Inhimillisiä lokalinkoja

Politiikka nostattaa ihmisissä tunteita, eikä aina pelkästään positiivisia. Esimerkiksi presidentinvaalien alilyönteihin eivät syyllistyneet niinkään presidenttiehdokkaiden kannattajat kuin heidän vastustajansa. Onneksi törkeyksiä nähtiin tällä kertaa paljon vähemmän kuin kuusi vuotta sitten.

Politiikkaan ryhtyvien ikävin yllätys on se inho, jopa viha, jolla jotkut ihmiset heihin suhtautuvat. Aloitteleva poliitikko kuvittelee tekevänsä yhteiskunnalle palveluksen pistämällä itsensä ja arvonsa likoon yhteisten asioiden hoitamiseksi. Pian hän saa kuitenkin kuulla vain vallanhimoisten pyrkyreiden lähtevän politiikkaan. Viimeistään vaaleissa valituksi tuleminen turmelee ihmisen peruuttamattomasti.

Jotkut vihaavat kaikkia poliitikkoja puolueeseen katsomatta, jotkut inhoavat jotain puoluetta ylitse muiden, jotkut kohdistavat negatiiviset tunteensa yksittäiseen poliitikkoon.

Mitä tahansa poliitikko tai puolue sanookin, se on ainoastaan osoitus kyseisen poliitikon tai puolueen kaikenkattavasta lahjattomuudesta, pahuudesta ja pyrkyryydestä. Ad hominem ja ad globus riittävät argumentaation perusteiksi.

Pahimmissa tapauksissa viha ja kauna ilmenevät tappouhkauksina, identiteettivarkauksina ja reaalimaailman stalkkauksena. Poliittisesti motivoitua väkivaltaa Suomessa ei sentään onneksi ole pitkään aikaan koettu.

Normaalia elämää eläneeltä ihmiseltä puuttuu psyykkiset työkalut, joilla käsitellä itseensä kohdistuvaa vihaa. Jokainen poliitikko yllättyy ja hämmentyy, kun viha tulee ensimmäistä kertaa vastaan vaaliteltalla, puhelimessa tai sosiaalisessa mediassa.

Poliitikko ei voi edes vastata samalla mitalla, hän ei voi huutaa takaisin, koska eihän poliitikolla ole oikeutta valittaa mistään. Parhaassa tapauksessa poliitikko voi jättää vastaamatta, mutta se väännetään helposti ylpistymiseksi.

Perheellä ei mene sen paremmin. Poliitikkojen lapsilla ei ole koulussa helppoa, eivätkä puolisot aina kerro vaimonsa tai miehensä oikeaa ammattia: ”Se on valtiolla hommissa…”

Aluksi jokainen poliitikko luulee olevansa ainoa joka saa verbaalipaskaa silmilleen, mutta kaunaa riittää koko poliittiselle kentälle. Esimerkiksi monelle viime vaaleissa eduskuntaan valitulle perussuomalaiselle on ainakin blogitekstien perusteella tullut järkytyksenä, kun heitä on alettu kohdella kuin kaikkia muitakin.

Inhimilliset lokalingot ovat toki pieni mutta sitä äänekkäämpi vähemmistö. Heistä kärsii eniten suuri maltillinen enemmistö, jonka on heidän ansiostaan vaikea tavoittaa poliittisia päättäjiä. Poliitikkojen puhelimet pidetään iltaisiin kiinni, eikä tuntemattomiin numeroihin soiteta takaisin. Blogien kommenttipalstat suljetaan, eikä muiden kirjoituksia kommentoida.

Jopa poliitikolla on oikeus suojella mielenrauhaansa.