Karttapallo
Joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Karttapallo on paljon parempi kuin seinälle ripustettava maailmankartta, sillä karttapallo ei valehtele, kuten karttaprojektiot tekevät.
Maailman kartoittivat eurooppalaiset, ja he valitsivat myös edelleen yleisesti käytössä olevat karttaprojektiot, jotka sijoittavat Euroopan kartan keskelle ja suurentavat sen suhteettoman suureksi esimerkiksi Afrikkaan ja Intiaan verrattuna.
(Dymaxion-projektio näyttää kyllä mantereet oikean kokoisena, mutta keskittyy maamassoihin eikä anna oikeaa kuvaa Valtamerten koosta.)
Karttapallosta näkee, miten pieni pläntti tämä Aasian Euroopaksi kutsuttu läntinen niemimaa todellisuudessa on. Ja historian myllerrysten seurauksena se pieni pläntti on pirstoutunut vielä pienemmiksi kansallisvaltioiksi, joita ei tahdo erottaa karttapallon pinnalta ilman suurennuslasia.
Ja jokaisessa noista suurennuslasilla nähtävistä valtioista vaikuttaa puolueita ja aatteita, joiden mielestä juuri kyseinen täplä kartalla on jotenkin maagisesti muuta maailmaa parempi, ja täplän alueella asuvat ihmiset muita ihmisiä arvokkaampia.
Onko meidän eurooppalaisten itsetunto tosiaan näin hauras, että meidän täytyy pönkittää sitä harhaisilla kuvitelmilla?
Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Se opettaa suhteellisuudentajua, näkemään, miten pieniä Eurooppa ja Suomi ovat.
Maailman kansat ovat kuin vesipisaroita meressä. Niiden erotteleminen ja arvottaminen on keinotekoista ja toivotonta.
Maailman talous, tiede ja kulttuuri ovat globaaleja. Meidän suomalaisten säästöt ja eläkkeet on sijoitettu kaikkialle maailmaan. Tutkijat ja taiteilijat oppivat toisiltaan kotimaasta riippumatta. Suomalaiset kuluttajat fanittavat japanilaisia animaatioita ja kiinalaiset suomalaista sarjakuvaa.
Rajamuurit rajoittavat meitä, ne tekevät meistä pienempiä. Kun pääomat, tuotteet ja palvelut eivät liiku vapaasti, talous supistuu. Kun tiede ja kulttuuri eivät virtaa vapaasti, tieteen, taiteen ja tekniikan kehitys hiipuu. Kun ihmiset eivät kohtaa rajojen yli, heidän maailmansa kutistuu.
Valitettavasti myös ihmiskunnan ongelmat ovat globaaleja. Valtamerten muovipyörteet kokoavat jätteitä kaikkialta maailmasta. Ilmastopäästöt eivät piittaa ihmisten kartoille piirtämistä rajoista. Humanitaariset kriisit saavat ihmiset etsimään turvaa ja elantoa vaikka toiselta puolelta planeettaa.
Vain yhdessä me voimme kohdata ihmiskunnan globaalit haasteet niin, että meillä on edes toivoa selvitä niistä.
Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo.
Onkin sangen harhainen kuvitelma on, että Eurooppa pystyisi hoitamaan mahdollisen globaalin ilmastonmuutosongelman. Pelkkä vilkaisu karttapalloon riittää.
Karttapallosta näemme miten valtavia ovat Kiina, USA, Venäjä ja Intia, jotka saastuttavat meitä maapallon asukkaita eniten.
Mutta kun lampulla varustetun karttapallon kytkee sähköverkkoon ja napsauttaa virran päälle niin oikea maapallo siirtyy jälleen hieman lähemmäksi tuhoaan.
Olisiko syytä kieltää nuo sähköistetyt karttapallot ?
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta kun vaikuttavimmat välineet otetaan mukaan, niin puikkoihin ei tarvita paljon poppoota, että jälkeä syntyy.
Ehkä koko-vertaukset eri lailla tehtyinä, ovatkin tuossa höttöä ja haavoittuvuutta. Kunnon välineet kun on, ja terää, niin siinä on aika vapaa viipaloida asiat kuten tykkää.
Jokainen huolehtii omista viipaleistaan yleensä, vaikka syyt ja niiden ovat tietysti mitä moninaisempia.
Peruskuvio näissä on järjestyminen ja sen hakeminen. Kukin toimittaa jotain roolia, ja on siihen sidoksissa, sitä korostava. Tässä mielessä karttavertaus toimii. Olemme osa isompaa, emme varsinaisesti vaikuta, vaan kauttamme vaikutetaan.
En osaa ajatella juttua loppuun asti, mutta tästä vinkkelistä voi asiaa yrittää ajatella. Voi luoda osaltaan selkea.
Ajautumaan ei tarvita niin suunnitelmallista, kuin mitä on tapana kuvitella. On sitä lähiympäristön näkemistä, ja lähinnä sitä. Ehkä muuten asiat menisikin toisin. Parempi nähdä itsensä toteuttajana sille, mitä seuraa, olipa rooli iso tai pieni.
Pohdiskelu on hyvä juttu. Koskaanhan siihen ei ole aikaa, ja muutenkin on mitä on, kuten tiedetään.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon enemmän kuin tuo vääristävä projektio, maapalloa on supistanut ja supistaa edelleen digitalisaatio.
Joskus muinoin, vaikkapa 40 vuotta sitten, Thaimaa oli jokin todella kaukainen ja eksoottinen paikka. Venezuelasta tuskin moni edes tiesi, että sellainenkin paikka on olemassa. Tänään jokainen ja jokatoinen on niin Venzuelan, USA:n kuin Thaimaankin asiantuntija ja anta paljon viisaita neuvoja kuinka siellä pitäisi toimia.
Tiedämme myös ilman muuta kuinka kaikissa, kaukaisimmissakin maissa, asiat ovat ja mikä parasta tiedämme myös kuinka niiden pitäisi olla.
Vaikka meillä ei käytännössä ole harmaata aavistusta näistä asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Elimellinen toimivuus mainitussa laajuudessaan, on ajatuksena houkutteleva. Etenkin jos tuo on toteutunut negatiivisesti siihen nähden, miten kokonaistoimivuutta voisi parhaimmillaan kuvitella toimivaksi.
Kokonaistoimintaa on, tosin voi miettiä, mikä on se juttu, josta motivaatio ”pallon kutistumiseen” on lähtenyt. Ehkä globalisaatio on hyödyllistä nähdä ryntäyksenä, joita on ollut aiemminkin.
Seesteisempi vaihe voi löytyä. Tai sitten ei. Ryntäys tuskin loppuu globalisaatioon. Mikäs on se lähelle tulevampi ryntäys? Tekoäly ja kontrolli menevät tietääkseni luihin ja ytimiin. Ehkä kauttaaltaanmenokin osa tätä ihmisen toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, että kaikki kulttuurit luulevat jossain vaiheessa olevansa maailman napa?
Eurooppa on pieni ja hyvin ahtaasti asuttu alue, tarvitaanko tänne oikeasti lisää ihmisiä? Sitten kun oma syntyvyytemme on alkanut sopeutumaan liikakasvun aiheuttamiin ongelmiin, muualta maailmasta tuppaa lisää väkeä. Onko sekään oikein?
Sama kun olisi autolla ruuhkassa, ja pidät jonkin sortin turvaväliä, niin voit olla varma, että joku tölväsee siihen väliin.
https://www.google.fi/amp/s/www.atlasobscura.com/a…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo havainto Euroopasta pienenä Euraasian mantereen läntisenä niemekkeenä on tietysti aivan oikea. Sen tiedostaminen voi herättää ja sen pitäisi herättää muutamia kysymyksiä. Tässä muutama esimerkki.
Ensiksi tietysti se, mitenkä tämä pikkuinen niemen kärki pystyi kohoamaan maapallolla sellaiseen johtavaan asemaan, joka sillä oli 1700- ja 1800-luvuilla, osin vielä 1900-luvullakin. Vastaus löytynee esimerkiksi tutkimuksen vapautumisesta ideologian kahleista ja kehittymisestä objektiiviseen päättelyyn perustuvaksi tiedon hankinnaksi ja ymmärryksen kehittämiseksi. Oma osuutensa oli myös valtioiden välisellä kilpailulla, joka ruokki yhteiskunnallisten innovaatioiden evoluutiota.
Toinen kysymys on tietysti se, kuinka tällainen pieni alue jonka päästöt ovat vain 10 % maapallon päästöistä voi kuvitella ratkaisevansa ilmaston muutoksen vain vähentämällä omia päästöjään ja siirtämällä niitä maapallon muille alueilla.
Kolmas kysymys on se, kuinka tällainen pieni alue, jonka pinta-ala on vaivaiset 4,2 miljoonaa neliökilometriä ja väentiheys sama kuin Kiinassa kuivittelee absorboivansa Afrikassa ja Etelä-Aasialla tapahtuvan väestöräjähdyksen.
Ilmoita asiaton viesti
Napakka aloitus, isolle aiheelle.
Kun tätä kelailee, niin tulee mieleen karjalauma, ja niiden ajaminen. Jotain voi mennä helposti hallitsemattomaksi. Tulee nahinointia, ja ehkä isompaakin kahnausta.
Kun ihmiset menevät isompiin kuvioihin, niin automaattisesti huomataan tilanteen muutos. Lainalaisuudet yksinkertaisti muuttuvat, ja jopa epäseesteiset ja kyseenalaiset reagoinnit liittyvät tähän, ei pelkästään sujuva sopeutuminen siihen, mikä on mahdollista.
Joskus, tai usein kontrollia perustellaan juuri sillä, että mitä jos jokainen tekisi kuten joku kyseenalaisesti toimiva.
Harvemmin osataan ajatella tilannetta siitä vinkkelistä, että toimintaa ei voi yksi tallustaja määrätä, ja jos sellaiselle luodaan erityspaikka, niin tuo paikka on melkoinen järjestely, tavan seesteisen elämään nähden, jossa asiat hoituvat luontevasti, kun kaikki tukee lisäksi tätä sujuvuutta, ja päinvastainen olisi se, missä on ylämäki, tai vahva esteellisyys.
Nykyajan cowboy on humanboy. Connecting people, yhteen.
Voi tästä, joskus vaistonvaraisen oloisesta sopeutumisesta, pikkuhiljaa alkaa saada jotain selkoa. Hyvää kun haetaan, niin tehdään sitä, siinä kun osataan. Mitäs sitä vähään tyytymään.
Ilmoita asiaton viesti
Ha haa: minulla ON karttapallo! On minulla Euroopankin kartta, sellainen seinälle kehystetty, jonka hankin Jugoslavian hajottua ja Tsekkoslovakian jakauduttua. Kosovokin erottuu valtiona, mutta sen kartanpiirtäjä on käsittääkseni ennakoinut – oikein.
Tuossa (linkki) olisi näköjään ranskankielinen peruspallo, jossa Euroopan viimeaikaiset rajankäynnit ovat merkittyinä. Huomio Kreml: Krim kuuluu Ukrainaan, katsokaa vaikka Tokmannin kartalta! Esittelyteksti lupaa, että karttapallossa on ”muovimeridiaani”. Just joo. Kuvan saa melko suureksi ja siten mielenkiintoiseksi.
https://www.tokmanni.fi/karttapallo-valolla-30-cm-…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tietää että Krim kuuluu Ukrainaan. Paitsi jotkut Pyhän Venäjän uudet apostolit.
Ilmoita asiaton viesti