Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Kaikki blogit puheenaiheesta Biotalous

Biotalous pyrkii poroluvun nostoon

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Paaleja näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Tällä rehumäärällä Suomen 200 000 talvista eloporoamme eläisivät yli kolme kuukautta.

Pyöröpaaleja tarvitaan, koska metsiemme jäkälä ja luppo eivät poroille riitä. Ilman talven lisärehua eloporojen määrää jouduttaisiin pudottamaan kolmanneksella. Ilman lisärehua poroluvun nostoa ei voi edes ajatella.

Biotalouden hankaluuksia

Biotalouden kehityksessä hankaluutena on se, että tuotteiden kehittelyyn, kokeiluihin ja tuotantolaitosten rakentamiseen tarvittava raha on hankittava markkinoilta, maksavilta asiakkailta. Rahaa pitää tulla vaikkapa vessapaperia ostavilta kiinalaisilta tai selluloosan ostajilta. Sitä rahaa pitää tulla paljon.

Paljoa helpompaa on saada säätiöiltä tai rahastoilta apurahaa biotaloutta ja metsätaloutta herjaaviin kirjoitelmiin ja tiedotelmiin. Eikä sitä apurahaa tarvitse edes kovin paljoa, ainakaan veronmaksajilta palkkaa saavien uhkakuvien esittelijöiden julkaisujen valmisteluun.

Bioenergian faktantarkistusta

Bioenergian kestävyys on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua ja viimeksi tämän illan (9.10.2018) YLEn pääuutislähetyksessä professori Ollikainen totesi mm. että ”Biopolttoaineiden valmistus puusta pitäisi nyt unohtaa”.  Tälle toteamukselle sinänsä voi olla perusteita, jos ajattelee tietyn tyyppistä puupohjaista materiaalia ja tietyntyyppistä tapaa valmistaa biopolttoainetta. Siihen voi kuitenkin sisältyä riski vääränlaisesta yleistämisestä. Palaan siihen alempana.

Pohjoinen puu korvaamaan eteläistä puuvillaa

Metsäliitto (Metsä Group) tiedotti lokakuun (2018) alussa rakentavansa Äänekosken uuden biotuotetehtaansa kylkeen tekstiilikuitua valmistavan teollisen koelaitoksen. Puupohjaista vaatekuitua tuottava koelaitos on vuosikapasiteetiltaan 500 tonnia. Laitoksen rakentaminen alkaa heti, ja sen tuotannon arvioidaan käynnistyvän vuoden 2019 lopussa.

Kyseessä on eräs kymmenen vuotta edenneitä biotalouden kehityspolkuja. Kemijärven massaliike toi nimittäin Stora Enson vuoden 2008 yhtiökokoukseen jo samantapaisen ehdotuksen, liukosellun.

Puuvoima vahvistaa leijonanosaansa

Uusiutuva puu oli tärkeintä voimaamme 1900-luvun alkupuoliskolla. Vielä 1960 saimme siitä tasan puolet kaikesta energiastamme. Fossiilinen tuontiöljy oli kuitenkin jo tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Uusiutumaton öljyvoima nousi musertavan vahvaksi vuonna 1973, aina 61 prosenttiin. Noihin aikoihin suomalainen energiapeli oli varsin yksioikoinen. Se tarjosi tulevaisuudelle vain fossiilivoimaa ja sen vaihtoehtona ydinvoimaa. Puuenergia leimattiin vanhanaikaiseksi ja siitä haluttiin tykkänään eroon.

Energiapuun kummallinen hinta

Metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperi- tai tukkipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto pohjaa paljolti juuri halvan pienpuun varaan.

Läpimitaltaan alle kymmensenttisestä, karsimattomasta puusta maksettiin alkuvuodesta 2018 tien varressa 20,4 euroa kiintokuutiolta (hankintahinta). Hinta on ollut hienoisessa laskussa viime vuodet. Puolet kahdenkympin maksusta soisi ohjautuvan palkaksi metsäänsä kasvattavalle, ja toisen puolen pienpuun korjanneelle koneurakoitsijalle.

Pohjois-Suomen biodieselin pitkän polun soisi jo johtavan maaliin

Kemin biodiesel, Ajoksen sataman viereen rakennettavaksi kaavailtu uuden sukupolven jalostamo on Pohjois-Suomen merkittävimpiä biotalouden hankkeita. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi 2016 kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Hankkeen vetäjäksi tuli silloin kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Raaka-aine on energiapuu. Dieselin tekotavaksi oli valikoitumassa muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, alun perin kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.

Tikkuviina tuli autoihimme

Vuonna 2107 huoltoasemayhtiö St1 käynnisti Kajaanissa biotehtaansa. Se käyttää raaka-aineena Kainuun ja Koillismaan sahoilta tulevaa sahanpurua. Tehtaan lopputuote on uusiutuva polttoneste, puuetanoli.

Kun tankkaamme jatkossa autoamme, puuetanoli on seoksena bensiinissä.

Bensiinin fossiili/bio -seosajattelu hyväksyttiin Suomessa kymmenisen vuotta sitten, perinteisen poliittisen väittelyn jälkeen. Bioetanolin seos tuli huoltoasemille 2010. Seosajattelu on vahvistunut Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen.

Metsäänsä voi hoitaa myös kuntourheiluna

Auratulla avohakkuun maalla marjastava saattaa välillä pysähtyä murehtimaan, mitä tänään tarkoittaa sana metsänhoito. Mielihyvää ei mahda tuntea myöskään syksyinen sienestäjä, joka rämpii taimikonhoidon palstalla. Saunapuun kokoista koivua on hoidettu maahan sikin sokin. Ryteikön läpi ponnistelu riipii sekä raajoja että mieltä.

Metsiemme ilmastohiilen derivaatat ja integraalit

EU-komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen metsän liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Äärimmillään metsien biotalous manataan ilmastolle turmiolliseksi, lopulta negatiiviseksi kääntyväksi hiilen nieluksi.

Suomalainen, vuodesta toiseen yhä enemmän puuta kasvattava metsäväki on ymmällään. Hämmennyksen taustalla on Euroopan unionin vaikeaselkoinen hiilen nielulaskenta. Sekaisin menevät derivaatta ja integraali tavalla, jota tulevissa ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaa kirjoittava suomalainen abiturientti ei kestäisi.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä