*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Kaikki blogit puheenaiheesta Demokratia

Keinoäly ja tulevaisuuden yhteiskunta

Kansainvälisellä tasolla keskustellut kognitiotieteilijä Michael Laakasuo aloitti loppuvuodesta julkisen muistiinpanosarjan älykkyydestä ja sen monimuotoisuudesta eliömaailmassa tavoitteenaan hahmotella älykkyyden määritelmiä, ominaisuuksia ja käyttökohteita kognitiotieteiden näkökulmasta. Muistiinpanosarja koskettaa laajemmalti Laakasuon tavoitetta levittää tietoa tekoälytutkimuksesta ja niistä riskeistä ja mahdollisuuksista, jotka siihen liittyvät.

 

Murroksen aika

Moni ei haluaisi kansanedustajaksi, mutta vaatii ehdokkaalta kokemusta "normaalista työstä" eli Iltalehdet kyselevät ministerien kesätyömuistoja, likaisimmissa, vähäpalkkaisimmissa ja nykyisin eniten laittomin ehdoin raatanut voidaan palkita irtoäänillä tuloslaskennassa. 

Moniko kansalainen sitten ymmärtää millaista on poliitikon arki, juhlastahan olemme saaneet esimerkkejä parinkin viikon mittaisina jälkipyykkeinä, viimeksi pikkujoulujen osalta. 

Ihminen tarvitsee vihollisen

Vihollisen, jonka olemassaolo motivoi aamulla heräämään uuteen päivään. Jos vielä on ihmisiä samaa vihollista vastaan juonimassa, päästään jo joukkovoiman tasolle, missä yksilöt kannustavat toisiaan ja unohtavat keskinäiset erimielisyydet siksi aikaa. kunnes vihollinen on lyöty ja elämä palaa normaaliksi. Elämälle on siis löytynyt sisältö, mikä vapauttaa aktivoivia hormoneja elimistöstä. Sisältö, mitä miettiä päivät pitkät. Samalla oman elämän ongelmat eivät ole niin häiritseviä, kun on se vihollinen.

Miksi emme uskalla puolustaa ihmisoikeuksia – Pelkäämmekö Iranin islamisteja?

Sukuni on alun perin Iranin alueelta. He lähtivät sieltä pois poliittisen vainon takia. Olemme kurdilaisia, jotka eivät koskaan saaneet harjoittaa omaa äidinkieltämme ja omaa kulttuuriamme. Kurdien piti Iranissa muiden vähemmistöjen tavoin kieltää identiteettiään ja alkuperäänsä tai kuolla. Iran on islamistinen valtio, jossa ei ole tilaa muille uskonnoille ja eriäville mielipiteille. Maassa vainotaan Bahai-uskovaisia, kristittyjä, juutalaisia ja monia muita uskonkuntia.

Vuoden ensimmäisten päivien mietteitä

”Año nuevo, vida nueva”, ”uusi vuosi, uudet kujeet” sanotaan myös espanjaksi. Joskus menneisyys ja tärkeät asiat velvoittavat kuitenkin jatkamaan entisen tapaan tai vielä ponnistaen entistä enemmän. Näin voisi sanoa tämän vuoden alkupäivistä.

Kuuntelin, kuten moni muu, mitä tasavallan presidentti sanoi muun muassa sisällissodasta ja luin surullisen historiallisen tapahtuman syistä. Selvä on, että niin menneisyydessä kuin nykyisinkin radikalisoituminen suuntaan tai toiseen vie murheisiin. 

Onko erilaisuuden ja erilaisten mielipiteiden kunnioittamista sittenkään opittu?

Presidenttien uudenvuodenpuheet ovat yleisesti ottaen aina kiinnostavia. Nyt, kun eletään taas vaaleja edeltävää aikaa, kahlasin minäkin puheen läpi sanasta sanaan.

Miten vaalijärjestelmät toimivat, miten niitä pitäisi muuttaa?

Kun nyt olen paikallispolitiikassa mukana ja logiikka kiinnostaa, niin olen usein miettinyt vaalijärjestelmien rakennetta ja toimintaa, joten ajattelin kasata aiheesta ajatuksia tähän julkaisuun.

Teen heti alkuun johtopäätökset, loppujutussa käyn läpi näkökohtia, miten niihin olen päätynyt.

Menneestä tulevaan - politiikka jatkuu

Antonio Guterres, Donald Trump ja Emmanuel Macron aloittivat.  Hieman horjuen ja linjaa etsien. Angela Merkelin linja ja palli huojuu.  Kim Jong-un ei horju, vaan horjuttaa muita.  Eräät Visegrad-maat aiheuttavat huimausta aina niin itseriittoisille Brysselin herroille.

 

Mikä on kun ei voimat riitä, mikä on kun ei innosta?

Siinä missä muut taistelevat vallasta, rahasta ja luonnonvaroista, on pienen Suomen (monen kaltaisensa kanssa) ollut hieman tyytyminen siihen mitä eteen isoista pöydistä lyödään. Siihen asiaan vaikuttamista pidetäänkin yleensä tuhoon tuomittuna ja se näkyy melkoisena vastahankaisuutena tarkastella suurten, ylisukupolvisten (ainakin aiottujen) valtiotason sitoumusten eri puolia avoimesti, vaikka ne sisältäisivätkin hyvin syvän tason liittoutumista. 

Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu yhdessä kuvassa

Suurin osa suomalaisista tietää, ettemme pärjää sotilaallisessa kriisissä yksin, mutta silti suurin osa vastustaa sotilaallista liittoutumista läntisten demokratioiden kanssa. Ilmentää aika hyvin sitä, miksi suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on niin luokattoman huonoa, ja miksi se on johtanut pitkittyneeseen suomettumiseen.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä