Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Tsaarin perillinen

Tasavallan presidentin valtaoikeudet määrittelevä perustuslain kohta on poliittinen kompromissi. Ei siis ihme, että tilanne on sekava, kun laissa ei suoraan sanota, johtaako ulkopolitiikkaa tasavallan presidentti vai hallitus. Erityisen kipeästi tämä on näkynyt EU:n huippukokouksissa, joista osaan on pitänyt kattaa lautanen sekä presidentille että pääministerille. Itse asiassa käytännössä nämä kaksi lautasta on saatu Suomelle niin, että presidentti on "tuurannut" ulkoministeriä, sillä useimmista EU-maista huippukokouksiin on osallistunut (pääministeri tai presidentti) ja ulkoministeri. Kaikilla jäsenmailla on siis kaksi lautasta, mutta Suomella on ollut persoonallinen tapa käyttää niitä.

Lissabonin sopimuksen jälkeen asetelma on entistä hankalampi, sillä sopimuksen mukaan EU:n huippukokouksiin osallistuu jäsenmaista (pääministeri tai presidentti) ja avustava ministeri eli se ministeri, jonka vastuualueelle kokouksen aihe kuuluu. Tämän seurauksena Suomessa on ihan vakavissaan pohdittu jopa sitä, voisiko pääministeri olla presidenttiä avustava ministeri tai päinvastoin.

Tasavallan presidentti on suomalaisille tärkeä instituutio. Alkujaan presidentti sai poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet, koska valtiopäämiehenä hänen edeltäjänsä oli ollut yksinvaltias Suomen suuriruhtinas eli Venäjän tsaari, ja vaihtoehtona Suomen valtiosääntöä säädettäessä oli ollut Suomen kuningas. Tulos oli jälleen poliittinen kompromissi, vaaleilla valittu presidentti, jolla oli poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa parlamenttiin ja hallitukseen.

Tasavallan presidentin asemasta on mahdotonta keskustella muistamatta Urho Kekkosta, joka otti presidentin valtaoikeuksista irti kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin. Kekkoslovakiassa presidentiltä puuttui tasapainottava vastavoima, sillä käytännössä hallituksen oli nautittava presidentin eikä eduskunnan luottamusta. Kekkosen jälkeen Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari pidättäytyivät käyttämästä suurta osaa vallastaan, ja perustuslain uudistuksen yhteydessä presidentin valtaoikeuksista poistettiin suurin osa. Nyt väännetään kättä jäljelle jääneistä rippeistä.

Äänestäjät sen sijaan ovat pitäneet presidenttiä enemmän omanaan kuin hallitusta tai eduskuntaa. Presidentin vaalien tulos koetaan suoremmin kansan tahdon ilmaukseksi kuin esimerkiksi eduskuntavaalien tulos, jonka seurauksena on kompromisseja sorvaava koalitiohallitus. Siksi presidentinvaaleissa myös keskustellaan paljon sellaisista poliittisista kysymyksistä, jotka eivät kuulu tasavallan presidentin toimivaltaan.

Nyt siis pohditaan, mitä presidentin jääneelle vallalle pitäisi tehdä? Parlamentarismin nimiin vannovat haluaisivat riisua presidentiltä loputkin valtaoikeudet ja keskittää vallan eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle.

Yksi kysymys jäisi puhtaassa parlamentarismissa kuitenkin vaille vastausta: Kuka tai mikä tasapainottaisi eduskunnan valtaa? Jo nykyiseen perustuslakiin on sisäänrakennettu takalukon siemen: eduskunnan hajottamista voi esittää vain eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen pääministeri.

En haikaile paluuta Kekkoslovakiaan, jossa tasavallan presidentti saattoi halutessaan hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit, mutta kriisitilanteissa valtaoikeuksien jaon ja tasapainon on oltava selkeitä, eikä päätöksenteko saa mennä "jumiin". Nykyistä perustuslakia ei ole koeteltu poikkeusoloissa, onneksi.

Eduskunta ja hallitus tarvitsevat joka tapauksessa jonkin vastavoiman, sillä historia tuntee valitettavan monta tapausta toimintakykynsä menettäneistä tai vastuuttomaan populismiin sortuneista parlamenteista. Ei Suomen eduskunta ole suinkaan immuuni parlamentarismin varjopuolille.

Mielestäni eduskunnan vastavoimaksi sopisi presidenttiä paremmin poliittisesti riippumaton perustuslakituomioistuin, jonka tehtävänä olisi arvioida eduskunnan säätämien lakien perustuslainmukaisuutta. Nykyisinhän tämä tehtävä kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jonka jäsenet nimetään kansanedustajien joukosta siten, että enemmistöhallitusta tukevilla hallituspuolueilla on valiokunnassa enemmistö. Kaikki eivät pidäkään perustuslakivaliokuntaa riittävän riippumattomana arvioimaan hallituksen esityksiä.

Mitä tasavallan presidentillä sitten tehtäisiin? Mitä valtaoikeuksia hänellä olisi, jotta hänen valitsemisekseen kannataisi ylipäätään järjestää vaalit? Ainakin ulkopolitiikan osalta hänen tulisi vetäytyä samanlaiseksi reserveissä vaikuttavaksi  ylipäälliköksi kuin puolustuspolitiikassakin. Nykyinen lautasleikki ei ole eduksi Suomen neuvotteluasemille eikä presidentti-instituution arvovallalle. Ei tasavallan presidentti sekaannu puolustusvoimienkaan päivittäiseen toimintaan, vaikka ylipäällikkö onkin. Siitä vastaa puolustusministeri.

Jos tasavallan presidentti -instituutio halutaan ylipäätään säilyttää, presidentillä voisi osana lainsäädännön esittelyä ja vahivastamista (tasavallan presidentti antaa hallituksen lakiesitykset eduskunnalle ja vahvistaa eduskunnan säätämät lait) olla oikeus pyytää hallituksen esityksestä tai eduskunnan säätämästä laista lausunto perustuslakituomioistuimelta. Nykykäytäntö mahdollistaa lausunnon pyytämisen ennen lain vahvistamista korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta, mutta käytännössä tätä oikeutta on käytetty äärimmäisen harvoin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Demokratia kyllä toteutuisi olisi presidentillä sitten enemmän tai vähemmän valtaa, mutta tämä valtaoikeusfarssikin paljasta osaltaan millaisessa yhteiskunnassa me asumme: lyhytnäköisten, ahneiden, epäpätevien nollamiesten ja -naisten johtamassa yksipuoluemaassa.

Maailmassa on paljon maita joissa maan johto on korruptoitunut, ei tässä mitään uutta ole, mutta silti niissä on toimintakykyiset hallitukset jotka pystyvät tekemään järkeviä päätöksiä. Suomessa johtavat poliitikot ja valtaisa laki- ja virkamiesmiesarmeija ei osaa edes tehdä yksinkertaista muutosta perustuslakiin! Millaiset ihmiset voivat olla niin idiootteja että kuvittelisivät ettei HENKILÖIDEN välillä voisi syntyä työtä haittaavaa hankausta, siis tehdä järjestelmän joka perustuu vain henkilökemiaan? Kuka tahansa vähän fiksumpi tuleva historianopiskelja olisi voinut tehdä toimivan lain YO kirjoitusten jälkeen vaikka kesätyönään..

Meidän ns. huippupoliitikoillamme taas on niin kiire kävellä jonkun halpahalliyrittäjän perässä naukumassa rahaa tai myymässä valtion omaisuutta pilkkahinnalla ulkomaalaisille tai lahjoittamassa suomalaisten piikkiin otettuja lainarahoja jonnekin ettei aika yksinkertaisesti riitä tämmöiseen heille niin turhaan kuin lainsäädäntötyö! Tai mitäpä tekevätkään meitin huippuvirkamiehemme eli todelliset lihavat kissat: Lavreti Berijasta unta näkevät demla-punatuomarit ja niiden kepulaiset maakuntien pölhökustaavastineet. Omien taskujen täyttö ja ensinmainitulla ryhmällä muukin suomalaisvastainen työ täyttää toki päivät vaivatta. Milloin pitää tehdä näytysoikeudenkäynti, milloin molo kovana jotain blogia tihrustaa..

Mutta yhtä kaikki: seuraavaksi 3 suurta varmaan valitsevat pressan joka osaa luovia niin hallituksessa olevien RKPeen apupuoluiden kuin sen "opposition" välillä taitavammin kuin nykyinen demla-setan ex-puheenjohtaja presidentittäremmme.. joten nukkukaa rauhassa, ei tässä mitään kriisiä ole.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

JJJK, käy nyt vielä lukemassa Rooman ja Ranskan (vallankumouksen jälkeinen) valtio-opillinen historia ja vaihda sitten - et tietenkään vaihda - otsikkosi.

Ei tässä tsaaria haeta vaan 1700-1800-luvun taitteen Ranskaa. Se taas, ja Asterix, ovat kiinteässä yhteydessä 400-luvulla romahtaneeseen Roomaan.

Abraham Susikoski (nimimerkki)

On sulla pitkä juttu, mutta ei se ihme, jos tsaarista aloittaa.

Hmm... mitähän tuosta poresidenttiasiasta kommentoisi:

Ei se ole instituution vika, jos presidenttiä ei arvosteta. Eikä sille kansalaiset voi mitään, jos ei edusmiehet (-naiset) pärjää keskenään.

Lautasten määrä on ihan samantekevää, jos edusmiehiämme (-naisiamme) arvostetaan EU:ssa (....arvostetaanko?). Sillä ei ole mitään arvoa korjaako meidän presidentti USA:n presidentin kravattia vaiko eikö. Se miten sijoitutaan yhteiskuvassa ei kerro muuta kuin joko omasta ego:sta tai sitten Euroopalaisten asennoitumisesta kuvattavaan.

No tätähän voisi jatkaa, mutta mistä lissää "Ahtisaaria" tai muita sellaisia, joilla teot kertoo enemmän kuin julkinen kinastelu lautasista.

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

Siirrytään vaan reilusti pohjoismaiseen parlamentarismiin ja valitaan Ruotsin prinssi Karl Filip Suomen kuninkaaksi!!

DS (nimimerkki)

Kirjoitin pidemmän tekstin, jonka uusisuomen sivujen surkea toteutus taas söi..

Jokatapauksessa, pähkinäkuoressa asiani oli että perustuslakituomioistuin olisi hieno asia, mutta luulen että siitä tulisi samanlainen perustuslaista piittaamaton vasemmistolaisten hallitsema virkakoneisto kuin oikeusjärjestelmämmekin on. Yksi tuomioistuin lisää jakamaan poliittisia tuomioita toisinajattelijoille. Virkojen valintaperusteena pitäisi alkaa käyttämään dogmaattisen vasemmistoideologian sijasta pätevyyttä ja lain tuntemusta.

Penttijuhani (nimimerkki)

Tuo Perustuslakituomioistuimen tarve on aika ilmeinen jopa jokapäivän politiikassa. Vähän aikaa sitten tehtiin melodraama sitä, että pääministerin tulee edustaa maata EU:ssa. Sen jälkeen tehtiin draamaa siitä, miten pääministerin tuoli tulisi täyttää, kun nykyinen luopui puolueensa johtajan virasta.

Molemmissa kysymyksissä Perustuslakituomioistuimen presidentti tai jäsen olisi ehkä voinut sijoittaa ongelman ja väittelyn lain kehyksiin, jotka ovat asioilta puuttuneet Suomessa sotien jälkeen. Valtiollinen syteemi ei voi toimia ilman lain kunnioitusta, koska se vaatii sitä kansalaisiltaan.

Toimituksen poiminnat