Lapsuudessani ei ollut epäilystä, mikä on Suomen linja. Kekkonen oli presidentti ja kävi minuakin tapaamassa lastensairaalassa. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Varsovan liitto oli ikuinen. Monien mielestä, valitettavasti vielä 1980-luvullakin, sosialismia pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona markkinataloudelle. Suomen talouskasvu pohjautui nuorekkaaseen väestörakenteeseen ja työteliääseen sodasta selvinneeseen kansaan.
Joku AY-liikkeen systeemi mainosti, että kannattaa äänestää, jos haluaa asioiden muuttuvan. (Mainos ohessa.) Olen samaa mieltä. Tosin vielä äänestämistäkin olennaisempaa on, että ketä sitä äänestää. Jos äänestää SDP:tä, Kokoomusta tai Keskustaa, on se käytännössä sama kuin jättäisi äänen kokonaan antamatta.
Suomalainen virkamiestyrannia kyykyttää taas hallintoalamaista, kyllä sappi kiehuu. Korkein hallinto-oikeus on evännyt Varustelekan, ja siinä samalla kaikkien suomalaisten yritysten, mahdollisuuden yhteen etämyynnin muotoon huolimatta siitä, ettei laissa ole kieltämiselle perusteita. Eli vaikkei ole velvoitetta kieltää, niin kielletään silti, koska on valta kieltää. Parodiahorisontti jäi taakse jo aikoja sitten...
Kun jääkiekkolegenda Teemu Selänne meni eilen vastaanottamaan palkinnon urheilugaalassa, niin kaikkien etikettisääntöjen vastaisesti hänelle ei ojennettu palkintoa, vaan hän joutui itse hakemaan palkinnon. Selänne otti tilanteen haltuun toteamalla huumorilla, että "”Odotin, että joku kaunis nainen olisi ojentanut tämän”
"Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".
AY-liikkeen propagandakoneisto on käynnistänyt Vapaiden valtakunta-kampanjan tulevia eduskuntavaaleja varten. Kampanjan lanseeraamassa uuskielessä maalataan kuvaa pahasta "pakkolakeja" säätävästä ja määräilevästä eduskunnasta, jonka ainoa vastavoima on muka vapautta puolustava AY-liike. Tämä on tietysti täysin laskelmoitua harhaanjohtamista.
Pari viikkoa sitten julkaistiin mitä mielenkiintoisin tutkimus, nimittäin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimus puolueiden asennoitumisesta liberaali-konservatiivi-akselilla. Tällaisia tutkimuksia toivoisin kovasti lisää, ja niistä tulisi uutisoida laajemmin ja asettaa tutkimustuloksia päivänpoliittiseen raamiin.
Ehkä on hyvä varoittaa näin aluksi, että tämä bloggaus sisältää karkeaa kieltä ja pohdintaa oudoista ennakkoasenteista ja jämähtäneestä ajattelusta. Jos kiroilu tekee pahaa, niin älä lue pidemmälle. Siirry katsomaan kissavideoita ja tuudittautu omaan hyvään oloosi. Älä ainakaan haasta itseäsi miettimään asioita yhtään pidemmälle, ettei tule paha mieli.
Jälleen on aborttikeskustelu roihahtanut. Debatti on joka kerta yhtä käsittämätön, sillä keskustelun molemmat osapuolet onnistuvat olemaan yht'aikaa sekä oikeassa että väärässä, ja juoksuhaudat on vieläpä kaivettu niin syviksi, ettei ole toivoakaan, että kummankaan puolen ikiaikaiset argumentit vakuuttaisivat toista puolta liikahtamaan tuumaakaan. Yritetäänpäs korjata se asia.
Kuten sanoin, väittelyn molemmat puolet - siis abortin kannattajat ja sen vastustajat - ovat oikeassa.
Nyt kun alkoholilain uudistuksesta on kulunut hetki, saa netistä lukea liberaalien kommentteja kuinka ”maailma ei romahtanutkaan”, aivan kuin joku olisi sellaista todella ennustanut. Koko alkoholilain ympärillä käyty keskustelu oli ohipuhumista ja jyräsi alleen tärkeämpiäkin aiheita. Siksi en välittänyt aikanaan siihen osallistua, mutta kiusaus kävi nyt liian suureksi.
Kävelin Helsingin keskustassa, ja kaksi miestä asensi kukkaruukkuja yhden kahvilan edessä. Heidän murheensa tuntui mitättömältä verrattuna siihen nicaragualaiseen isään tai äitiin, joka menetti lapsensa.
Yhtäkkiä kadulla lensi lokkeja eikä kukaan häirinnyt niitä. Hengitin raikasta ilmaa iloisena siitä, että olen vapaa. Nicaragualaisten pitäisi olla yhtä vapaita kuin me Suomessa.