummin proaktiivista kuin reaktiivista.

Viimeistään nyt olisi myös ruvettava keskustelemaan siitä, kuka omistaa tuotantovälineet, jotka syrjäyttävät ihmistyötä ja palkkatuloja.

Ehkä jonkin sortin sosialismi on välttämätöntä tulevaisuudessa?  

]]>
1 http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261659-opn-ytt-ovat-vasta-alkua-keskiluokan-ylla-leijuu-hyodyttomyyden-aave#comments Digitalisaatio Kansantalous Keskiluokka Yt-neuvottelut Thu, 27 Sep 2018 14:04:09 +0000 Petri Jämsä http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261659-opn-ytt-ovat-vasta-alkua-keskiluokan-ylla-leijuu-hyodyttomyyden-aave
Ikäsyrjintää pankkipalveluissa http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260652-ikasyrjintaa-pankkipalveluissa <p>&nbsp;</p><p>Nordean Tikkurilan konttorista iäkäs rouva halusi lopettaa tilinsä ja nostaa siellä olleen 1,08 euroa. Se ei ollut mahdollista.</p><p>Nordean asiakaspalvelujohtaja Tuukka Salo totesi, että käteisen nosto ei ole mahdollista Nordean kahdesta pankkikonttorista Vantaalla. &rdquo;Asiakkaat ovat tämän päätöksen tehneet, sillä vain pari prosenttia asiakkaista tarvitsee käteistä pankeista.&rdquo; (VS 5.8.)</p><p>Ei ole asiakkaiden valinta, että Nordealla on Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa vain kaksi konttoria. Jos tarjolla ei ole palvelua, niin vaikea on pankkipalveluja pyytää.</p><p>Salon mukaan Nordean konttoreissa &rdquo;keskitytään tukemaan asiakkaita digitaalisiin palveluihin siirtymistä.&rdquo;.</p><p>Tämä on ikäsyrjintää. Nordean asiakaspalvelujohtajan toteamus on kuin kehottaisi vammaista juoksemaan.</p><p>Yli 75-vuotiaista vain 20 % käyttää internettiä. Kolmasosalla yli 85-vuotiaista ei ole kännykkää ja 90 %:lla ei ole tietokonetta.</p><p>Suomessa on tällä hetkellä 300&nbsp;000 yli 75-vuotiasta, joilla ei ole tietokonetta, eikä siten internet ja sähköpostiyhteyksiä. Nämä ihmiset on Nordea asiakaspalvelujohtajansa mukaan valmis sysäämään sivuun. &nbsp;</p><p>Päivittäin Nordean Tikkurilan konttorin edustalla on kohtuuton ruuhka. Jonottajat ovat pääsääntöisesti ikäihmisiä. Heiltä on purettu normaalit rahaliikenteen peruspalvelut. Jonotuksen lisäksi harvojen palvelupisteiden käyttäjiä laskutetaan kohtuuttomasti.&nbsp;</p><p>Moderni yhteiskunta ei havaitse suuren joukon jäsenistään elävän toimintakyvyltään toisenlaisessa todellisuudessa. Suomesta puuttuu ihmiskunnioitus. Muuten emme jättäisi ikääntyviä kansalaisia niin monessa asiassa avuttomiksi ja lähes heitteille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kimmo Kiljunen</p><p>Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nordean Tikkurilan konttorista iäkäs rouva halusi lopettaa tilinsä ja nostaa siellä olleen 1,08 euroa. Se ei ollut mahdollista.

Nordean asiakaspalvelujohtaja Tuukka Salo totesi, että käteisen nosto ei ole mahdollista Nordean kahdesta pankkikonttorista Vantaalla. ”Asiakkaat ovat tämän päätöksen tehneet, sillä vain pari prosenttia asiakkaista tarvitsee käteistä pankeista.” (VS 5.8.)

Ei ole asiakkaiden valinta, että Nordealla on Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa vain kaksi konttoria. Jos tarjolla ei ole palvelua, niin vaikea on pankkipalveluja pyytää.

Salon mukaan Nordean konttoreissa ”keskitytään tukemaan asiakkaita digitaalisiin palveluihin siirtymistä.”.

Tämä on ikäsyrjintää. Nordean asiakaspalvelujohtajan toteamus on kuin kehottaisi vammaista juoksemaan.

Yli 75-vuotiaista vain 20 % käyttää internettiä. Kolmasosalla yli 85-vuotiaista ei ole kännykkää ja 90 %:lla ei ole tietokonetta.

Suomessa on tällä hetkellä 300 000 yli 75-vuotiasta, joilla ei ole tietokonetta, eikä siten internet ja sähköpostiyhteyksiä. Nämä ihmiset on Nordea asiakaspalvelujohtajansa mukaan valmis sysäämään sivuun.  

Päivittäin Nordean Tikkurilan konttorin edustalla on kohtuuton ruuhka. Jonottajat ovat pääsääntöisesti ikäihmisiä. Heiltä on purettu normaalit rahaliikenteen peruspalvelut. Jonotuksen lisäksi harvojen palvelupisteiden käyttäjiä laskutetaan kohtuuttomasti. 

Moderni yhteiskunta ei havaitse suuren joukon jäsenistään elävän toimintakyvyltään toisenlaisessa todellisuudessa. Suomesta puuttuu ihmiskunnioitus. Muuten emme jättäisi ikääntyviä kansalaisia niin monessa asiassa avuttomiksi ja lähes heitteille.

 

Kimmo Kiljunen

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja

]]>
20 http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260652-ikasyrjintaa-pankkipalveluissa#comments Digitalisaatio Ihmiskunnioitus Ikäsyrjintä Pankkipalvelut Sat, 08 Sep 2018 13:16:40 +0000 Kimmo Kiljunen http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260652-ikasyrjintaa-pankkipalveluissa
Haluatko avaruusdemariksi? http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260448-haluatko-avaruusdemariksi <p>Katsoin kerran pikkulapsena tähtiin ja ryhdyin laskemaan niitä. Taisin kyllästyä laskemiseen noin sadan kohdalla, mutta tajusin silloin todella tärkeän asian. Riippumatta siitä, kuinka innokkaasti ja uskollisesti katselisinkaan taivaisiin, en pystyisi koskaan näkemään joka ikistä tähteä, puhumattakaan laskemaan niitä. Tähtiä oli yksinkertaisesti liian monta ja suurin osa niistä piileskeli avaruuden pimeydessä.</p><p>Tämä avaruuden savuverho ulottuu myös maahan. Yhteiskuntamme on täynnä samanlaisia tuikkivia tähtiä, joita kaikkia emme pysty yhdellä hetkellä näkemään. Ihmiskohtaloita on lopulta yhtä monta kuin maailmassa on ihmisiä, ja jokainen niistä on yhtä erilainen kuin taivaan tähdet, vaikka etäältä ne näyttävätkin niin pelottavan samanlaisilta.</p><p>Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut paljon, mitä voisimme tehdä yhdessä parantaaksemme yleistä kansallista hyvinvointiamme. Olen aina päätynyt samaan lopputulokseen; kaiken hyvinvoinnin takana on inhimillisyys ja politiikan todellinen jalkautuminen ihmisten pariin.</p><p>Poliitikot etääntyvät liian usein kansasta ja pohtivat hyvinvointia pelkästään kunnan ja valtion kasvulukujen kautta. Se on kieltämättä helppoa ja turvallista, sillä tuhat kohtaloa on vain tilasto ja yksi voi helposti olla luotaan poistyöntävä pelottava tragedia. Jos kuitenkin uskaltaudumme ihmisten oville ja elämään, opimme hyvin nopeasti, kuinka jopa hyvinvoinnin mallimaa Suomi voi kauttaaltaan pahoin.</p><p>Tavalliset eläkeläiset eivät voi hankkia lääkkeitään, koska heidän eläkkeensä riittää juuri ja juuri kattamaan heidän kasvavat asuinkustannuksensa. Toisaalla yksinhuoltajaäiti joutuu seisomaan vuosi vuodelta pitenevässä leipäjonossa, koska hän haluaa ostaa tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi uudet jalkapallovarusteet. Tämä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jokainen tällainen ihmiskohtalo on liikaa.</p><p>Me sosiaalidemokraatit olemme aina taistelleet tällaista kohtelua vastaan. Jo vuoden 1905 Forssan ohjelmassa asetimme itsellemme kunnianhimoiset tavoitteet, joiden mukaan Suomeen tulisi saattaa yleinen sekä yhtäläinen äänioikeus ja työviikko tulisi lyhentää viiteen päivään. 1900-luvun alussa nämä tavoitteet olivat vallankumouksellisia, nyt ne ovat tuikitavallisia.</p><p>Haluan nyt kääntää uuden luvun Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen sekä maamme historiassa ja astua uuteen aikakauteen, jossa hyvinvointimme ei ole vain yksi talouden tilasto vaan pikemminkin meidän kaikkien yhteinen huoli.</p><p>Digitalisaatio, robotisaatio sekä automatisaatio ovat kaikki haasteita, joihin meidän yhteiskuntamme ja sosiaalidemokraattinen puolue eivät ole riittävän valmistautuneita. Jos emme mieti ratkaisua näihin rakenneongelmiin nyt, niin löydämme itsemme hyvin nopeasti tulevaisuudesta, jossa yksilönäkökulma on unohdettu byrokraattisen sekä kustannustehokkaan päätöksenteon nimissä.</p><p>Tulevaisuuden Suomi on nyt, ja siksi haluan herättää suomalaisen yhteiskunnan tähän nopeasti lähestyvään murrokseen tänään enkä huomenna. <a href="http://Avaruusseikkailu2019.fi">Aion laukaista avaruusdemarien liikkeen käyntiin lähettämällä itseni sääpallon avulla avaruuteen ja näin nousta korkeammalle kuin kukaan suomalainen poliitikko aikaisemmin.</a> Ainoastaan avaruuden suuruudessa ja ykseydessä ymmärrämme kääntyä sisäänpäin ja tajuamme pohtia, kuinka tärkeä ja ainutlaatuinen jokainen ihmisyksilö on.</p><p>Lähde mukaan luomaan uutta yhteistä Suomea!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katsoin kerran pikkulapsena tähtiin ja ryhdyin laskemaan niitä. Taisin kyllästyä laskemiseen noin sadan kohdalla, mutta tajusin silloin todella tärkeän asian. Riippumatta siitä, kuinka innokkaasti ja uskollisesti katselisinkaan taivaisiin, en pystyisi koskaan näkemään joka ikistä tähteä, puhumattakaan laskemaan niitä. Tähtiä oli yksinkertaisesti liian monta ja suurin osa niistä piileskeli avaruuden pimeydessä.

Tämä avaruuden savuverho ulottuu myös maahan. Yhteiskuntamme on täynnä samanlaisia tuikkivia tähtiä, joita kaikkia emme pysty yhdellä hetkellä näkemään. Ihmiskohtaloita on lopulta yhtä monta kuin maailmassa on ihmisiä, ja jokainen niistä on yhtä erilainen kuin taivaan tähdet, vaikka etäältä ne näyttävätkin niin pelottavan samanlaisilta.

Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut paljon, mitä voisimme tehdä yhdessä parantaaksemme yleistä kansallista hyvinvointiamme. Olen aina päätynyt samaan lopputulokseen; kaiken hyvinvoinnin takana on inhimillisyys ja politiikan todellinen jalkautuminen ihmisten pariin.

Poliitikot etääntyvät liian usein kansasta ja pohtivat hyvinvointia pelkästään kunnan ja valtion kasvulukujen kautta. Se on kieltämättä helppoa ja turvallista, sillä tuhat kohtaloa on vain tilasto ja yksi voi helposti olla luotaan poistyöntävä pelottava tragedia. Jos kuitenkin uskaltaudumme ihmisten oville ja elämään, opimme hyvin nopeasti, kuinka jopa hyvinvoinnin mallimaa Suomi voi kauttaaltaan pahoin.

Tavalliset eläkeläiset eivät voi hankkia lääkkeitään, koska heidän eläkkeensä riittää juuri ja juuri kattamaan heidän kasvavat asuinkustannuksensa. Toisaalla yksinhuoltajaäiti joutuu seisomaan vuosi vuodelta pitenevässä leipäjonossa, koska hän haluaa ostaa tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi uudet jalkapallovarusteet. Tämä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Jokainen tällainen ihmiskohtalo on liikaa.

Me sosiaalidemokraatit olemme aina taistelleet tällaista kohtelua vastaan. Jo vuoden 1905 Forssan ohjelmassa asetimme itsellemme kunnianhimoiset tavoitteet, joiden mukaan Suomeen tulisi saattaa yleinen sekä yhtäläinen äänioikeus ja työviikko tulisi lyhentää viiteen päivään. 1900-luvun alussa nämä tavoitteet olivat vallankumouksellisia, nyt ne ovat tuikitavallisia.

Haluan nyt kääntää uuden luvun Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen sekä maamme historiassa ja astua uuteen aikakauteen, jossa hyvinvointimme ei ole vain yksi talouden tilasto vaan pikemminkin meidän kaikkien yhteinen huoli.

Digitalisaatio, robotisaatio sekä automatisaatio ovat kaikki haasteita, joihin meidän yhteiskuntamme ja sosiaalidemokraattinen puolue eivät ole riittävän valmistautuneita. Jos emme mieti ratkaisua näihin rakenneongelmiin nyt, niin löydämme itsemme hyvin nopeasti tulevaisuudesta, jossa yksilönäkökulma on unohdettu byrokraattisen sekä kustannustehokkaan päätöksenteon nimissä.

Tulevaisuuden Suomi on nyt, ja siksi haluan herättää suomalaisen yhteiskunnan tähän nopeasti lähestyvään murrokseen tänään enkä huomenna. Aion laukaista avaruusdemarien liikkeen käyntiin lähettämällä itseni sääpallon avulla avaruuteen ja näin nousta korkeammalle kuin kukaan suomalainen poliitikko aikaisemmin. Ainoastaan avaruuden suuruudessa ja ykseydessä ymmärrämme kääntyä sisäänpäin ja tajuamme pohtia, kuinka tärkeä ja ainutlaatuinen jokainen ihmisyksilö on.

Lähde mukaan luomaan uutta yhteistä Suomea!

]]>
3 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260448-haluatko-avaruusdemariksi#comments Automaatio Avaruus Avaruusdemari Digitalisaatio Tulevaisuuspuolue Tue, 04 Sep 2018 11:43:42 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260448-haluatko-avaruusdemariksi
Neokraatit http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258968-neokraatit <p>Neokratian obsessiona on tulevaisuus, kuva 1. Neokraattien intohimona on tulevaisuuden tuominen organisaatioihin seurauksista välittämättä, kuva 2. Vielä äsken intohimo liittyi <u><em><a href="http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/211260-digitalisaatio-on-ratkaisu-ongelmaan-joka-puuttuu">digitalisaatioon</a></em></u> ja big dataan. Nyt pinnalla on tekoäly. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvat ovat kirjasta &nbsp;</p><p><strong>André Spicer​​:&nbsp;<u><em><a href="https://www.amazon.com/Business-Bullshit-André-Spicer-ebook/dp/B075JP9MB2/ref=tmm_kin_swatch_0?_encoding=UTF8&amp;qid=1533189771&amp;sr=">Business Bullshit</a></em></u>.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisia neokraattreja löytyy googlettamalla &rdquo;gröhn höpsii&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Oma lahkonsa &nbsp;ovat ns. tulevaisuudentutkijat, jotka elävät tulevaisuushöpöllä. <u><em><a href="http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/233873-tulevaisuudentutkimus-ei-ole-tiede">Tulevaisuudentutkimus</a></em></u> ei ole tiede.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Neokratian obsessiona on tulevaisuus, kuva 1. Neokraattien intohimona on tulevaisuuden tuominen organisaatioihin seurauksista välittämättä, kuva 2. Vielä äsken intohimo liittyi digitalisaatioon ja big dataan. Nyt pinnalla on tekoäly.  

 

Kuvat ovat kirjasta  

André Spicer​​: Business Bullshit.

 

Suomalaisia neokraattreja löytyy googlettamalla ”gröhn höpsii”.

 

Oma lahkonsa  ovat ns. tulevaisuudentutkijat, jotka elävät tulevaisuushöpöllä. Tulevaisuudentutkimus ei ole tiede.

 

 

]]>
5 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258968-neokraatit#comments Digitalisaatio Neokraatti Neokratia Tekoäly Tulevaisuus Thu, 02 Aug 2018 05:54:19 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258968-neokraatit
Robottivero & tulevaisuuden yhteiskunta http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta <p>Digitalisaation mukana työelämä muuttuu radikaalisti ympärillämme ja siihen on kyettävä reagoimaan hyvinkin nopeasti. Jo tällä hetkellä robotit korvaavat työmarkkinoilla ihmisiä ja tulevaisuudessa yhä useampi jää työttömäksi. Se että robotit tekevät tulevaisuudessa suurimman osan töistä ei sinänsä ole ongelma ja tulee varmasti helpotuksena useille ihmisille. Ongelma kuitenkin on se, että jonkun pitää maksaa koko ajan lisääntyvän ihmismassan elämä. Eikä työttömät pidä yhteiskuntaa pystyssä. Muualla maailmassa varmaan korotetaan aluksi yritysten verotusta, joka meillä on mahdotonta tai vähintäänkin järjetöntä yritysverotuksen ollessa valmiiksi taivaissa. Tämän vuoksi verotuksen tulee jatkossa kohdistua robottien työntekoon. Verotuksen on syytä olla kuitenkin siinä määrin kohtuullista, että on kannattavampaa käyttää robotiikkaa kuin ihmistä.</p><p>Usein kuuluu kuitenkin väitettävän, että eivät robotit korvaa ihmisiä työmarkkinoilla ja itse asiassa tekoälyn ja robottien käyttöönotto toisi lisää työpaikkoja. Tämä väite on melkoisen absurdi eikä kuulosta millään tavalla loogiselta. Tietysti tämä kehitys tuo mukanaan uudenlaisia työtehtäviä joihin ihmisiä tarvitaan, mutta eihän se missään nimessä lisää työpaikkoja. Mikäli robottien tulon myötä tarvittaisiin enemmän työntekijöitä mitä järkeä niitä robotteja olisi alunalkaenkaan ottaa tekemään töitä? Ei mitään. Todellisuudessa esimerkiksi tilintarkastukset ja viranomaispäätökset automatisoidaan, jolloin esimerkiksi Kelan etuuskäsittelijät saavat etsiä uusia tuulia elämäänsä. Tietysti osalle löytyy vielä Kelastakin töitä, sillä joidenkin etuuksien myöntäminen tarvii vähän laajempaa pohdintaa ja ymmärrystä ihmisen yksilöllisestä elämäntilanteesta, mutta esimerkiksi asumistuesta päätöksiä pystyy tekoäly itsekin tekemään.</p><p>Sosiaaliturvaa on myös väistämättä uudistettava sillä ihmiset tulevat jatkossa elämään lähtökohtaisesti niiden varassa. Viime aikoina onkin puhuttu, että seuraavan eduskunnan suurimmaksi hankkeeksi tulee sosiaaliturvan uudistaminen. Siihen hankkeeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua kovinkaan optimistisesti, sillä kun yritysmaailma suuntaa kovaa vauhtia kohti tulevaisuutta on julkishallinto vasta ottamassa ensiaskeliaan 2000-luvulle. Joten seuraava sosiaaliturvauudistus on jo valmistuessaan aikaansa jäljessä.&nbsp;</p><p>Erityisen haasteelliset vuodet ovat kuitenkin nyt vasta alkamassa. Talous pitäisi saada kasvuun ja työllisyys nousuun, jotta voidaan turvata tämän päivän elämä mutta samaan aikaan tulee ajaa voimakkaasti kohti tulevaisuutta, jossa tarvitaan vähemmän &quot;ihmistyöllisyyttä&quot;. Tämä vaihe tulee olemaan erityisen raskas kaikille. Lainsäädännön pitäisi pysyä kehityksen matkassa, ihmisten tulee jatkuvasti&nbsp; pysyä vauhdissa ja kyydistä putoajille pitää löytyä ratkaisuja siksi aikaa, kunnes yhteiskunta on asianmukaisesti uudelleenjärjestynyt.</p><p>Tulevaisuuden yhteiskunta näyttäisi olevan eriarvoinen ja jakautuvan voimakkaasti eri luokkiin. Ehkä jopa kokonaan kahtia. Nykyisin tunnetun yhteiskunnan perusjakoon kuuluvaa työväenluokkaa tuskin on kohta olemassa ja se vaihtuu kansalaispalkalla eläviin käytännössä koko elämänsä &quot;eläkkeellä&quot; oleviin ihmisiin. Keskiluokka ja yläluokka säilyy tai sulautuu toisiinsa sillä ne harvat jotka käyvät töissä tulevat tietysti tienaamaan erityisen hyvin, jotta työtä kannattaa ottaa ylipäätään vastaan. Poliitikoille, tieteilijöille ja kansalaisille itselleen tuleekin tässä yhteiskuntajärjestyksessä mietittäväksi minkälainen elämäntarkoitus työttömille löydetään, sillä aivan toimettomanakaan ihmiset eivät voi olla.</p><p><a href="https://www.facebook.com/engmanv">Lue lisää</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Digitalisaation mukana työelämä muuttuu radikaalisti ympärillämme ja siihen on kyettävä reagoimaan hyvinkin nopeasti. Jo tällä hetkellä robotit korvaavat työmarkkinoilla ihmisiä ja tulevaisuudessa yhä useampi jää työttömäksi. Se että robotit tekevät tulevaisuudessa suurimman osan töistä ei sinänsä ole ongelma ja tulee varmasti helpotuksena useille ihmisille. Ongelma kuitenkin on se, että jonkun pitää maksaa koko ajan lisääntyvän ihmismassan elämä. Eikä työttömät pidä yhteiskuntaa pystyssä. Muualla maailmassa varmaan korotetaan aluksi yritysten verotusta, joka meillä on mahdotonta tai vähintäänkin järjetöntä yritysverotuksen ollessa valmiiksi taivaissa. Tämän vuoksi verotuksen tulee jatkossa kohdistua robottien työntekoon. Verotuksen on syytä olla kuitenkin siinä määrin kohtuullista, että on kannattavampaa käyttää robotiikkaa kuin ihmistä.

Usein kuuluu kuitenkin väitettävän, että eivät robotit korvaa ihmisiä työmarkkinoilla ja itse asiassa tekoälyn ja robottien käyttöönotto toisi lisää työpaikkoja. Tämä väite on melkoisen absurdi eikä kuulosta millään tavalla loogiselta. Tietysti tämä kehitys tuo mukanaan uudenlaisia työtehtäviä joihin ihmisiä tarvitaan, mutta eihän se missään nimessä lisää työpaikkoja. Mikäli robottien tulon myötä tarvittaisiin enemmän työntekijöitä mitä järkeä niitä robotteja olisi alunalkaenkaan ottaa tekemään töitä? Ei mitään. Todellisuudessa esimerkiksi tilintarkastukset ja viranomaispäätökset automatisoidaan, jolloin esimerkiksi Kelan etuuskäsittelijät saavat etsiä uusia tuulia elämäänsä. Tietysti osalle löytyy vielä Kelastakin töitä, sillä joidenkin etuuksien myöntäminen tarvii vähän laajempaa pohdintaa ja ymmärrystä ihmisen yksilöllisestä elämäntilanteesta, mutta esimerkiksi asumistuesta päätöksiä pystyy tekoäly itsekin tekemään.

Sosiaaliturvaa on myös väistämättä uudistettava sillä ihmiset tulevat jatkossa elämään lähtökohtaisesti niiden varassa. Viime aikoina onkin puhuttu, että seuraavan eduskunnan suurimmaksi hankkeeksi tulee sosiaaliturvan uudistaminen. Siihen hankkeeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua kovinkaan optimistisesti, sillä kun yritysmaailma suuntaa kovaa vauhtia kohti tulevaisuutta on julkishallinto vasta ottamassa ensiaskeliaan 2000-luvulle. Joten seuraava sosiaaliturvauudistus on jo valmistuessaan aikaansa jäljessä. 

Erityisen haasteelliset vuodet ovat kuitenkin nyt vasta alkamassa. Talous pitäisi saada kasvuun ja työllisyys nousuun, jotta voidaan turvata tämän päivän elämä mutta samaan aikaan tulee ajaa voimakkaasti kohti tulevaisuutta, jossa tarvitaan vähemmän "ihmistyöllisyyttä". Tämä vaihe tulee olemaan erityisen raskas kaikille. Lainsäädännön pitäisi pysyä kehityksen matkassa, ihmisten tulee jatkuvasti  pysyä vauhdissa ja kyydistä putoajille pitää löytyä ratkaisuja siksi aikaa, kunnes yhteiskunta on asianmukaisesti uudelleenjärjestynyt.

Tulevaisuuden yhteiskunta näyttäisi olevan eriarvoinen ja jakautuvan voimakkaasti eri luokkiin. Ehkä jopa kokonaan kahtia. Nykyisin tunnetun yhteiskunnan perusjakoon kuuluvaa työväenluokkaa tuskin on kohta olemassa ja se vaihtuu kansalaispalkalla eläviin käytännössä koko elämänsä "eläkkeellä" oleviin ihmisiin. Keskiluokka ja yläluokka säilyy tai sulautuu toisiinsa sillä ne harvat jotka käyvät töissä tulevat tietysti tienaamaan erityisen hyvin, jotta työtä kannattaa ottaa ylipäätään vastaan. Poliitikoille, tieteilijöille ja kansalaisille itselleen tuleekin tässä yhteiskuntajärjestyksessä mietittäväksi minkälainen elämäntarkoitus työttömille löydetään, sillä aivan toimettomanakaan ihmiset eivät voi olla.

Lue lisää

]]>
1 http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta#comments Digitalisaatio Talous Tulevaisuus Työ Verotus Tue, 31 Jul 2018 12:47:09 +0000 Ville-Joonas Engman http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258862-robottivero-tulevaisuuden-yhteiskunta
Kikyttääkö? http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258803-kikyttaako <p>Digitalisaation myötä moni aikaisemmin raskas ja monimutkainen askare on muuttunut tehokkaammaksi ja työntekijän kannalta helpommaksi. Tästä huolimatta ihmiset uupuvat edelleen työssään. Työnteon helpottuminen ja näennäinen työn tehokkuuden kasvu ei siis ole suoraan johtanut työntekijöiden elämänlaadun parantumiseen.</p><p>Työn tehostumista on yleensä aina seurannut työpäivän ja työviikon lyheneminen. 1800-luvulla teollisen vallankumouksen yhteydessä siirryttiin 12-tuntisesta työpäivästä kymmentuntiseen päivään ja myöhemmin 1900-luvun alussa moderniin 8-8-8-malliin. Digitalisaatio ei kuitenkaan ole johtanut vastaavanlaiseen kehitykseen, vaikka sen työn tehokkuutta parantavat vaikutukset ovat olleet monikertaisia aikaisempiin työnteon vallankumouksiin verrattuna.</p><p>Monet Yhdysvaltain Piilaakson it-yritykset ovat jo kokeilleet nelipäiväisen työviikon vaikutuksia työn tehokkuuteen. Vaikuttuneina koejaksojensa tuloksista ne ovat omaksuneet lyhennetyn työviikon alan uudeksi normiksi. Muun muassa teknologiajätti Google arvioi työntekijöidensä työtehokkuuden parantuneen noin 20 prosentilla yrityksen siirryttyä nelipäiväiseen työviikkoon.</p><p>Työn tehokkuuden parantamisen lisäksi lyhennetty työviikko johtaisi säästöihin sekä yritysten että yhteiskunnan terveys- ja sosiaalimenoissa, kun työuupumus ja sairauspoissaolot vähenisivät. Tutkimusten mukaan nelipäiväinen työviikko voisi esimerkiksi alentaa työntekijöiden stressitasoa sekä riskiä sairastua verenpainetautiin ja moniin muihin yleisiin elintasosairauksiin.</p><p>1930-luvulla vaikuttanut taloustieteilijä John Maynard Keynes arvioi, että hänen lapsenlapsiensa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi enää tehdä töitä. Länsimaissa työaika on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 70 vuotta, eikä parannuksia tilanteeseen näytä olevan tulossa ainakaan lähihorisontissa. Nykytilanne on työhyvinvoinnin kannalta kuitenkin kestämätön, sillä moni tavallinen suomalainen työntekijä ei yksinkertaisesti selviä työtaakkansa alla.</p><p>Suomella olisikin nyt tuhannen taalan paikka näyttää Euroopalle sekä maailmalle uutta työpoliittista suuntaa ja osoittaa, miten hyvinvointivaltio oikeastaan välittää kansalaistensa elämänlaadusta. Samalla maamme saisi monen Nokian veroisen kilpailuedun, joka polkaisisi taloutemme uudestaan kunnolla käyntiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Digitalisaation myötä moni aikaisemmin raskas ja monimutkainen askare on muuttunut tehokkaammaksi ja työntekijän kannalta helpommaksi. Tästä huolimatta ihmiset uupuvat edelleen työssään. Työnteon helpottuminen ja näennäinen työn tehokkuuden kasvu ei siis ole suoraan johtanut työntekijöiden elämänlaadun parantumiseen.

Työn tehostumista on yleensä aina seurannut työpäivän ja työviikon lyheneminen. 1800-luvulla teollisen vallankumouksen yhteydessä siirryttiin 12-tuntisesta työpäivästä kymmentuntiseen päivään ja myöhemmin 1900-luvun alussa moderniin 8-8-8-malliin. Digitalisaatio ei kuitenkaan ole johtanut vastaavanlaiseen kehitykseen, vaikka sen työn tehokkuutta parantavat vaikutukset ovat olleet monikertaisia aikaisempiin työnteon vallankumouksiin verrattuna.

Monet Yhdysvaltain Piilaakson it-yritykset ovat jo kokeilleet nelipäiväisen työviikon vaikutuksia työn tehokkuuteen. Vaikuttuneina koejaksojensa tuloksista ne ovat omaksuneet lyhennetyn työviikon alan uudeksi normiksi. Muun muassa teknologiajätti Google arvioi työntekijöidensä työtehokkuuden parantuneen noin 20 prosentilla yrityksen siirryttyä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työn tehokkuuden parantamisen lisäksi lyhennetty työviikko johtaisi säästöihin sekä yritysten että yhteiskunnan terveys- ja sosiaalimenoissa, kun työuupumus ja sairauspoissaolot vähenisivät. Tutkimusten mukaan nelipäiväinen työviikko voisi esimerkiksi alentaa työntekijöiden stressitasoa sekä riskiä sairastua verenpainetautiin ja moniin muihin yleisiin elintasosairauksiin.

1930-luvulla vaikuttanut taloustieteilijä John Maynard Keynes arvioi, että hänen lapsenlapsiensa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi enää tehdä töitä. Länsimaissa työaika on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 70 vuotta, eikä parannuksia tilanteeseen näytä olevan tulossa ainakaan lähihorisontissa. Nykytilanne on työhyvinvoinnin kannalta kuitenkin kestämätön, sillä moni tavallinen suomalainen työntekijä ei yksinkertaisesti selviä työtaakkansa alla.

Suomella olisikin nyt tuhannen taalan paikka näyttää Euroopalle sekä maailmalle uutta työpoliittista suuntaa ja osoittaa, miten hyvinvointivaltio oikeastaan välittää kansalaistensa elämänlaadusta. Samalla maamme saisi monen Nokian veroisen kilpailuedun, joka polkaisisi taloutemme uudestaan kunnolla käyntiin.

]]>
6 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258803-kikyttaako#comments Digitalisaatio Kiky Kilpailukyky Nelipäiväinen työviikko Työuupumus Sun, 29 Jul 2018 20:19:58 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258803-kikyttaako
Globaalit megatredit ovat maaseudun mahdollisuus http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258705-globaalit-megatredit-ovat-maaseudun-mahdollisuus <p>Maaseudun näivettyminen väistämättömänä kehityskulkuna esitetään faktana. Globaalina ilmiönä kaupungistuminen on kuitenkin mahdollisuus myös maaseudulle, sillä sen on todettu nostavan esimerkiksi puhtaan ruuan kysyntää ja hintaa.</p><p>Digitalisaatio on luonut ja luo maaseudusta saavutettavan. Maaseutu voi toimia innovoinnin alustana, joka tapahtuu luontoympäristöissä mökeillä, nuotiolla, veneilemässä tai retkillä. Luovuus ja innovaatiot syntyvät aina ihmisten henkisestä kohtaamisesta. Ihmisten fyysisellä sijainnilla ei ole nykyään enää mitään merkitystä.</p><p>Monipaikkaisuus on nykyään trendi. Yritykset toimivat verkottuneesti ja monipaikkaisesti hakien osaamista ja tuotantoa eri maista. Myös ihmiset toimivat monipaikkaisesti. He hyödyntävät yhä enemmän niin verkossa tapahtuvaa keskustelua kuin arkipäiväisiä kohtaamisia.</p><p>Monipaikkaisuus näkyy myös vahvasti vapaa-ajan asumisessa. Vietämme yhä enemmän aikaa vapaa-ajan asunnolla; keskimäärin 80 päivää vuodesta. Ihmisvirrat, jotka kulkevat yksittäisten paikkojen läpi, määrittyvät nykyään turismin, tapahtumien ja vapaa-ajan asumisen mukaan. Ei niinkään työn tai asuinpaikan kautta.</p><p>Asiantuntijatyön tekeminen on kokenut valtavan murroksen viimeisen viiden vuoden aikana.Työaikalaki ja käytänteet eivät kuitenkaan ole täysin seuranneet mukana. Asiantuntijatyötä tehdään yhä enemmän muualla kuin toimistoissa. Se ei ole millään tasolla paikkaan sidottua.</p><p>On selvää, että tämä väistämätön kehityskulku haastaa perinteisen ajattelun paikasta ja ihmisen sitoutumisesta yhteen paikkaan elämänsä aikana. Monipaikkaisuus, sijaintiin sitomaton yritystoiminta sekä virtuaalisuus ovat yhtälailla mahdollisuus kuin haaste niin kaupungeille kuin maaseudullekin.</p><p>Verkkokaupan kehittyminen on tästä hyvä esimerkki; se kohtelee yhtä rajusti niin kaupunkien kauppakeskuksia kuin maaseudun erikoisliikkeitäkin. Toisaalta se voi luoda mahdollisuuksia maaseudulle edullisten toimitilojen muodossa. Tuotanto ja varastot voivat sijaita oikeastaan millä tahansa alueella, jonka logistiset yhteydet toimivat.</p><p>Aluekehittämisessä tulee tunnistaa monipaikkaisuuden, paikkariippumattomuuden ja virtuaalisuuden mahdollisuudet. Samalla on tunnustettava, että vaikka kaupungistuminen on globaali megatrendi, antaa se paljon mahdollisuuksia erityisesti Suomen tyyppisten valtioiden harvaan asuttujen alueiden kehittämiselle.</p><p>Miten käy työlle, kun robotit tulevat? Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee 75&thinsp;000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään, vaikkakin robotisaatio osin korvaa käsipareja. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin. Miten pystymme vastaamaan aluekehittämisen välinein tähän kilpailuun? Meillä on oltava halua vastata siihen, sille muuten valtiontaloutemme näivettyy.</p><p>Elämyksellisyys sekä kasvava tarve hoitoon ja hoivaan vaatii ennen kaikkea palveluita. Lyhyellä aikajänteellä kaikkea ihmisten tekemää työtä ei voida korvata teknologialla. Lähi- ja sairaanhoitajien tarve on ilmeinen. Palvelualojen ammattilaisten saaminen kausityövoimaksi matkailukeskuksiin on jo nyt ongelma. Osaajien saatavuus on vientiteollisuuden kasvun suurin este ja vientiteollisuus kasvaa sekä kehittyy myös maaseudulla.</p><p>Aluekehityksen välinein on vaikea poistaa ongelmaa, että Suomen sisäinen muuttoliike on aina nollasummapeliä: kun toinen voittaa, toinen häviää. Häviäjä ei aina tässä saa olla maaseutu. Kansainväliset vuokratyöntekijät ovat jo nyt maaseudun yritysten voimavara. Globaali työn perässä muuttaminen on maaseudun mahdollisuus, sillä maaseudulla on tarjota edullista asumista sekä laadukkaita palveluita.</p><p>Turvalliset elämykset ja onnistumisen tunteiden tuottaminen on tärkeä osa kansainvälisen turismin kasvua. Elämyksellisyys on luonut ja luo toimintoja niin kaupunkeihin kuin maaseudulle. Elämyksellisen luontokokemuksen synnyttäminen antaa maaseudulla sekä myös täysin erämaisilla alueilla mahdollisuuden kehittää aivan uudenlaisia tuotteita.</p><p>Hiljaisuus voi olla nouseva trendi, ja hiljaisuus on tuotteistettavissa matkailutuotteeksi juuri harvaan asutulla maaseudulla.</p><p>Suomalainen harvaan asuttu maaseutu ei suinkaan kilpaile investoinneista, turisteista tai maailmanmarkkinoista maamme kaupunkien kanssa. Se kilpailee globaaleilla markkinoilla omia erityispiirteitä hyödyntäen.</p><p>Maailman pikkukaupungeilla ja maaseutualueilla on mahdollisuus älykkääseen vaurastumiseen. Meillä elintason nousu ei tarvitse sinällään kaupunkikehitystä.</p><p>Maaseutupolitiikka ei ole siis väistämättömän supistumisen kehityskulun lieventämistä, vaan se on aktiivisten, verkottuvien ihmisten ja yritysten ideoiden poikkisektoraalista tukemista ja nostamista.</p><p>Harvaan asuttu maaseutu kattaa &nbsp;68% maamme&nbsp;pinta-alasta ja siellä asuu alle 6% väestöstä. Täällä sijaitsee valtaosa maamme luonnonvaroista. Alueella vietetään vapaa-aikaa ja matkaillaan. Ei kyse ole siitä, että tänne pitäisi väkisin muuttaa vaan siitä, että voimavarojen hyödyntäminen vaatii ihmisiä. &quot;Koko Suomen asuttuna pitäminen&quot; on retoriikkaa vuosikymmenten takaa. Sitä haluavat viljellä ne, jotka ampuvat poteroistaan vanhan ajan argumenteilla. Kyselyn tulos osoittaa kuitenkin sen, että koko Suomi on ihmisille tärkeä, siitä ei pääse mihinkään.</p><p>&nbsp;</p><p>(Blogin teksti on aiemmin julkaistu lähes kokonaan Kalevan kolumneissa.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun näivettyminen väistämättömänä kehityskulkuna esitetään faktana. Globaalina ilmiönä kaupungistuminen on kuitenkin mahdollisuus myös maaseudulle, sillä sen on todettu nostavan esimerkiksi puhtaan ruuan kysyntää ja hintaa.

Digitalisaatio on luonut ja luo maaseudusta saavutettavan. Maaseutu voi toimia innovoinnin alustana, joka tapahtuu luontoympäristöissä mökeillä, nuotiolla, veneilemässä tai retkillä. Luovuus ja innovaatiot syntyvät aina ihmisten henkisestä kohtaamisesta. Ihmisten fyysisellä sijainnilla ei ole nykyään enää mitään merkitystä.

Monipaikkaisuus on nykyään trendi. Yritykset toimivat verkottuneesti ja monipaikkaisesti hakien osaamista ja tuotantoa eri maista. Myös ihmiset toimivat monipaikkaisesti. He hyödyntävät yhä enemmän niin verkossa tapahtuvaa keskustelua kuin arkipäiväisiä kohtaamisia.

Monipaikkaisuus näkyy myös vahvasti vapaa-ajan asumisessa. Vietämme yhä enemmän aikaa vapaa-ajan asunnolla; keskimäärin 80 päivää vuodesta. Ihmisvirrat, jotka kulkevat yksittäisten paikkojen läpi, määrittyvät nykyään turismin, tapahtumien ja vapaa-ajan asumisen mukaan. Ei niinkään työn tai asuinpaikan kautta.

Asiantuntijatyön tekeminen on kokenut valtavan murroksen viimeisen viiden vuoden aikana.Työaikalaki ja käytänteet eivät kuitenkaan ole täysin seuranneet mukana. Asiantuntijatyötä tehdään yhä enemmän muualla kuin toimistoissa. Se ei ole millään tasolla paikkaan sidottua.

On selvää, että tämä väistämätön kehityskulku haastaa perinteisen ajattelun paikasta ja ihmisen sitoutumisesta yhteen paikkaan elämänsä aikana. Monipaikkaisuus, sijaintiin sitomaton yritystoiminta sekä virtuaalisuus ovat yhtälailla mahdollisuus kuin haaste niin kaupungeille kuin maaseudullekin.

Verkkokaupan kehittyminen on tästä hyvä esimerkki; se kohtelee yhtä rajusti niin kaupunkien kauppakeskuksia kuin maaseudun erikoisliikkeitäkin. Toisaalta se voi luoda mahdollisuuksia maaseudulle edullisten toimitilojen muodossa. Tuotanto ja varastot voivat sijaita oikeastaan millä tahansa alueella, jonka logistiset yhteydet toimivat.

Aluekehittämisessä tulee tunnistaa monipaikkaisuuden, paikkariippumattomuuden ja virtuaalisuuden mahdollisuudet. Samalla on tunnustettava, että vaikka kaupungistuminen on globaali megatrendi, antaa se paljon mahdollisuuksia erityisesti Suomen tyyppisten valtioiden harvaan asuttujen alueiden kehittämiselle.

Miten käy työlle, kun robotit tulevat? Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään, vaikkakin robotisaatio osin korvaa käsipareja. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin. Miten pystymme vastaamaan aluekehittämisen välinein tähän kilpailuun? Meillä on oltava halua vastata siihen, sille muuten valtiontaloutemme näivettyy.

Elämyksellisyys sekä kasvava tarve hoitoon ja hoivaan vaatii ennen kaikkea palveluita. Lyhyellä aikajänteellä kaikkea ihmisten tekemää työtä ei voida korvata teknologialla. Lähi- ja sairaanhoitajien tarve on ilmeinen. Palvelualojen ammattilaisten saaminen kausityövoimaksi matkailukeskuksiin on jo nyt ongelma. Osaajien saatavuus on vientiteollisuuden kasvun suurin este ja vientiteollisuus kasvaa sekä kehittyy myös maaseudulla.

Aluekehityksen välinein on vaikea poistaa ongelmaa, että Suomen sisäinen muuttoliike on aina nollasummapeliä: kun toinen voittaa, toinen häviää. Häviäjä ei aina tässä saa olla maaseutu. Kansainväliset vuokratyöntekijät ovat jo nyt maaseudun yritysten voimavara. Globaali työn perässä muuttaminen on maaseudun mahdollisuus, sillä maaseudulla on tarjota edullista asumista sekä laadukkaita palveluita.

Turvalliset elämykset ja onnistumisen tunteiden tuottaminen on tärkeä osa kansainvälisen turismin kasvua. Elämyksellisyys on luonut ja luo toimintoja niin kaupunkeihin kuin maaseudulle. Elämyksellisen luontokokemuksen synnyttäminen antaa maaseudulla sekä myös täysin erämaisilla alueilla mahdollisuuden kehittää aivan uudenlaisia tuotteita.

Hiljaisuus voi olla nouseva trendi, ja hiljaisuus on tuotteistettavissa matkailutuotteeksi juuri harvaan asutulla maaseudulla.

Suomalainen harvaan asuttu maaseutu ei suinkaan kilpaile investoinneista, turisteista tai maailmanmarkkinoista maamme kaupunkien kanssa. Se kilpailee globaaleilla markkinoilla omia erityispiirteitä hyödyntäen.

Maailman pikkukaupungeilla ja maaseutualueilla on mahdollisuus älykkääseen vaurastumiseen. Meillä elintason nousu ei tarvitse sinällään kaupunkikehitystä.

Maaseutupolitiikka ei ole siis väistämättömän supistumisen kehityskulun lieventämistä, vaan se on aktiivisten, verkottuvien ihmisten ja yritysten ideoiden poikkisektoraalista tukemista ja nostamista.

Harvaan asuttu maaseutu kattaa  68% maamme pinta-alasta ja siellä asuu alle 6% väestöstä. Täällä sijaitsee valtaosa maamme luonnonvaroista. Alueella vietetään vapaa-aikaa ja matkaillaan. Ei kyse ole siitä, että tänne pitäisi väkisin muuttaa vaan siitä, että voimavarojen hyödyntäminen vaatii ihmisiä. "Koko Suomen asuttuna pitäminen" on retoriikkaa vuosikymmenten takaa. Sitä haluavat viljellä ne, jotka ampuvat poteroistaan vanhan ajan argumenteilla. Kyselyn tulos osoittaa kuitenkin sen, että koko Suomi on ihmisille tärkeä, siitä ei pääse mihinkään.

 

(Blogin teksti on aiemmin julkaistu lähes kokonaan Kalevan kolumneissa.)

]]>
7 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258705-globaalit-megatredit-ovat-maaseudun-mahdollisuus#comments Digitalisaatio Ilmastonmuutos Kaupungistuminen Maaseutu Robotisaatio Fri, 27 Jul 2018 05:32:47 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258705-globaalit-megatredit-ovat-maaseudun-mahdollisuus
Bisnesenkeieistä, joukkorahoituksesta ja digitaalisesta sijoittamisesta http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254931-bisnesenkeieista-joukkorahoituksesta-ja-digitaalisesta-sijoittamisesta <p><strong>Yhteenveto</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Uudet digitaaliset alustat ovat pysyvästi muuttamassa sijoittamista listaamattomiin yhtiöihin. Ne myös antavat tavallisille kuluttajille pääsyn sijoitusmahdollisuuksiin jotka aiemmin oli varattu vain ammattilaisille. En usko isompiin ristiriitoihin uuden &quot;demokraattisemman&quot; rahoitusalan ja toisaalta vakiintuneempien toimijoiden kuten bisnesenkeleiden tai VC-rahastojen välillä. Kaikille toimijoille on tilaa ekosysteemissä ja uskon, että uusille digitaalisille ankkurisijoittajille avautuu uusia mahdollisuuksia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Enkeleiden ja joukkorahoituksen välinen rajapinta</strong></p><p>Olen bisnesenkeli. Olen myös digitaalisen sijoitusalustan hallituksen puheenjohtaja. Vaikka nämä roolit ovat minulla olleet jo vuosia, saan edelleen säännöllisesti kommentteja muilta bisnesenkeleiltä, että roolit ovat keskenään ristiriidassa.&nbsp;</p><p>Jotkut enkeleistä tuntevat joukkorahoitukseksi kutsutun ilmiön kasvun uhaksi. Heidän mukaansa enkeleiden mukanaan tuomat syvällinen sektorituntemus sekä suhteet ovat tärkeitä sijoituskohteille ja että joukkorahoitusalustojen &quot;rahvas&quot; ei näitä pysty tarjoamaan. Toisaalla taas digitalisaation innokkaimmat promoottorit väittävät vakavissaan, että paitsi enkelit, myös koko VC-rahastojen toimiala katoavat uusien digialustojen vuoksi. Finanssiala demokratisoituu ja on aikakin, sanovat.&nbsp;</p><p>Uskon kummassakin näkemyksessä olevan paljon totuutta mutta myös uskon kummankin näkemyksen olevan vahvasti liioiteltu. Itse asiassa digitaaliset alustat avaavat uusia mahdollisuuksia ammattilaisten ja vähittäissijoittajien yhteispeliin. Bisnesenkelit, vähittäissijoittajat ja jopa VC-rahastot voivat mielestäni elää toisiaan hyödyntäen samassa ekosysteemissä mutta paljon on vielä tehtävää ennen kun systeemiä voidaan kutsua terveeksi.&nbsp;</p><p>Positiivisempi säätelyilmapiiri ja poliittiset asenteet fintech-yhtiöitä ja digitalisaatiota kohtaan ovat tervetulleita ja tämä on mahdollistanut digitaalisten alustojen kasvun. Kuten aina uusien ilmiöiden kohdalla, ylilyöntejä kuten yliagressiivista myyntiä on tapahtunut ja jopa suoranaisia petoksia on tullut ilmi rahaa nostavien yritysten taholta. Enkeleiden osalta on toisaalta valitettavan yleistä, että etsittyä lisäarvoa ei enkelieden puolelta löydy ja osallistuminen käytännössä rajoittuu rahan jakamiseen ja exitin odotteluun.</p><p>Tässä artikkelissa käyn läpi ajatuksiani yllämainittuihin ilmiöihin ja teen myös muutaman ennustuksen tulevaisuudesta. Myöhemmin julkistamme myös uuden sijoitusyhtiön joka aloittaa toimintansa laajentamisen tänä vuonna, tarkoituksena ankkurisijoittajana digitaalisten alustojen kautta tehtävissä rahoituskierroksissa.&nbsp;</p><p><strong>Enkelidisruptio</strong></p><p>Bisnesenkelit eivät ole tottuneet olemaan disruption kohteena. Nämä varakkaat yksityishenkilöt yleensä näkevät itsensä disruption mahdollistajina käyttäen aikaansa, osaamistaan ja pääomaansa sijoituskohteiden auttamiseksi. Sijoituskohteina usein olevat start-up yritykset puolestaan haastavat alansa johtajat digitalisaation, paremman skaalautumisen tai asiakaskokemuksen taikka kustannusjohtajuuden kautta.&nbsp;</p><p>Mutta onkin merkillistä kuinka disruptiosta kohistaan ja sitä etsitään kaikkialla muualla paitsi bisnesenkelisijoittamisessa itsessään. Perinteistä bisnesenkeleistä VC-rahastoihin ja exitiin johtavaa arvoketjua pidetään usein pyhänä lehmänä joka jotenkin kaipaa suojelua digitalisaatiolta. Syntyneet digialustat ja niiden sijoittajat ovat saaneet osakseen halventavia kommentteja joiltain bisnesenkeleiltä, kuin ikuinen viisaus asuisi vain enkelten taivaissa väkijoukkojen yllä. Kyynisempi voi todeta, että helpompi pääoman nostaminen ja korkeammat start-up valuaatiot tekevät luonnollisesti vaikeammaksi enkeleille ansaita elantonsa sijoituksista saatavilla myyntivoitoilla.&nbsp;</p><p><strong>Digitaalisten alustojen tuottamad edut</strong></p><p>Reaktiot kertovat vaikeudesta erottaa toisistaan listaamattomien yhiöiden sijoitusprosessien digitalisointia ja toisaalta alustojen käyttöä rahan nostamiseen ns. toiselta F:ltä. (&quot;Friends, Fools and Family&quot; on usein käytetty kuvaus alkuvaiheen yritysten rahoittajista.)</p><p>Rahoituskierrosten digitalisointi on tarpeellista, jotta yhtiöt voivat nostaa sijoituksia lukuisilta sijoittajilta olivat nämä sitten enkeleitä tai kuolevaisia. Mutta digitalisaatio ei pakota start-uppeja avaamaan rahoitustaan laajalle yleisölle, se vain mahdollistaa sen. Riippumatta kohdeyleisöstä, sujuvammat digitaaliset työkalut mahdollistavat hajautettujen listaamattomiin yhtiöihin sijoittavien salkkujen koordinoinnin, tiedon kulun yhtiöiltä sijoittajille sekä myös lopulta pääoman palauttamisen takaisin yhtiöiltä sijoittajille. Erityisesti maiden rajat ylittävissä sijoituksissa tämä kehitys hyödyttää kaikkia, sekä enkeleitä että &quot;joukkoja&quot;. Pienempiä sijoituksia (tuhansia euroja per sijoitus) tekeville enkeleille digialustat tarjoavat helpon tavan kohdeyhtiöiden löytämiseen ja sijoitusten hajauttamiseen.&nbsp;</p><p><strong>Vain todelliset enkelit ansaitsevat enkelivaluaation</strong></p><p>Kuitenkin on selvää, että monet bisnesenkelit tuottavat merkittävää lisäarvoa kohdeyhtiöilleen ja monet miljardien arvoiset start-upit eivät olisi menestyneet ilman varhaisessa kasvuvaiheessa saamaansa osaamis- ja finanssipääomaa bisnesenkeleiltä. Enkeleille on jatkossakin tarvetta ja tärkeä rooli, eikä heitä voida koskaan korvata digitaalisilla työkaluilla tai joukkorahoituksella. Mutta enkeleiden on myös pystyttävä vastaamaan kysymyksiin siitä mitä he tekevät ja millä tavalla he tuottavat lisäarvoa.&nbsp;</p><p>Suomen bisnesenkeliverkoston Fibanin nettisivuilla sanotaan: &quot;Bisnesenkelit tuovat kohdeyritykseen omaa osaamispääomaansa, sekä mahdollistavat henkilökohtaisen kontaktiverkostonsa hyödyntämisen. Enkelisijoittajat tyypillisesti sijoittavat juuri kohdeyrityksen alkuvaiheissa, ja tarjoavat samalla ohjausta liiketoiminnan kehittämiseen. Enkelisijoittajat ovat avainpelaajia korkean kasvun yrityksiä luotaessa.&quot;</p><p>Jos seuraamme logiikkaa loppuun asti, on selvää että enkelikierroksilla yhtiöiden arvon pitää olla matalampi kuin yhtiön arvo puhtaille finanssisijoittajille. Tämä sopii hyvin enkeleiden ikiaikaiseen tahtoon päästä sisään yhtiöihin matalalla arvostustasolla. Osakkeiden vastineeksi enkelit tarjoavat enemmän kuin pelkkää pääomaa. Toisin sanoen passiivisille sijoittajille kuten joukkorahoitussijoittajille tarjottavien arvostustasojen tulee olla korkeampia. Tämä on vain yksinkertaisesti kolikon toinen puoli.&nbsp;</p><p>Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että joukkorahoituskierrosten tulisi ollla liian kalliita - itse asiassa niin sanottu listautumisalennus on yhtä perusteltu listaamattomille yhtiöille digialustoijen kautta kuin pörssilistautumisissakin. Eikä tämä myöskään tarkoita kenen tahansa ansaitsevan vielä matalamman valuaation sijoitukselleen vain ilmoittamalla olevansa bisnesenkeli.&nbsp;</p><p><strong>Enkeleiden on todistettava enkeliytensä</strong></p><p>Äskettäin eräs yhtiö haki uutta rahoitusta Fiban-yhteisön sisällä. Enkelit kutsuttiin neljännesmiljoonan euron sijoituskierrokselle &quot;joukkorahoitusta edeltävällä valuaatiolla&quot;, mistä oli odotettavista pikavoittoja paperilla. Pikavoitot syntyisivät kun osakeantiin sijoittaneiden osakkeet olisivat hyvin nopeasti arvokkaampia kun niitä myytäisiin lisää &quot;joukoille&quot; korkeammalla valuaatiolla.&nbsp;</p><p>Ilman lisätietoja on lukijalle varmasti varsin epäselvää mitä enkelit olisivat tehneet ansaitaakseen tuollaisen kohtelun. Moni Fibanin jäsen sijoittaa säännönmukaisesti digialustojen kautta joka tapauksessa, joten ilman selvästi määriteltyä lisäarvoa olisi paras yhdistää rahoituskierrokset ja enkelit voisivat tulla mukaan muiden kanssa yhtä aikaa ankkurisijoittajina. Tämä olisi todennäköisesti kaikista paras ratkaisu, enkeleitä lukuunottamatta. &nbsp;</p><p>Vaikka enkeleiden kritisointi onkin ajoittan perusteltua, on myös selvää että ankkurisijoittajan asema ei ole lainkaan kadehdittava ilman kompensaatiota. Jos sijoituskeissi menestyy, ottavat joka tapauksessa kaikki seuraajat kunnian itselleen. Jos taas sijotus menee huonosti, syyttävät he ankkurisijoittajaa joka on johtanut heidät harhaan.&nbsp;</p><p>Yksinkertaistaen voidaan ankkurisijoittajan tuoma lisäarvo jakaa neljään kategoriaan</p><ol><li>Sektoriosaaminen ja suhteet jotka auttavat kohdeyhtiötä kehittämään liiketoimintaan. Usein enkeli tulee jäseneksi kohdeyhtiön hallitukseen.&nbsp;</li><li>Edelliseen läheisesti liittyen, syvällinen ja tarkka DD-prosessi yhtiön teknologiasta, immateriaalioikeuksista sekä näkemys valuaatiosta - onko viimeksimainittu houkutteleva uusille sijoituksille DD:n valossa?</li><li>Aito hikipääoma, esimerkiksi konsultointi, operatiivinen työ taikka johtaminen. Tämä voi sisältää myös tiimin kasaamista puuttuvaa osaamista rekrytoimalla tai jopa yhtiön varsinaien perustaminen esimerkiksi teknologian siirroissa yliopistoilta yhtiöihin</li><li>Nopea päätöskyky mahdollistaen esimerkiksi yksittäisten tapahtumariskien ottamisen tai akuutissa kassakriisissä auttamisen.&nbsp;</li></ol><p>Näiden lisäksi enkelit usein tekevät isompia kertasijotuksia kuin yksittäiset joukkorahoittajat. Tästä johtuu luonnollisesti parempi neuvotteluasema yhtiötä kohtaan mutta aiemmin isompien kertasijoitusten merkittävänä etuna ollut kevyempi hallinnollinen työ on menettämässä merkitystään kun digialustat voivat helposti käsitellä suuren määrän pienempiä kertasijoituksia.&nbsp;</p><p>Aiemmassa Fiban-esimerkissä, osallistuminen antiin ei välttämättä tuonut kohdeyhtiölle tai myöhemmille sijoittajille mitään eduista 1-3 ja kohdan 4 likviditeettiapukin on mahdollinen muttei mitenkään selvä.</p><p>Kuvaamani haasteet ovat edessä myös hieman eri muodoissa VC-rahastoille mutta ne toisaalta voivat kirjoittaa isompia shekkejä kuin enkelit ja näinollen myös pystyvät puolustamaan osuuttaan myöhemmillä rahoituskierroksilla. Parhailla VC-rahastoilla on myös globaalit verkostot tarjottavinaan kun enkeleillä on yleensä vain alueellisia tai kansallisia kontakteja. Mutta haasteen perusta on sama - pelkästä nimestä ei ole hyötyä kun yhtiöt pystyvät enenevässä määrin nostamaan merkittäviä pääomia suoraan maallikoilta digitaalisten alustojen kautta.</p><p><strong>Joukoissa tyhmyys tiivistyy?&nbsp;</strong></p><p>On kiistatonta että niinsanottuun joukkorahoitukseen liittyy omia ongelmiaan. Viime vuonna esimerkiksi eräs yhtiö nosti pääomia suomalaisen alustan kautta 17 miljoonan euron valuaatiolla, vaikka yhtiöllä ei ollut valmiina juuri mitään kuin suunnitelma appsiksi. Rahoituskierros jopa onnistui ja nosti noin miljoona euroa. Ehkä ei ole yllättävää, että sama yhtiö palasi omistajien taskuille uudelleen vuotta myöhemmin. Myös on todennäköisesti perusteltua sanoa, ettei itseään kunnioittava bisnesenkeli tai VC-rahasto olisi koskenut tähän ensikertalaisyrittäjien vetämään yhtiöön.</p><p>On todellinen ongelma jos yliarvostetut surkimukset onnistuvat jatkuvasti nostamaan miljoonia joukkorahoituksella. Mutta ongelma on todennäköisesti väliaikainen tai vähintäänkin syklinen. Seuraavassa laskusuhdanteessa tulee eteen lukuisia rahoituskierroksia joissa aiemmin joukkorahoitetut yhtiöt joutuvat nostamaan aiempaa matalammilla valuaatioilla ja epäilemättä eteen tulee myös merkittävä määrä vahingoniloa enkeleiltä. Tämän seurauksena monet piensijoittajat vetäytyvät markkinalta tai vähintäänkin ovat varovaisempia sijoituksissaan jatkossa.&nbsp;</p><p>Mutta digitalisaatio tai uskoakseni myöskään piensijoittajien pääseminen sijoittamaan listaamattomiin yhtiöihin eivät ole syklisiä vaan rakenteellisia muutoksia ja tulevat vaikuttamaan sijoitusympäristöön syvällisesti jatkossa. Valitettavasti ekosysteemi ei tällä hetkellä ole terve ja lukuisat muutokset ovat tarpeen jotta ammattilaisten ja piensijoittajien välinen yhteispinta toimii paremmin&nbsp;</p><ul><li>Piensijoittajien on tultava kriittisemmiksi sijoituskohteista ja erityisesti kiinnitettävä entistä enemmän huomiota yhtiöiden laatuun, skaalautuvuuteen ja valuaatioon</li><li>Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi ajan tai osaamisen puutteen vuoksi, joukkosijoituksia tulee koota isompiin pääomapuuleihin joita hoidetaan ammattimaisesti</li><li>Tätä varten syntyy uusia sijoitusrahastoja tai -yhtiöitä. Valitettavasti nykyiset rahastorakenteet ovat joko liian raskaita tai joustamattomia. Palaan tähän myöhemmin.&nbsp;</li><li>Ammattimaisia ja hyvin informoituja ankkurisijoittajia pitää syntyä julkisiin joukkorahoituskierroksiin. Näiden omat sijoitukset ja suositukset auttavat parhaita keissejä saavuttamaan minimitavoitteensa ja myös parantavat läpimenevien keissien laatua</li><li>Enkelit varmastikin huomaavat tarvitsevansa digitaalisia työkaluja. Kuten enkelit eivät kanna sijoitussummiaan käteisenä ympäri kaupunkia, heidän ei pitäisi myöskään tehdä manuaalisesti hallinnollista työtä kuten osakassopimusten allekirjoituksia tai syndikointia. Tämän sijaan heidän tulee keskittyä siihen mitä lisäarvoa he voivat tuoda kohdeyhtiöille, matalamman valuaation oikeuttamiseksi.</li></ul><p><strong>Yliopistolähtöiset yhtiöt ja kuoleman laakso</strong></p><p>Samaan aikaan toisaalla, olen seurannut läheltä suomalaisten yliopistojen yrityksiä parantaa kaupallistamisoperaatioitaan. Yliopistot ovat nykyään entistä kyvykkäämpiä valmistelemaan akateemisia innovaatioita kaupalliseen käyttöön ja rahoitus Tekesiltä on nyös auttanut paljon. Paljon työtä on vielä jäljellä mutta hyvin todennäköisesti yhä enemmän yliopistolähtöisiä start-up yrityksiä etsii rahoitusta lähivuosina ainakin lääketieteen ja rahoitusalan ympärillä.&nbsp;</p><p>Valitettavasti edelleen rahoitusmahdollisuuksissa on aukko yliopistojen sisällä tapahtuvan kaupallistamisen esivalmisteluvaiheen ja kansainvälisten VC-rahastojen edellyttämän kypsyysasteen välillä. Bisnesenkeleitä ei monilla aloilla ole tarpeeksi ja näillä ei ole riittävän syviä taskuja auttamaan yhtiöitä kuolemanlaakson yli. Aktiiviset enkelit myös ovat aikarajoittuneita eivätkä ehdi kovin moneen yhtiöön samanaikaisesti lisäarvoa luomaan. Varhaisvaiheen enkelisijoittaminen on lähitaistelulaji ja rankka sellainen jopa kokeneille harrastajille.&nbsp;</p><p>Toisaalta olisi väärin sanoa että pääomaa ei ole saatavilla - muistakaamme ne läpimenevät heikkolaatuiset rahoituskierrokset korkeilla valuaatioilla. Myöskin koko ajan tulee julkisuuteen uusia monien miljoonien eurojen kokoisia VC-rahoituskierroksia pohjoismaissa. Valitettavasti uuden VC-rahaston järkevä minimikoko on jossain 50 miljoonan euron paikkeilla johtuen regulaatiosta, komplianssivaatimuksista ja järkevän kokousen tiimin kuluista johtuen. Tässä vaiheessa alan kehitystä on todennäköisesti mahdotonta sijoittaa <em>järkevästi</em>&nbsp;digialustojen kautta varhaisvaiheen yrityksiin ja joukkorahotukseen. Pääomaa on selvästi saatavilla mutta se on järjestettävä paremmin ollakseen hyödyksi pitkällä tähtäimellä uusyritysten muodostumisessa.</p><p><strong>Visio ekosysteemistä</strong></p><p>Visiossa pohjoiseurooppalaisen sijoitusekosysteemin tulevaisuudesta kaikille nykyisille pelureille on varmasti rooli jatkossakin, mutta roolit muuttuvat ajan kuluessa. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa mutta seuraavassa on muutamia oletuksia siitä miten eri pelurit sopeutuvat uuteen ympäristöön</p><p><strong>Bisnesenkelit</strong> oppivat käyttämään digialustoja omaksi edukseen. Useimmissa keisseissään, erityisesti pienemmissä passiivisissa sijoituksissa, he käyttävät digialustoja kuten kuka tahansa piensijoittaja. Alustat tekevät raskaimman työn juridisten DD-prosessien hoidossa ja tämä mahdollistaa enkeleiden sijoittamisten hajauttamisen helpommin. Tärkeämmissä pääkeisseissään, joita yhdelle enkelille mahtuu vain muutama, enkelit toimivat jatkossakin lähes samalla tavalla kuin aiemmin. Tärkeänä lisänä on mahdollisuus kutsua entistä helpommin muita enkelieitä tai piensijoittajia mukaan jatkorahoituskierroksille digialustojen kautta.&nbsp;</p><p><strong>VC-rahastot</strong>&nbsp;oppivat myös käyttämään digialustoja ja tämä itse asiassa on jo tapahtumassa. Paljon VC-rahastojen oppimiskäyrästä on samankaltaista kuin enkeleillä mutta lisäksi VC-rahastojen kannattaa oppia käyttämään digialustojen yrityslainoitustyökaluja agressiivisemmin. Vaikka VC-portfolioiden supertähdet jatkossakin todennäköisimmin exitoidaan yrityskaupoilla eikä pörssilistauksen kautta, jää jäljelle ryhmä aivan hyviä keissejä joissa kuitenkin olisi jatkorahoitustarve ennen pörssilistausta. Aina VC-rahastolla ei kuitenkaan ole enää ruutia kuivana. Näissä tapauksissa osakeanti tai velkapohjainen mini-bondikierros olisi luonteva tapa lisäpääoman nostamiseen ja yhtiön tunnettuvuuden nostamiseen ennen listautumista. &nbsp;</p><p><strong>Digialustat</strong>&nbsp;todennäköisesti erilaistavat toimintamallejaan enemmn ja erikoistuvat arvoketjun eri osiin. Jotkut löytävät erityisosaamista tietyllä sektorilla ja toiset keskittyvät johonkin tiettyyn alueeseen tai maahan. Jotkut erikoistuvat puhelinsoittoihin tai muuhun henkilökohtaiseen myyntiin ja toiset alkavat lisensoimaan omaa alustaansa tai teknologiaansa muille sijoituspalveluyhtiöille. On myös mahdollista että &quot;front office&quot;-osat alustojen liiketoimintamalleista eriytyvät &quot;back-office&quot; toiminnoista kuten rahavirtojen hallinta, osakaslistojen ylläpito tai sijoittajasuhteiden ylläpitoon liittyvät työkalut. Joka tapauksessa alustat tarjoavat jatkossakin hyödyllisiä digitaalisia työkaluja sekä enkeleille että piensijoittajille. Yhtiöjärjestykset, kaupparekisteriotteet ja osakassopimukset ovat helposti saatavilla, rahanpesutarkastukset tehdään digitaalisesti ja syndikointi tapahtuu verkossa ilman että enkeleiden pitää juosta ympäri kaupunkia paperin ja kynän kanssa. Tämä on erityisen suuri etu kansainvälisissä sijoituskierroksissa.&nbsp;</p><p><strong>Ankkurisijoittajat</strong>&nbsp;tulevat mukaan uusina pelureina listaamattomien yhtiöiden kierroksille. Usein sijoitusyhtiöitä eikä rahastoja, nämä ovat kauenpana yhtiöistä kuin aidot bisnesenkelit mutta lähenpänä kuin passiiviset joukkorahoittajat. Ankkurisijoittajt tuovat lisäarvoa pääasiassa sijoituskohteiden valinnan kautta, mutta myös keräämällä pieniä sijoituksia yhteen paremman neuvotteluaseman saavuttamiseksi, esikierroksille pääsemiseksi ja myös taaten mahdollisuuden osallistua jatkorahoituskierroksille silloin kun se on yhtiön kehityksen vuoksi perusteltua.&nbsp;</p><p><strong>Osakemarkkinat ja pörssit</strong>&nbsp;hyötyvät. Laajasti omistettujen listaamattomien yhtiöiden yleistyminen tekee jälleen pörssilistautumisesta luonnollisemman exit-menentelmän aikaisen vaiheen sijoittajille. VC-rahastoilla on aina omat rahaston elinkaarensa ja yrityskauppoja tapahtuu edelleen, mutta ei vaadi paljoa mielikuvitusta nähdäkseen että joukkorahoitus kääntää kelloa taaksepäin, aikaan jolloin pörssi oli luonnollinen loppusijoituspaikka kasvuyhtiöille. Toivottavasti voimme lopulta unohtaa englanninkielisen sanahirviön &quot;de-equitisation&quot;. &nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Kaikki muuttuu mutta lopulta mikään ei muutu. Pääomaa on nostettu isolta sijoittajajoukolta tuhansia vuosia. Ainoastaan käyttämämme teknologia on uutta. Mutta oli viimeisin villitys mitä tahansa, sijoittamisen on aina oltava maltillista ja vastuullista.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kirjoitus on julkaistu englanniksi kirjoittajan LinkedIn-profiilissa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteenveto

 

Uudet digitaaliset alustat ovat pysyvästi muuttamassa sijoittamista listaamattomiin yhtiöihin. Ne myös antavat tavallisille kuluttajille pääsyn sijoitusmahdollisuuksiin jotka aiemmin oli varattu vain ammattilaisille. En usko isompiin ristiriitoihin uuden "demokraattisemman" rahoitusalan ja toisaalta vakiintuneempien toimijoiden kuten bisnesenkeleiden tai VC-rahastojen välillä. Kaikille toimijoille on tilaa ekosysteemissä ja uskon, että uusille digitaalisille ankkurisijoittajille avautuu uusia mahdollisuuksia. 

 

Enkeleiden ja joukkorahoituksen välinen rajapinta

Olen bisnesenkeli. Olen myös digitaalisen sijoitusalustan hallituksen puheenjohtaja. Vaikka nämä roolit ovat minulla olleet jo vuosia, saan edelleen säännöllisesti kommentteja muilta bisnesenkeleiltä, että roolit ovat keskenään ristiriidassa. 

Jotkut enkeleistä tuntevat joukkorahoitukseksi kutsutun ilmiön kasvun uhaksi. Heidän mukaansa enkeleiden mukanaan tuomat syvällinen sektorituntemus sekä suhteet ovat tärkeitä sijoituskohteille ja että joukkorahoitusalustojen "rahvas" ei näitä pysty tarjoamaan. Toisaalla taas digitalisaation innokkaimmat promoottorit väittävät vakavissaan, että paitsi enkelit, myös koko VC-rahastojen toimiala katoavat uusien digialustojen vuoksi. Finanssiala demokratisoituu ja on aikakin, sanovat. 

Uskon kummassakin näkemyksessä olevan paljon totuutta mutta myös uskon kummankin näkemyksen olevan vahvasti liioiteltu. Itse asiassa digitaaliset alustat avaavat uusia mahdollisuuksia ammattilaisten ja vähittäissijoittajien yhteispeliin. Bisnesenkelit, vähittäissijoittajat ja jopa VC-rahastot voivat mielestäni elää toisiaan hyödyntäen samassa ekosysteemissä mutta paljon on vielä tehtävää ennen kun systeemiä voidaan kutsua terveeksi. 

Positiivisempi säätelyilmapiiri ja poliittiset asenteet fintech-yhtiöitä ja digitalisaatiota kohtaan ovat tervetulleita ja tämä on mahdollistanut digitaalisten alustojen kasvun. Kuten aina uusien ilmiöiden kohdalla, ylilyöntejä kuten yliagressiivista myyntiä on tapahtunut ja jopa suoranaisia petoksia on tullut ilmi rahaa nostavien yritysten taholta. Enkeleiden osalta on toisaalta valitettavan yleistä, että etsittyä lisäarvoa ei enkelieden puolelta löydy ja osallistuminen käytännössä rajoittuu rahan jakamiseen ja exitin odotteluun.

Tässä artikkelissa käyn läpi ajatuksiani yllämainittuihin ilmiöihin ja teen myös muutaman ennustuksen tulevaisuudesta. Myöhemmin julkistamme myös uuden sijoitusyhtiön joka aloittaa toimintansa laajentamisen tänä vuonna, tarkoituksena ankkurisijoittajana digitaalisten alustojen kautta tehtävissä rahoituskierroksissa. 

Enkelidisruptio

Bisnesenkelit eivät ole tottuneet olemaan disruption kohteena. Nämä varakkaat yksityishenkilöt yleensä näkevät itsensä disruption mahdollistajina käyttäen aikaansa, osaamistaan ja pääomaansa sijoituskohteiden auttamiseksi. Sijoituskohteina usein olevat start-up yritykset puolestaan haastavat alansa johtajat digitalisaation, paremman skaalautumisen tai asiakaskokemuksen taikka kustannusjohtajuuden kautta. 

Mutta onkin merkillistä kuinka disruptiosta kohistaan ja sitä etsitään kaikkialla muualla paitsi bisnesenkelisijoittamisessa itsessään. Perinteistä bisnesenkeleistä VC-rahastoihin ja exitiin johtavaa arvoketjua pidetään usein pyhänä lehmänä joka jotenkin kaipaa suojelua digitalisaatiolta. Syntyneet digialustat ja niiden sijoittajat ovat saaneet osakseen halventavia kommentteja joiltain bisnesenkeleiltä, kuin ikuinen viisaus asuisi vain enkelten taivaissa väkijoukkojen yllä. Kyynisempi voi todeta, että helpompi pääoman nostaminen ja korkeammat start-up valuaatiot tekevät luonnollisesti vaikeammaksi enkeleille ansaita elantonsa sijoituksista saatavilla myyntivoitoilla. 

Digitaalisten alustojen tuottamad edut

Reaktiot kertovat vaikeudesta erottaa toisistaan listaamattomien yhiöiden sijoitusprosessien digitalisointia ja toisaalta alustojen käyttöä rahan nostamiseen ns. toiselta F:ltä. ("Friends, Fools and Family" on usein käytetty kuvaus alkuvaiheen yritysten rahoittajista.)

Rahoituskierrosten digitalisointi on tarpeellista, jotta yhtiöt voivat nostaa sijoituksia lukuisilta sijoittajilta olivat nämä sitten enkeleitä tai kuolevaisia. Mutta digitalisaatio ei pakota start-uppeja avaamaan rahoitustaan laajalle yleisölle, se vain mahdollistaa sen. Riippumatta kohdeyleisöstä, sujuvammat digitaaliset työkalut mahdollistavat hajautettujen listaamattomiin yhtiöihin sijoittavien salkkujen koordinoinnin, tiedon kulun yhtiöiltä sijoittajille sekä myös lopulta pääoman palauttamisen takaisin yhtiöiltä sijoittajille. Erityisesti maiden rajat ylittävissä sijoituksissa tämä kehitys hyödyttää kaikkia, sekä enkeleitä että "joukkoja". Pienempiä sijoituksia (tuhansia euroja per sijoitus) tekeville enkeleille digialustat tarjoavat helpon tavan kohdeyhtiöiden löytämiseen ja sijoitusten hajauttamiseen. 

Vain todelliset enkelit ansaitsevat enkelivaluaation

Kuitenkin on selvää, että monet bisnesenkelit tuottavat merkittävää lisäarvoa kohdeyhtiöilleen ja monet miljardien arvoiset start-upit eivät olisi menestyneet ilman varhaisessa kasvuvaiheessa saamaansa osaamis- ja finanssipääomaa bisnesenkeleiltä. Enkeleille on jatkossakin tarvetta ja tärkeä rooli, eikä heitä voida koskaan korvata digitaalisilla työkaluilla tai joukkorahoituksella. Mutta enkeleiden on myös pystyttävä vastaamaan kysymyksiin siitä mitä he tekevät ja millä tavalla he tuottavat lisäarvoa. 

Suomen bisnesenkeliverkoston Fibanin nettisivuilla sanotaan: "Bisnesenkelit tuovat kohdeyritykseen omaa osaamispääomaansa, sekä mahdollistavat henkilökohtaisen kontaktiverkostonsa hyödyntämisen. Enkelisijoittajat tyypillisesti sijoittavat juuri kohdeyrityksen alkuvaiheissa, ja tarjoavat samalla ohjausta liiketoiminnan kehittämiseen. Enkelisijoittajat ovat avainpelaajia korkean kasvun yrityksiä luotaessa."

Jos seuraamme logiikkaa loppuun asti, on selvää että enkelikierroksilla yhtiöiden arvon pitää olla matalampi kuin yhtiön arvo puhtaille finanssisijoittajille. Tämä sopii hyvin enkeleiden ikiaikaiseen tahtoon päästä sisään yhtiöihin matalalla arvostustasolla. Osakkeiden vastineeksi enkelit tarjoavat enemmän kuin pelkkää pääomaa. Toisin sanoen passiivisille sijoittajille kuten joukkorahoitussijoittajille tarjottavien arvostustasojen tulee olla korkeampia. Tämä on vain yksinkertaisesti kolikon toinen puoli. 

Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että joukkorahoituskierrosten tulisi ollla liian kalliita - itse asiassa niin sanottu listautumisalennus on yhtä perusteltu listaamattomille yhtiöille digialustoijen kautta kuin pörssilistautumisissakin. Eikä tämä myöskään tarkoita kenen tahansa ansaitsevan vielä matalamman valuaation sijoitukselleen vain ilmoittamalla olevansa bisnesenkeli. 

Enkeleiden on todistettava enkeliytensä

Äskettäin eräs yhtiö haki uutta rahoitusta Fiban-yhteisön sisällä. Enkelit kutsuttiin neljännesmiljoonan euron sijoituskierrokselle "joukkorahoitusta edeltävällä valuaatiolla", mistä oli odotettavista pikavoittoja paperilla. Pikavoitot syntyisivät kun osakeantiin sijoittaneiden osakkeet olisivat hyvin nopeasti arvokkaampia kun niitä myytäisiin lisää "joukoille" korkeammalla valuaatiolla. 

Ilman lisätietoja on lukijalle varmasti varsin epäselvää mitä enkelit olisivat tehneet ansaitaakseen tuollaisen kohtelun. Moni Fibanin jäsen sijoittaa säännönmukaisesti digialustojen kautta joka tapauksessa, joten ilman selvästi määriteltyä lisäarvoa olisi paras yhdistää rahoituskierrokset ja enkelit voisivat tulla mukaan muiden kanssa yhtä aikaa ankkurisijoittajina. Tämä olisi todennäköisesti kaikista paras ratkaisu, enkeleitä lukuunottamatta.  

Vaikka enkeleiden kritisointi onkin ajoittan perusteltua, on myös selvää että ankkurisijoittajan asema ei ole lainkaan kadehdittava ilman kompensaatiota. Jos sijoituskeissi menestyy, ottavat joka tapauksessa kaikki seuraajat kunnian itselleen. Jos taas sijotus menee huonosti, syyttävät he ankkurisijoittajaa joka on johtanut heidät harhaan. 

Yksinkertaistaen voidaan ankkurisijoittajan tuoma lisäarvo jakaa neljään kategoriaan

  1. Sektoriosaaminen ja suhteet jotka auttavat kohdeyhtiötä kehittämään liiketoimintaan. Usein enkeli tulee jäseneksi kohdeyhtiön hallitukseen. 
  2. Edelliseen läheisesti liittyen, syvällinen ja tarkka DD-prosessi yhtiön teknologiasta, immateriaalioikeuksista sekä näkemys valuaatiosta - onko viimeksimainittu houkutteleva uusille sijoituksille DD:n valossa?
  3. Aito hikipääoma, esimerkiksi konsultointi, operatiivinen työ taikka johtaminen. Tämä voi sisältää myös tiimin kasaamista puuttuvaa osaamista rekrytoimalla tai jopa yhtiön varsinaien perustaminen esimerkiksi teknologian siirroissa yliopistoilta yhtiöihin
  4. Nopea päätöskyky mahdollistaen esimerkiksi yksittäisten tapahtumariskien ottamisen tai akuutissa kassakriisissä auttamisen. 

Näiden lisäksi enkelit usein tekevät isompia kertasijotuksia kuin yksittäiset joukkorahoittajat. Tästä johtuu luonnollisesti parempi neuvotteluasema yhtiötä kohtaan mutta aiemmin isompien kertasijoitusten merkittävänä etuna ollut kevyempi hallinnollinen työ on menettämässä merkitystään kun digialustat voivat helposti käsitellä suuren määrän pienempiä kertasijoituksia. 

Aiemmassa Fiban-esimerkissä, osallistuminen antiin ei välttämättä tuonut kohdeyhtiölle tai myöhemmille sijoittajille mitään eduista 1-3 ja kohdan 4 likviditeettiapukin on mahdollinen muttei mitenkään selvä.

Kuvaamani haasteet ovat edessä myös hieman eri muodoissa VC-rahastoille mutta ne toisaalta voivat kirjoittaa isompia shekkejä kuin enkelit ja näinollen myös pystyvät puolustamaan osuuttaan myöhemmillä rahoituskierroksilla. Parhailla VC-rahastoilla on myös globaalit verkostot tarjottavinaan kun enkeleillä on yleensä vain alueellisia tai kansallisia kontakteja. Mutta haasteen perusta on sama - pelkästä nimestä ei ole hyötyä kun yhtiöt pystyvät enenevässä määrin nostamaan merkittäviä pääomia suoraan maallikoilta digitaalisten alustojen kautta.

Joukoissa tyhmyys tiivistyy? 

On kiistatonta että niinsanottuun joukkorahoitukseen liittyy omia ongelmiaan. Viime vuonna esimerkiksi eräs yhtiö nosti pääomia suomalaisen alustan kautta 17 miljoonan euron valuaatiolla, vaikka yhtiöllä ei ollut valmiina juuri mitään kuin suunnitelma appsiksi. Rahoituskierros jopa onnistui ja nosti noin miljoona euroa. Ehkä ei ole yllättävää, että sama yhtiö palasi omistajien taskuille uudelleen vuotta myöhemmin. Myös on todennäköisesti perusteltua sanoa, ettei itseään kunnioittava bisnesenkeli tai VC-rahasto olisi koskenut tähän ensikertalaisyrittäjien vetämään yhtiöön.

On todellinen ongelma jos yliarvostetut surkimukset onnistuvat jatkuvasti nostamaan miljoonia joukkorahoituksella. Mutta ongelma on todennäköisesti väliaikainen tai vähintäänkin syklinen. Seuraavassa laskusuhdanteessa tulee eteen lukuisia rahoituskierroksia joissa aiemmin joukkorahoitetut yhtiöt joutuvat nostamaan aiempaa matalammilla valuaatioilla ja epäilemättä eteen tulee myös merkittävä määrä vahingoniloa enkeleiltä. Tämän seurauksena monet piensijoittajat vetäytyvät markkinalta tai vähintäänkin ovat varovaisempia sijoituksissaan jatkossa. 

Mutta digitalisaatio tai uskoakseni myöskään piensijoittajien pääseminen sijoittamaan listaamattomiin yhtiöihin eivät ole syklisiä vaan rakenteellisia muutoksia ja tulevat vaikuttamaan sijoitusympäristöön syvällisesti jatkossa. Valitettavasti ekosysteemi ei tällä hetkellä ole terve ja lukuisat muutokset ovat tarpeen jotta ammattilaisten ja piensijoittajien välinen yhteispinta toimii paremmin 

  • Piensijoittajien on tultava kriittisemmiksi sijoituskohteista ja erityisesti kiinnitettävä entistä enemmän huomiota yhtiöiden laatuun, skaalautuvuuteen ja valuaatioon
  • Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi ajan tai osaamisen puutteen vuoksi, joukkosijoituksia tulee koota isompiin pääomapuuleihin joita hoidetaan ammattimaisesti
  • Tätä varten syntyy uusia sijoitusrahastoja tai -yhtiöitä. Valitettavasti nykyiset rahastorakenteet ovat joko liian raskaita tai joustamattomia. Palaan tähän myöhemmin. 
  • Ammattimaisia ja hyvin informoituja ankkurisijoittajia pitää syntyä julkisiin joukkorahoituskierroksiin. Näiden omat sijoitukset ja suositukset auttavat parhaita keissejä saavuttamaan minimitavoitteensa ja myös parantavat läpimenevien keissien laatua
  • Enkelit varmastikin huomaavat tarvitsevansa digitaalisia työkaluja. Kuten enkelit eivät kanna sijoitussummiaan käteisenä ympäri kaupunkia, heidän ei pitäisi myöskään tehdä manuaalisesti hallinnollista työtä kuten osakassopimusten allekirjoituksia tai syndikointia. Tämän sijaan heidän tulee keskittyä siihen mitä lisäarvoa he voivat tuoda kohdeyhtiöille, matalamman valuaation oikeuttamiseksi.

Yliopistolähtöiset yhtiöt ja kuoleman laakso

Samaan aikaan toisaalla, olen seurannut läheltä suomalaisten yliopistojen yrityksiä parantaa kaupallistamisoperaatioitaan. Yliopistot ovat nykyään entistä kyvykkäämpiä valmistelemaan akateemisia innovaatioita kaupalliseen käyttöön ja rahoitus Tekesiltä on nyös auttanut paljon. Paljon työtä on vielä jäljellä mutta hyvin todennäköisesti yhä enemmän yliopistolähtöisiä start-up yrityksiä etsii rahoitusta lähivuosina ainakin lääketieteen ja rahoitusalan ympärillä. 

Valitettavasti edelleen rahoitusmahdollisuuksissa on aukko yliopistojen sisällä tapahtuvan kaupallistamisen esivalmisteluvaiheen ja kansainvälisten VC-rahastojen edellyttämän kypsyysasteen välillä. Bisnesenkeleitä ei monilla aloilla ole tarpeeksi ja näillä ei ole riittävän syviä taskuja auttamaan yhtiöitä kuolemanlaakson yli. Aktiiviset enkelit myös ovat aikarajoittuneita eivätkä ehdi kovin moneen yhtiöön samanaikaisesti lisäarvoa luomaan. Varhaisvaiheen enkelisijoittaminen on lähitaistelulaji ja rankka sellainen jopa kokeneille harrastajille. 

Toisaalta olisi väärin sanoa että pääomaa ei ole saatavilla - muistakaamme ne läpimenevät heikkolaatuiset rahoituskierrokset korkeilla valuaatioilla. Myöskin koko ajan tulee julkisuuteen uusia monien miljoonien eurojen kokoisia VC-rahoituskierroksia pohjoismaissa. Valitettavasti uuden VC-rahaston järkevä minimikoko on jossain 50 miljoonan euron paikkeilla johtuen regulaatiosta, komplianssivaatimuksista ja järkevän kokousen tiimin kuluista johtuen. Tässä vaiheessa alan kehitystä on todennäköisesti mahdotonta sijoittaa järkevästi digialustojen kautta varhaisvaiheen yrityksiin ja joukkorahotukseen. Pääomaa on selvästi saatavilla mutta se on järjestettävä paremmin ollakseen hyödyksi pitkällä tähtäimellä uusyritysten muodostumisessa.

Visio ekosysteemistä

Visiossa pohjoiseurooppalaisen sijoitusekosysteemin tulevaisuudesta kaikille nykyisille pelureille on varmasti rooli jatkossakin, mutta roolit muuttuvat ajan kuluessa. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa mutta seuraavassa on muutamia oletuksia siitä miten eri pelurit sopeutuvat uuteen ympäristöön

Bisnesenkelit oppivat käyttämään digialustoja omaksi edukseen. Useimmissa keisseissään, erityisesti pienemmissä passiivisissa sijoituksissa, he käyttävät digialustoja kuten kuka tahansa piensijoittaja. Alustat tekevät raskaimman työn juridisten DD-prosessien hoidossa ja tämä mahdollistaa enkeleiden sijoittamisten hajauttamisen helpommin. Tärkeämmissä pääkeisseissään, joita yhdelle enkelille mahtuu vain muutama, enkelit toimivat jatkossakin lähes samalla tavalla kuin aiemmin. Tärkeänä lisänä on mahdollisuus kutsua entistä helpommin muita enkelieitä tai piensijoittajia mukaan jatkorahoituskierroksille digialustojen kautta. 

VC-rahastot oppivat myös käyttämään digialustoja ja tämä itse asiassa on jo tapahtumassa. Paljon VC-rahastojen oppimiskäyrästä on samankaltaista kuin enkeleillä mutta lisäksi VC-rahastojen kannattaa oppia käyttämään digialustojen yrityslainoitustyökaluja agressiivisemmin. Vaikka VC-portfolioiden supertähdet jatkossakin todennäköisimmin exitoidaan yrityskaupoilla eikä pörssilistauksen kautta, jää jäljelle ryhmä aivan hyviä keissejä joissa kuitenkin olisi jatkorahoitustarve ennen pörssilistausta. Aina VC-rahastolla ei kuitenkaan ole enää ruutia kuivana. Näissä tapauksissa osakeanti tai velkapohjainen mini-bondikierros olisi luonteva tapa lisäpääoman nostamiseen ja yhtiön tunnettuvuuden nostamiseen ennen listautumista.  

Digialustat todennäköisesti erilaistavat toimintamallejaan enemmn ja erikoistuvat arvoketjun eri osiin. Jotkut löytävät erityisosaamista tietyllä sektorilla ja toiset keskittyvät johonkin tiettyyn alueeseen tai maahan. Jotkut erikoistuvat puhelinsoittoihin tai muuhun henkilökohtaiseen myyntiin ja toiset alkavat lisensoimaan omaa alustaansa tai teknologiaansa muille sijoituspalveluyhtiöille. On myös mahdollista että "front office"-osat alustojen liiketoimintamalleista eriytyvät "back-office" toiminnoista kuten rahavirtojen hallinta, osakaslistojen ylläpito tai sijoittajasuhteiden ylläpitoon liittyvät työkalut. Joka tapauksessa alustat tarjoavat jatkossakin hyödyllisiä digitaalisia työkaluja sekä enkeleille että piensijoittajille. Yhtiöjärjestykset, kaupparekisteriotteet ja osakassopimukset ovat helposti saatavilla, rahanpesutarkastukset tehdään digitaalisesti ja syndikointi tapahtuu verkossa ilman että enkeleiden pitää juosta ympäri kaupunkia paperin ja kynän kanssa. Tämä on erityisen suuri etu kansainvälisissä sijoituskierroksissa. 

Ankkurisijoittajat tulevat mukaan uusina pelureina listaamattomien yhtiöiden kierroksille. Usein sijoitusyhtiöitä eikä rahastoja, nämä ovat kauenpana yhtiöistä kuin aidot bisnesenkelit mutta lähenpänä kuin passiiviset joukkorahoittajat. Ankkurisijoittajt tuovat lisäarvoa pääasiassa sijoituskohteiden valinnan kautta, mutta myös keräämällä pieniä sijoituksia yhteen paremman neuvotteluaseman saavuttamiseksi, esikierroksille pääsemiseksi ja myös taaten mahdollisuuden osallistua jatkorahoituskierroksille silloin kun se on yhtiön kehityksen vuoksi perusteltua. 

Osakemarkkinat ja pörssit hyötyvät. Laajasti omistettujen listaamattomien yhtiöiden yleistyminen tekee jälleen pörssilistautumisesta luonnollisemman exit-menentelmän aikaisen vaiheen sijoittajille. VC-rahastoilla on aina omat rahaston elinkaarensa ja yrityskauppoja tapahtuu edelleen, mutta ei vaadi paljoa mielikuvitusta nähdäkseen että joukkorahoitus kääntää kelloa taaksepäin, aikaan jolloin pörssi oli luonnollinen loppusijoituspaikka kasvuyhtiöille. Toivottavasti voimme lopulta unohtaa englanninkielisen sanahirviön "de-equitisation".  

Lopuksi

Kaikki muuttuu mutta lopulta mikään ei muutu. Pääomaa on nostettu isolta sijoittajajoukolta tuhansia vuosia. Ainoastaan käyttämämme teknologia on uutta. Mutta oli viimeisin villitys mitä tahansa, sijoittamisen on aina oltava maltillista ja vastuullista.

 

Tämä kirjoitus on julkaistu englanniksi kirjoittajan LinkedIn-profiilissa. 

 

]]>
0 http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254931-bisnesenkeieista-joukkorahoituksesta-ja-digitaalisesta-sijoittamisesta#comments Bisnesenkelit Digitalisaatio Joukkorahoitus Kansankapitalismi Sijoittaminen Sun, 06 May 2018 13:59:10 +0000 Tero Weckroth http://teroweckroth.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254931-bisnesenkeieista-joukkorahoituksesta-ja-digitaalisesta-sijoittamisesta
Väärää politiikkaa: Tuottavuuden kasvun pysähtyi pysähtyi 2007 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007 <p>Suomen tuottavuuden kasvun pysähtyminen 2007 alkaen on ekonomisteille mysteeri, jota kuumeisesti tutkitaan. Mikä alkoi tuolloin mennä pieleen? Ilman tuottavuuden kasvua ei pidempiaikaista elintason kasvua saavuteta, joten vastaus olisi löydettävä pian. Kyseessä lienee seuraavien asioiden summa, johon onneksi kuitenkin voidaan vaikuttaa oikealla politiikalla:</p><p>-Yritysten investoinnit vähenivät. Tulosta alettiin ohjatta yhä enemmän osinkoina omistajille. Kun sijoitettua pääomaa ei lisätä, on yritysjohdon helpompi saada pääoman tuotto-% hyväksi ja osakekurssi ylös.</p><p>-Halpa työvoima. Kun palkkakustannuksia lasketaan (hallituksen KIKY-politiikka, maahanmuutto), ei yritykselle muodostu kannustinta hankkia uusia tehokkaita koneita vaan tehdään työt vanhoilla koneilla tai käsipelillä. Työajan pidennys ilmeisesti vähensi tuottavuutta.</p><p>-Infrastruktuurin rapautuminen paheni. Tie-ja raideverkoston kunnon heikkeneminen vähentää logistiikan tehokkuutta ja tuottavuutta.</p><p>-Osaamisen hiipuminen kiihtyi. Koulutusleikkausten myötä osaamistaso on hiipumassa, jolloin tuottavuus laskee.</p><p>-Innovaatiorahoituksen leikkaaminen. Sipilän hallituksen leikkaukset uusien ideoiden ja teknologioiden kehittämisestä vähentävät suoraan yritysten tuotekehitystä ja tuottavuutta.</p><p>-Digitalisaation vaikutus erikoistumiseen. Työpaikoilla kallispalkkaiset asiantuntijat ja suunnittelijat joutuivat yhä enenevässä määrin itse tekemään matkavaraukset, matkalaskut, laskutukset ja muuta hallinnollista työtä huonosti toimivilla sovelluksilla. Luopumalla erikoistumisesta (esim sihteerityöstä) menetettiin näiden asiantuntijoiden työaikaa ja tehokkuutta, jolloin tuottavuus alkoi laskea.</p><p>-Digitalisaation &rdquo;väärinkäyttö&rdquo;. Älypuhelimen ja tietokoneen kautta työaikaa käytetään facebookin, twitterin, uutisten jne seuraamiseen. Tähän kuluu merkittävä määrä työtunteja, joka voi selittää merkittävän osan tuottavuuden laskusta yhdessä avokonttoreihin siirtymisen kanssa.</p><p>&nbsp;-Avokonttoreiden yleistyessä erilaiset häiritseviksi arvioidut työn keskeytykset ovat lisääntyneet. Aivotutkijat ovat todenneet, että keskeytyksestä palautuminen työhön vie paljon aikaa. Työtehoseuran tutkimuksen mukaan näiden osuus voi olla avokonttorissa 10-20% työajasta, joten tällä trendillä lienee suuri negatiivinen vaikutus työn tuottavuuteen. Suurempiakin lukuja on esitetty. Eräässä tutkimuksessa todettiin avokonttorin tekevän työntekijöistä epäsosiaalisia. Tämä johtuisi työntekijän pyrkimyksestä maksimoida yksityisyys jatkuvan esillä olon vastapainoksi.&nbsp;</p><p>Tuottavuuden kasvun pysähtyminen voisi saada selityksen, jos ekonomistit laskisivat näiden tekijöiden suhteellisen merkityksen. Tulosten perusteella voitaisiin laatia nykyistä paljon tehokkaampi elinkeino/teollisuuspolitiikka.&nbsp; Markkinavoimat vaativat vastapainokseen vahvemman valtion hallitsematonta kehitystä säätelemään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tuottavuuden kasvun pysähtyminen 2007 alkaen on ekonomisteille mysteeri, jota kuumeisesti tutkitaan. Mikä alkoi tuolloin mennä pieleen? Ilman tuottavuuden kasvua ei pidempiaikaista elintason kasvua saavuteta, joten vastaus olisi löydettävä pian. Kyseessä lienee seuraavien asioiden summa, johon onneksi kuitenkin voidaan vaikuttaa oikealla politiikalla:

-Yritysten investoinnit vähenivät. Tulosta alettiin ohjatta yhä enemmän osinkoina omistajille. Kun sijoitettua pääomaa ei lisätä, on yritysjohdon helpompi saada pääoman tuotto-% hyväksi ja osakekurssi ylös.

-Halpa työvoima. Kun palkkakustannuksia lasketaan (hallituksen KIKY-politiikka, maahanmuutto), ei yritykselle muodostu kannustinta hankkia uusia tehokkaita koneita vaan tehdään työt vanhoilla koneilla tai käsipelillä. Työajan pidennys ilmeisesti vähensi tuottavuutta.

-Infrastruktuurin rapautuminen paheni. Tie-ja raideverkoston kunnon heikkeneminen vähentää logistiikan tehokkuutta ja tuottavuutta.

-Osaamisen hiipuminen kiihtyi. Koulutusleikkausten myötä osaamistaso on hiipumassa, jolloin tuottavuus laskee.

-Innovaatiorahoituksen leikkaaminen. Sipilän hallituksen leikkaukset uusien ideoiden ja teknologioiden kehittämisestä vähentävät suoraan yritysten tuotekehitystä ja tuottavuutta.

-Digitalisaation vaikutus erikoistumiseen. Työpaikoilla kallispalkkaiset asiantuntijat ja suunnittelijat joutuivat yhä enenevässä määrin itse tekemään matkavaraukset, matkalaskut, laskutukset ja muuta hallinnollista työtä huonosti toimivilla sovelluksilla. Luopumalla erikoistumisesta (esim sihteerityöstä) menetettiin näiden asiantuntijoiden työaikaa ja tehokkuutta, jolloin tuottavuus alkoi laskea.

-Digitalisaation ”väärinkäyttö”. Älypuhelimen ja tietokoneen kautta työaikaa käytetään facebookin, twitterin, uutisten jne seuraamiseen. Tähän kuluu merkittävä määrä työtunteja, joka voi selittää merkittävän osan tuottavuuden laskusta yhdessä avokonttoreihin siirtymisen kanssa.

 -Avokonttoreiden yleistyessä erilaiset häiritseviksi arvioidut työn keskeytykset ovat lisääntyneet. Aivotutkijat ovat todenneet, että keskeytyksestä palautuminen työhön vie paljon aikaa. Työtehoseuran tutkimuksen mukaan näiden osuus voi olla avokonttorissa 10-20% työajasta, joten tällä trendillä lienee suuri negatiivinen vaikutus työn tuottavuuteen. Suurempiakin lukuja on esitetty. Eräässä tutkimuksessa todettiin avokonttorin tekevän työntekijöistä epäsosiaalisia. Tämä johtuisi työntekijän pyrkimyksestä maksimoida yksityisyys jatkuvan esillä olon vastapainoksi. 

Tuottavuuden kasvun pysähtyminen voisi saada selityksen, jos ekonomistit laskisivat näiden tekijöiden suhteellisen merkityksen. Tulosten perusteella voitaisiin laatia nykyistä paljon tehokkaampi elinkeino/teollisuuspolitiikka.  Markkinavoimat vaativat vastapainokseen vahvemman valtion hallitsematonta kehitystä säätelemään.

]]>
13 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007#comments Digitalisaatio Innovaatiopolitiikka Investoinnit Juha Sipilän hallitus Tuottavuus Fri, 09 Mar 2018 07:00:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007
Näkymättömästä täytyy tehdä näkyvää - Naiset digitalisaation johtoon http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251952-nakymattomasta-taytyy-tehda-nakyvaa-naiset-digitalisaation-johtoon <p>Mikäli asia ei näy, sitä ei ole olemassakaan. Mikäli emme tiedä asian olemassaolosta tai emme pysty sitä mittaamaan, se jää todentamatta ja huomiotta.</p><p>Tämä pätee moniin tasa-arvokysymyksiin. Hiljaiselle syrjinnälle, jota ei mitata ja josta ei puhuta käy usein näin: ollaan ja eletään ihan, kuin sitä ei olisikaan. On &rdquo;maan tapa&rdquo; rajoittaa yksilön oikeuksia ja vapauksia vaikkapa iäkkäänä palveluasumisessa, tai väittäessä, että on naisista itsestä kiinni, kun heitä ei näy johtoasemissa tai pitäessä itsestäänselvyytenä, että yksityisautoilua tuetaan enemmän, kun joukkoliikennettä. Meidän täytyy pystyä tekemään tällainen syrjintä näkyväksi, että tiedostamme sen olemassa olon ja voimme puuttua siihen.</p><p>Hiljainen sukupuolten välinen syrjintä kumpuaa usein tiedostamattomista sukupuolistereotypioista. Näitä on toisinaan vaikea kuvailla tai hahmottaa. Lähtökohta voi olla hyväntahtoinenkin. Suunnittelen tai teen muidenkin puolesta, ja jos vielä tarkoituksenomaisesti teen sen jonkun toisen näkökulmasta, mikä voisi mennä pieleen?</p><p>Valitettavan paljon. Tekijän tiedostamattomat stereotypiat vaikuttavat väistämättä siihen mitä ja miksi jotain suunnitellaan, tarjotaan ja tuotetaan.</p><p>Usein kuvitellaan, että suunnitteluprosessit ja valmiit tuotteet ovat sukupuolineutraaleja. Tämä pätee varsinkin alueisiin, kuten robotiikka ja digiteknologia.</p><p>Naiset Euroopassa ja maailmanlaajuisesti hyödyntävät ja kehittävät viestintä- ja informaatioteknologiaa vähemmän, kun miehet. Tämä synnyttää lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoisuutta, kun naiset hyödyntävät vähemmän ICT:n avaamia yritys- ja verkottumismahdollisuuksia.</p><p>Tilannetta ei muuteta sillä, että pyritään vain tarjoamaan tytöille lisää samaa koulutus- ja harrastustoimintaa, kuin pojille. Ei riitä, että peräänkuulutamme lisää tyttöjä koodausopetukseen ja teknisille aloille. Ei riitä, että vaadimme tyttöjä käyttämään enemmän toisten kehittämää teknologiaa. Pitää tehdä muutakin, kun tarjota valmiita tuotteita, valmiita kokonaisuuksia, ja osallistumista valmiiksi suunniteltuihin prosesseihin.</p><p>Tytöt ovat aivan yhtä fiksuja, kun pojat. Tytöt opiskelevat yhtä pitkälle, kun pojat. Mutta tytöt ja pojat opiskelevat edelleen vahvasti eri aloille. Missä ovat tutkijanaiset, insinöörinaiset, digiteknologian yrittäjänaiset?&nbsp;</p><p>Jotta saadaan parempia tuotteita ja palveluista, pitää tytöiltä kysyä, mitä he haluavat tehdä, mitä he haluavat oppia ja miten. Koulutusohjelmat ja kurssit pitää suunnitella tyttöjen kanssa yhdessä. Tytöiltä pitäisi kysyä, millaista robotiikkaa ja teknologiaa ja millaisia sovelluksia he haluaisivat käyttää. Kysymys on usein paljon myös sosiaalisesta tajusta, mihin laitteita ja ohjelmia tarvitaan, ei pelkästään siitä, miten niitä rakennetaan tai ohjelmoidaan. Sosiaalinen innovaatio, kuten vaikkapa terveysteknologia helppokäyttöisyys, on yhtä suuri innovaatio, kun uuden laitteen keksiminen.</p><p>Pahimmassa tapauksessa käy niin, että lopputulos eriarvoistaa suunnitteluprosessin ulkopuolelle jääneitä edelleen. Insinöörit eivät välttämättä osaa tehdä laitteita, jotka ovat vanhuksille helppokäyttöisiä. Kaikista huonoin saavutettavuus voi olla niillä vanhoilla, kaukana keskustassa asuvista naisista, jotka apuvälineitä eniten tarvitsisivat.</p><p>Vuonna 2015, Euroopassa vain 17% kaikista ICT-alan opiskelijoista oli naisia. Euroopan on arvioitu tarvitsevan vuoteen 2020 mennessä 1,300 miljoonaa teknisin taidoin varustettua henkilöä. Samaan aikaan Suomessa esimerkiksi vastaavilla aloilla, kuten luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka, on vain 15% naispuolisia opiskelijoita. SLUSH:n kaltaisissa tapahtumissa naisten keksinnöt ja start-upit ovat aliedustettuina ja vielä enemmän aliedustettuina ne ovat pääomasijoitusten tai EU-rahoitusten rahoitusinstrumenttien kohteina.</p><p>Tämä on sitä hiljaista syrjintää ja näkymätöntä teknologiatodellisuutta digihuumassa. Kun se tehdään näkyväksi, voidaan se myös korjata.</p><p>Opettajilla, vanhemmilla ja muilla vaikuttajilla, media mukaan lukien, on tärkeä mahdollisuus luoda innostusta ja uskallusta myös tyttöjen osallistumiselle teknisille- ja teknologia-aloille. Tämä pitää tehdä alusta asti tyttöjen ja naisten lähtökohdista, ja niin, että he ovat suunnittelemassa omia kokonaisuuksia.</p><p>Mielenkiintoinen esimerkki oli, kun naisten annettiin suunnitella oma, naisten auto. Kuskin selkänojaan suunniteltiin sopiva kolo ponihännälle ja viereen kätevä tila käsilaukulle. Autosta pääsi nousemaan elegantisti kapeammassakin hameessa. Naiset olisivat myös hyödyntäneet likaahylkiviä pintamateriaaleja. Innovaatioita, joista voisivat kaikki hyötyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikäli asia ei näy, sitä ei ole olemassakaan. Mikäli emme tiedä asian olemassaolosta tai emme pysty sitä mittaamaan, se jää todentamatta ja huomiotta.

Tämä pätee moniin tasa-arvokysymyksiin. Hiljaiselle syrjinnälle, jota ei mitata ja josta ei puhuta käy usein näin: ollaan ja eletään ihan, kuin sitä ei olisikaan. On ”maan tapa” rajoittaa yksilön oikeuksia ja vapauksia vaikkapa iäkkäänä palveluasumisessa, tai väittäessä, että on naisista itsestä kiinni, kun heitä ei näy johtoasemissa tai pitäessä itsestäänselvyytenä, että yksityisautoilua tuetaan enemmän, kun joukkoliikennettä. Meidän täytyy pystyä tekemään tällainen syrjintä näkyväksi, että tiedostamme sen olemassa olon ja voimme puuttua siihen.

Hiljainen sukupuolten välinen syrjintä kumpuaa usein tiedostamattomista sukupuolistereotypioista. Näitä on toisinaan vaikea kuvailla tai hahmottaa. Lähtökohta voi olla hyväntahtoinenkin. Suunnittelen tai teen muidenkin puolesta, ja jos vielä tarkoituksenomaisesti teen sen jonkun toisen näkökulmasta, mikä voisi mennä pieleen?

Valitettavan paljon. Tekijän tiedostamattomat stereotypiat vaikuttavat väistämättä siihen mitä ja miksi jotain suunnitellaan, tarjotaan ja tuotetaan.

Usein kuvitellaan, että suunnitteluprosessit ja valmiit tuotteet ovat sukupuolineutraaleja. Tämä pätee varsinkin alueisiin, kuten robotiikka ja digiteknologia.

Naiset Euroopassa ja maailmanlaajuisesti hyödyntävät ja kehittävät viestintä- ja informaatioteknologiaa vähemmän, kun miehet. Tämä synnyttää lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoisuutta, kun naiset hyödyntävät vähemmän ICT:n avaamia yritys- ja verkottumismahdollisuuksia.

Tilannetta ei muuteta sillä, että pyritään vain tarjoamaan tytöille lisää samaa koulutus- ja harrastustoimintaa, kuin pojille. Ei riitä, että peräänkuulutamme lisää tyttöjä koodausopetukseen ja teknisille aloille. Ei riitä, että vaadimme tyttöjä käyttämään enemmän toisten kehittämää teknologiaa. Pitää tehdä muutakin, kun tarjota valmiita tuotteita, valmiita kokonaisuuksia, ja osallistumista valmiiksi suunniteltuihin prosesseihin.

Tytöt ovat aivan yhtä fiksuja, kun pojat. Tytöt opiskelevat yhtä pitkälle, kun pojat. Mutta tytöt ja pojat opiskelevat edelleen vahvasti eri aloille. Missä ovat tutkijanaiset, insinöörinaiset, digiteknologian yrittäjänaiset? 

Jotta saadaan parempia tuotteita ja palveluista, pitää tytöiltä kysyä, mitä he haluavat tehdä, mitä he haluavat oppia ja miten. Koulutusohjelmat ja kurssit pitää suunnitella tyttöjen kanssa yhdessä. Tytöiltä pitäisi kysyä, millaista robotiikkaa ja teknologiaa ja millaisia sovelluksia he haluaisivat käyttää. Kysymys on usein paljon myös sosiaalisesta tajusta, mihin laitteita ja ohjelmia tarvitaan, ei pelkästään siitä, miten niitä rakennetaan tai ohjelmoidaan. Sosiaalinen innovaatio, kuten vaikkapa terveysteknologia helppokäyttöisyys, on yhtä suuri innovaatio, kun uuden laitteen keksiminen.

Pahimmassa tapauksessa käy niin, että lopputulos eriarvoistaa suunnitteluprosessin ulkopuolelle jääneitä edelleen. Insinöörit eivät välttämättä osaa tehdä laitteita, jotka ovat vanhuksille helppokäyttöisiä. Kaikista huonoin saavutettavuus voi olla niillä vanhoilla, kaukana keskustassa asuvista naisista, jotka apuvälineitä eniten tarvitsisivat.

Vuonna 2015, Euroopassa vain 17% kaikista ICT-alan opiskelijoista oli naisia. Euroopan on arvioitu tarvitsevan vuoteen 2020 mennessä 1,300 miljoonaa teknisin taidoin varustettua henkilöä. Samaan aikaan Suomessa esimerkiksi vastaavilla aloilla, kuten luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka, on vain 15% naispuolisia opiskelijoita. SLUSH:n kaltaisissa tapahtumissa naisten keksinnöt ja start-upit ovat aliedustettuina ja vielä enemmän aliedustettuina ne ovat pääomasijoitusten tai EU-rahoitusten rahoitusinstrumenttien kohteina.

Tämä on sitä hiljaista syrjintää ja näkymätöntä teknologiatodellisuutta digihuumassa. Kun se tehdään näkyväksi, voidaan se myös korjata.

Opettajilla, vanhemmilla ja muilla vaikuttajilla, media mukaan lukien, on tärkeä mahdollisuus luoda innostusta ja uskallusta myös tyttöjen osallistumiselle teknisille- ja teknologia-aloille. Tämä pitää tehdä alusta asti tyttöjen ja naisten lähtökohdista, ja niin, että he ovat suunnittelemassa omia kokonaisuuksia.

Mielenkiintoinen esimerkki oli, kun naisten annettiin suunnitella oma, naisten auto. Kuskin selkänojaan suunniteltiin sopiva kolo ponihännälle ja viereen kätevä tila käsilaukulle. Autosta pääsi nousemaan elegantisti kapeammassakin hameessa. Naiset olisivat myös hyödyntäneet likaahylkiviä pintamateriaaleja. Innovaatioita, joista voisivat kaikki hyötyä.

]]>
2 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251952-nakymattomasta-taytyy-tehda-nakyvaa-naiset-digitalisaation-johtoon#comments Digitalisaatio IT-teknologia Syrjintä Tasaarvo Thu, 08 Mar 2018 12:30:20 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251952-nakymattomasta-taytyy-tehda-nakyvaa-naiset-digitalisaation-johtoon
WEF: Tehkää kaupungeista älykkäitä, jotta ylipäänsä voimme selvitä hengissä http://ilkkaolavas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250810-wef-tehkaa-kaupungeista-alykkaita-jotta-ylipaansa-voimme-selvita-hengissa <p><a href="https://www.weforum.org/agenda/2017/02/cities-must-tirelessly-innovative-to-respond-to-their-challenges/">World Economic Forum</a> totesi terävästi:&nbsp;Kaupungeista täytyy tehdä älykkäitä, jotta ylipäänsä voimme selvitä hengissä.&nbsp;</p><p>Ai miten niin?</p><p>Älykkäiden kaupunkien kehittäminen mahdollistaa sen, että maapallo kestää kun 2050 mennessä 3 miljardia uutta ihmistä syntyy ja muuttaa kaupunkeihin.</p><p>3 miljardia on muuten aika monta ihmistä. Se on tuplasti kiinan väkimäärä ja intialaisista neljäsosa päälle. Tai että jokaisella suomalaisella olisi nykyisen lisäksi yhtäkkiä 600 lasta hoidettavana.</p><p>Älykäs kaupunki, englanniksi&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Smart_city">smart city</a>&nbsp;on tyhmän kaupungin vastakohta. Tyhmässä kaupungissa tieto ei kulje, ravintoloiden aukioloaikoja ei löydy, liikenne ei toimi ja viranomaisten kanssa asiointiin menee hervottomasti aikaa ja jonottamista. Tyhmä kaupunki kuluttaa liikaa luonnon resursseja ja roskaa ympäröivää luontoa. Kuulostaa tutulta. Älykäs kaupunki voi siis parantaa maapallomme nykytilaa.</p><p><strong>Älykäs kaupunki on ihmisiä varten</strong></p><p>Älykäs kaupunki on urbaani alue, missä datalla, sensoreilla ja tietoverkoilla luodaan parempaa kaupunkielämää ihmisille. Älykäs kaupunki toimii ja palvelee paremmin meitä asukkaita. Käytännössä esimerkiksi ruuhkatieto tai kolaritieto voidaan neuroverkkojen välityksellä tiedottaa muihin navigaattoreihin ja liikenne voidaan ohjata toista reittiä pitkin. Toinen arkinen esimerkki älykkäästä kaupungista on, että voit katsoa netistä missä ravintolassa on tälle illalle pöytiä vapaana. Ei mitään rakettitiedettä siis vaan osin jo arkea.</p><p>Älykkäissä kaupungeissa kaupunkilaiset, sovellukset ja verkkopalvelut ovat jatkuvasti yhteydessä. Tämä on Suomessa jo arkea, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin postin osoitemuutos tuntuu edelleen vaikealta prosessilta. Tekemistä riittää.</p><p>Älykkäissä kaupungeissa ruoan tuotanto, ruoan jakelu, sähkön tuotanto, sähkön käyttö, vesijohtoverkot ja jopa jätehuolto ja uudelleenkäyttö on optimoitu.</p><p>Sähköverkkojen osalta Euroopassa rakennetaan nyt sähködataa, missä sinäkin voit pian seurata kotisi kulutusta vaikka sähköyhtiösi ei sitä vielä sinulle kertoisi. Tällaisilla datan vapauttamisen ja reaaliaikaistamisen toimenpiteillä voidaan älykkäissä kaupungeissa saada firmoille ja yhteiskunnalle valtavia energiasäästöjä ja näin hiilijalanjälkemme voi toivottavasti pienentyä nykyisestä.</p><p>Älykkäissä kaupungeissa koulut, kirjastot ja yliopistot ovat verkossa. Oppimista voi tehdä kotona tai etänä. Lääkäriin pääsee kännykällä. Tämähän on jo osin arkea, mutta tekemistä riittää vielä paljon. Edelleenkin potilastietoja siirretään käsin järjestelmästä toiseen. Edelleenkään en voi sanoa, että lääkeallergiatietojani voi katsoa ilman lupaani, jos olen tajuttomassa tilassa. Älykkäässä kaupungissa terveydenhuollon tekoäly voi meidän älyrannekellon datan perusteella lähettää meille terveysreseptin ja hoito-ohjeet ennenkuin tiedämme olevamme sairaana. Tämä vaatii paljon kehittämistä lakien ja appien osalta, mutta erityisesti se vaatii meille ihmisille tottumista yhteiseloon robottien, datasäilöjen ja tekoälysovellusten kanssa.</p><p><img alt="Älykkäissä kaupungeissa olemme aina verkossa, mutta myös talomme, automme, metromme, kirjastomme, yliopistomme ja lääkärimme on aina verkossa. Teemme niin, jotta voisimme pienentää hiilijalanjälkeämme." src="https://image.citycdn.fi/01/47/33/60/784fe5c65f5e66b9b71c8c7e7afd5d95.jpeg" /></p><p>Älykkäissä kaupungeissa olemme aina verkossa, mutta myös talomme, automme, metromme, kirjastomme, yliopistomme ja lääkärimme on aina verkossa. Teemme niin, jotta voisimme pienentää hiilijalanjälkeämme.</p><p>Älykkäissä kaupungissa elämän laatua, liikkumisen nopeutta ja ihmisten sekä laitteiden keskinäistä viestittelyä kehitetään, jotta kulutamme vähemmän kaupungeissa olevan ja ympäröivän luonnon resursseja.</p><p>Älykkäissä kaupungeissa etsimme jatkuvasti keinoja miten kaupunkikulttuuria, kulttuuriperintöä ja perinteitä voidaan säilyttää ja samalla voidaan luoda uutta kulttuuria ja entistäkin parempaa kaupunkielämää.</p><p><img alt="Älykkäitä kaupunkeja rakennetaan, että rasittaisimme vähemmän kaupungissa olevaa luontoa ja kuormitamme vähemmän meitä ympäröivää ja ruokkivaa maaseutua." src="https://image.citycdn.fi/01/47/33/61/4c8843ad857cacbc22db7818f03cef1f.jpeg" /></p><p>Älykkäitä kaupunkeja rakennetaan, että rasittaisimme vähemmän kaupungissa olevaa luontoa ja kuormitamme vähemmän meitä ympäröivää ja ruokkivaa maaseutua.</p><p>Älykkäät kaupungit ovat siis vähän jo nykyisyyttä mutta myös tulevaisuutta. Älykkäät kaupungit eivät synny itsestään, niitä pitää kehittää. Siksi jätimme tänään kaupparekisteriin City Familyn perustamisilmoituksen. Pysy kanavalla.</p><p>Menestystä kaupunkielämääsi. Muista liikkua myös luonnossa, se on ihmisen arvokkain resurssi!</p><p>Ilkka Lavas<br />Älykkäiden kaupunkien rakentaja</p><p>Kirjoittaja on osakkaana mm. City-lehteä kustantavassa <a href="http://www.citydigital.fi">City Digital</a>issa. Lavas on mukana myös älykaupunkeja kehittävässä City Familyssä, <a href="http://www.tableonline.fi">pöytävarauksia digitalisoivassa TableOnlinessa</a>, älykkäämpää mainontaa kehittävässä Improve Mediassa sekä älykkäitä sovelluksia ja markkinointia kehittävässä <a href="http://www.citydevlabs.fi">City Dev Labs</a>issa.&nbsp;<br />Me City Familyn jäsenet kehitämme tulevaisuuden älykaupunkeja markkinoinnin ja digitaalisten alustojen avulla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> World Economic Forum totesi terävästi: Kaupungeista täytyy tehdä älykkäitä, jotta ylipäänsä voimme selvitä hengissä. 

Ai miten niin?

Älykkäiden kaupunkien kehittäminen mahdollistaa sen, että maapallo kestää kun 2050 mennessä 3 miljardia uutta ihmistä syntyy ja muuttaa kaupunkeihin.

3 miljardia on muuten aika monta ihmistä. Se on tuplasti kiinan väkimäärä ja intialaisista neljäsosa päälle. Tai että jokaisella suomalaisella olisi nykyisen lisäksi yhtäkkiä 600 lasta hoidettavana.

Älykäs kaupunki, englanniksi smart city on tyhmän kaupungin vastakohta. Tyhmässä kaupungissa tieto ei kulje, ravintoloiden aukioloaikoja ei löydy, liikenne ei toimi ja viranomaisten kanssa asiointiin menee hervottomasti aikaa ja jonottamista. Tyhmä kaupunki kuluttaa liikaa luonnon resursseja ja roskaa ympäröivää luontoa. Kuulostaa tutulta. Älykäs kaupunki voi siis parantaa maapallomme nykytilaa.

Älykäs kaupunki on ihmisiä varten

Älykäs kaupunki on urbaani alue, missä datalla, sensoreilla ja tietoverkoilla luodaan parempaa kaupunkielämää ihmisille. Älykäs kaupunki toimii ja palvelee paremmin meitä asukkaita. Käytännössä esimerkiksi ruuhkatieto tai kolaritieto voidaan neuroverkkojen välityksellä tiedottaa muihin navigaattoreihin ja liikenne voidaan ohjata toista reittiä pitkin. Toinen arkinen esimerkki älykkäästä kaupungista on, että voit katsoa netistä missä ravintolassa on tälle illalle pöytiä vapaana. Ei mitään rakettitiedettä siis vaan osin jo arkea.

Älykkäissä kaupungeissa kaupunkilaiset, sovellukset ja verkkopalvelut ovat jatkuvasti yhteydessä. Tämä on Suomessa jo arkea, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin postin osoitemuutos tuntuu edelleen vaikealta prosessilta. Tekemistä riittää.

Älykkäissä kaupungeissa ruoan tuotanto, ruoan jakelu, sähkön tuotanto, sähkön käyttö, vesijohtoverkot ja jopa jätehuolto ja uudelleenkäyttö on optimoitu.

Sähköverkkojen osalta Euroopassa rakennetaan nyt sähködataa, missä sinäkin voit pian seurata kotisi kulutusta vaikka sähköyhtiösi ei sitä vielä sinulle kertoisi. Tällaisilla datan vapauttamisen ja reaaliaikaistamisen toimenpiteillä voidaan älykkäissä kaupungeissa saada firmoille ja yhteiskunnalle valtavia energiasäästöjä ja näin hiilijalanjälkemme voi toivottavasti pienentyä nykyisestä.

Älykkäissä kaupungeissa koulut, kirjastot ja yliopistot ovat verkossa. Oppimista voi tehdä kotona tai etänä. Lääkäriin pääsee kännykällä. Tämähän on jo osin arkea, mutta tekemistä riittää vielä paljon. Edelleenkin potilastietoja siirretään käsin järjestelmästä toiseen. Edelleenkään en voi sanoa, että lääkeallergiatietojani voi katsoa ilman lupaani, jos olen tajuttomassa tilassa. Älykkäässä kaupungissa terveydenhuollon tekoäly voi meidän älyrannekellon datan perusteella lähettää meille terveysreseptin ja hoito-ohjeet ennenkuin tiedämme olevamme sairaana. Tämä vaatii paljon kehittämistä lakien ja appien osalta, mutta erityisesti se vaatii meille ihmisille tottumista yhteiseloon robottien, datasäilöjen ja tekoälysovellusten kanssa.

Älykkäissä kaupungeissa olemme aina verkossa, mutta myös talomme, automme, metromme, kirjastomme, yliopistomme ja lääkärimme on aina verkossa. Teemme niin, jotta voisimme pienentää hiilijalanjälkeämme.

Älykkäissä kaupungeissa olemme aina verkossa, mutta myös talomme, automme, metromme, kirjastomme, yliopistomme ja lääkärimme on aina verkossa. Teemme niin, jotta voisimme pienentää hiilijalanjälkeämme.

Älykkäissä kaupungissa elämän laatua, liikkumisen nopeutta ja ihmisten sekä laitteiden keskinäistä viestittelyä kehitetään, jotta kulutamme vähemmän kaupungeissa olevan ja ympäröivän luonnon resursseja.

Älykkäissä kaupungeissa etsimme jatkuvasti keinoja miten kaupunkikulttuuria, kulttuuriperintöä ja perinteitä voidaan säilyttää ja samalla voidaan luoda uutta kulttuuria ja entistäkin parempaa kaupunkielämää.

Älykkäitä kaupunkeja rakennetaan, että rasittaisimme vähemmän kaupungissa olevaa luontoa ja kuormitamme vähemmän meitä ympäröivää ja ruokkivaa maaseutua.

Älykkäitä kaupunkeja rakennetaan, että rasittaisimme vähemmän kaupungissa olevaa luontoa ja kuormitamme vähemmän meitä ympäröivää ja ruokkivaa maaseutua.

Älykkäät kaupungit ovat siis vähän jo nykyisyyttä mutta myös tulevaisuutta. Älykkäät kaupungit eivät synny itsestään, niitä pitää kehittää. Siksi jätimme tänään kaupparekisteriin City Familyn perustamisilmoituksen. Pysy kanavalla.

Menestystä kaupunkielämääsi. Muista liikkua myös luonnossa, se on ihmisen arvokkain resurssi!

Ilkka Lavas
Älykkäiden kaupunkien rakentaja

Kirjoittaja on osakkaana mm. City-lehteä kustantavassa City Digitalissa. Lavas on mukana myös älykaupunkeja kehittävässä City Familyssä, pöytävarauksia digitalisoivassa TableOnlinessa, älykkäämpää mainontaa kehittävässä Improve Mediassa sekä älykkäitä sovelluksia ja markkinointia kehittävässä City Dev Labsissa. 
Me City Familyn jäsenet kehitämme tulevaisuuden älykaupunkeja markkinoinnin ja digitaalisten alustojen avulla.

]]>
0 http://ilkkaolavas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250810-wef-tehkaa-kaupungeista-alykkaita-jotta-ylipaansa-voimme-selvita-hengissa#comments älykaupunki Digitalisaatio Media Sun, 11 Feb 2018 18:50:48 +0000 Ilkka Lavas http://ilkkaolavas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250810-wef-tehkaa-kaupungeista-alykkaita-jotta-ylipaansa-voimme-selvita-hengissa
Hyvät, pahat, rumat ja digitalisaatio. http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250536-hyvat-pahat-rumat-ja-digitalisaatio <p>Elokuvassa Hyvät, Pahat ja Rumat keskitytään kolmen päähenkilön profiileihin. Hyvä on henkilöhahmo nimeltään Blondi, joka myös miehenä &rdquo;vailla nimeä&rdquo; tunnetaan. Paha on palkkatappajana kunnostautunut &rdquo;enkelisilmä&rdquo; ja Ruma on Blondin avustajana toimiva Tuco Benedicto.</p><p>Elokuvan alkua luonnehtii kenties parhaiten se kuinka Blondi ja Tuco huijaavat virkaatekeviä ihmisiä ja tekevät näin rahaa.</p><p>Koska Ruma, eli Tuco &ndash; on viranomaisten haluama rikollinen, toimii Blondi Tucon pidättävänä tahona &ndash; saaden näin Tucon pidätyksestä kuuluvan palkkion itselleen. Blondi kuitenkin lopulta pelastaa Tucon likimain varmalta hirttokuolemalta, jonka jälkeen Tuco ja Blondi jakavat pidätyksestä saadut rahat keskenään.</p><p>Mutta mitä tällä on tekemistä Digitalisaation kanssa?</p><p>Ei varmastikaan paljon mitään. Mutta tarinana Digitalisaation hyödyntäminen ja hyödyntämiskohteiden kohdentuminen työtätekevän väestön hirttosilmukaksi on temaattisesti varsin samankaltainen. Meillä on taho, joka kantaa etsityn tai jo ennelta tiedetyn tahon &ndash; Ruman, tai kenties tässä tapauksessa Työtä tekevien ihmisten ryhmän estradille. Työtätekevälle väestölle ollaan lueteltu erinäinen syntilista, josta johtuen työtekevä väestö tuomitaan menettämään itsemääräämisoikeutensa, mahdollisuus tehdä työtä sellaisella palkalla, jolla perheensä ja itsensä voi elättää ja myös usko tulevaisuuteen, koska syyttävän tahon suunnitelmissa on lisätä vastakkainasettelua kansan itsensä sisällä niin, että työtätekevän ja työtätarjoavan väestön sukset menisivät mahdollisimman paljon ristiin, ellei sitten jopa solmuun asti.</p><p>Nyt on hyvä huomauttaa, ennenkuin pääsemme tämän pidemmälle, että <strong>minä olen Digitalisaation vankkumaton kannattaja. </strong>Näen paljon mahdollisuuksia, joilla ihmisten tekemää työtä voidaan Digitalisaation kautta kehittää yhä tehokkaammaksi, toimivammaksi ja tuottavammaksi. Olen ammatiltani hoitoalan ammattilainen ja uskon, että erinäisten digitalisaatiovälitteisten apuvälineiden kautta juuri hoito-, hoiva- ja erityis/erikoishoitotyön osa-alueet tehostuvat huomattavasti, kun digitalisaatiota vain opitaan käyttämään osana hoitotyön arkea. &nbsp;Sama pätee myös tekniikan alalla. Työ tehostuu, työstä tulee turvallisempaa ja työstä tulee ennenkaikkea tuottavampaa, kun digitalisaation hyödyt saadaan valjastettua. Itseasiassa &ndash; kaikki työ johon digitalisaatio voidaan yhdistää osaksi ihmisen tekemää työtä, tehostuu, muuttuu tuottavammaksi ja mahdollistaa maailman muuttumisen muutamalla askeleella kohti parempaa huomista. <strong>Mikä siis on ongelma?</strong></p><p>Varmastikaan kukaan meistä ei halua, että työtätekevien ihmisten määrää oleellisesti vähennetään, vaan pikemminkin niin &ndash; että työtätekevien ihmisten rinnalle istutettu digitalisaatio tehostaa ihmisten tekemää työtä ja saa enemmän hyvää aikaiseksi meille kaikille. Eikö vain? Tämähän digitalisaation taustalla täytyy olla?</p><p>Mutta onko sittenkään?</p><p>Kun tarkastelee yhteiskunnan poliittisen päätahon mielipiteitä ja ajatuksen juoksua vähänkään syvemmin digitalisaatiopuheiden ohella &ndash; tulee huomanneeksi, että valtaosin digitalisaation idealisaatio tähtääkin työväen korvaamiseen digitalisaation keinoin &ndash; eikä niinkään työväen työtehokkuuden lisäämiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta miksi moinen?</p><p><strong>Politiikka on peliä. </strong>Poliitikot kiristävät, huijaavat ja saavat viranomaistahot toimimaan tietyillä tavoin juuri erinäisten uhkakuvien, lupausten ja maanittelujen varjolla. Raha puhuu ja iso raha puhuu enemmän. Ja kun yhteiskuna ollaan alistettu jatkuvalle voittojen ja pääoman kahminnalle, sekä voittojen ja kahmintojen kautta kerätylle erinäiselle liikehdinnälle ja vaikuttamisen keinoille, alkavat viranomaisten keinot olemaan kokolailla vähissä.</p><p>Kun tyypillinen poliittinen figuuri sanoo, että digitalisaation kautta yhteiskunta muuttuu tuottavammaksi otettuaan &rdquo;tuottavuusloikan&rdquo; tarkoittaa se näillä kahdella puolen osittain eri asioita.</p><p>&nbsp;Viranomaisnäkökulmasta tuottavuusloikka tarkoittaa, että viranomaisten työtehtäväkentällä tuottavuuden asettamia raja-arvoja pitää tarkastelle niin, että työtätekevien työehdot toteutuvat, sopimukset joita uuden työtavan tekeminen edellyttää &ndash; tulee sopia ja lainsäädännöllisten kohtien toteutumisen valvontaprosessien pitää kohdata niille määritellyt raamit. Politiikan kannalta asiat tarkoittavat kutakuinkin samaa, mutta hyötynäkökulman pitää tuottaa poliittisia pisteitä, joiden kautta sidosryhmäetujen ajaminen tehostuu ja luo uutta pohjaa jatkuvalle tuotekehittelylle sekä tuotekehittelyn muassa muodostuneille työpaikoille. Hieman yksinkertaisemmin sanottuna voidaan todeta, että viranomaisten tehtävä on vaalia sopimusyhteiskunnan toteutumista ja poliittisten toimijoiden tehtävänä on kerätä puolueen ajamien arvojen mukaisia poliittisia pisteitä.</p><p>Ongelma, joka nyt kaavaillussa digitalisaation esiinryntäyksessä ei suinkaan ole siis digitalisaatio itse &ndash; vaan se miten sitä ollaan lähdetty hyödyntämään. Pääosin esimerkiksi Juha Sipilän kaavailame &rdquo;tuottavuusloikka&rdquo; ja siihen yhdistetty digitalisaatio ei tähtää työtehtävien säilymiseen ja vaan yhteiskunnan muuttumiseen digitalisaation muassa enemmän digitalisoituneeksi. Toisinsanoen &ndash; työtehtävien vähenemiseen, henkilöstömenojen isoihin vähennyksiin ja yrittäjyyden uuteen nousemiseen juuri tätä kautta. Tätä tapaa luonnehtii kenties vahvimmin juuri korrelaatio siihen, että työtätekevä ihminen korvataan pääasiassa koneella.</p><p>Eikä tämäkään ole paha asia, koska koneita tarvitsee huoltaa ja korjata..rasvata, palvella ja ihailla.. mikä tosin itsessään ollaan kuitenkin jo ennalta valtaosin digitalisoitu. &nbsp;</p><p>Ongelma on osittain verrattavissa jonkinlaiseen politisoituneeseen uskontoon. Toisinsanoen &ndash; kun ihminen itsessään menettää merkityksensä, ei ole enää väliä sillä mitä iso koneisto ajaa eteenpäin. Tässä tapauksessa ollaan lähdetty toteuttamaan uhkakuvaa, jossa työntekijä ei enää merkitse mitään, koska digitalisaatio itsessään korvaa työntekijän työpanoksen. Mitä siis jää työntekijälle? Työntekijälle jää mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin, tai erikoistua työssään sellaiselle tasolle, jossa hän toimii konetta ohjaavana, korjaavana ja tuntevana tahona &ndash; koneenkäytön ammattilaisena. Ei paha! Tätähän sen kai kuuluisikin olla; ihminen kouluttautuu, ja kone palvelee ihmistä. Voilá! Ei ollenkaan paha. Mutta..</p><p>Yhdistettynä kaikkeen muuhun poliittiseen jargoniin &ndash; pilvet muuttuvat varsin tummasävyisiksi toiveikkuuden taivaanrannassa.</p><p>Aktiivimallia ajaneiden tahojen mielikuvitus on käsittämättömän laaja. Äänenpainot, joissa työtätekevien ihmisten työehtosopimuksia muutetaan nollatuntisopimuksiksi, palkkoja ollaan valmiita pienentämään työnantajien ehtojen mukaisesti ja kaikenlisäksi pelottelukeinona esiin nostetaan yhä useammin digitalisaation kautta tapahtuva pakottava tarve heikentää työehtosopimuksessa sovittuja reunaehtoja &ndash; eivät luo millään tavalla uskoa työtätekevän väestön osalle.</p><p>Helpotusta eivät luo Juhana Vartiaisen kommentit aktiivimallista, ajatukset uudesta matalapalkkakansanryhmästä, eivätkä Jyrki Kataisen elättelemät toiveet 1,8 miljoonasta ulkomaalaisesta halpatyöntekijästä. Kun tähän ynnätään Björn Wahlroos, Saul Schuback ja moni muu työtätekevien, työttömien ja syrjäytyneiden ihmisarvoa väheksyvä oikeistolainen, niin voimme vain kysyä &ndash; kenen etua&nbsp; tällä kaikella ajetaan?</p><p>Vuonna 2013 Juhana Vartiainen oli täysin avoimesti ajamassa suomeen uutta matalapalkkakansanluokkaa, eikä vauhti, saati mielipiteet Vartiaisen retoriikassa ole näin viisi vuotta myöhemmin muuttuneet saati hiljentyneet. Yhä edelleenkin puhutaan samoista asioista. Nyt tosin nimellä nimillä aktiivimalli, kiky &ndash; sopimus, palkkaharmonisaatio ja digitalisaatio.</p><p>Kuten tulin tässä tekstissä jo maininneeksi &ndash; olen minä vankkumaton<strong> digitalisaation kannattaja.</strong> Politiikka, poliittinen retoriikka, jolla digitalisaatiota ajetaan eteenpäin &ndash; eivät saa minulta kuitenkaan minkäänlaista myötätuntoa.<strong> Ihmisistä &ndash; työtätekevistä kansalaisista ei saa tehdä töistä jatkuvasti kilpailevia heittopusseja. </strong>Työstä pitää saada palkka, joka riittää perheen elättämiseen. Työn pitää luoda uskoa tekijässään siihen, että tulevaisuus on turvattu. Digitalisaatio ei saa olla uusi keppi, jolla viranomaistahoa viedään ja vedätetään, eikä se saa olla uhkakuva työtätekeville ihmisille. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Anttiolavi Salonen</p><p><a href="http://www.mielenkartta.com" title="www.mielenkartta.com">www.mielenkartta.com</a></p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elokuvassa Hyvät, Pahat ja Rumat keskitytään kolmen päähenkilön profiileihin. Hyvä on henkilöhahmo nimeltään Blondi, joka myös miehenä ”vailla nimeä” tunnetaan. Paha on palkkatappajana kunnostautunut ”enkelisilmä” ja Ruma on Blondin avustajana toimiva Tuco Benedicto.

Elokuvan alkua luonnehtii kenties parhaiten se kuinka Blondi ja Tuco huijaavat virkaatekeviä ihmisiä ja tekevät näin rahaa.

Koska Ruma, eli Tuco – on viranomaisten haluama rikollinen, toimii Blondi Tucon pidättävänä tahona – saaden näin Tucon pidätyksestä kuuluvan palkkion itselleen. Blondi kuitenkin lopulta pelastaa Tucon likimain varmalta hirttokuolemalta, jonka jälkeen Tuco ja Blondi jakavat pidätyksestä saadut rahat keskenään.

Mutta mitä tällä on tekemistä Digitalisaation kanssa?

Ei varmastikaan paljon mitään. Mutta tarinana Digitalisaation hyödyntäminen ja hyödyntämiskohteiden kohdentuminen työtätekevän väestön hirttosilmukaksi on temaattisesti varsin samankaltainen. Meillä on taho, joka kantaa etsityn tai jo ennelta tiedetyn tahon – Ruman, tai kenties tässä tapauksessa Työtä tekevien ihmisten ryhmän estradille. Työtätekevälle väestölle ollaan lueteltu erinäinen syntilista, josta johtuen työtekevä väestö tuomitaan menettämään itsemääräämisoikeutensa, mahdollisuus tehdä työtä sellaisella palkalla, jolla perheensä ja itsensä voi elättää ja myös usko tulevaisuuteen, koska syyttävän tahon suunnitelmissa on lisätä vastakkainasettelua kansan itsensä sisällä niin, että työtätekevän ja työtätarjoavan väestön sukset menisivät mahdollisimman paljon ristiin, ellei sitten jopa solmuun asti.

Nyt on hyvä huomauttaa, ennenkuin pääsemme tämän pidemmälle, että minä olen Digitalisaation vankkumaton kannattaja. Näen paljon mahdollisuuksia, joilla ihmisten tekemää työtä voidaan Digitalisaation kautta kehittää yhä tehokkaammaksi, toimivammaksi ja tuottavammaksi. Olen ammatiltani hoitoalan ammattilainen ja uskon, että erinäisten digitalisaatiovälitteisten apuvälineiden kautta juuri hoito-, hoiva- ja erityis/erikoishoitotyön osa-alueet tehostuvat huomattavasti, kun digitalisaatiota vain opitaan käyttämään osana hoitotyön arkea.  Sama pätee myös tekniikan alalla. Työ tehostuu, työstä tulee turvallisempaa ja työstä tulee ennenkaikkea tuottavampaa, kun digitalisaation hyödyt saadaan valjastettua. Itseasiassa – kaikki työ johon digitalisaatio voidaan yhdistää osaksi ihmisen tekemää työtä, tehostuu, muuttuu tuottavammaksi ja mahdollistaa maailman muuttumisen muutamalla askeleella kohti parempaa huomista. Mikä siis on ongelma?

Varmastikaan kukaan meistä ei halua, että työtätekevien ihmisten määrää oleellisesti vähennetään, vaan pikemminkin niin – että työtätekevien ihmisten rinnalle istutettu digitalisaatio tehostaa ihmisten tekemää työtä ja saa enemmän hyvää aikaiseksi meille kaikille. Eikö vain? Tämähän digitalisaation taustalla täytyy olla?

Mutta onko sittenkään?

Kun tarkastelee yhteiskunnan poliittisen päätahon mielipiteitä ja ajatuksen juoksua vähänkään syvemmin digitalisaatiopuheiden ohella – tulee huomanneeksi, että valtaosin digitalisaation idealisaatio tähtääkin työväen korvaamiseen digitalisaation keinoin – eikä niinkään työväen työtehokkuuden lisäämiseen.

 

Mutta miksi moinen?

Politiikka on peliä. Poliitikot kiristävät, huijaavat ja saavat viranomaistahot toimimaan tietyillä tavoin juuri erinäisten uhkakuvien, lupausten ja maanittelujen varjolla. Raha puhuu ja iso raha puhuu enemmän. Ja kun yhteiskuna ollaan alistettu jatkuvalle voittojen ja pääoman kahminnalle, sekä voittojen ja kahmintojen kautta kerätylle erinäiselle liikehdinnälle ja vaikuttamisen keinoille, alkavat viranomaisten keinot olemaan kokolailla vähissä.

Kun tyypillinen poliittinen figuuri sanoo, että digitalisaation kautta yhteiskunta muuttuu tuottavammaksi otettuaan ”tuottavuusloikan” tarkoittaa se näillä kahdella puolen osittain eri asioita.

 Viranomaisnäkökulmasta tuottavuusloikka tarkoittaa, että viranomaisten työtehtäväkentällä tuottavuuden asettamia raja-arvoja pitää tarkastelle niin, että työtätekevien työehdot toteutuvat, sopimukset joita uuden työtavan tekeminen edellyttää – tulee sopia ja lainsäädännöllisten kohtien toteutumisen valvontaprosessien pitää kohdata niille määritellyt raamit. Politiikan kannalta asiat tarkoittavat kutakuinkin samaa, mutta hyötynäkökulman pitää tuottaa poliittisia pisteitä, joiden kautta sidosryhmäetujen ajaminen tehostuu ja luo uutta pohjaa jatkuvalle tuotekehittelylle sekä tuotekehittelyn muassa muodostuneille työpaikoille. Hieman yksinkertaisemmin sanottuna voidaan todeta, että viranomaisten tehtävä on vaalia sopimusyhteiskunnan toteutumista ja poliittisten toimijoiden tehtävänä on kerätä puolueen ajamien arvojen mukaisia poliittisia pisteitä.

Ongelma, joka nyt kaavaillussa digitalisaation esiinryntäyksessä ei suinkaan ole siis digitalisaatio itse – vaan se miten sitä ollaan lähdetty hyödyntämään. Pääosin esimerkiksi Juha Sipilän kaavailame ”tuottavuusloikka” ja siihen yhdistetty digitalisaatio ei tähtää työtehtävien säilymiseen ja vaan yhteiskunnan muuttumiseen digitalisaation muassa enemmän digitalisoituneeksi. Toisinsanoen – työtehtävien vähenemiseen, henkilöstömenojen isoihin vähennyksiin ja yrittäjyyden uuteen nousemiseen juuri tätä kautta. Tätä tapaa luonnehtii kenties vahvimmin juuri korrelaatio siihen, että työtätekevä ihminen korvataan pääasiassa koneella.

Eikä tämäkään ole paha asia, koska koneita tarvitsee huoltaa ja korjata..rasvata, palvella ja ihailla.. mikä tosin itsessään ollaan kuitenkin jo ennalta valtaosin digitalisoitu.  

Ongelma on osittain verrattavissa jonkinlaiseen politisoituneeseen uskontoon. Toisinsanoen – kun ihminen itsessään menettää merkityksensä, ei ole enää väliä sillä mitä iso koneisto ajaa eteenpäin. Tässä tapauksessa ollaan lähdetty toteuttamaan uhkakuvaa, jossa työntekijä ei enää merkitse mitään, koska digitalisaatio itsessään korvaa työntekijän työpanoksen. Mitä siis jää työntekijälle? Työntekijälle jää mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin, tai erikoistua työssään sellaiselle tasolle, jossa hän toimii konetta ohjaavana, korjaavana ja tuntevana tahona – koneenkäytön ammattilaisena. Ei paha! Tätähän sen kai kuuluisikin olla; ihminen kouluttautuu, ja kone palvelee ihmistä. Voilá! Ei ollenkaan paha. Mutta..

Yhdistettynä kaikkeen muuhun poliittiseen jargoniin – pilvet muuttuvat varsin tummasävyisiksi toiveikkuuden taivaanrannassa.

Aktiivimallia ajaneiden tahojen mielikuvitus on käsittämättömän laaja. Äänenpainot, joissa työtätekevien ihmisten työehtosopimuksia muutetaan nollatuntisopimuksiksi, palkkoja ollaan valmiita pienentämään työnantajien ehtojen mukaisesti ja kaikenlisäksi pelottelukeinona esiin nostetaan yhä useammin digitalisaation kautta tapahtuva pakottava tarve heikentää työehtosopimuksessa sovittuja reunaehtoja – eivät luo millään tavalla uskoa työtätekevän väestön osalle.

Helpotusta eivät luo Juhana Vartiaisen kommentit aktiivimallista, ajatukset uudesta matalapalkkakansanryhmästä, eivätkä Jyrki Kataisen elättelemät toiveet 1,8 miljoonasta ulkomaalaisesta halpatyöntekijästä. Kun tähän ynnätään Björn Wahlroos, Saul Schuback ja moni muu työtätekevien, työttömien ja syrjäytyneiden ihmisarvoa väheksyvä oikeistolainen, niin voimme vain kysyä – kenen etua  tällä kaikella ajetaan?

Vuonna 2013 Juhana Vartiainen oli täysin avoimesti ajamassa suomeen uutta matalapalkkakansanluokkaa, eikä vauhti, saati mielipiteet Vartiaisen retoriikassa ole näin viisi vuotta myöhemmin muuttuneet saati hiljentyneet. Yhä edelleenkin puhutaan samoista asioista. Nyt tosin nimellä nimillä aktiivimalli, kiky – sopimus, palkkaharmonisaatio ja digitalisaatio.

Kuten tulin tässä tekstissä jo maininneeksi – olen minä vankkumaton digitalisaation kannattaja. Politiikka, poliittinen retoriikka, jolla digitalisaatiota ajetaan eteenpäin – eivät saa minulta kuitenkaan minkäänlaista myötätuntoa. Ihmisistä – työtätekevistä kansalaisista ei saa tehdä töistä jatkuvasti kilpailevia heittopusseja. Työstä pitää saada palkka, joka riittää perheen elättämiseen. Työn pitää luoda uskoa tekijässään siihen, että tulevaisuus on turvattu. Digitalisaatio ei saa olla uusi keppi, jolla viranomaistahoa viedään ja vedätetään, eikä se saa olla uhkakuva työtätekeville ihmisille.  

 

Anttiolavi Salonen

www.mielenkartta.com

   

]]>
2 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250536-hyvat-pahat-rumat-ja-digitalisaatio#comments Aatepolitiikka Digitalisaatio Politiikka Työttömyysturvan aktiivimalli Tue, 06 Feb 2018 09:46:06 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250536-hyvat-pahat-rumat-ja-digitalisaatio
Mobiili city-opas, onko jo käytössä jossain? http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248907-mobiili-city-opas-onko-jo-kaytossa-jossain <p>Milloin joku kaupunki Suomessa havahtuu siihen tosiasiaan, että missään kunnassa ei ole käytössä kätevää mobiilisovellusta, jonka avulla voisi navigoida kaupungilla ex tempore -mielellä?<br /><br /><strong>Idean alku!</strong><br /><br />Tämän city-navigaattoriaplikaation arvo ideana perustuu siihen, että moni kaupungin asukas tai varsinkin turisti käy itse asiassa kaupungilla muuten vaan kiertelemässä ja katselemassa paikkoja ja mahdollisia tapahtumia.<br /><br /><strong>Perusidea!</strong><br /><br />Kaupunki tai kunta voisi listata mobiilisovellukseen vähintään kaikki omat yleisötapahtumat ja kaikenlaiset palvelupaikat. Kunnan elinkeinosuunnittelijoiden ja kunnan yhteistyötahojen kanssa voitaisiin listata lisäksi kaikki kansalaisjärjestöjen ja vapaiden markkinoiden yleisötilaisuudet mobiilisovelluksen karttapohjalle. Lisäksi myös kunnassa palveluja tuottavat yritykset rekisteröitäisiin aukioloaikoineen kyseiseen sovellukseen.<br /><br /><strong>Mobiilin karttapohjaisen palvelunavigaattorin potentiaali?</strong><br /><br />Kaikki eivät halua käyttää Googlen karttoja ja niiden käyttöliittymä lienee usein melko huono mobiililaitteissa. Fonecta on tietenkin yrittänyt jotain, mutta enpä tiedä onko tällaista ideaa palveluiden mobiilisovellusnavigaattorista heillä vielä käytössä. Kunnat voisivat luoda imagoa palvelualttiina ja digitalisaatiomyönteisenä paikkana, jos kunta tekisi pienellä vaivalla esimerkiksi seutukunnallisen tai sitten sovelluspohja tehtäisiin koko yhteiskuntaa koskevaksi mobiilisovellukseksi, jolla löytää kaikki kunnan toimipaikat, tapahtumat, yhdistykset ja palveluyrittäjät sekä mahdollisesti myös muut yritykset ja heidän avoimet yleisötapahtumat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Milloin joku kaupunki Suomessa havahtuu siihen tosiasiaan, että missään kunnassa ei ole käytössä kätevää mobiilisovellusta, jonka avulla voisi navigoida kaupungilla ex tempore -mielellä?

Idean alku!

Tämän city-navigaattoriaplikaation arvo ideana perustuu siihen, että moni kaupungin asukas tai varsinkin turisti käy itse asiassa kaupungilla muuten vaan kiertelemässä ja katselemassa paikkoja ja mahdollisia tapahtumia.

Perusidea!

Kaupunki tai kunta voisi listata mobiilisovellukseen vähintään kaikki omat yleisötapahtumat ja kaikenlaiset palvelupaikat. Kunnan elinkeinosuunnittelijoiden ja kunnan yhteistyötahojen kanssa voitaisiin listata lisäksi kaikki kansalaisjärjestöjen ja vapaiden markkinoiden yleisötilaisuudet mobiilisovelluksen karttapohjalle. Lisäksi myös kunnassa palveluja tuottavat yritykset rekisteröitäisiin aukioloaikoineen kyseiseen sovellukseen.

Mobiilin karttapohjaisen palvelunavigaattorin potentiaali?

Kaikki eivät halua käyttää Googlen karttoja ja niiden käyttöliittymä lienee usein melko huono mobiililaitteissa. Fonecta on tietenkin yrittänyt jotain, mutta enpä tiedä onko tällaista ideaa palveluiden mobiilisovellusnavigaattorista heillä vielä käytössä. Kunnat voisivat luoda imagoa palvelualttiina ja digitalisaatiomyönteisenä paikkana, jos kunta tekisi pienellä vaivalla esimerkiksi seutukunnallisen tai sitten sovelluspohja tehtäisiin koko yhteiskuntaa koskevaksi mobiilisovellukseksi, jolla löytää kaikki kunnan toimipaikat, tapahtumat, yhdistykset ja palveluyrittäjät sekä mahdollisesti myös muut yritykset ja heidän avoimet yleisötapahtumat.

]]>
6 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248907-mobiili-city-opas-onko-jo-kaytossa-jossain#comments Digitalisaatio Hyvä yhteiskunta Markkinointi Wed, 10 Jan 2018 07:17:01 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248907-mobiili-city-opas-onko-jo-kaytossa-jossain