Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 08 Dec 2018 18:25:40 +0200 fi Suomi lapsipulassa http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa <p>Suomalaisten alhaista syntyvyyttä on pähkäilty viime viikkoina kiivaasti. Siinä missä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 980 vauvaa, viime vuonna luku oli vain 50 139. Pudotus on dramaattinen ja vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.</p><p>Kyse ei ole vain huoltosuhteesta ja eläkejärjestelmän remontista, kuten monet aiheesta kirjoitetut artikkelit antavat ymmärtää. Esimerkiksi suomalainen koulutusjärjestelmä menee uusiksi. Yhä useampi päiväkoti, peruskoulu, ammattioppilaitos ja lukio joudutaan lähivuosina sulkemaan oppilaspulan vuoksi.</p><p>Ne vähätkin lapset syntyvät kasvukeskuksiin, joihin edelleen rakennetaan uusia kouluja. Sen sijaan pienissä kunnissa joudutaan harkitsemaan kunnan viimeisen koulun lakkauttamista. Viime vuonna 35 kunnassa syntyi alle 10 lasta!</p><p>Kun pienet lukiot ja ammattioppilaitokset sulkevat ovensa, keskiasteen opinnot eivät enää ole kaikille lähipalvelu, vaan yhä useampi oppilas asuu viikot asuntolassa.</p><p>Kun mikroikäluokat lähtevät opiskelemaan, pienillä korkeakouluilla ja yliopistoilla kasvukeskusten ulkopuolella on kaksi vaihtoehtoa, ne joko sulkevat ovensa tai rekrytoivat ulkomailta lisää opiskelijoita.</p><p>Hyvällä tuurilla osa ulkomailta tulevista opiskelijoista jäisi Suomeen töihin. Suomen nopeasti pahenevan osaajapulan torjumiseksi korkeakouluja tulisikin kannustaa kansainvälistymään esimerkiksi palkitsemalla jokaisesta ulkomaalaisesta tutkinnon suorittajasta. Ulkomaalaisia opiskelijoita tulisi myös houkutella aktiivisesti Suomeen esimerkiksi korvaamalla ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut opintotuella! Muuten suomalaiset yritykset joutuvat siirtämään esimerkiksi tuotekehityksen ulkomaille.</p><p>Toinen suuri muutos koetaan elämänkaaren toisessa päässä. Kun työvoima hupenee samaan aikaan kun suuret ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän hoivaa ja hoitoa. Hoitohenkilökuntaa ei yksinkertaisesti enää riitä, ei sairaaloihin eikä kotihoitoon. Japanissa tilanne on jo päällä, ja kasvavaa osaa <a href="https://www.theguardian.com/world/2018/feb/06/japan-robots-will-care-for-80-of-elderly-by-2020">hoivatehtävistä ollaan siirtämässä roboteille</a>.</p><p>Moni ikäihminen huokaa, ettei ymmärrä tietotekniikkaa. Pian he joutuvat tulemaan päivittäin toimeen robottinostinten, älyvuoteiden, lääkeannostelurobottien, etävastaanottojen ym. kanssa.</p><p>Vastaavasti asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustaminen käy ikäluokkien supistuessa mahdottomaksi, ja pieniä varuskuntia joudutaan sulkemaan. Joukkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikkialle. Tai sitten asevelvollisuus on laajennettava koskemaan myös naisia.</p><p>Niin ja se työelämä. Kun työvoimaa valmistuu vuosittain tuhansia vähemmän kuin poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle, kansantalous alkaa supistua. Koemme yhtä aikaa täystyöllisyyden ja talouslaman. Ainoana toivona on radikaali työn automaatio. Voimme säilyttää nykyisen kaltaisen yhteiskunnan vain, jos tekoälyt ja robotit ottavat hoitaakseen työtehtäviä samaa tahtia kuin työntekijöiden määrä työmarkkinoilla hupenee.</p><p>Meidän on kannustettava yrityksiä ja julkista sektoria automatisoimaan työtä aina kun se on mahdollista. Ihmiset kannattaa säästää tehtäviin, joista robotti tai tekoäly ei selviä. Lisäksi meidän on uudelleenkoulutettava työnsä automaatiolle menettävät työntekijät ripeästi uusiin tehtäviin. Perinteiset ceeveen kirjoituskurssit eivät riitä työllistämistoimenpiteeksi. Eivät ole koskaan riittäneet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten alhaista syntyvyyttä on pähkäilty viime viikkoina kiivaasti. Siinä missä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 980 vauvaa, viime vuonna luku oli vain 50 139. Pudotus on dramaattinen ja vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kyse ei ole vain huoltosuhteesta ja eläkejärjestelmän remontista, kuten monet aiheesta kirjoitetut artikkelit antavat ymmärtää. Esimerkiksi suomalainen koulutusjärjestelmä menee uusiksi. Yhä useampi päiväkoti, peruskoulu, ammattioppilaitos ja lukio joudutaan lähivuosina sulkemaan oppilaspulan vuoksi.

Ne vähätkin lapset syntyvät kasvukeskuksiin, joihin edelleen rakennetaan uusia kouluja. Sen sijaan pienissä kunnissa joudutaan harkitsemaan kunnan viimeisen koulun lakkauttamista. Viime vuonna 35 kunnassa syntyi alle 10 lasta!

Kun pienet lukiot ja ammattioppilaitokset sulkevat ovensa, keskiasteen opinnot eivät enää ole kaikille lähipalvelu, vaan yhä useampi oppilas asuu viikot asuntolassa.

Kun mikroikäluokat lähtevät opiskelemaan, pienillä korkeakouluilla ja yliopistoilla kasvukeskusten ulkopuolella on kaksi vaihtoehtoa, ne joko sulkevat ovensa tai rekrytoivat ulkomailta lisää opiskelijoita.

Hyvällä tuurilla osa ulkomailta tulevista opiskelijoista jäisi Suomeen töihin. Suomen nopeasti pahenevan osaajapulan torjumiseksi korkeakouluja tulisikin kannustaa kansainvälistymään esimerkiksi palkitsemalla jokaisesta ulkomaalaisesta tutkinnon suorittajasta. Ulkomaalaisia opiskelijoita tulisi myös houkutella aktiivisesti Suomeen esimerkiksi korvaamalla ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut opintotuella! Muuten suomalaiset yritykset joutuvat siirtämään esimerkiksi tuotekehityksen ulkomaille.

Toinen suuri muutos koetaan elämänkaaren toisessa päässä. Kun työvoima hupenee samaan aikaan kun suuret ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän hoivaa ja hoitoa. Hoitohenkilökuntaa ei yksinkertaisesti enää riitä, ei sairaaloihin eikä kotihoitoon. Japanissa tilanne on jo päällä, ja kasvavaa osaa hoivatehtävistä ollaan siirtämässä roboteille.

Moni ikäihminen huokaa, ettei ymmärrä tietotekniikkaa. Pian he joutuvat tulemaan päivittäin toimeen robottinostinten, älyvuoteiden, lääkeannostelurobottien, etävastaanottojen ym. kanssa.

Vastaavasti asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustaminen käy ikäluokkien supistuessa mahdottomaksi, ja pieniä varuskuntia joudutaan sulkemaan. Joukkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikkialle. Tai sitten asevelvollisuus on laajennettava koskemaan myös naisia.

Niin ja se työelämä. Kun työvoimaa valmistuu vuosittain tuhansia vähemmän kuin poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle, kansantalous alkaa supistua. Koemme yhtä aikaa täystyöllisyyden ja talouslaman. Ainoana toivona on radikaali työn automaatio. Voimme säilyttää nykyisen kaltaisen yhteiskunnan vain, jos tekoälyt ja robotit ottavat hoitaakseen työtehtäviä samaa tahtia kuin työntekijöiden määrä työmarkkinoilla hupenee.

Meidän on kannustettava yrityksiä ja julkista sektoria automatisoimaan työtä aina kun se on mahdollista. Ihmiset kannattaa säästää tehtäviin, joista robotti tai tekoäly ei selviä. Lisäksi meidän on uudelleenkoulutettava työnsä automaatiolle menettävät työntekijät ripeästi uusiin tehtäviin. Perinteiset ceeveen kirjoituskurssit eivät riitä työllistämistoimenpiteeksi. Eivät ole koskaan riittäneet.

]]>
28 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa#comments Kotimaa Eläkkeet Koulutus Syntyvyys Sat, 08 Dec 2018 16:25:40 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa
Luottokorttiyhtiö sensorina http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264923-luottokorttiyhtio-sensorina <p>Yksi internetin hallinnan kestoriitoja on ollut verkon neutraliteetti eli voivatko verkko-operaattorit suosia tai sorsia osaa internetin liikenteestä. Internetin protokollat on alkujaan määritelty kohtelemaan kaikkea tietoliikennettä samalla tavoin siitä riippumatta, onko paketissa viranomaisviestintää, musiikkia tai vaikka aikuisviihdettä.</p><p>Painetta verkon neutraliteetin purkamiseksi on tullut sekä viranomaisilta että yritysmaailmasta. Viranomaiset ovat huolissaan rikollisten tietoliikenteestä, ja yritykset haluavat turvata oman asemansa kilpailijoita vastaan.</p><p>Nimenomaan neutraliteetti on tehnyt internetistä sen innovaatiotehtaan, jossa uusien ideoiden on ollut helppo skaalautua maailmanmarkkinoille. Jos hyvät internet-yhteydet olisivat rahan takana, pienet startupit eivät enää pääsisi helposti murtautumaan markkinoille.</p><p>Internetin neutraliteetin murtuminen ei ole ainoa uhka uusien sähköisten palveluiden kehittäjille. Internetin käyttöä voidaan rajoittaa myös maksuliikennettä vaikeuttamalla. Jos luottokorttiyhtiö ei suostu käsittelemään esimerkiksi fetisistien ja muuten &quot;vanilla-allergisten&quot; sosiaalisen verkoston rahaliikennettä, se on pulassa. Näin kävi viime vuonna yli seitsemän miljoonan jäsenen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/FetLife">FetLife-sivustolle</a>. Kyse ei siis ollut rahanpesusta tai veronkierrosta, joihin pankkien ja luottokorttiyhtiöiden on lain mukaan puututtava. F<a href="https://broadly.vice.com/en_us/article/mbqe8a/kinky-social-network-fetlife-deletes-thousands-of-fetishes-to-stay-online?fbclid=IwAR2ooVGyMaT6V25o2nXysXR0K22VvZvztn-mdZKVEtW125g9y8qxnvmxQuM">etLife oli luottokorttiytiön mielestä yksinketaisesti vaan niin vastenmielinen, että se kieltäytyi välittämästä sen maksuja.</a></p><p>Moni voi ajatella, ettei jonkun fetissisivuston sananvapaudella ole väliä. Kyse on periaatteesta. Mikä on seuraava tunteita herättävä teema, johon liittyvän verkkopalvelun jokin maksuliikenneyhtiö päättää moraalipaniikissa sulkea? Seksuaaliterveys? Alkoholi? Metsästys?</p><p>Sananvapauslait suojelevat kansalaisia viranomaisten mielivallalta, mutta mikä suojelisi meitä suuryritysten mielivallalta, jos ne pyrkivät estämään meitä julkaisemasta ja vastaanottamasta tietoa vapaasti? Jos markkinatalous toimii, vastaus on helppo: Jos et esimerkiksi hyväksy tapaa, jolla <a href="https://broadly.vice.com/en_us/article/mbqe8a/kinky-social-network-fetlife-deletes-thousands-of-fetishes-to-stay-online?fbclid=IwAR2ooVGyMaT6V25o2nXysXR0K22VvZvztn-mdZKVEtW125g9y8qxnvmxQuM">Apple blokkaa App Storesta mielestään sopimattomia sisältöjä</a>, voit vaihtaa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Censorship_by_Google#Google_Play">Androidiin</a>. Mutta jos luottokorttiyhtiö kieltäytyy välittämästä käyttämäsi verkkopalvelun maksuja, vaihtoehtoja on vähän.</p><p>Mielestäni tuomioistuin on ainoa oikea taho päättämään, onko esimerkiksi jossain FetLifen ryhmässä laitonta sisältöä, ei luottokorttiyhtiö tai verkko-operaattori. Jos suuryhtiöt ottavat valtiolta lakiin perustuvan tutkintavastuun ja tuomiovallan, päädymme markkina-anarkiaan.</p><p>Jos Internetiä ja verkkoliiketoimintaa harjoittavat yritykset alkavat sulkea palveluita ja käyttäjiä ulos verkosta, ne vahingoittavat myös omaa liiketoimintaansa. Internet on juuri siksi niin hyvä paikka tehdä bisnestä, koska kaikki ovat siellä. Jos joitakin käyttäjiä ja palveluita yritetään sulkea pois ineternetistä, ne alkavat kiertää estoja, piiloutuvat TOR-verkkoihin ja kehittävät uusia, esimerkiksi kryptovaluuttoihin perustuvia maksujärjestelmiä. Kaikki kärsivät.</p><p>Ilmeisesti verkkoneutraliteetin lisäksi tarvitaan kansainvälisiin sopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa maksuneutraliteettia, joka kieltää luottokorttiyhtiöitä tai pankkeja blokkaamasta maksuliikennettä muusta kuin lakiin perustuvasta syystä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksi internetin hallinnan kestoriitoja on ollut verkon neutraliteetti eli voivatko verkko-operaattorit suosia tai sorsia osaa internetin liikenteestä. Internetin protokollat on alkujaan määritelty kohtelemaan kaikkea tietoliikennettä samalla tavoin siitä riippumatta, onko paketissa viranomaisviestintää, musiikkia tai vaikka aikuisviihdettä.

Painetta verkon neutraliteetin purkamiseksi on tullut sekä viranomaisilta että yritysmaailmasta. Viranomaiset ovat huolissaan rikollisten tietoliikenteestä, ja yritykset haluavat turvata oman asemansa kilpailijoita vastaan.

Nimenomaan neutraliteetti on tehnyt internetistä sen innovaatiotehtaan, jossa uusien ideoiden on ollut helppo skaalautua maailmanmarkkinoille. Jos hyvät internet-yhteydet olisivat rahan takana, pienet startupit eivät enää pääsisi helposti murtautumaan markkinoille.

Internetin neutraliteetin murtuminen ei ole ainoa uhka uusien sähköisten palveluiden kehittäjille. Internetin käyttöä voidaan rajoittaa myös maksuliikennettä vaikeuttamalla. Jos luottokorttiyhtiö ei suostu käsittelemään esimerkiksi fetisistien ja muuten "vanilla-allergisten" sosiaalisen verkoston rahaliikennettä, se on pulassa. Näin kävi viime vuonna yli seitsemän miljoonan jäsenen FetLife-sivustolle. Kyse ei siis ollut rahanpesusta tai veronkierrosta, joihin pankkien ja luottokorttiyhtiöiden on lain mukaan puututtava. FetLife oli luottokorttiytiön mielestä yksinketaisesti vaan niin vastenmielinen, että se kieltäytyi välittämästä sen maksuja.

Moni voi ajatella, ettei jonkun fetissisivuston sananvapaudella ole väliä. Kyse on periaatteesta. Mikä on seuraava tunteita herättävä teema, johon liittyvän verkkopalvelun jokin maksuliikenneyhtiö päättää moraalipaniikissa sulkea? Seksuaaliterveys? Alkoholi? Metsästys?

Sananvapauslait suojelevat kansalaisia viranomaisten mielivallalta, mutta mikä suojelisi meitä suuryritysten mielivallalta, jos ne pyrkivät estämään meitä julkaisemasta ja vastaanottamasta tietoa vapaasti? Jos markkinatalous toimii, vastaus on helppo: Jos et esimerkiksi hyväksy tapaa, jolla Apple blokkaa App Storesta mielestään sopimattomia sisältöjä, voit vaihtaa Androidiin. Mutta jos luottokorttiyhtiö kieltäytyy välittämästä käyttämäsi verkkopalvelun maksuja, vaihtoehtoja on vähän.

Mielestäni tuomioistuin on ainoa oikea taho päättämään, onko esimerkiksi jossain FetLifen ryhmässä laitonta sisältöä, ei luottokorttiyhtiö tai verkko-operaattori. Jos suuryhtiöt ottavat valtiolta lakiin perustuvan tutkintavastuun ja tuomiovallan, päädymme markkina-anarkiaan.

Jos Internetiä ja verkkoliiketoimintaa harjoittavat yritykset alkavat sulkea palveluita ja käyttäjiä ulos verkosta, ne vahingoittavat myös omaa liiketoimintaansa. Internet on juuri siksi niin hyvä paikka tehdä bisnestä, koska kaikki ovat siellä. Jos joitakin käyttäjiä ja palveluita yritetään sulkea pois ineternetistä, ne alkavat kiertää estoja, piiloutuvat TOR-verkkoihin ja kehittävät uusia, esimerkiksi kryptovaluuttoihin perustuvia maksujärjestelmiä. Kaikki kärsivät.

Ilmeisesti verkkoneutraliteetin lisäksi tarvitaan kansainvälisiin sopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa maksuneutraliteettia, joka kieltää luottokorttiyhtiöitä tai pankkeja blokkaamasta maksuliikennettä muusta kuin lakiin perustuvasta syystä?

]]>
0 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264923-luottokorttiyhtio-sensorina#comments Internet Luottokorttiyhtiöt Sensuuri Thu, 29 Nov 2018 15:38:37 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264923-luottokorttiyhtio-sensorina
Uraaniluotia etsimässä http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa <p>Kun raskas atomiydin, esimerkiksi uraanin 235-isotooppi hajoaa neutronin törmäyksen seurauksena kahdeksi kevyemmäksi atomiksi (krypton92 ja barium141), hajoamistuotteiden yhteismassa on hitusen pienempi kuin alkuperäisen uraaniatomin. Erotus vapautuu energiana fysiikan kuuluisimman yhtälön E=mc^2 mukaan. Samalla vapautuu neutroneja, jotka muihin U235-atomiytimiin osuessaan hajottavat ne. Jos U235-atomeja on riittävän tiheässä, tuloksena on ketjureaktio, jota käytetään sekä ydinaseissa että ydinvoimaloissa.</p><p>Muidenkin lopulta havahduttua ilmastonmuutoksen todellisuuteen meiltä vihreiltä on kysytty, miksi suhtaudumme niin kriittisesti &rdquo;päästöttömään&rdquo; ydinvoimaan. Erityisesti muistellaan vuotta 2014, jolloin erosimme Kataisen hallituksesta, koska emme hyväksyneet sen päätöstä muuttaa Fennovoiman ydinvoimalupaa siten, että Rosatomista tulee Hanhikiven ydinvoimalan laitostoimittajana. Nykymaailmassa voisi moni muukin nikotella Suomen sähköhuollon sitomista venäläiseen valtionyhtiöön. Ja riittää hankkeessa <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/fennovoiman-turvallisuuskulttuuri-huolestuttaa-valvojaa-hanke-yllatyksellinen-suunnittelu-yha-kesken-6725626">nikoteltavaa muutenkin</a>.</p><p>Pitäisikö Vihreiden siis kyseenalaistaa kriittinen kantansa ydinvoimaan? Ainakin Tieteen ja Teknologian Vihreät eli Viite on jo pitkään vaatinut, että <a href="https://www.viite.fi/2017/03/07/vihreiden-energiavisio-tunnustaa-tosiasiat/">ydinvoimaa tulisi verrata muihin energialähteisiin neutraalisti</a> &ndash; ongelmia tietenkään unohtamatta.</p><p>Ydinvoima kun ei ole aivan niin puhtoista ja päästötöntä, kuten sen innokkaimmat kannattajat ajattelevat. Sekä <a href="https://www.theguardian.com/environment/2014/apr/15/uranium-workers-dying-cancer-rio-tinto-namibia-mine">uraanin louhinta</a> ja rikastus että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ovat ongelmallisia. Uraanimalmiot eivät yleensä ole rikkaita, vaan malmia on louhittava todella paljon rikastettavaksi, ja luonnon uraanista vain 0,7% on fissiokelpoista U235-isotooppia. Eikä rikastusprosessi ole täydellinen, vaan sivukiveen jää uraania sekä sen hajoamistuotteita kuten toriumia ja radiumia, joka hajoaa radoniksi: Massiivisista sivukivikasoista ja jätevesialtaista ei saa päästä valumavesiä vesistöihin tai pohjaveteen.</p><p>Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haastavuutta kuvaa hyvin se, ettei maailmassa ole vielä käytössä yhtäkään loppusijoituspaikkaa, vaikka ydinvoimaloita on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Onkalo_spent_nuclear_fuel_repository">Suomen Onkalosta</a> on tulossa maailman ensimmäinen toimiva loppusijoituspaikka, kun se vuonna 2020 otetaan käyttöön.</p><p>Itseäni mietityttää eniten ydinvoiman vaatima yhteiskunnan vakaus. Yhteiskunnan voimalan ympärillä on toimittava sekä voimalan 50-70 vuoden käyttöaika että käytön jälkeen seuraavat reaktorin jäähtymiseen ja purkamiseen kuluvat vuodet tai vuosikymmenet. Jos Suomeen olisi maan itsenäistyessä rakennettu ydinvoimala, sen purkutyöt olisivat nyt loppusuoralla. Sen olisi pitänyt selvitä mm. talvi- ja jatkosodan pommituksista.</p><p>Voisiko ydinvoima olla avain Suomen hiilipäästöjen nollaamiseen? Olettaen siis, että ydinvoimalan rakentaminen onnistuu alle 19 vuodessa, minkä esimerkiksi Olkiluoto 3 näyttäisi vievän, jos viimeisin aikataulu pitää paikkansa, ja <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/lut-selvittaa-olkiluoto-3-n-varahtelynvaimennuksen-professori-pitaa-ratkaista-ennen-voimalaitoksen-kaynnistysta-6748393">värinäonelmat saadaan ratkaistua</a>. Meillä kun ei enää ole 20 vuotta aikaa vähentää ilmastopäästöjämme.</p><p><a href="https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/tilastot/sahkotilastot">Vuonna 2017 Suomessa kulutetusta sähköstä</a> noin neljännes tuotettiin kotimaisella ydinvoimalla. Yhtä paljon sähköä tuodaan ulkomailta. Jos Suomen neljän käytössä olevan ydinlaitosyksikön yhteenlaskettu nettosähköteho on 2779 MW ja Olkiluoto 3:n 1600 MW, voimme laskeskella, että Olkiluoto 3:n joskus valmistuessa kotimaisen ydinvoiman osuus Suomessa kulutetusta sähköstä olisi nykyisellä kulutustasolla vajaat 40%. Hanhikivi 1:n varaan en uskalla vielä spekuloida mitään.</p><p>Nämä siis perustuvat viime vuoden lukuihin. En ole edes yrittänyt ennakoida esimerkiksi liikenteen sähköistymisen tai energian tuhlauksen vähentämisen vaikutuksia tulevina vuosina.</p><p>Kuinka paljon Suomen sähkömarkkinoille &rdquo;mahtuu&rdquo; ydinvoimalla tuotettua sähköä, vai haluammeko siirtyä sähkön nettotuojasta nettoviejäksi? Vesivoiman määrä pysynee ennallaan (17,1% v. 2017), tuulivoiman tuotanto kasvaa (5,6%), teollisuuden yhteistuotanto pysyy ennallaan tai kasvaa uusien sellutehtaiden myötä (10,7%). Pelivaraksi jää kaukolämmön yhteistuotanto (14,0%). Ei ihme, että viime aikoina on alettu puhua isompiin kaupunkeihin rakennettavista <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pieni_modulaarinen_ydinreaktori">pienistä modulaarisista SMR-ydinvoimaloista</a> (Small Modular Reactor), jotka tuottaisivat sähkön lisäksi kaukolämpöä.</p><p>Olen pohtinut modulaarisista pienreaktoreita <a href="http://kasvi.org/?p=825">omassa blogissaan</a>. Perusongelmana on se, että niitä ei ole vielä markkinoilla. Ei ole tehdasta, josta voisi tilata 20 reaktoria kolmen vuoden toimitusajalla. Uuden reaktorikonseptin tuotteistus ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa vuodessa.</p><p>Sama ongelma on esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulasuolareaktori">torium-sulasuolahyötöreaktoreissa</a>, joiden moni toivoo ratkaisevan ydinvoiman ongelmat. Niitä ei ole vielä valmiina markkinoilla, eikä tule vielä moneen vuoteen. Olkoluoto 3 on hyvä muistutus siitä, miten haastavaa uuden reaktoritekniikan tuotteistus on. Harva tuli O3-päätöstä taannoin tehdessään ajatelleeksi, että kyseessä on uuden <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/European_Pressurized_Water_Reactor">EPR-reaktorimallin</a> prototyyppi, josta ei silloin vielä ollut edes kunnon piirustuksia.</p><p>Toinen kysymys on se, kuinka paljon kuluttajat ja teollisuus ovat valmiita maksamaan uusilla ydinvoimaloilla tuotetusta sähköstä. Vanhat kuoletetut ydinvoimalat tuottavat sähköä halvalla, mutta uusien laitosten rakentamiskustannukset ovat kohonneet niin korkeiksi, etteivät ne välttämättä enää pärjää markkinoilla ilman valtion tukea. Esimerkiksi <a href="https://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/household-bills/10414889/Insane-power-station-deal-will-raise-electricity-prices-for-decades-to-come.html">Iso-Britannia on sitoutunut maksamaan Hinkley Pointiin rakennettavien EPR-reaktoreiden sähkön tuotantokustannusten ja markkinahinnan erotuksen</a>, joka on ainakin sähkön nykyisillä hinnoilla huomattavan suuri.</p><p>Ydinvoima on varteenotettava työkalu taistelussa ilmastopäästöjen vähentämiseksi, mutta hidas ja vuosi vuodelta kalliimpi. Ainakaan ydinvoima ei ole mikään uraaniluoti, joka ratkaisee meidän ilmasto-ongelmamme ilman, että meidän tarvitsee samalla korjata energiaa tuhlailevaa elämäntapaamme ja talouttamme, kunhan rakennamme lisää ydinvoimaloita. Sähkön kulutuksen vähentäminen on nopein ja tehokkain tapa vähentää sähkön tuotannon ilmastopäästöjä.</p><p>Joka tapauksessa sulasuolareaktoreita, hyötöreaktoreita ja SMR-reaktoreita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi jatkuu myös 2030-luvun jälkeen, kun päästöjen vähentämisen asemesta keskitytään hiilen sitomiseen ilmakehästä.</p><p>[bug fix: tietysti neutroneja eikä neutriinoja]</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun raskas atomiydin, esimerkiksi uraanin 235-isotooppi hajoaa neutronin törmäyksen seurauksena kahdeksi kevyemmäksi atomiksi (krypton92 ja barium141), hajoamistuotteiden yhteismassa on hitusen pienempi kuin alkuperäisen uraaniatomin. Erotus vapautuu energiana fysiikan kuuluisimman yhtälön E=mc^2 mukaan. Samalla vapautuu neutroneja, jotka muihin U235-atomiytimiin osuessaan hajottavat ne. Jos U235-atomeja on riittävän tiheässä, tuloksena on ketjureaktio, jota käytetään sekä ydinaseissa että ydinvoimaloissa.

Muidenkin lopulta havahduttua ilmastonmuutoksen todellisuuteen meiltä vihreiltä on kysytty, miksi suhtaudumme niin kriittisesti ”päästöttömään” ydinvoimaan. Erityisesti muistellaan vuotta 2014, jolloin erosimme Kataisen hallituksesta, koska emme hyväksyneet sen päätöstä muuttaa Fennovoiman ydinvoimalupaa siten, että Rosatomista tulee Hanhikiven ydinvoimalan laitostoimittajana. Nykymaailmassa voisi moni muukin nikotella Suomen sähköhuollon sitomista venäläiseen valtionyhtiöön. Ja riittää hankkeessa nikoteltavaa muutenkin.

Pitäisikö Vihreiden siis kyseenalaistaa kriittinen kantansa ydinvoimaan? Ainakin Tieteen ja Teknologian Vihreät eli Viite on jo pitkään vaatinut, että ydinvoimaa tulisi verrata muihin energialähteisiin neutraalisti – ongelmia tietenkään unohtamatta.

Ydinvoima kun ei ole aivan niin puhtoista ja päästötöntä, kuten sen innokkaimmat kannattajat ajattelevat. Sekä uraanin louhinta ja rikastus että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ovat ongelmallisia. Uraanimalmiot eivät yleensä ole rikkaita, vaan malmia on louhittava todella paljon rikastettavaksi, ja luonnon uraanista vain 0,7% on fissiokelpoista U235-isotooppia. Eikä rikastusprosessi ole täydellinen, vaan sivukiveen jää uraania sekä sen hajoamistuotteita kuten toriumia ja radiumia, joka hajoaa radoniksi: Massiivisista sivukivikasoista ja jätevesialtaista ei saa päästä valumavesiä vesistöihin tai pohjaveteen.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haastavuutta kuvaa hyvin se, ettei maailmassa ole vielä käytössä yhtäkään loppusijoituspaikkaa, vaikka ydinvoimaloita on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen. Suomen Onkalosta on tulossa maailman ensimmäinen toimiva loppusijoituspaikka, kun se vuonna 2020 otetaan käyttöön.

Itseäni mietityttää eniten ydinvoiman vaatima yhteiskunnan vakaus. Yhteiskunnan voimalan ympärillä on toimittava sekä voimalan 50-70 vuoden käyttöaika että käytön jälkeen seuraavat reaktorin jäähtymiseen ja purkamiseen kuluvat vuodet tai vuosikymmenet. Jos Suomeen olisi maan itsenäistyessä rakennettu ydinvoimala, sen purkutyöt olisivat nyt loppusuoralla. Sen olisi pitänyt selvitä mm. talvi- ja jatkosodan pommituksista.

Voisiko ydinvoima olla avain Suomen hiilipäästöjen nollaamiseen? Olettaen siis, että ydinvoimalan rakentaminen onnistuu alle 19 vuodessa, minkä esimerkiksi Olkiluoto 3 näyttäisi vievän, jos viimeisin aikataulu pitää paikkansa, ja värinäonelmat saadaan ratkaistua. Meillä kun ei enää ole 20 vuotta aikaa vähentää ilmastopäästöjämme.

Vuonna 2017 Suomessa kulutetusta sähköstä noin neljännes tuotettiin kotimaisella ydinvoimalla. Yhtä paljon sähköä tuodaan ulkomailta. Jos Suomen neljän käytössä olevan ydinlaitosyksikön yhteenlaskettu nettosähköteho on 2779 MW ja Olkiluoto 3:n 1600 MW, voimme laskeskella, että Olkiluoto 3:n joskus valmistuessa kotimaisen ydinvoiman osuus Suomessa kulutetusta sähköstä olisi nykyisellä kulutustasolla vajaat 40%. Hanhikivi 1:n varaan en uskalla vielä spekuloida mitään.

Nämä siis perustuvat viime vuoden lukuihin. En ole edes yrittänyt ennakoida esimerkiksi liikenteen sähköistymisen tai energian tuhlauksen vähentämisen vaikutuksia tulevina vuosina.

Kuinka paljon Suomen sähkömarkkinoille ”mahtuu” ydinvoimalla tuotettua sähköä, vai haluammeko siirtyä sähkön nettotuojasta nettoviejäksi? Vesivoiman määrä pysynee ennallaan (17,1% v. 2017), tuulivoiman tuotanto kasvaa (5,6%), teollisuuden yhteistuotanto pysyy ennallaan tai kasvaa uusien sellutehtaiden myötä (10,7%). Pelivaraksi jää kaukolämmön yhteistuotanto (14,0%). Ei ihme, että viime aikoina on alettu puhua isompiin kaupunkeihin rakennettavista pienistä modulaarisista SMR-ydinvoimaloista (Small Modular Reactor), jotka tuottaisivat sähkön lisäksi kaukolämpöä.

Olen pohtinut modulaarisista pienreaktoreita omassa blogissaan. Perusongelmana on se, että niitä ei ole vielä markkinoilla. Ei ole tehdasta, josta voisi tilata 20 reaktoria kolmen vuoden toimitusajalla. Uuden reaktorikonseptin tuotteistus ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa vuodessa.

Sama ongelma on esimerkiksi torium-sulasuolahyötöreaktoreissa, joiden moni toivoo ratkaisevan ydinvoiman ongelmat. Niitä ei ole vielä valmiina markkinoilla, eikä tule vielä moneen vuoteen. Olkoluoto 3 on hyvä muistutus siitä, miten haastavaa uuden reaktoritekniikan tuotteistus on. Harva tuli O3-päätöstä taannoin tehdessään ajatelleeksi, että kyseessä on uuden EPR-reaktorimallin prototyyppi, josta ei silloin vielä ollut edes kunnon piirustuksia.

Toinen kysymys on se, kuinka paljon kuluttajat ja teollisuus ovat valmiita maksamaan uusilla ydinvoimaloilla tuotetusta sähköstä. Vanhat kuoletetut ydinvoimalat tuottavat sähköä halvalla, mutta uusien laitosten rakentamiskustannukset ovat kohonneet niin korkeiksi, etteivät ne välttämättä enää pärjää markkinoilla ilman valtion tukea. Esimerkiksi Iso-Britannia on sitoutunut maksamaan Hinkley Pointiin rakennettavien EPR-reaktoreiden sähkön tuotantokustannusten ja markkinahinnan erotuksen, joka on ainakin sähkön nykyisillä hinnoilla huomattavan suuri.

Ydinvoima on varteenotettava työkalu taistelussa ilmastopäästöjen vähentämiseksi, mutta hidas ja vuosi vuodelta kalliimpi. Ainakaan ydinvoima ei ole mikään uraaniluoti, joka ratkaisee meidän ilmasto-ongelmamme ilman, että meidän tarvitsee samalla korjata energiaa tuhlailevaa elämäntapaamme ja talouttamme, kunhan rakennamme lisää ydinvoimaloita. Sähkön kulutuksen vähentäminen on nopein ja tehokkain tapa vähentää sähkön tuotannon ilmastopäästöjä.

Joka tapauksessa sulasuolareaktoreita, hyötöreaktoreita ja SMR-reaktoreita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi jatkuu myös 2030-luvun jälkeen, kun päästöjen vähentämisen asemesta keskitytään hiilen sitomiseen ilmakehästä.

[bug fix: tietysti neutroneja eikä neutriinoja]

]]>
18 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa#comments Kotimaa Olkiluoto 3 Ydinvoima Sun, 11 Nov 2018 12:11:20 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa
Degrowth vai talouskasvu? http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu <p>Homo sapiens on yksi niistä harvoista eliöistä, jotka ovat toiminnallaan radikaalisti muuttaneet tätä planeettaa.</p><p><strong>Siinä missä</strong> syanobakteerit 3,5 miljoonaa vuotta sitten vapauttivat ilmakehään happea ja loivat edellytykset eläinten kehitykselle, me olemme toiminnallamme nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 45 prosenttia. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli esiteollisella ajalla noin 280 miljoonasosaa tilavuudesta, viime vuonna se oli jo 405 miljoonasosaa.<br /><br />45 prosenttia! Pian kolmannes ilmakehän hiilidioksidista on ihmisten ilmaan päästämää. Ilmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kyse mistään pienistä muutoksista ilmakehän koostumuksessa.</p><p><strong>Moni ajattelee</strong>, että ainoa tapa selvitä ilmastokriisistä ja ylipäätään palauttaa ihmisen ja luonnon tasapaino on globaali talouslasku, degrowth. Degrowth-ajattelussa on kuitenkin kaksi ongelmaa.</p><p>Degrowth lähtee oletuksesta, että talous ja teknologia ovat vakaita ja vakioita ja siten hienosäädettävissä ilman, että mikään muu muuttuu.</p><p>Teknologia on kuitenkin aina kehittynyt ja jatkaa kehitystään kiihtyvällä tahdilla. Monia meidän 10 vuoden kuluttua päivittäin käyttämiä palveluista ja laitteita ei ole vielä edes keksitty. Teknologian kehitystä on mahdotonta pysäyttää ilman koko ihmiskunnan lobotomiaa. Luonnonlait vain odottavat löytäjiään ja hyödyntäjiään. Jos jonkin teknologian tutkimus kielletään yhdessä paikassa, sitä kiinnostavampi tutkimuskohde siitä tulee muille.</p><p>Teknologinen kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti, koska se etenee korkoa korolle periaatteella. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mooren_laki">Mooren laki</a>, joka on pitkään kuvannut tietotekniikan suorituskyvyn eksponentiaalista kasvua.</p><p>Tälläkin hetkellä on tutkimus- tai tuotteistusvaiheessa kymmeniä radikaaleja teknologioita kvanttitietokoneista geenimanipulointiin ja aivot-tietokone-liittymistä keinolihaan. Tekniikan kehitystä ja siitä seuraavaa työn tuottavuuden kasvua ja siitä seuraavaa talouden kasvua on käytännössä mahdotonta pysäyttää, mutta sen suuntaa voi yrittää hieman ohjata esimerkiksi verotuksella ja tutkimuksen julkisella rahoituksella.</p><p>Jokainen uusi teknologia avaa uusia mahdollisuuksia seuraaville läpimurroille. Esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/CRISPR">CRISPR/cas-geenimanipulointitekniikka</a> ei olisi mahdollista ilman pitkälle kehittynyttä tietotekniikkaa. Ja kun CRISPR/cas on laajassa käytössä, se avaa taas uusia ovia. Esimerkiksi <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000005860617.html">tomaatin jalostaminen alkumuodostaan nykyisen kaltaiseksi tuotantokasviksi</a> kesti CRISPR/cas-tekniikalla kolme vuotta, kun se perinteisin menetelmin kesti kolme tuhatta vuotta. Kuinka hyviä hiilen sitojia esimerkiksi pajusta, saniaisista tai levistä olisi mahdollista jalostaa samalla menetelmällä? Ainakin <a href="https://www.nature.com/articles/s41598-018-32342-0">levien perimää tutkitaan</a> ja muokataan jo kiivaasti.</p><p>Ja mikä ilmastonmuutoksen kannalta tärkeintä, teknologian murrokset muuttavat aina radikaalisti myös talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ja se on meille ihmisille se vaikein rasti. Kannattaa käydä esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Teotihuac%C3%A1n">Teotihuacanissa</a> Meksikossa. Siellä näkee, millainen yhdyskuntarakenne syntyy ilman hevosia, kärryjä ja autoja. Miltä meidän kaupunkimme näyttävät, kun liikenneverkot on optimoitu robottiliikenteen tarpeisiin?</p><p><strong>Minua voi</strong> perustellusti syyttää teknologiauskovaiseksi, sillä olen vahvasti siinä käsityksessä, että vain teknologian hyvin nopea kehitys pystyy muuttamaan talouden ja yhteiskunnan rakenteita riittävän nopeasti, että sillä ehtii olla merkitystä ilmastomuutokselle. Ja se tarkoittaa radikaalia talouskasvua, niin radikaalia, että siihen väistämättä liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia häiriöitä. Kokonaisten teollisuudenalojen katoaminen ja miljoonan suomalaisen ja miljardin ihmisen uudelleenkouluttaminen uusille aloille ovat kuitenkin pieni hinta siitä, että meillä on edes mahdollisuus jättää jälkeemme muuta kuin mielenkiintoisia raunioita.</p><p>Teknologimurros ei tarkoita, ettei ihmiskunnan pitäisi samalla tehdä myös perinteisin keinoin kaikkea mahdollista vähentääkseen ilmastopäästöjä ja kasvattaakseen hiilinieluja, vähentääkseen lentämistä, vähentääkseen lihan osuutta ruokavaliossa, ennallistaakseen turvesoita, istuttaakseen metsiä, ... Emme voi vain istua käsiemme päällä ja luottaa, että teknologia ratkaisee ilmastonmuutoksen meidän puolestamme. En kuitenkaan uskalla laskea ihmiskunnan tulevaisuutta sen varaan, että kaikki seitsemän ja puoli miljardia ihmistä ryhtyvät lähivuosina vegaaneiksi ja innostuvat dendrologiasta.</p><p><strong>Toinen degrowth-ajattelun</strong> ongelma on ihmisluonto. Ihmiset haluavat itselleen tai ainakin lapsilleen paremman tulevaisuuden vaikka muun ihmiskunnan kustannuksella. Ihmiselle ei riitä, että hänen lapsenlapsilleen on luvassa lämmin makuusali ja särkikeittoa kerran päivässä, vaikka vaihtoehtona olisi ekosysteemin romahtaminen ja ihmiskunnan väkiluvun putoaminen murto-osaan nykyisestä.</p><p>Aina kun ihmisten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua, yhteiskunnat ovat muuttuneet epävakaiksi, ja populistien ja ääriliikkeiden suosio on noussut. Weimarin tasavallan demokratian tuho 1930-luvun laman kurimuksessa on tästä tunnetuin esimerkki, mutta ei ainoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Trumpin kannatus on ollut erityisen suurta taantuvilla, toivottomilla hiilikaivospaikkakunnilla, joiden asukkaat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta menneisyytensä olevan mennyttä: Make coal great again!</p><p>Populistit ja heidän kannattajansa eivät tunnetusti ole koskaan suhtautuneet<a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.317835"> ilmastonmuutokseen kovin vakavasti</a>.</p><p>Vallankumoukset alkavat nimenomaan tulevaisuudenuskonsa menettäneistä nuorista aikuisista. Siksi heille on esimerkiksi Suomen historian kipupisteissä tarjottu maata (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Laki_vuokra-alueiden_lunastamisesta">Torpparilaki</a> 1918 ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanhankintalaki">Maanhankintalaki</a> 1945) viljeltäväksi ja rakennettavaksi, jotta he kokisivat voivansa tehdä itse työtä oman ja lastensa tulevaisuuden hyväksi.</p><p><strong>Uskoakseni radikaalin</strong> digitalisaation mahdollistama nopea talouskasvu on ainoa mahdollisuus sosiaalisesti kestävällä tavalla löytää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen tarvittavat voimavarat ilman, että ihmisten elintason lasku vaarantaa yhteiskuntarauhan. Tarkoitan vastavaa tuottavuusloikkaa kuin höyry ja sähkö tuottivat sillä erolla, että tällä kertaa meillä ei ole vuosikymmeniä aikaa taistella tuottavuusloikan hedelmien jaosta.</p><p>Vaihtoehtoina on ylhäältä ohjattu globaali ilmastokriisitalous valvontakoneistoineen tai ympäristötuhon laukaisema uskonnollinen ekoherätys autorovioineen, enkä pidä kummastakaan ajatuksesta.</p><p>Joka tapauksessa on muistettava, että digitalisaation leipomalla tuottavuuskakulla on tällä kertaa vanhojen tuttujen eli pääoman (investointien tuotot), työntekijöiden (palkat, työajat) ja kuluttajien (hinnat, laatu) lisäksi myös neljäs, iso lautanen: ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen.</p><p>Nyt on viimeinen hetki aloittaa nelikantaneuvottelut digitalisaation tulonjaosta. Niihin verrattuna Suomen kiky-säädöt irtisanomislakeineen ovat triviaali sormiharjoitus. Iso-Britanniassa I teollinen vallankumous johti lähes sisällissotaan. Verotus, koulutus, työmarkkinat, sosiaaliturva, kaikki on mietittävä uudelleen, ja kaikkien on saatava digitalisaatiosta oma reilu osuutensa, jotta myös ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen ollaan valmiita osoittamaan sen vaatimat voimavarat.</p><p>[Korjaus klo. 21. Nolo moka, veivasin tuota 45%-kohtaa etsien purevaa särmää ja siihen jäi prosentin asemesta prosenttiyksikkö.]</p> Homo sapiens on yksi niistä harvoista eliöistä, jotka ovat toiminnallaan radikaalisti muuttaneet tätä planeettaa.

Siinä missä syanobakteerit 3,5 miljoonaa vuotta sitten vapauttivat ilmakehään happea ja loivat edellytykset eläinten kehitykselle, me olemme toiminnallamme nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 45 prosenttia. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli esiteollisella ajalla noin 280 miljoonasosaa tilavuudesta, viime vuonna se oli jo 405 miljoonasosaa.

45 prosenttia! Pian kolmannes ilmakehän hiilidioksidista on ihmisten ilmaan päästämää. Ilmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kyse mistään pienistä muutoksista ilmakehän koostumuksessa.

Moni ajattelee, että ainoa tapa selvitä ilmastokriisistä ja ylipäätään palauttaa ihmisen ja luonnon tasapaino on globaali talouslasku, degrowth. Degrowth-ajattelussa on kuitenkin kaksi ongelmaa.

Degrowth lähtee oletuksesta, että talous ja teknologia ovat vakaita ja vakioita ja siten hienosäädettävissä ilman, että mikään muu muuttuu.

Teknologia on kuitenkin aina kehittynyt ja jatkaa kehitystään kiihtyvällä tahdilla. Monia meidän 10 vuoden kuluttua päivittäin käyttämiä palveluista ja laitteita ei ole vielä edes keksitty. Teknologian kehitystä on mahdotonta pysäyttää ilman koko ihmiskunnan lobotomiaa. Luonnonlait vain odottavat löytäjiään ja hyödyntäjiään. Jos jonkin teknologian tutkimus kielletään yhdessä paikassa, sitä kiinnostavampi tutkimuskohde siitä tulee muille.

Teknologinen kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti, koska se etenee korkoa korolle periaatteella. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. Mooren laki, joka on pitkään kuvannut tietotekniikan suorituskyvyn eksponentiaalista kasvua.

Tälläkin hetkellä on tutkimus- tai tuotteistusvaiheessa kymmeniä radikaaleja teknologioita kvanttitietokoneista geenimanipulointiin ja aivot-tietokone-liittymistä keinolihaan. Tekniikan kehitystä ja siitä seuraavaa työn tuottavuuden kasvua ja siitä seuraavaa talouden kasvua on käytännössä mahdotonta pysäyttää, mutta sen suuntaa voi yrittää hieman ohjata esimerkiksi verotuksella ja tutkimuksen julkisella rahoituksella.

Jokainen uusi teknologia avaa uusia mahdollisuuksia seuraaville läpimurroille. Esimerkiksi CRISPR/cas-geenimanipulointitekniikka ei olisi mahdollista ilman pitkälle kehittynyttä tietotekniikkaa. Ja kun CRISPR/cas on laajassa käytössä, se avaa taas uusia ovia. Esimerkiksi tomaatin jalostaminen alkumuodostaan nykyisen kaltaiseksi tuotantokasviksi kesti CRISPR/cas-tekniikalla kolme vuotta, kun se perinteisin menetelmin kesti kolme tuhatta vuotta. Kuinka hyviä hiilen sitojia esimerkiksi pajusta, saniaisista tai levistä olisi mahdollista jalostaa samalla menetelmällä? Ainakin levien perimää tutkitaan ja muokataan jo kiivaasti.

Ja mikä ilmastonmuutoksen kannalta tärkeintä, teknologian murrokset muuttavat aina radikaalisti myös talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ja se on meille ihmisille se vaikein rasti. Kannattaa käydä esimerkiksi Teotihuacanissa Meksikossa. Siellä näkee, millainen yhdyskuntarakenne syntyy ilman hevosia, kärryjä ja autoja. Miltä meidän kaupunkimme näyttävät, kun liikenneverkot on optimoitu robottiliikenteen tarpeisiin?

Minua voi perustellusti syyttää teknologiauskovaiseksi, sillä olen vahvasti siinä käsityksessä, että vain teknologian hyvin nopea kehitys pystyy muuttamaan talouden ja yhteiskunnan rakenteita riittävän nopeasti, että sillä ehtii olla merkitystä ilmastomuutokselle. Ja se tarkoittaa radikaalia talouskasvua, niin radikaalia, että siihen väistämättä liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia häiriöitä. Kokonaisten teollisuudenalojen katoaminen ja miljoonan suomalaisen ja miljardin ihmisen uudelleenkouluttaminen uusille aloille ovat kuitenkin pieni hinta siitä, että meillä on edes mahdollisuus jättää jälkeemme muuta kuin mielenkiintoisia raunioita.

Teknologimurros ei tarkoita, ettei ihmiskunnan pitäisi samalla tehdä myös perinteisin keinoin kaikkea mahdollista vähentääkseen ilmastopäästöjä ja kasvattaakseen hiilinieluja, vähentääkseen lentämistä, vähentääkseen lihan osuutta ruokavaliossa, ennallistaakseen turvesoita, istuttaakseen metsiä, ... Emme voi vain istua käsiemme päällä ja luottaa, että teknologia ratkaisee ilmastonmuutoksen meidän puolestamme. En kuitenkaan uskalla laskea ihmiskunnan tulevaisuutta sen varaan, että kaikki seitsemän ja puoli miljardia ihmistä ryhtyvät lähivuosina vegaaneiksi ja innostuvat dendrologiasta.

Toinen degrowth-ajattelun ongelma on ihmisluonto. Ihmiset haluavat itselleen tai ainakin lapsilleen paremman tulevaisuuden vaikka muun ihmiskunnan kustannuksella. Ihmiselle ei riitä, että hänen lapsenlapsilleen on luvassa lämmin makuusali ja särkikeittoa kerran päivässä, vaikka vaihtoehtona olisi ekosysteemin romahtaminen ja ihmiskunnan väkiluvun putoaminen murto-osaan nykyisestä.

Aina kun ihmisten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua, yhteiskunnat ovat muuttuneet epävakaiksi, ja populistien ja ääriliikkeiden suosio on noussut. Weimarin tasavallan demokratian tuho 1930-luvun laman kurimuksessa on tästä tunnetuin esimerkki, mutta ei ainoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Trumpin kannatus on ollut erityisen suurta taantuvilla, toivottomilla hiilikaivospaikkakunnilla, joiden asukkaat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta menneisyytensä olevan mennyttä: Make coal great again!

Populistit ja heidän kannattajansa eivät tunnetusti ole koskaan suhtautuneet ilmastonmuutokseen kovin vakavasti.

Vallankumoukset alkavat nimenomaan tulevaisuudenuskonsa menettäneistä nuorista aikuisista. Siksi heille on esimerkiksi Suomen historian kipupisteissä tarjottu maata (Torpparilaki 1918 ja Maanhankintalaki 1945) viljeltäväksi ja rakennettavaksi, jotta he kokisivat voivansa tehdä itse työtä oman ja lastensa tulevaisuuden hyväksi.

Uskoakseni radikaalin digitalisaation mahdollistama nopea talouskasvu on ainoa mahdollisuus sosiaalisesti kestävällä tavalla löytää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen tarvittavat voimavarat ilman, että ihmisten elintason lasku vaarantaa yhteiskuntarauhan. Tarkoitan vastavaa tuottavuusloikkaa kuin höyry ja sähkö tuottivat sillä erolla, että tällä kertaa meillä ei ole vuosikymmeniä aikaa taistella tuottavuusloikan hedelmien jaosta.

Vaihtoehtoina on ylhäältä ohjattu globaali ilmastokriisitalous valvontakoneistoineen tai ympäristötuhon laukaisema uskonnollinen ekoherätys autorovioineen, enkä pidä kummastakaan ajatuksesta.

Joka tapauksessa on muistettava, että digitalisaation leipomalla tuottavuuskakulla on tällä kertaa vanhojen tuttujen eli pääoman (investointien tuotot), työntekijöiden (palkat, työajat) ja kuluttajien (hinnat, laatu) lisäksi myös neljäs, iso lautanen: ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen.

Nyt on viimeinen hetki aloittaa nelikantaneuvottelut digitalisaation tulonjaosta. Niihin verrattuna Suomen kiky-säädöt irtisanomislakeineen ovat triviaali sormiharjoitus. Iso-Britanniassa I teollinen vallankumous johti lähes sisällissotaan. Verotus, koulutus, työmarkkinat, sosiaaliturva, kaikki on mietittävä uudelleen, ja kaikkien on saatava digitalisaatiosta oma reilu osuutensa, jotta myös ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen ollaan valmiita osoittamaan sen vaatimat voimavarat.

[Korjaus klo. 21. Nolo moka, veivasin tuota 45%-kohtaa etsien purevaa särmää ja siihen jäi prosentin asemesta prosenttiyksikkö.]

]]>
49 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu#comments Raha Degrowth Ilmastonmuutos Talouskasvu Teknologia Sun, 28 Oct 2018 16:57:32 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu
Virtuaalinen suora demokratia http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263136-virtuaalinen-suora-demokratia <p><strong>Demokratiaa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä saati kaikkien mielestä parhaana mahdollisena tapana hoitaa yhteisiä asioita.</strong></p> <p><a href="https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_raportti_populismi_kansilla_low_res.pdf">Elinkeinoelämän valtuuskunnan viime vuonna julkaiseman selvityksen </a>(s.62) mukaan enää alle puolet 18&ndash;35-vuotiaista suomalaisista pitää ehdottoman tärkeänä elämistä demokraattisesti hallitussa maassa. Asiantuntijavaltaa suomalaisista kannattaa 55 prosenttia.</p> <p>Erityisesti edustuksellista demokratiaa pidetään ongelmana. Mikäli kansalaispalautetta on uskominen, suomalaiset äänestäjät onnistuvat kerta toisensa jälkeen valitsemaan vaaleissa huonoimmat mahdolliset ihmiset edustamaan itseään päätöksenteossa. Oma ehdokas ei koskaan saa ehdotonta enemmistöä eikä voi muodostaa hallitusta yksin.</p> <p>Moni tarjoaa suoraa demokratiaa ratkaisuksi edustuksellisen demokratian epäsuosioon. Valitettavasti eduskunnassa käsitellään aivan liikaa asioita. Jos kansalaisten oletettaisiin tutustuvan ja äänestävän edes niistä tärkeimmistä, se veisi vähintään yhden työpäivän viikossa, tuskin riittäisikään.</p> <p>Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu, virtuaalinen äänestäjä. Moni muistaa vielä <a href="http://www.pnas.org/content/112/4/1036">Cambridgen yliopiston psykometriikan keskuksessa tehdyn tutkimuksen</a>, jonka mukaan pelkkien facebook-tykkäysten perusteella on mahdollista analysoida ihmisen persoonallisuus tarkemmin kuin mihin oma puoliso pystyy. Sittemmin tätä tutkimusta hyödynsi yhtiö nimeltä Cambridge Analytica, jonka analyysien avulla on vaikutettu vaalituloksiin esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Iso-Britannian Brexit-äänestyksessä.</p> <p>Voisiko samalla periaatteella tehdä jokaisesta äänioikeutetusta kansalaisesta psykometrisen profiilin, virtuaalisen äänestäjän, joka äänestäisi kansalaisen puolesta, olisi kyse sote-uudistuksesta, Hornetien seuraajien hankinnasta tai Suomen ja Bahrainin välisestä lentoliikennesopimuksesta?</p> <p>Kaikki olisivat tyytyväisiä. Tietokoneet suoltaisivat päätöksiä sitä mukaa kun lakiehdotukset ehdittäisiin syöttää järjestelmään. Eikä ihmisten tarvitsisi enää sättiä kansanedustajia, sillä he olisivat itse olleet virtuaalisesti mukana kaikissa äänestyksissä.</p> <p>Mikä voisi mennä vikaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokratiaa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä saati kaikkien mielestä parhaana mahdollisena tapana hoitaa yhteisiä asioita.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan viime vuonna julkaiseman selvityksen (s.62) mukaan enää alle puolet 18–35-vuotiaista suomalaisista pitää ehdottoman tärkeänä elämistä demokraattisesti hallitussa maassa. Asiantuntijavaltaa suomalaisista kannattaa 55 prosenttia.

Erityisesti edustuksellista demokratiaa pidetään ongelmana. Mikäli kansalaispalautetta on uskominen, suomalaiset äänestäjät onnistuvat kerta toisensa jälkeen valitsemaan vaaleissa huonoimmat mahdolliset ihmiset edustamaan itseään päätöksenteossa. Oma ehdokas ei koskaan saa ehdotonta enemmistöä eikä voi muodostaa hallitusta yksin.

Moni tarjoaa suoraa demokratiaa ratkaisuksi edustuksellisen demokratian epäsuosioon. Valitettavasti eduskunnassa käsitellään aivan liikaa asioita. Jos kansalaisten oletettaisiin tutustuvan ja äänestävän edes niistä tärkeimmistä, se veisi vähintään yhden työpäivän viikossa, tuskin riittäisikään.

Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu, virtuaalinen äänestäjä. Moni muistaa vielä Cambridgen yliopiston psykometriikan keskuksessa tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan pelkkien facebook-tykkäysten perusteella on mahdollista analysoida ihmisen persoonallisuus tarkemmin kuin mihin oma puoliso pystyy. Sittemmin tätä tutkimusta hyödynsi yhtiö nimeltä Cambridge Analytica, jonka analyysien avulla on vaikutettu vaalituloksiin esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Iso-Britannian Brexit-äänestyksessä.

Voisiko samalla periaatteella tehdä jokaisesta äänioikeutetusta kansalaisesta psykometrisen profiilin, virtuaalisen äänestäjän, joka äänestäisi kansalaisen puolesta, olisi kyse sote-uudistuksesta, Hornetien seuraajien hankinnasta tai Suomen ja Bahrainin välisestä lentoliikennesopimuksesta?

Kaikki olisivat tyytyväisiä. Tietokoneet suoltaisivat päätöksiä sitä mukaa kun lakiehdotukset ehdittäisiin syöttää järjestelmään. Eikä ihmisten tarvitsisi enää sättiä kansanedustajia, sillä he olisivat itse olleet virtuaalisesti mukana kaikissa äänestyksissä.

Mikä voisi mennä vikaan?

]]>
7 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263136-virtuaalinen-suora-demokratia#comments Demokratia Thu, 25 Oct 2018 13:41:44 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263136-virtuaalinen-suora-demokratia
Kaikki mitä et halunnut tietää teinien ajoneuvoista http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261912-kaikki-mita-et-halunnut-tietaa-teinien-ajoneuvoista <p>Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa pääsee ja joutuu keskustelemaan ajokorteista ja ajoneuvoluokista.</p><p>Ehkä olemme puhuneet niistä vuosien varrella vähän liikaakin, vai pysyykö joku enää kärryillä siitä, mitä <a href="https://www.trafi.fi/tieliikenne/ajoneuvoluokat">ajoneuvoluokkaa</a> milläkin <a href="https://ajokortti-info.fi/perustietoa-ajokortista/ajoneuvot-joita-saan-ajaa">ajokortilla</a> saa ajaa?</p><p>Viime kuukausina ovat puhuttaneet erityisesti ns. mopoautot ja nopeusrajoitetut pienet henkilöautot, joista on kaavailtu nuorille mopoautoa turvallisempaa ajoneuvoa koulu- ja treenimatkoille.</p><p>Käytännössä asetelma ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Jo nykyään 15-vuotiaat voivat saada ajokortin kolmeen eri ajoneuvoluokkaan: Mopoihin, mopoautoihin ja traktoreihin. Sitä voisi kuvitella, että mitä vaativampi ajoneuvo, sitä tiukemmat ajokorttivaatimukset, mutta...</p><p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Mopo&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Mopoauto&nbsp; &nbsp; &nbsp; Traktori&nbsp; &nbsp; &nbsp;T3b</strong>&nbsp;<br /><strong>Max nopeus</strong>&nbsp; 45km/h&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;45km/h&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 40km/h&nbsp; &nbsp; &nbsp; 60km/h&nbsp;<br /><strong>Max teho</strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;50cm3/4kW&nbsp; &nbsp;50cm3/4kW&nbsp;<br /><strong>Max massa</strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;350kg&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 3500kg&nbsp; &nbsp; &nbsp; 600kg&nbsp;<br /><strong>Ajokortti</strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;AM/120&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; AM/121&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; T&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;AM/121&nbsp;<br /><strong>Opetus&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</strong>4h EAS&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;4h EAS&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 4h EAS&nbsp; &nbsp; &nbsp; 4h EAS&nbsp;<br /><strong>Teoriakoe</strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;kyllä&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;kyllä&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;kyllä&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; kyllä&nbsp;<br /><strong>Ajokoe</strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; kyllä&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;kyllä&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;ei&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;kyllä</p><p>Huom!</p><ul><li>Mopo voi olla joko kaksipyöräinen (ajoneuvoluokka L1e) tai kolmipyöräinen (L2e).</li><li>&#39;Mopoauto&#39; eli virallisesti ns. kevyt nelipyörä (ajoneuvoluokka L6e).</li><li>Mopoautokortilla (AM/121) saa ajaa kevyen nelipyörän lisäksi traktoreita, myös T1b/T2b/T3b-luokan traktoreita, joiden maksiminopeus on 60 km/h.</li><li>Traktorikortilla (T) saa ajaa <a href="https://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/traktorit-ja-tyokoneet">myös T1b ja T2b, mutta ei T3b-luokan traktoria</a>.</li><li>EAS tarkoittaa ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutusta, joka kestää 4 tuntia.</li><li>Vanha LT-ajokortti oikeuttaa ajamaan sekä traktoria että mopoautoa.</li></ul><p>Aina näiden nuorille sallittujen ajoneuvoluokkien erottelu ei ole aivan yksinkertaista. Esimerkiksi, osaisitteko liikenteessä päätellä, mitä ajoneuvoja nämä kolme ovat, ja millainen ajokortti kuljettajilla on?</p><ul><li><a href="https://www.hs.fi/autot/art-2000002919538.html">Reeper Patton</a></li><li><a href="https://www.hs.fi/autot/art-2000005818512.html">Rally USA 2000</a></li><li><a href="http://emoto.fi/index.php?route=product/product&amp;product_id=35">Romet 6E</a></li></ul><p>Joka tapauksessa mopoautoja kauhistellessaan on hyvä muistaa, että 15-vuotias saa pelkällä teoriakokeella ajo-oikeuden traktoriin peräkärryineen. Kyllä se <a href="https://www.nettikone.com/pikalinkit/traktorit">vähän käytetty Valtra</a> aina uuden mopoauton voittaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa pääsee ja joutuu keskustelemaan ajokorteista ja ajoneuvoluokista.

Ehkä olemme puhuneet niistä vuosien varrella vähän liikaakin, vai pysyykö joku enää kärryillä siitä, mitä ajoneuvoluokkaa milläkin ajokortilla saa ajaa?

Viime kuukausina ovat puhuttaneet erityisesti ns. mopoautot ja nopeusrajoitetut pienet henkilöautot, joista on kaavailtu nuorille mopoautoa turvallisempaa ajoneuvoa koulu- ja treenimatkoille.

Käytännössä asetelma ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Jo nykyään 15-vuotiaat voivat saada ajokortin kolmeen eri ajoneuvoluokkaan: Mopoihin, mopoautoihin ja traktoreihin. Sitä voisi kuvitella, että mitä vaativampi ajoneuvo, sitä tiukemmat ajokorttivaatimukset, mutta...

                        Mopo              Mopoauto      Traktori     T3b 
Max nopeus  45km/h           45km/h          40km/h      60km/h 
Max teho       50cm3/4kW   50cm3/4kW 
Max massa                             350kg              3500kg      600kg 
Ajokortti         AM/120          AM/121          T                 AM/121 
Opetus            4h EAS             4h EAS            4h EAS      4h EAS 
Teoriakoe       kyllä                 kyllä                 kyllä          kyllä 
Ajokoe            kyllä                 kyllä                 ei               kyllä

Huom!

  • Mopo voi olla joko kaksipyöräinen (ajoneuvoluokka L1e) tai kolmipyöräinen (L2e).
  • 'Mopoauto' eli virallisesti ns. kevyt nelipyörä (ajoneuvoluokka L6e).
  • Mopoautokortilla (AM/121) saa ajaa kevyen nelipyörän lisäksi traktoreita, myös T1b/T2b/T3b-luokan traktoreita, joiden maksiminopeus on 60 km/h.
  • Traktorikortilla (T) saa ajaa myös T1b ja T2b, mutta ei T3b-luokan traktoria.
  • EAS tarkoittaa ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutusta, joka kestää 4 tuntia.
  • Vanha LT-ajokortti oikeuttaa ajamaan sekä traktoria että mopoautoa.

Aina näiden nuorille sallittujen ajoneuvoluokkien erottelu ei ole aivan yksinkertaista. Esimerkiksi, osaisitteko liikenteessä päätellä, mitä ajoneuvoja nämä kolme ovat, ja millainen ajokortti kuljettajilla on?

Joka tapauksessa mopoautoja kauhistellessaan on hyvä muistaa, että 15-vuotias saa pelkällä teoriakokeella ajo-oikeuden traktoriin peräkärryineen. Kyllä se vähän käytetty Valtra aina uuden mopoauton voittaa.

]]>
4 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261912-kaikki-mita-et-halunnut-tietaa-teinien-ajoneuvoista#comments Ajokortti Ajoneuvoluokat Tue, 02 Oct 2018 10:03:35 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261912-kaikki-mita-et-halunnut-tietaa-teinien-ajoneuvoista
Sote-keskuksen asiakas http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261536-sote-keskuksen-asiakas <p><strong>Viime vuosikymmeninä myös julkisten palveluiden käyttäjiä on alettu kutsua asiakkaiksi. Samalla meiltä on kadonnut käsitys siitä, mikä asiakas on: Todellinen asiakas valitsee itse avoimilta markkinoilta käyttämänsä palvelun tai ostamansa tuotteen ja maksaa siitä itse. Markkinataloutta!</strong></p><p>Markkinatalous tuottaa innovaatioita, sillä keskenään kilpailevat yritykset joutuvat jatkuvasti kehittämään tuotteitaan ja tuotantoaan parantaakseen niiden houkuttelevuutta suhteessa kilpailijoihin ja parantaakseen toimintansa kannattavuutta.</p><p>Kaikki yhtiötä hyödyttävät innovaatiot eivät ole kuitenkaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia. Kokemus on opettanut, että etenkin kriittisten toimialojen yritysten kuten pankkien, ruokahuollon, sähköyhtiöiden ja teleoperaattoreiden liiketoimintaa säätelemään tarvitaan lakeja, normeja ja valvontaa. Esimerkiksi 2000-luvun finanssikriisin yhtenä taustatekijänä oli pankkien valvonnan pettäminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa.</p><p>Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä.</p><p># # #</p><p>Kun julkisten palveluiden käyttäjiä kutsutaan asiakkaiksi ei ymmärretä, mikä asiakas oikeasti on. Ei esimerkiksi sosiaalitoimen &rdquo;asiakas&rdquo; voi itse valita, mitä sosiaalitoimistoa hän käyttää, eikä hän maksa saamastaan palvelusta. Silti häntä kutsutaan asiakkaaksi.</p><p>Tai kuka on työterveysaseman &rdquo;asiakas&rdquo;? Ei potilas vaan hänen työnantajansa, joka valitsee työterveysaseman ja maksaa siitä.</p><p>Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.</p><p># # #</p><p>Sote-uudistukseen ympätyllä valinnanvapausmallilla yritetään tuoda markkinataloutta sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta kuinka monta rinnakkaista terveysasemaa tai keskussairaalaa tai sosiaalitoimistoa näin pieneen ja harvaan asuttuun maahan mahtuu aidosti kilpailemaan? Suuressa osassa maata vaihtoehtoja olisi käytännössä vain yksi, jos sitäkään. Todellista valinnanvapautta rajoittavat myös pitkät matkat. Ei Kela korvaa terveydenhoidon matkakustannuksia kuin lähimpään sairaalaan asti.</p><p>Miten potilas edes voisi olla asiakas, jos tieto esimerkiksi eri sote-keskuksissa tehdyistä hoitovirheistä ja asiakaspalautteesta ei ole julkista? Jos hallituksen sote-esitys hyväksytään, potilas joutuu tekemään kuuden kuukauden välein päätöksen käyttämästään sote-keskuksesta mielikuvien, mainosten ja sote-kirjoittelun perusteella, sokkona.</p><p>Kuka on sote-keskuksen todellinen asiakas, potilas vai maakunta, joka käytännössä maksaa hoidon kustannukset?</p> Viime vuosikymmeninä myös julkisten palveluiden käyttäjiä on alettu kutsua asiakkaiksi. Samalla meiltä on kadonnut käsitys siitä, mikä asiakas on: Todellinen asiakas valitsee itse avoimilta markkinoilta käyttämänsä palvelun tai ostamansa tuotteen ja maksaa siitä itse. Markkinataloutta!

Markkinatalous tuottaa innovaatioita, sillä keskenään kilpailevat yritykset joutuvat jatkuvasti kehittämään tuotteitaan ja tuotantoaan parantaakseen niiden houkuttelevuutta suhteessa kilpailijoihin ja parantaakseen toimintansa kannattavuutta.

Kaikki yhtiötä hyödyttävät innovaatiot eivät ole kuitenkaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia. Kokemus on opettanut, että etenkin kriittisten toimialojen yritysten kuten pankkien, ruokahuollon, sähköyhtiöiden ja teleoperaattoreiden liiketoimintaa säätelemään tarvitaan lakeja, normeja ja valvontaa. Esimerkiksi 2000-luvun finanssikriisin yhtenä taustatekijänä oli pankkien valvonnan pettäminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä.

# # #

Kun julkisten palveluiden käyttäjiä kutsutaan asiakkaiksi ei ymmärretä, mikä asiakas oikeasti on. Ei esimerkiksi sosiaalitoimen ”asiakas” voi itse valita, mitä sosiaalitoimistoa hän käyttää, eikä hän maksa saamastaan palvelusta. Silti häntä kutsutaan asiakkaaksi.

Tai kuka on työterveysaseman ”asiakas”? Ei potilas vaan hänen työnantajansa, joka valitsee työterveysaseman ja maksaa siitä.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

# # #

Sote-uudistukseen ympätyllä valinnanvapausmallilla yritetään tuoda markkinataloutta sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta kuinka monta rinnakkaista terveysasemaa tai keskussairaalaa tai sosiaalitoimistoa näin pieneen ja harvaan asuttuun maahan mahtuu aidosti kilpailemaan? Suuressa osassa maata vaihtoehtoja olisi käytännössä vain yksi, jos sitäkään. Todellista valinnanvapautta rajoittavat myös pitkät matkat. Ei Kela korvaa terveydenhoidon matkakustannuksia kuin lähimpään sairaalaan asti.

Miten potilas edes voisi olla asiakas, jos tieto esimerkiksi eri sote-keskuksissa tehdyistä hoitovirheistä ja asiakaspalautteesta ei ole julkista? Jos hallituksen sote-esitys hyväksytään, potilas joutuu tekemään kuuden kuukauden välein päätöksen käyttämästään sote-keskuksesta mielikuvien, mainosten ja sote-kirjoittelun perusteella, sokkona.

Kuka on sote-keskuksen todellinen asiakas, potilas vai maakunta, joka käytännössä maksaa hoidon kustannukset?

]]>
4 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261536-sote-keskuksen-asiakas#comments Kotimaa Kunta ja sote-uudistus Tue, 25 Sep 2018 10:43:00 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261536-sote-keskuksen-asiakas
Enemmistön diktatuuri http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri <p>Liberaalia demokratiaa on pitkään pidetty kansakunnan menestyksen reseptinä. Yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset seuraavat vallanpitäjiä vapaan median välityksellä ja valitsevat säännöllisesti uudet vallanpitäjät vapaissa vaaleissa. Avoin kritiikki ja vallan vaihtuminen ylläpitävät yhteiskunnan dynamiikkaa, pakottavat poliitikot etsimään yhä uusia vaihtoehtoja äänestäjien arvioitavaksi.</p> <p>Viime vuosina <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_democracy">liberaalin demokratian</a> johtoasema on kuitenkin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Vakavimman haasteen esittää Kiina, jonka taloudellinen menestys on todistanut, että nopea talouskasvu on mahdollista myös totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa vallankäytön kritiikki on kielletty, eivätkä kansalaiset itse valitse johtajiaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Kiina ajautuu ensimmäiseen vakavaan talouskriisiin esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla muhivan kuplan puhjetessa?</p> <p>Toki myös esimerkiksi Etelä-Korea, Japani ja Taiwan olivat teollistuessaan autoritäärisesti johdettuja valtioita, jotka omaksuivat liberaalin demokratian periaatteet vasta vaurastuttuaan. Kiinassa tästä ei kuitenkaan näy merkkejä. Päinvastoin, Xi Jinping vain vahvistaa otettaan vallasta.</p> <p>Toinen haaste tulee sisältäpäin. Monessa maassa on viime vuosina noussut liberaalin demokratian kautta valtaan puolueita ja poliitikkoja, jotka ovat valtaan päästyään purkaneet liberaalin demokratian perusrakenteita kuten riippumatonta mediaa, laillisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, vapaita vaaleja ja riippumatonta oikeuslaitosta. Tavoitteena on ollut varmistua siitä, ettei valta enää tulevissa vaaleissa vaihdu, vaan pysyy omissa käsissä. Esimerkiksi Unkarin vuoden 2014 vaaleissa valtapuolue Fidesz sai 44,87% ääniosuudella 66,83% parlamenttipaikoista, vaikka kannatus laski vuoden 2010 vaaleista 7,86 prosenttiyksikköä.</p> <p>Nämä liberaalin demokratian murtajat ovat tyypillisesti konservatiivisia nationalisteja, joille jo sana liberaali on vastenmielinen. Heille demokratia on väline päästä valtaan, ei itseisarvo. He myös unohtavat, että ilman vähemmistömielipiteiden suojelemista demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi. Eikä kaikkien EU-maiden valtapuolueilla enää tosiaan ole aina edes sitä äänestäjien enemmistöä takanaan.</p> <p>Liberaalissa demokratiassa vallassa olevat poliitikot ja puolueet eivät takerru valtaan rajoittamalla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, sulkemalla riippumattomia medioita, kieltämällä kansalaisjärjestöjä, kirjoittamalla historiaa uudelleen, muuttamalla opetusohjelmia tai peukaloimalla vaalijärjestelmää. Päinvastoin, liberaalissa demokratiassa vallanpitäjät nimenomaan suojelevat opposition ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tulevia vallanvaihtoja, jos äänestäjät ovat heihin tyytymättömiä.</p> <p>Aivan, liberaali demokratia on idealistien hommaa, mutta historia on tosiaan osoittanut sen olevan harvinaisen toimiva tapa jakaa valtaa.</p> <p>Autoritääriset johtajat näkevät liberaalin demokratian periaatteet kuten sananvapauden, järjestäytymisvapauden ja vapaat vaalit heikkouksina, jotka tarjoavat mahdollisuuden heikentää ja pirstoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Liberaalit demokratiat ovat erityisen alttiita tällaiselle vaikuttamiselle sekä ulkoa että sisältä, koska ne elävät kuten opettavat. Liberaalin demokratian puolustaminen vaatiikin todellisilta vallan käyttäjiltä eli äänestäjiltä paljon, nykyisessä mediaympäristössä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkeen on suhtauduttava kriittisesti, jopa omiin mielipiteisiin.</p> <p>Toki myös liberaaleilla demokratioilla on ongelmia omien periaatteidensa noudattamisen kanssa. Valta viettelee, ja moni oikeasti kuvittelee, että nimenomaan heillä on parhaat ratkaisut yhteisiin ongelmiin, eikä oppositiota pidä päästää sotkemaan asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastettu vaalipiirien optimointi eli <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Gerrymandering">gerrymandering</a> on usein johtanut tilanteeseen, jossa valta jää vaalipiirirajat piirtäneelle puolueelle, vaikka se saisi vähemmistön äänistä. Suomessa puolestaan vaalipiirien piilevät vaalikynnykset suosivat suuria puolueita, eikä tahtoa tilanteen korjaamiseksi tahdo löytyä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien edustajapaikkajako erosi vaalituloksesta seuraavasti:</p> <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;Kannatus&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Edustaja-&nbsp; &nbsp; Kannatusta&nbsp;<br />&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; paikat&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; vastaava paikkamäärä<br />eskusta&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 21,1%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 49&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;42<br />Perussuomalaiset&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 17,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;38&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;36<br />Kokoomus&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;18,2%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;37&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;37<br />SDP&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;16,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 34&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;33<br />Vihreät&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;8,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 15&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;17<br />Vasemmistoliitto&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 7,1%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 12&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;14<br />RKP&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;4,9%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 9&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 10<br />Kristillisdemokraatit&nbsp; &nbsp; &nbsp; 3,5%&nbsp; &nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; 5&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 7<br />Piraattipuolue&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;0,8%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 0&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;2<br />Itsenäisyyspuolue&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 0,5%&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;0&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;1<br />Ahvenanmaa&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;(0,6%)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 1&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;1</p> <p>Olemme pitäneet liberaalia demokratiaa itsestäänselvyytenä. Se ei ole sitä, sen puolesta on tehtävä työtä. Joka tapauksessa liberaali demokratia on kaikessa idealistisuudessaan puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä. Kuvitelkaa vaikka Suomi, jossa me Vihreät olisimme päässeet asemaan, jossa olisimme voineet sulkea meihin kriittisesti suhtautuvat tiedotusvälineet ja oppilaitokset ja muuttaa vaalijärjestelmää niin, että muiden kuin punavihreiden mädättäjien tai Kokoomuksen puisto-osaston ehdokkaiden olisi käytännössä mahdotonta saada eduskunnassa enemmistöä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liberaalia demokratiaa on pitkään pidetty kansakunnan menestyksen reseptinä. Yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset seuraavat vallanpitäjiä vapaan median välityksellä ja valitsevat säännöllisesti uudet vallanpitäjät vapaissa vaaleissa. Avoin kritiikki ja vallan vaihtuminen ylläpitävät yhteiskunnan dynamiikkaa, pakottavat poliitikot etsimään yhä uusia vaihtoehtoja äänestäjien arvioitavaksi.

Viime vuosina liberaalin demokratian johtoasema on kuitenkin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Vakavimman haasteen esittää Kiina, jonka taloudellinen menestys on todistanut, että nopea talouskasvu on mahdollista myös totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa vallankäytön kritiikki on kielletty, eivätkä kansalaiset itse valitse johtajiaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Kiina ajautuu ensimmäiseen vakavaan talouskriisiin esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla muhivan kuplan puhjetessa?

Toki myös esimerkiksi Etelä-Korea, Japani ja Taiwan olivat teollistuessaan autoritäärisesti johdettuja valtioita, jotka omaksuivat liberaalin demokratian periaatteet vasta vaurastuttuaan. Kiinassa tästä ei kuitenkaan näy merkkejä. Päinvastoin, Xi Jinping vain vahvistaa otettaan vallasta.

Toinen haaste tulee sisältäpäin. Monessa maassa on viime vuosina noussut liberaalin demokratian kautta valtaan puolueita ja poliitikkoja, jotka ovat valtaan päästyään purkaneet liberaalin demokratian perusrakenteita kuten riippumatonta mediaa, laillisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, vapaita vaaleja ja riippumatonta oikeuslaitosta. Tavoitteena on ollut varmistua siitä, ettei valta enää tulevissa vaaleissa vaihdu, vaan pysyy omissa käsissä. Esimerkiksi Unkarin vuoden 2014 vaaleissa valtapuolue Fidesz sai 44,87% ääniosuudella 66,83% parlamenttipaikoista, vaikka kannatus laski vuoden 2010 vaaleista 7,86 prosenttiyksikköä.

Nämä liberaalin demokratian murtajat ovat tyypillisesti konservatiivisia nationalisteja, joille jo sana liberaali on vastenmielinen. Heille demokratia on väline päästä valtaan, ei itseisarvo. He myös unohtavat, että ilman vähemmistömielipiteiden suojelemista demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi. Eikä kaikkien EU-maiden valtapuolueilla enää tosiaan ole aina edes sitä äänestäjien enemmistöä takanaan.

Liberaalissa demokratiassa vallassa olevat poliitikot ja puolueet eivät takerru valtaan rajoittamalla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, sulkemalla riippumattomia medioita, kieltämällä kansalaisjärjestöjä, kirjoittamalla historiaa uudelleen, muuttamalla opetusohjelmia tai peukaloimalla vaalijärjestelmää. Päinvastoin, liberaalissa demokratiassa vallanpitäjät nimenomaan suojelevat opposition ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tulevia vallanvaihtoja, jos äänestäjät ovat heihin tyytymättömiä.

Aivan, liberaali demokratia on idealistien hommaa, mutta historia on tosiaan osoittanut sen olevan harvinaisen toimiva tapa jakaa valtaa.

Autoritääriset johtajat näkevät liberaalin demokratian periaatteet kuten sananvapauden, järjestäytymisvapauden ja vapaat vaalit heikkouksina, jotka tarjoavat mahdollisuuden heikentää ja pirstoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Liberaalit demokratiat ovat erityisen alttiita tällaiselle vaikuttamiselle sekä ulkoa että sisältä, koska ne elävät kuten opettavat. Liberaalin demokratian puolustaminen vaatiikin todellisilta vallan käyttäjiltä eli äänestäjiltä paljon, nykyisessä mediaympäristössä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkeen on suhtauduttava kriittisesti, jopa omiin mielipiteisiin.

Toki myös liberaaleilla demokratioilla on ongelmia omien periaatteidensa noudattamisen kanssa. Valta viettelee, ja moni oikeasti kuvittelee, että nimenomaan heillä on parhaat ratkaisut yhteisiin ongelmiin, eikä oppositiota pidä päästää sotkemaan asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastettu vaalipiirien optimointi eli gerrymandering on usein johtanut tilanteeseen, jossa valta jää vaalipiirirajat piirtäneelle puolueelle, vaikka se saisi vähemmistön äänistä. Suomessa puolestaan vaalipiirien piilevät vaalikynnykset suosivat suuria puolueita, eikä tahtoa tilanteen korjaamiseksi tahdo löytyä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien edustajapaikkajako erosi vaalituloksesta seuraavasti:

                                 Kannatus     Edustaja-    Kannatusta 
                                                      paikat          vastaava paikkamäärä
eskusta                          21,1%        49             42
Perussuomalaiset        17,7%        38             36
Kokoomus                     18,2%        37             37
SDP                                 16,5%        34             33
Vihreät                             8,5%        15             17
Vasemmistoliitto            7,1%        12             14
RKP                                   4,9%         9              10
Kristillisdemokraatit      3,5%         5                7
Piraattipuolue                 0,8%         0               2
Itsenäisyyspuolue          0,5%         0               1
Ahvenanmaa                 (0,6%)        1               1

Olemme pitäneet liberaalia demokratiaa itsestäänselvyytenä. Se ei ole sitä, sen puolesta on tehtävä työtä. Joka tapauksessa liberaali demokratia on kaikessa idealistisuudessaan puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä. Kuvitelkaa vaikka Suomi, jossa me Vihreät olisimme päässeet asemaan, jossa olisimme voineet sulkea meihin kriittisesti suhtautuvat tiedotusvälineet ja oppilaitokset ja muuttaa vaalijärjestelmää niin, että muiden kuin punavihreiden mädättäjien tai Kokoomuksen puisto-osaston ehdokkaiden olisi käytännössä mahdotonta saada eduskunnassa enemmistöä.

]]>
9 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri#comments Demokratia Liberaali demokratia Vaalit Sat, 11 Aug 2018 11:31:36 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259342-enemmiston-diktatuuri
Transatlanttista isolationalismia http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259207-transatlanttista-isolationalismia <p><strong>Yhdysvaltojen presidentti Trump on tunnettu luovuudestaan muita ihmisiä solvatessaan. Yksi hänen viljelemistään haukkumanimistä on globalisti, jolla on historiallisesti erittäin huono kaiku.</strong></p><p>Natsi-Saksan propaganda syytti juutalaisia globalisteiksi, koska heillä ei ollut paikkaan sidottua kulttuuria, mikä rikkoi pahasti natsien rotuoppia. Natsien mielestä rotu ei nimittäin ollut niinkään etninen kuin maantieteellinen käsite. Heidän mielestään esimerkiksi Yhdysvaltojen asukkaat olivat aivan oma rotunsa, koska olivat asuneet useamman sukupolven ajan Pohjois-Amerikassa. Ei ihme, että natsit vihasivat sekä juutalaisia että romaneja, sillä heidän pelkkä olemassaolonsa todisti natsien rotuteoriat huuhaaksi.</p><p>Donald Trumpin kutsuminen natsiksi yhden sanavalinnan vuoksi on liioittelua, tosin kyse ei ole Trumpin ainoasta hämmentävästä sanavalinnasta. Joka tapauksessa globalisti-sanan käyttö kertoo Trumpin heikosta historiantajusta.</p><p>Trumpille globalisti tarkoittaa nationalistin vastakohtaa, ihmistä, joka ajattelee koko planeettaa ja ihmiskuntaa eikä vain yhtä valtiota tai kansakuntaa tällä pallolla. Kyse on viimeisimmästä luvusta Yhdysvaltojen koko historiaa leimaavasta vastakkainasettelusta internationalismin ja isolationalismin välillä.</p><p>Me olemme Euroopassa unohtaneet, että suurimman osan historiastaan Yhdysvaltoja ovat johtaneet isolationalistit. Vuonna 1776 itsenäistynyt Yhdysvallat osallistui vasta vuonna 1863 ensimmäiseen kansainväliseen konferenssiin. Jo George Washington, Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti oli sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ei tule sekaantua muun maailman, etenkään Euroopan asioihin:</p><p>&rdquo;The great rule of conduct for us, in regard to foreign nations, is in extending our commercial relations, to have with them as little political connection as possible.&rdquo;</p><p>Washingtonin eristäytymispolitiikka epäonnistui heti alkuunsa, kun Yhdysvallat yritti pysyä neutraalina Ranskan vallankumoussodissa 1700-luvun lopulla (ja jättää velkansa Ranskalle maksamatta), mikä johti Ranskan ja Yhdysvaltojen julistamattomaan kvasisotaan vuosina 1798-1800.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen ja läpi kylmän sodan internationalismi on hallinnut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Euroopassa ei ole kuitenkaan huomattu, että kylmän sodan jälkeen <a href="http://www.people-press.org/2016/05/05/1-americas-global-role-u-s-superpower-status/">yleinen mielipide Yhdysvalloissa, etenkin republikaanien joukossa on kääntynyt jälleen isolationalistisemmaksi</a>, ja populistina Donald Trump kanavoi tätä muutosta. Trump ei toki ole isolationalismissaan täysin johdonmukainen. Esimerkiksi vaalikampanjassaan Trump toisaalta syytti Obamaa ja Clintonia liiasta rellestämisestä ulkomailla, toisaalta liian lepsusta otteesta ISISin suhteen.</p><p>Transatlanttiseen erityissuhteeseen nojannutta länsi-Eurooppaa Yhdysvaltojen uusisolationalismi hämmentää. Kansainvälisen kaupan rajoittamista ja kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä irtautumista pidetään lähinnä hulluutena, josta kärsii eniten Yhdysvallat itse. Esimerkiksi Trumpin ajamat alumiinin ja teräksen tuontitullit vahingoittavat Yhdysvaltojen omaa korkean jalostusasteen teollisuutta, jonka käyttämien raaka-aineiden hinta nousee.</p><p>Elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Vielä vuosisata sitten Yhdysvaltojen kokoinen valtio olisi periaatteessa pystynyt toimimaan erillään muusta maailmasta, vaikka se olisi silloinkin jäänyt nopeasti jälkeen muun maailman kehityksestä, kokenut Japanin edo-kauden kohtalon. Tällä vuosisadalla eristäytyminen ei ole enää mahdollista, ellei halua tuhota omaa kansantalouttaan.</p><p>Trump kuvittelee esimerkiksi tekevänsä amerikkalaiselle autoteollisuudelle palveluksen poistamalla autojen päästörajoitukset. Yhdysvalloissa myydään kuitenkin vain 7-8 prosenttia maailmassa vuosittain myydyistä autoista. Yhdysvallat on iso markkina, mutta globaalin autoteollisuuden näkökulmasta pelkästään Yhdysvaltoja varten ei ole järkevää suunnitella ja valmistaa omia automallejaan. Käytännössä autot ja muut tuotteet räätälöidään paikallisille markkinoille. Esimerkiksi kun muinoin tutkijana seurasin viihde-elektroniikan kokoonpanoa, samalta linjalta valmistui räätälöidyt tuoteversiot mm. Euroopan, Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoille.</p><p>Kyse on demokratian yhdestä perushaasteesta: Ikävät tosiasiat eivät katoa, vaikka äänestäjien enemmistö ei haluaisi uskoa niihin. Esimerkiksi globaalit ympäristöongelmat, väestönkasvu ja pakolaisuus ovat kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, ettei mikään kansakunta pysty ratkaisemaan niitä yksin.&nbsp; Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja sitovia monenkeskisiä sopimuksia ja yhteistyötä.</p><p>Euroopan ja Suomen on joka tapauksessa valmistauduttava maailmaan, jossa Yhdysvallat ainakin jossain määrin eristäytyy taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti, ei välttämättä kaikista yhtä paljon. Meidän on mm. otettava vastuuta omasta turvallisuudestamme ja käytettävä aktiivisesti taloudellista voimaamme kansainvälisessä ilmasto- ja ihmisoikeuspolitiikassa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltojen presidentti Trump on tunnettu luovuudestaan muita ihmisiä solvatessaan. Yksi hänen viljelemistään haukkumanimistä on globalisti, jolla on historiallisesti erittäin huono kaiku.

Natsi-Saksan propaganda syytti juutalaisia globalisteiksi, koska heillä ei ollut paikkaan sidottua kulttuuria, mikä rikkoi pahasti natsien rotuoppia. Natsien mielestä rotu ei nimittäin ollut niinkään etninen kuin maantieteellinen käsite. Heidän mielestään esimerkiksi Yhdysvaltojen asukkaat olivat aivan oma rotunsa, koska olivat asuneet useamman sukupolven ajan Pohjois-Amerikassa. Ei ihme, että natsit vihasivat sekä juutalaisia että romaneja, sillä heidän pelkkä olemassaolonsa todisti natsien rotuteoriat huuhaaksi.

Donald Trumpin kutsuminen natsiksi yhden sanavalinnan vuoksi on liioittelua, tosin kyse ei ole Trumpin ainoasta hämmentävästä sanavalinnasta. Joka tapauksessa globalisti-sanan käyttö kertoo Trumpin heikosta historiantajusta.

Trumpille globalisti tarkoittaa nationalistin vastakohtaa, ihmistä, joka ajattelee koko planeettaa ja ihmiskuntaa eikä vain yhtä valtiota tai kansakuntaa tällä pallolla. Kyse on viimeisimmästä luvusta Yhdysvaltojen koko historiaa leimaavasta vastakkainasettelusta internationalismin ja isolationalismin välillä.

Me olemme Euroopassa unohtaneet, että suurimman osan historiastaan Yhdysvaltoja ovat johtaneet isolationalistit. Vuonna 1776 itsenäistynyt Yhdysvallat osallistui vasta vuonna 1863 ensimmäiseen kansainväliseen konferenssiin. Jo George Washington, Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti oli sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ei tule sekaantua muun maailman, etenkään Euroopan asioihin:

”The great rule of conduct for us, in regard to foreign nations, is in extending our commercial relations, to have with them as little political connection as possible.”

Washingtonin eristäytymispolitiikka epäonnistui heti alkuunsa, kun Yhdysvallat yritti pysyä neutraalina Ranskan vallankumoussodissa 1700-luvun lopulla (ja jättää velkansa Ranskalle maksamatta), mikä johti Ranskan ja Yhdysvaltojen julistamattomaan kvasisotaan vuosina 1798-1800.

Toisen maailmansodan jälkeen ja läpi kylmän sodan internationalismi on hallinnut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Euroopassa ei ole kuitenkaan huomattu, että kylmän sodan jälkeen yleinen mielipide Yhdysvalloissa, etenkin republikaanien joukossa on kääntynyt jälleen isolationalistisemmaksi, ja populistina Donald Trump kanavoi tätä muutosta. Trump ei toki ole isolationalismissaan täysin johdonmukainen. Esimerkiksi vaalikampanjassaan Trump toisaalta syytti Obamaa ja Clintonia liiasta rellestämisestä ulkomailla, toisaalta liian lepsusta otteesta ISISin suhteen.

Transatlanttiseen erityissuhteeseen nojannutta länsi-Eurooppaa Yhdysvaltojen uusisolationalismi hämmentää. Kansainvälisen kaupan rajoittamista ja kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä irtautumista pidetään lähinnä hulluutena, josta kärsii eniten Yhdysvallat itse. Esimerkiksi Trumpin ajamat alumiinin ja teräksen tuontitullit vahingoittavat Yhdysvaltojen omaa korkean jalostusasteen teollisuutta, jonka käyttämien raaka-aineiden hinta nousee.

Elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Vielä vuosisata sitten Yhdysvaltojen kokoinen valtio olisi periaatteessa pystynyt toimimaan erillään muusta maailmasta, vaikka se olisi silloinkin jäänyt nopeasti jälkeen muun maailman kehityksestä, kokenut Japanin edo-kauden kohtalon. Tällä vuosisadalla eristäytyminen ei ole enää mahdollista, ellei halua tuhota omaa kansantalouttaan.

Trump kuvittelee esimerkiksi tekevänsä amerikkalaiselle autoteollisuudelle palveluksen poistamalla autojen päästörajoitukset. Yhdysvalloissa myydään kuitenkin vain 7-8 prosenttia maailmassa vuosittain myydyistä autoista. Yhdysvallat on iso markkina, mutta globaalin autoteollisuuden näkökulmasta pelkästään Yhdysvaltoja varten ei ole järkevää suunnitella ja valmistaa omia automallejaan. Käytännössä autot ja muut tuotteet räätälöidään paikallisille markkinoille. Esimerkiksi kun muinoin tutkijana seurasin viihde-elektroniikan kokoonpanoa, samalta linjalta valmistui räätälöidyt tuoteversiot mm. Euroopan, Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoille.

Kyse on demokratian yhdestä perushaasteesta: Ikävät tosiasiat eivät katoa, vaikka äänestäjien enemmistö ei haluaisi uskoa niihin. Esimerkiksi globaalit ympäristöongelmat, väestönkasvu ja pakolaisuus ovat kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, ettei mikään kansakunta pysty ratkaisemaan niitä yksin.  Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja sitovia monenkeskisiä sopimuksia ja yhteistyötä.

Euroopan ja Suomen on joka tapauksessa valmistauduttava maailmaan, jossa Yhdysvallat ainakin jossain määrin eristäytyy taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti, ei välttämättä kaikista yhtä paljon. Meidän on mm. otettava vastuuta omasta turvallisuudestamme ja käytettävä aktiivisesti taloudellista voimaamme kansainvälisessä ilmasto- ja ihmisoikeuspolitiikassa.

 

]]>
4 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259207-transatlanttista-isolationalismia#comments Donald Trump Isolationalismi Yhdysvallat Wed, 08 Aug 2018 11:21:18 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259207-transatlanttista-isolationalismia
Akateeminen luokkayhteiskunta http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta <p>Me 60-luvun puolivälissä syntyneet olemme onnekas sukupolvi. Me pääsimme peruskouluun, joka avasi tien lukioon ja yliopistoon vanhempien varallisuudesta riippumatta.</p><p>Me saimme opintotukea, jolla oikeasti tuli toimeen, jos vanhemmilla ei ollut varaa elättää aikuista opiskelijaa. Me pääsimme valmistuttuamme koulutusta vastaavaan työhön, jolla maksoimme opintolainat - sen vähän, mitä inflaatiolta jäi maksettavaksi.</p><p>Seuraukset tiedämme, <a href="https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_002.html">Suomen kansantalous</a> ja suomalaisten keskimääräinen elintaso ovat kasvaneet kahta lamanotkahdusta lukuun ottamatta kohisten jo vuosikymmeniä. Kaikki hyötyivät, kun kaikki pystyivät opiskelemaan halujensa ja lahjojensa eikä vain rahojensa mukaan.</p><p>Miten koulutuksen tasa-arvo on edennyt 70-80-lukujen jälkeen? Luulisi, että näin hyvää reseptiä on haluttu kehittää edelleen? Valitettavasti tulevaisuus ei näytä enää niin ruusuiselta kuin 30-40-vuotta sitten.</p><p>Vaikka peruskoulu edelleen avaa ovet opintoihin, <a href="https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134786/YP1703_Karhunen%26Uusitalo.pdf">luokkaretkeily ei ole yleistynyt,</a> pikemmin päinvastoin. Koulutettujen vanhempien, etenkin äitien lapset opiskelevat edelleen paljon todennäköisemmin kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Moni akateemisesti lahjakas nuori ei opiskele sosiaalisen taustansa vuoksi.</p><p>Nykyinen opintotukijärjestelmä vahvistaa koulutuksen periytyvyyttä. Yliopistoissa on kahden kerroksen väkeä. Yhdet voivat opiskella rauhassa omaa tahtiaan vanhempiensa tukemina, isovanhempien kartuttamien rahastosäästöjen turvin. Toiset opiskelevat opintorahalla Kelan määräämässä tahdissa ja joko käyvät töissä tai velkaantuvat opintolainalla.</p><p>Enää tutkinto ei takaa työtä ja toimeentuloa, eivätkä kaikki uskalla velkaantua tutkinnon saadakseen. Viimeisimmän <a href="https://drive.google.com/file/d/0B9L1fvjudy3GTENwUnNKa0s1Zmc/view">opiskelijabarometrin</a> mukaan vain 24% päätoimisista korkeakouluopiskelijoista arvelee ottavansa lainaa, ja 25% käy osa-aikatyössä.</p><p>Koko totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Itse asiassa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen <a href="https://docs.google.com/file/d/0Bwmvs3pV4wGtVU5nVlVLUW5vX0U/edit">Monituloiset</a>-tutkimuksen mukaan opintolainaa nostetaan sitä todennäköisemmin, mitä koulutetumpia opiskelijan vanhemmat ovat, etenkin kun on kyse nuoresta opiskelijasta.</p><p>Joka tapauksessa, jos opintosuorituksia ei kerry vaadittua määrää, opintoraha ja -laina lakkaavat, ja opiskelijan on mentävä töihin syödäkseen, jos vanhemmat eivät halua tai pysty auttamaan. Lukukauden sakkaamiseen ja opintotuen lakkaamiseen ei tarvita kovin kummoista angiinaputkea, itsensä etsintää tai parisuhdehässäkkää. Paluu Kelan edellyttämään opiskelutahtiin vaatii käytännössä kokopäiväistä opiskelua. Toki jotkut jaksavat opiskella päivät ja paistaa hampurilaisia yöt, mutta opintotukioikeuden palaamisen asemesta tuloksena voi olla myös ICD-10 1999 &ndash;diagnoosi.</p><p>Ehkä kaikkein fiksuimpia ovat ne vähävaraiset opiskelijat, jotka eivät edes yritä täyttää opintotuen vaatimuksia. Koska he eivät ole oikeutettuja opintotukeen, Kela ei voi velvoittaa heitä nostamaan opintolainaa. Sen sijaan he ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen ja toimeentulotuen perusosaan, joka on leikattunakin paljon opintorahaa suurempi. Yhä useampi opiskelija elääkin toimeentulotuella, tienaa alle 300 euroa kuussa, käy leipäjonossa ja pitää huolen siitä, etteivät opinnot vahingossakaan etene niin nopeasti, että oikeus opintotukeen palaisi, jolloin heidät voitaisiin velvoittaa nostamaan opintolainaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me 60-luvun puolivälissä syntyneet olemme onnekas sukupolvi. Me pääsimme peruskouluun, joka avasi tien lukioon ja yliopistoon vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Me saimme opintotukea, jolla oikeasti tuli toimeen, jos vanhemmilla ei ollut varaa elättää aikuista opiskelijaa. Me pääsimme valmistuttuamme koulutusta vastaavaan työhön, jolla maksoimme opintolainat - sen vähän, mitä inflaatiolta jäi maksettavaksi.

Seuraukset tiedämme, Suomen kansantalous ja suomalaisten keskimääräinen elintaso ovat kasvaneet kahta lamanotkahdusta lukuun ottamatta kohisten jo vuosikymmeniä. Kaikki hyötyivät, kun kaikki pystyivät opiskelemaan halujensa ja lahjojensa eikä vain rahojensa mukaan.

Miten koulutuksen tasa-arvo on edennyt 70-80-lukujen jälkeen? Luulisi, että näin hyvää reseptiä on haluttu kehittää edelleen? Valitettavasti tulevaisuus ei näytä enää niin ruusuiselta kuin 30-40-vuotta sitten.

Vaikka peruskoulu edelleen avaa ovet opintoihin, luokkaretkeily ei ole yleistynyt, pikemmin päinvastoin. Koulutettujen vanhempien, etenkin äitien lapset opiskelevat edelleen paljon todennäköisemmin kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Moni akateemisesti lahjakas nuori ei opiskele sosiaalisen taustansa vuoksi.

Nykyinen opintotukijärjestelmä vahvistaa koulutuksen periytyvyyttä. Yliopistoissa on kahden kerroksen väkeä. Yhdet voivat opiskella rauhassa omaa tahtiaan vanhempiensa tukemina, isovanhempien kartuttamien rahastosäästöjen turvin. Toiset opiskelevat opintorahalla Kelan määräämässä tahdissa ja joko käyvät töissä tai velkaantuvat opintolainalla.

Enää tutkinto ei takaa työtä ja toimeentuloa, eivätkä kaikki uskalla velkaantua tutkinnon saadakseen. Viimeisimmän opiskelijabarometrin mukaan vain 24% päätoimisista korkeakouluopiskelijoista arvelee ottavansa lainaa, ja 25% käy osa-aikatyössä.

Koko totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Itse asiassa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Monituloiset-tutkimuksen mukaan opintolainaa nostetaan sitä todennäköisemmin, mitä koulutetumpia opiskelijan vanhemmat ovat, etenkin kun on kyse nuoresta opiskelijasta.

Joka tapauksessa, jos opintosuorituksia ei kerry vaadittua määrää, opintoraha ja -laina lakkaavat, ja opiskelijan on mentävä töihin syödäkseen, jos vanhemmat eivät halua tai pysty auttamaan. Lukukauden sakkaamiseen ja opintotuen lakkaamiseen ei tarvita kovin kummoista angiinaputkea, itsensä etsintää tai parisuhdehässäkkää. Paluu Kelan edellyttämään opiskelutahtiin vaatii käytännössä kokopäiväistä opiskelua. Toki jotkut jaksavat opiskella päivät ja paistaa hampurilaisia yöt, mutta opintotukioikeuden palaamisen asemesta tuloksena voi olla myös ICD-10 1999 –diagnoosi.

Ehkä kaikkein fiksuimpia ovat ne vähävaraiset opiskelijat, jotka eivät edes yritä täyttää opintotuen vaatimuksia. Koska he eivät ole oikeutettuja opintotukeen, Kela ei voi velvoittaa heitä nostamaan opintolainaa. Sen sijaan he ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen ja toimeentulotuen perusosaan, joka on leikattunakin paljon opintorahaa suurempi. Yhä useampi opiskelija elääkin toimeentulotuella, tienaa alle 300 euroa kuussa, käy leipäjonossa ja pitää huolen siitä, etteivät opinnot vahingossakaan etene niin nopeasti, että oikeus opintotukeen palaisi, jolloin heidät voitaisiin velvoittaa nostamaan opintolainaa.

 

]]>
2 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta#comments Opintotuki Opiskelu Tue, 24 Apr 2018 14:48:32 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta