Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Liikunta- ja urheilurahat höntsään

  • Zombies, Run! muuttaa lenkkeilyn selviämistaisteluksi zombien valloittamassa maailmassa, tunnelmaan sopivan musiikin kera.
    Zombies, Run! muuttaa lenkkeilyn selviämistaisteluksi zombien valloittamassa maailmassa, tunnelmaan sopivan musiikin kera.

Vaaliblogi 3

Suomessa ollaan huolestuneita lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä. Kansanterveyden pelätään romahtavan nuorten liikunnan puutteeseen. 

Lasten ja nuorten liikkumista on tutkittu pitkään, ja se on poliitikkojen lempiaiheita. Moni ihmettelee, miksi tulokset ovat täysin päinvastaisia kuin on haluttu. Mitä enemmän lasten ja nuorten urheiluun on panostettu, sitä vähemmän he liikkuvat. Syyksi on tarjottu mm. kännyköitä ja ruutuaikaa, mutta en usko, että se selittää ainakaan kaikkea. Kännyköille on tarjolla myös koukuttavia liikuntasovelluksia kuten Zombies, Run! ja Pokemon Go.

Itse asiassa liikunta on polarisoitunut. Siinä missä pieni osa nuorista liikkuu ja urheilee erittäin aktiivisesti, valtaosa liikkuu hyvin vähän. 

Me olemme keskittyneet nuorten aktiiviurheilijoiden harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen, mutta muiden liikunta on jäänyt vähemmälle. Lapset eivät enää potki palloa huvikseen vaatemyttymaaleihin, vaan he osallistuvat jalkapalloseuran ohjattuun, tavoitekeskeiseen valmennukseen. Siis ne, jotka palloa enää potkivat. Liikuntaa voi harrastaa omaksi ilokseen vasta keski-iässä työpaikan sählyporukassa.

Muille nuorille kuin aktiiviurheilijoille liikunta näyttäytyy toimintana, joka ei kuulu heidän elämäänsä. Miten se edes voisi kuulua, jos kalliisti rakennettujen kenttien ja hallien harjoitusajat on varattu urheiluseurojen edustusjoukkueille.

Urheilusta on tullut ammattilaisten tuottamaa viihdettä, jonka tavallinen nuori kohtaa lähinnä TV:n urheilu-uutislähetyksissä, jos siis katsoo enää televisiota. 

Moni lapsi ja nuori harrastaa liikunnan sijaan pelejä, kirjoittamista, kuvataidetta tai koodaamista. Myös heidän terveydelleen liikunnan ilon löytäminen olisi tärkeää, ja se ei tule kilpaurheilusta.

Yksi tekijä lasten liikkumattomuuden taustalla on pelko. Lapsia ei uskalleta päästää yksin ulos leikkimään, ja monet viedään autolla koulun ovelle. Sitten päivitellään, miksi koulutiellä on niin paljon liikennettä, etteivät lapset uskalla ajaa polkupyörällä kouluun. 

Ehkä meidän on käännettävä koko epäonnistunut liikuntapolitiikkamme päälaelleen, unohdettava aktiiviurheilu ja tehtävä höntsästä valtavirtaa. Urheilua aktiivisesti harrastavat nuoret kyllä liikkuvat joka tapauksessa, siksi meidän tulisi panostaa resursseja, tiloja ja ohjaajia nimenomaan liikkumattoman enemmistön liikuntamahdollisuuksiin niin lasten kuin meidän aikuistenkin kohdalla. Jääaikoja myös pipolätkälle!

Jos me siis todella olemme huolissamme kansanterveydestä emmekä Suomen huippu-urheilumenestyksestä.

Aina ei tarvita edes kalliita liikuntatiloja. Esimerkiksi puistojen suunnittelun yhdeksi lähtökohdaksi tulisi ottaa mahdollisuus pelata nurmikoilla lentopalloa, frisbeegolfia tai vaikka potkia palloa ad hoc -joukkuein. 

Istutetaan puistoihin puulaleja, joihin on helppo kiivetä.

Taloyhtiöiden sisäpihat tulisi vapauttaa autoista, jotta vanhemmat uskaltavat päästää lapset yksin pihalle leikkimään ja pelaamaan ilman pelkoa auton alle jäämisestä tai pallolommoista autojen pelleissä. 

Estetään oppilaiden tuominen autolla koulun ovelle ja aurataan kouluille johtavat pyörätiet ja jalkakäytävät aamulla ensimmäiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Varmaankin ongelma lähtee osittain vanhempien liikkumattomuudesta, mikä on lisääntynyt aikuisväestössä, samoin kuin sama ääripäiden kasvaminen.

Lasten kyyditseminen harrastuksiin kyllä osaltaan edesauttaa lasten liikuntaharrastuksia, joskaan katsomosta huudellut tappokehoitukset eivät välttämättä ole omiaan kohottamaan harrastuksen tunnelmia.

    «Yksi tekijä lasten liikkumattomuuden taustalla on pelko. Lapsia ei uskalleta päästää yksin ulos leikkimään, ja monet viedään autolla koulun ovelle.»

Eilen normipäivä meillä täällä Turun Halisissa, lasteni päiväkotia vastapäätä: Poliisioperaatio Turun Halisissa: teräaseen ja kirveen kanssa liikkunut mies uhkaili pihalla olevia lapsia (TS 4.2.2019).

No en silti ole nähnyt, että amerikkalaistyylinen koulumatkapelko olisi saanut Suomessa vielä merkittävää sijaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

5-12 vuotiden aktiivisuus on runsasta sillä monella paikkunnalla ainakin vaikuttaa siltä että edullista ja matallankynnyksen liikuntamahdollisuuksia on yltäkylläisen runsaasti kun taas 13-30 vuotiaiden hälyttävän vähäistä. Varsinkin mitä vanhemmaksi nuori tulee ja lähestyy aikuisuitta sitä vähemmän tämä liikkuu ja yhä vähemmän siihen käytetetään rahaa. Monella liikunta ja urheilu katkeaa siihen että koulusta valmistutaan. Osa vielä jatkaa toisenasteen opintojen ajan mutta nuorista aikuisista liikkuu tarpeeksi enää vain markinaalinen ryhmä. Perusoletus on että 18-30 vuotia rahoittaisi harrastuksensa ansaitsemalla palkkaa työnteolla eikä edullista matallankynnyksen toimintaa siksi tarvitaisi. Tämä on toki ideaali ja kuulostaa hyvältä paperilla. Valitettavasti näin ei ole. Todellisuus on toista. Tässä iässä työsuhteet ovat lyhyitä pätkätöitä ja tulotaso matala. Toki nuorista aikuisista puhuminen ei ole yhtä mediaseksikästä ja tunteita herättävää kuin viattomat ja suloiset lapset joihin kohdistetaan paljon huomiota ja hyvä niin. Valitettavasti nuorten aikuisten ongelmiin ei nähdä siksi syytä puuttua eikä se ole ideaalia. Valitettavasti tukea, apua ja huomiota tarvitaan tasaisesti koko ihmisen elämänkaaren ajan. Se ei saa päättyä kuin kananlento ja keskittyä vain tiettyihin ikäryhmiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset