Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Enemmistön diktatuuri

  • Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksi liberaalin demokratian kulmakivistä, on varsin uusi asia.
    Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksi liberaalin demokratian kulmakivistä, on varsin uusi asia.

Liberaalia demokratiaa on pitkään pidetty kansakunnan menestyksen reseptinä. Yhteiskunta kehittyy, kun kansalaiset seuraavat vallanpitäjiä vapaan median välityksellä ja valitsevat säännöllisesti uudet vallanpitäjät vapaissa vaaleissa. Avoin kritiikki ja vallan vaihtuminen ylläpitävät yhteiskunnan dynamiikkaa, pakottavat poliitikot etsimään yhä uusia vaihtoehtoja äänestäjien arvioitavaksi.

Viime vuosina liberaalin demokratian johtoasema on kuitenkin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Vakavimman haasteen esittää Kiina, jonka taloudellinen menestys on todistanut, että nopea talouskasvu on mahdollista myös totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa vallankäytön kritiikki on kielletty, eivätkä kansalaiset itse valitse johtajiaan. Mutta mitä tapahtuu, kun Kiina ajautuu ensimmäiseen vakavaan talouskriisiin esimerkiksi kiinteistömarkkinoilla muhivan kuplan puhjetessa?

Toki myös esimerkiksi Etelä-Korea, Japani ja Taiwan olivat teollistuessaan autoritäärisesti johdettuja valtioita, jotka omaksuivat liberaalin demokratian periaatteet vasta vaurastuttuaan. Kiinassa tästä ei kuitenkaan näy merkkejä. Päinvastoin, Xi Jinping vain vahvistaa otettaan vallasta.

Toinen haaste tulee sisältäpäin. Monessa maassa on viime vuosina noussut liberaalin demokratian kautta valtaan puolueita ja poliitikkoja, jotka ovat valtaan päästyään purkaneet liberaalin demokratian perusrakenteita kuten riippumatonta mediaa, laillisuusperiaatetta, kokoontumisvapautta, vapaita vaaleja ja riippumatonta oikeuslaitosta. Tavoitteena on ollut varmistua siitä, ettei valta enää tulevissa vaaleissa vaihdu, vaan pysyy omissa käsissä. Esimerkiksi Unkarin vuoden 2014 vaaleissa valtapuolue Fidesz sai 44,87% ääniosuudella 66,83% parlamenttipaikoista, vaikka kannatus laski vuoden 2010 vaaleista 7,86 prosenttiyksikköä.

Nämä liberaalin demokratian murtajat ovat tyypillisesti konservatiivisia nationalisteja, joille jo sana liberaali on vastenmielinen. Heille demokratia on väline päästä valtaan, ei itseisarvo. He myös unohtavat, että ilman vähemmistömielipiteiden suojelemista demokratia taantuu enemmistön diktatuuriksi. Eikä kaikkien EU-maiden valtapuolueilla enää tosiaan ole aina edes sitä äänestäjien enemmistöä takanaan.

Liberaalissa demokratiassa vallassa olevat poliitikot ja puolueet eivät takerru valtaan rajoittamalla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, sulkemalla riippumattomia medioita, kieltämällä kansalaisjärjestöjä, kirjoittamalla historiaa uudelleen, muuttamalla opetusohjelmia tai peukaloimalla vaalijärjestelmää. Päinvastoin, liberaalissa demokratiassa vallanpitäjät nimenomaan suojelevat opposition ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tulevia vallanvaihtoja, jos äänestäjät ovat heihin tyytymättömiä.

Aivan, liberaali demokratia on idealistien hommaa, mutta historia on tosiaan osoittanut sen olevan harvinaisen toimiva tapa jakaa valtaa.

Autoritääriset johtajat näkevät liberaalin demokratian periaatteet kuten sananvapauden, järjestäytymisvapauden ja vapaat vaalit heikkouksina, jotka tarjoavat mahdollisuuden heikentää ja pirstoa yhteiskuntaa sisältäpäin. Liberaalit demokratiat ovat erityisen alttiita tällaiselle vaikuttamiselle sekä ulkoa että sisältä, koska ne elävät kuten opettavat. Liberaalin demokratian puolustaminen vaatiikin todellisilta vallan käyttäjiltä eli äänestäjiltä paljon, nykyisessä mediaympäristössä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikkeen on suhtauduttava kriittisesti, jopa omiin mielipiteisiin.

Toki myös liberaaleilla demokratioilla on ongelmia omien periaatteidensa noudattamisen kanssa. Valta viettelee, ja moni oikeasti kuvittelee, että nimenomaan heillä on parhaat ratkaisut yhteisiin ongelmiin, eikä oppositiota pidä päästää sotkemaan asioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastettu vaalipiirien optimointi eli gerrymandering on usein johtanut tilanteeseen, jossa valta jää vaalipiirirajat piirtäneelle puolueelle, vaikka se saisi vähemmistön äänistä. Suomessa puolestaan vaalipiirien piilevät vaalikynnykset suosivat suuria puolueita, eikä tahtoa tilanteen korjaamiseksi tahdo löytyä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien edustajapaikkajako erosi vaalituloksesta seuraavasti:

                                 Kannatus     Edustaja-    Kannatusta 
                                                      paikat          vastaava paikkamäärä
eskusta                          21,1%        49             42
Perussuomalaiset        17,7%        38             36
Kokoomus                     18,2%        37             37
SDP                                 16,5%        34             33
Vihreät                             8,5%        15             17
Vasemmistoliitto            7,1%        12             14
RKP                                   4,9%         9              10
Kristillisdemokraatit      3,5%         5                7
Piraattipuolue                 0,8%         0               2
Itsenäisyyspuolue          0,5%         0               1
Ahvenanmaa                 (0,6%)        1               1

Olemme pitäneet liberaalia demokratiaa itsestäänselvyytenä. Se ei ole sitä, sen puolesta on tehtävä työtä. Joka tapauksessa liberaali demokratia on kaikessa idealistisuudessaan puolustamisen arvoinen yhteiskuntajärjestelmä. Kuvitelkaa vaikka Suomi, jossa me Vihreät olisimme päässeet asemaan, jossa olisimme voineet sulkea meihin kriittisesti suhtautuvat tiedotusvälineet ja oppilaitokset ja muuttaa vaalijärjestelmää niin, että muiden kuin punavihreiden mädättäjien tai Kokoomuksen puisto-osaston ehdokkaiden olisi käytännössä mahdotonta saada eduskunnassa enemmistöä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Vaalipiireistä luopuminen olisi tärkeä edistysaskel Suomelle.

Käyttäjän KreiviOlaf kuva
Tommi O. Pälve

Eikös juuri Vihreiden suunnalta vastikään esitetty, että populistipolitiikot pitäisi saada kuriin sosiaalista mediaa sensuroimalla?

Monesti nationalistien kanssa samaan nippuun laitetaan aina kaikki ääripään tapaukset ja tällä pyritään leimaamaan kaikki kansallismieliset puolueet ja yhdistykset. Silti sanoisin, että missään piireissä ei niin paljoa kannateta suoraa demokratiaa (Sveitsin malli) kuin populistisissa ja kansallismielisissä piireissä. Toki Vihreilläkin on ainakin ollut joskus puolueohjelmassa linjaus suorasta demokratiasta, mutta aika hiljaista on sen tiimoilta ollut.

Kävin juuri kuuntelemassa luennon poliittisen korruption psykologiasta, ja on totta, että demokratiaa nakertaa se seikka, että ihmisillä on tarve pitää kiinni siitä asemasta, johon ovat päässeet.
Luennolla kerrottiin, että politiikot ovat keskimäärin empaattisempia ihmisiä. Heillä oikeasti on halu muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi. Valtaan päästyään kuitenkin oman aseman turvaaminen menee empatian edelle, ja sitten tehdään vaikka minkälaisia päätöksiä, jotta vain valta säilyy. Ja monesti nämä päätökset ovat typeriä ja osaltaan ne ovat myös hyväveliverkostojen rakentamista. Valta korruptoi.

Myös tästä syystä suora demokratia olisi nykyistä parempi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Monesti nationalistien kanssa samaan nippuun laitetaan aina kaikki ääripään tapaukset"

Yleensä löytävät Hitlerin tähän leimaamiseen, mutta omat oppinsa ovat suoraan Stalinilta matkittuja. Mitä hyvää uusliberalismi ja globalisaatio on tuonut Suomelle?

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Liberaali demokratia on yksi demokratian muoto. Yascha Mounk on hyvin vakuuttavasti osoittanut, että käsitteet liberaali ja demokratia eivät minkään luonnonlain mukaisesti kuulu aina yhteen. Meillä voi olla liberaali yhteiskunta ilman demokratiaa ja vastaavasti demokratia voi olla olemassa ilman, että se on liberaali.

Lisämausteen tähän soppaan tuo se, että markkinatalous tai kapitalismi eivät millään muotoa ole sama asia kuin demokratia, liberaalista demokratiasta puhumattakaan.

Erityisesti joidenkin ajattelijoiden päiväunissa syntynyt kytkös kapitalismin (tai markkinatalouden kuten sitä tupataan poliittisissa puheissa kutsumaan) ja liberaalin demokratian välillä on osoittautunut harhaiseksi ajatukseksi.

Risto Koivula

30-luvulla Latviaa pidettiin maailman liberaaleimpana maana, jonne mm. pakeni kaiken maailman äärimmäisyysaineksia, varsinkin napurimaiden hävinneitä ja siellä sai kukin hörytä mitä tykkäsi. Yleisradion pääjojhtajana oli liettualainen stalinisti Justas Paleckis, sittemmin NL:n Kansallisuuksien neuvoston pitkäaikainen puheenjohtaja.

Myös hyväksyttyjen ammattien kirjo oli laaja ja monimuotoinen.

Se oli kuitenkin sotilasdiktauuri diktaattorina latgallivähemmistöön kuulunut Karlis Ulmanis.

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C4%81rlis_Ulmanis

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Blogisti tunnustaa uskoaan siihen, mitä koulun yhteiskuntaopin tunnilla opetettiin: Kansa valitsee ihan vapaasti ja ihan oman harkintansa mukaan poliitikot eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon. Sen jälkeen nämä laativat lait ja muut säännöt ja kaikki noudattavat kiltisti niitä ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Jokainen, joka ymmärtää, miten yhteiskunta oikeasti toimii, ei usko moisiin lasten satuihin.

”Länsimainen vapaus” tarkoittaa rahanvaltaa

Jyrki, ihan oikeasti, lue Marxin Pääoma.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Blogistin olisi hyvä katsoa, että liberaaleja muotoja on monia, ei vain yksi. Minua kyllästyttää, että halutaan laittaa kaikki liberaalit yhteen muottiin, mikä ei ole totta millään lailla.

Blogistilla on siinä oppimisen paikka.

Oppimisen alkusuunta on tämä:

http://www.tyrannyofmajority.net/collective/vaalit...

Me ollaan aika korkealla ja te vasta toisena, sitten katsellaan Vihreät:

http://www.tyrannyofmajority.net/collective/vaalit...

Te siinä olette korkealla, me ollaan jäljessä ja se johtuu järjestä. Me emme hyväksy kaikkea vihreyttä, jos se on meitä haittaava ja ei poista mitään ongelmia.

Siksi Petrus Pennanen on esittänyt hyviä esityksiä ja Vihreät peesailee siinä vieressä.

Varsinainen oppimisalue on tämä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberalismi

Opitpa olemaan sekoittamatta.

Risto Koivula

Täällä on ihan suomeksi hyvä teoreettinen esitys demokratian (kansanvallan) ja diktatuurin (pakkovallan) erilaisista näkökohdista ja peruskäsitteistä.

https://www.marxists.org/suomi/lenin/1918/proletaa...

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Ajatus siitä, että eduskunnan paikat jaettaisiin paremmin puolueiden kannatusta vastaavasti on hyvä. Meillähän oli taannoin työryhmä pohtimassa muutoksia, mutta ilmeisesti eduskuntapuolueet ja erityisesti suuret eduskuntapuolueet halusivat pitää kiinni "saavutetuista eduista", eivätkä korjanneet vaalijärjestelmää, vaikka suhteellisuutta parantaviakin ehdotuksia oli pöydällä.

Onko vihreillä voimassa oleva kannanotto siihen suuntaan, että paikkajaon pitäisi olla nykyistä paremmin suhteellinen?

Tässä pitää myös huomauttaa siitä, että tuo keskusteluprosessi johti vain vaalipiirijaon peukalointiin (gerrymandering) esim. Pohjois-Karjalan osalta, missä vihreiden puheenjohtaja jäi aikanaan rannalle vaaalipiirijaon ja äänikynnyksen vuoksi. Vihreät ovat tässä mielessä siis likaisinta peliä pelaava puolue :-). Ehkä parannatte juoksuanne ja vaaditte suhteellisemman vaalitavan käyttöönottoa. Nykyiset vaalipiirit voi säilyttää, ja nuo viimeksi muodostetut kansalle vieraat vaalipiirit palauttaa entiselleen. Vaalipiirien pienuus ei haittaa, jos puolueiden paikkamäärät lasketaan ensin valtakunnallisesti (mahdollisimman suhteellisesti), ja vasta sitten jaetaan paikat vaalipiireihin.

Toimituksen poiminnat