Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Valvonta maksaa

[Mainos: Vaalipelitraileri YouTubessa]

Säästäminen on tunnetusti kallista. Säästöt ja tuottavuuden parantaminen vaativat investointeja uusiin työtapoihin, työvälineisiin ja organisaatioon ja lisäävät aluksi myös kustannuksia, kun niihin opetellaan. Parempaa tuottavuutta hakevan yrityksen tai kunnan tai valtion haasteena on varmistua siitä, että kustannukset eivät jää pysyvästi kohonneelle tasolle.

Valtion ja kuntien tuottavuusohjelmien kipuilu johtuu suurelta osin siitä, ettei tätä ole ymmärretty.

Kunnat ja valtio ovat viime vuosina hakeneet säästöjä ja tuottavuutta ulkoistamalla ja kilpailuttamalla toimintojaan. Usein tuloksena onkin ollut säästöjä, joskus jopa parempaa laatua, sillä kilpailupaine pakottaa yritykset kehittämään uusia toimintatapoja. Esimerkiksi kiinteistöpalveluna kilpailutettu koulurakennus voi olla paremmin rakennettu kuin kunnan oma koulu, koska kiinteistöpalveluyritys osaa kuntaa paremmin optimoida koulukiinteistön (rakennus + käyttö)kulut. Kunnolla rakennettun koulun kunnossapito ja peruskorjaus tulee vuosien mittaan halvemmaksi.

Kuntapoliitikot sen sijaan kauhistelevat kiinteistöpalveluyrityksen kalliita laskuja, koska ovat tottuneet päättämään rakentamisesta ja kunnossapidosta erikseen, eikä tulevien peruskorjausten rahoitusta ole osattu edes ajatella.

Valitettavan usein ulkoistamisen tuloksena on ollut myös kokonaiskustannusten nousu ja palvelun laadun lasku. Palveluntuottajan lasku voi sinänsä näyttää pienemmältä kuin oman tuotannon kulut, mutta siihen pitää laskea päälle kilpailuttamisen ja valvonnan kustannukset. Jo pelkkä kilpailutettavien työtehtävien määrittely maksaa. Esimerkiksi erään kunnan päiväkotien siivouksen ulkoilutus sujui päällisin puolin hyvin, mutta kaupungintalolla ei tiedetty, että kunnan omat siivoojat olivat kurasäillä auttaneet lastenhoitajia lasten pukemisessa ja riisumisessa. Tilattiin siis vain siivous, ja saatiin vain siivous. Siivoojien ulkoistuksen jälkeisen syksyn lapset pysyivät huonolla säällä sisällä.

Erityisen vaikeaksi on osoittautunut kilpailutetun palvelun laadun valvonta. Kun kunta on maksava asiakas, sen on myös varmistuttava saavansa rahoillensa vastinetta, ja valvonta vaatii ammattitaitoista henkilöstöä. Kilpailutuksen voittanut tarjous voi olla niin halpa, ettei se riitä palvelun tuottamiseen ilman kepulikonsteja.

Kunnalla on tilaajavastuu siitä, että palvelun toimittava yritys toimii asianmukaisesti, että verot on maksettu, eläkevakuutukset otettu ja työehdot kunnossa. Tilaajavastuun ulottuminen palvelun toimittajan alihankkijoihin on kuitenkin epäselvä. Tästä saatiin viimeksi esimerkki Espoossa, jossa poliisi epäilee kaupungille siivouspalveluja tuottaneiden yritysten käyttäneen ulkomaalaisia työntekijöitä, joille ei ole maksettu palkkaa lainkaan, tai palkka on ollut murto-osa työehtosopimuksen edellyttämästä minimipalkasta.

Tilaajavastuun vaatima valvonta on pettänyt Espoossa pahasti, ja kaupunkia uhkaa aluehallintoviraston laiminlyöntimaksu. Siitä paitsi, kuka tietää, mitä muita lakeja nämä kunnan tiloissa ilman valvontaa toimineet yritykset ovat olleet valmiita rikkomaan? Pitäisikö siivottujen kiinteistöjen irtaimistosta tehdä inventaario?

Kuntien ja valtion tulee resursoida ulkoistamiensa toimintojen valvonta asianmukaisesti. Valvonnan kustannukset ja ulkoistamisen riskit on lisäksi otettava mukaan laskelmiin arvioitaessa kilpailuttamisen kannattavuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

K Veikko

“kustannukset ja ulkoistamisen riskit on lisäksi otettava mukaan laskelmiin”

Joskus tuntuu, että laskelmissa ei myöskään oteta huomioon eläkevastuita ja muita vastaavia kuluja, joita liittyy kunnan työntekijään.

    Kaikki tietävät, että kunta ei koskaan pysty maksamaan omia kattamattomia eläkevastuitaan, joten ei sillä ole sitten mitään väliä. Kyllä se siitä sitten ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset