Nettisaalistajien torjunta on kaikkien yhteinen asia

Keskustelu Oulun lapsiin kohdistuneista seksirikoksista on keskittynyt tekijöiden taustaan. Samalla on kuitenkin unohtunut tapa, jolla tekijät ovat lehtitietojen mukaan lähestyneet uhrejaan: Nettisaalistus eli groomaus. Jos haluamme varmistaa, ettei vastaavia tapauksia tule lisää, meidän on pystyttävä rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä lasten lähestymiseen seksuaalisessa tarkoituksessa.

Kun tyttöjä on viime päivinä haastateltu mediassa Oulun tapahtumien johdosta, moni on kertonut aikuisten miesten usein yrittävän ottaa heihin netissä yhteyttä. Ylen haastattelema Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani kertoo Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä, jonka mukaan noin joka kolmas 10-18-vuotias nuori on kohdannut netissä seksuaalista käyttäytymistä. Raportti on kuitenkin vuodelta 2016 ja pohjautuu suurelta osin 2011 tilanteeseen. Sen jälkeen sosiaalisen median merkitys nuorten arjessa ei ole ainakaan vähentynyt. On yllättävää, ettei tuoreempaa tutkittua tietoa tilanteesta ole.

Suosittelen silti kaikkia lukemaan selvityksen, se havahduttaa näkemään, miten laaja ja vakava ilmiö nettisaalistus on, eikä se rantautunut Suomeen vasta turvapaikanhakijamiesten mukana. Se Oulun seksuaalirikosvyyhdissä on uutta, että lehtitiedoista päätellen tekijät ovat Oulussa toimineet ilmeisesti yhdessä tai ainakin tienneet toisistaan. Aiemmin paljastetuissa hyväksikäyttötapauksissa tekijät ovat toimineet yksin.

Pelastakaa lapset ry:n raportissa kiinnittää erityisesti huomiota se, mitä hyväksikäytön uhrit ovat kokeneet saavansa hyväksikäyttäjiltään. Tapauksia tutkineiden poliisien arvioissa ylivoimaisesti merkittävimmiksi nousivat hyväksynnän ja ymmärryksen saamisen kokemus. Tai kuten raportissa lainattu poliisi toteaa: ”Yleisesti voidaan sanoa, että taustalla on turvallisuutta ja rakkautta kaipaava ja hakeva lapsi.” Groomaaja käyttää näitä tarpeita hyväkseen manipuloidessaan lapsen mieltä vastaanottavaiseksi tapaamisille ja seksuaalisille teoille.

Kysymys, joka meidän kaikkien aikuisten on kysyttävä itseltämme, miksi niin moni lapsi jää Suomessa paitsi turvallisuutta ja rakkautta? Miksi kaikki lapset eivät koe saavansa osakseen hyväksyntää ja ymmärrystä?

# # #

Vanhemmat ovat usein autuaan tietämättömiä lastensa nettielämästä. Käsi ylös, kuka luulee tietävänsä, mitä sosiaalisen median sovelluksia omat lapset päivittäin käyttävät? Eivät ainakaan facebookia.

Me opetamme lapsemme käyttämään heijastinta ja katsomaan suojatiellä vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle, mutta meidän pitäisi osata neuvoa myös, miten käyttää turvallisesti Snapchatia, Instagramia, Jodelia, Whatsappia, Youtubea ja mitä niitä nyt onkaan. Sitä on 2010-luvun vanhemmuus.

Sukupolvien kuilu repeää viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi kohtaa netissä ongelmia. Jos lapsi kokee tarvitsevansa apua, sitä haetaan kaikilta muilta paitsi omilta vanhemmilta. Miksi? Miksi lapset eivät luota vanhempiinsa nettiin liittyvissä ongelmissa. Koska he pelkäävät vanhempien rankaisevan heitä rajoittamalla ruutuaikaa tai netin käyttöä, vaikka he itse olisivat identiteettivarkaan, nettikiusaajan tai nettisaalistajan uhreja.

Vanhempien on uskallettava tunnustaa tietämättömyytensä, uskallettava kysyä. ”Mitä kaikkia appeja sulla on kännykässä?” ”Mikä se Snapchat oikein on. Kerro, miten se toimii?” ”Keiden kanssa sä yleensä juttelet netissä?” "Hei näytä mullekin, mitä kuvia sä jaat kavereille." ”Millä apilla mun on helpointa tavoittaa sut?” …

Jos ei tiedä mistä aloittaa, kannattaa lukea vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapsi sosiaalisessa mediassa -sivun ohjeet.

# # #

Helppoja tapoja torjua nettisaalistajia ei valitettavasti ole. Tärkeintä on luottamuksen rakentaminen lasten ja vanhempien välille, jotta lapset uskaltavat ottaa puheeksi myös ikäviä asioita, ja vanhemmat uskaltava keskustella asiallisesti lastensa kanssa netin mahdollisista uhkakuvista.

Joskus asiat vaan ovat liian kipeitä kotona puhuttaviksi. Siksi esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, chat ja nettikirje ovat niin tärkeitä. Tietoa palveluista on levitettävä ja niiden rahoitusta lisättävä, jotta toiminta voidaan laajentaa ympärivuorokautiseksi. Esimerkiksi Lasten ja nuorten chat on auki vain neljänä päivänä viikossa kello 17-20. Se ei riitä! Myös vanhemmille on oma palvelunsa.

Yhteiskunnan palveluilla on oma roolinsa. Lastensuojelun resurssien on vastattava tarvetta, jotta kaikki Suomen lapset ja nuoret voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja jonkun ymmärtävän heitä. Lisäksi lastensuojelun ammattilaisia tulee täydennyskouluttaa ymmärtämään paremmin lasten ja nuorten sosiaalista verkkoelämää, olemaan läsnä siellä missä lapsetkin ovat.

Tutkimustiedon puute yllätti kun etsin taustoja tähän lastuun. Verkkokulttuuri muuttuu jatkuvasti. Muutaman vuoden ikäiset tutkimukset eivät enää anna kuin viitteitä siitä, mikä tilanne on nyt, ja mitkä toimenpiteet olisivat vaikuttavimpia. Lasten ja nuorten sosiaalisen kultuurin tutkimusta tarvitaan nopeasti lisää.

Myös lainsäädäntöä tulee kehittää. Alaikäisen houkuttelu seksuaaliseen tarkoitukseen on kriminalisoitu Suomessa jo vuonna 2010, mutta lain valvonta ja näyttö on ilmeisen vaikeaa. Tuomioita ei ole näkynyt, vaikka tytöt kertovat lähentelyn olevan verkossa jatkuvaa, ja groomingia seuranneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on annettu vuosien kuluessa monta tuomiota. Enintään yhden vuoden vankeustuomion pelotevaikutus on ilmeisen tehoton. Lakia on päivitettävä, jotta se vastaa paremmin groomingin nykytilannetta ja suojelee paremmin lapsia nettisaalistajilta.

Miksi tehottomaksi jäänyttä lakia ei ole korjattu, vaikka groomauksen laajuus on ollut jo pitkään tiedossa? Sitä meidän kansanedustajien on syytä pohtia tykönämme.

Muuten olemme pian samassa tilanteessa kuin Yhdysvallat, jossa pyöri vuosina 2004-07 tosi-tv-vigilanttisarja To Catch a Predator, jossa toimittajat tekeytyivät verkossa lapsiksi. Kun aikuiset miehet ottivat yhteyttä ja halusivat nettikeskustelujen jälkeen tavata seksin merkeissä, toimittajat tekivät heille ansan, ja luovuttivat miehet haastattelun jälkeen poliisille. Yhdessä jaksossa saatettiin pidättää jopa 50 miestä.

jyrkikasvi
Vihreät Espoo

Ex-pelijournalisti, ex-tutkija, ex-kansanedustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu