Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Valinnanvapaus vaatii tietoa

  • Ravintoloiden laatua seurataan säännöllisesti, miksemme pysty samaa sote-palveluissa kuten vanhustenhoidossa.
    Ravintoloiden laatua seurataan säännöllisesti, miksemme pysty samaa sote-palveluissa kuten vanhustenhoidossa.

Vaaliblogi 9

Päättyvän vaalikauden suurin poliittinen kysymys oli sote-uudistus, jonka hallitus perusti kahdelle periaatteelle: Keskustan maakunnille ja Kokoomuksen valinnnavapaudelle.

Kaikki muistavat, miten sote-uudistuksen kävi, mutta kaikki tietävät myös, että myös seuraavan hallituksen on yritettävä tehdä sosiaali- ja terveyspalveluille jotain. Etenkin pienissä ikääntyvissä kunnissa hartiat ovat liian kapeat sote-vastuun kantamiseen.

Kokoomuksen gallup-kannatus on sen verran kova, että se voi hyvinkin olla mukana seuraavassa hallituksessa. Silloin sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaus palaa muodossa tai toisessa pöydälle. Väistyvän hallituksen esitystä ei sellaisenaan kaiveta esiin, koska sen perustuslailliset ongelmat liittyivät suurelta osin juuri valinnanvapauteen.

Missä tahansa muodossa valinnanvapaudesta puhutaan, on muistettava yksi perusperiaate: vapaa valinta vaatii tietoa. Meillä ei ole sosiaali- ja terveyspalveluista mitään systemaattisesti kerättyä tietoa, jonka varassa ihminen, kunta, maakunta tai valtio voisi tehdä informoidun valinnan palvelun tuottajasta.

Me emme edes tiedä, miten esimerkiksi laadukas vanhusten hoito määritellään saati miten sitä mitataan. Keskustelu on jämähtänyt pelkkään hoitajamitoitukseen, kun pitäisi puhua hoivavasteajoista, lääkintävirheistä, potilaspalautteesta, makuuhaavojen ja virtsatietulehdusten määrästä ja kestosta jne.

Toki, jos hoitajia on liian vähän, myös laatumittarit menevät nopeasti punaiselle. Hoitajamäärä ei kuitenkaan ole ainoa hoidon laatuun vaikuttava tekijä.

Vasta kun meillä on tärkeimmille sosiaali- ja terveyspalveluille yhteiset valtakunnalliset laatukriteerit ja niiden toteutumista seuraavat laatumittarit, ihmiset voivat aidosti vertailla sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajia. Muuten vertailu jää mainosten ja kuulopuheiden varaan, eivätkä informoidut vapaat valinnat ole mahdollisia.

Myös valvontaviranomaisten työ helpottuisi. Nykyäänhän viranomaiset joutuvat keskittymään kaikkein krouveimpiin hoitovirheisiin ja laiminlyönteihin, koska ei ole herkempiä laatumittareita, joita seurata.

Esimerkiksi ravintoloiden hygieniaa valvovalla Eviralla on käytössään valtakunnalliset Oiva-laatumittarit, joiden tulokset julkaistaan paitsi raportteina myös helposti ymmärrettävinä hymiöinä.

Miksi emme pysty samaan sosiaali- ja terveyspalveluissa? Esimerkiksi vanhusten hoivakodeissa tai hammaslääkäriasemilla tai yleislääkärien vastaanotoilla? Laitoksen oven pielessä olevat kuvakkeet kertoisivat, kuinka monta hoitovirhettä on tehty 1000 asiakasta kohti, kuinka pitkään palvelua joutuu odottamaan ja kuinka tyytyväisiä potilaat ovat olleet saamaansa hoitoon.

Jos valinnanvapaus nousee muodossa tai toisessa seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa esiin, samalla on vaadittava, että palveluseteleistä ym. ei keskustella, ellei samalla päätetä niillä saatavien palveluiden laatukriteerien määrittelystä ja seurannasta.  


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset