Limukiljusta limulonkeroon

Hallitus sai esityksensä uudeksi alkoholilaiksi lopulta eduskuntaan asti. Onneksi siitä on tehty ns. omantunnon kysymys, eikä hallitus joudu vetämään sitä pois, vaikka eduskunta päättäisi muuttaa sitä joltain keskeiseltä osin.

Onhan tämä erikoista, että emme tahdo saada tässä maassa päätettyä edes ruokakaupoissa myytävän oluen alkoholiprosentista. Tämä on jo toinen hallitus, joka ei löydä asiasta sopua edes omissa eduskuntaryhmissään, saati opposition kanssa.

Ja siinä sivussa koko alkoholilaki on jäänyt keskioluen panttivangiksi.

En vähättele alkoholin haittoja, mutta viime viikkojen alkoholilakikeskustelu on syönyt eduskunnasta ja mediasta poliittisen hapen. Aivan kuin Suomessa ja maailmalla ei olisi muita tärkeitä asioita. Entä jos olisimme käyttäneet yhtä paljon aikaa ja poliittista pääomaa tämän aikakauden suuriin haasteisiin, kuin tähän 0,8 tilavuusprosenttiyksikön veivaamiseen.

Ehkä suomalaisen alkoholilainsäädännön historia pelottaa. Onnistuttiinhan Euroopan raittiimmasta kansasta, kuten suomalaisia vielä 1900-luvun alussa kutsuttiin, tekemään kieltolailla … vähemmän raitis eurooppalainen kansa.

Mutta koska asia on nyt ajankohtainen, kai tässä on itsekin jotain mieltä oltava. Varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni asiantuntijakuulemisten perusteella, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että panimoilla tulisi olla suoramyyntioikeus, ruokakauppojen limukiljut tulisi korvata limuviinoilla, ja ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuutta ei tulisi nostaa.

Miksi?

¤ ¤ ¤

Panimoiden suoramyyntioikeus helpottaisi pienpanimoiden asemaa suhteessa suuriin teollisiin panimoihin. Jos me haluamme Suomeen makuun ja laatuun perustuvan olutkulttuuria ’kunhan se on märkää’ -olutkulttuurin tilalle, meidän on luotava sille uudelle kulttuurille kehittymisen edellytykset. Pienpanimot ovat tehneet oman osansa, nyt on meidän lainsäätäjien vuoro tehdä omamme.

¤ ¤ ¤

Entä miksi haluan korvata karmean makuiset limukiljut ruokakaupoissa hyvältä maistuvilla limuviinoilla?

Onhan se käymisteitse valmistetun lonkeron maku kitkeränhapan nostalgiatrippi 70-luvulle, kun greippimehuun laitettiin hiivaa ja jätettiin käymään. Mutta ei sitä kiljua pidä ihmisille juottaa.

Me tunnumme aina olevan huolissamme kaikkien muiden alkoholin käytöstä paitsi omastamme. Jos me oikeasti uskoisimme alkoholin olevan vaaraksi ja pahan maun vähentävän alkoholin käyttöä, silloin me vaatisimme etikan lisäämistä omiin kuohuviineihimme ja tärpättiä IPAamme.

Itse asiassa valmistustapavaatimuksen poistaminen voi tehdä lonkerokulttuurille saman kuin keskioluen vapauttaminen teki olutkulttuurille. Siihen astihan juotiin sekä kotona että ravintolassa aina IV-veroluokan A-olutta.

Asuin lapsuuteni pienessä maaseutukylässä, ja kun olutta lähdettiin kaupungista asti autolla hakemaan, sitä haettiin kerralla monta koria, ja aina A-olutta. Seuraavan saunaillan tunnelma oli sitten vähän samanlainen kuin Pärnun matkan jälkeen nykyään.

Ei Latvian rajaltakaan keskiolutta kotiin kanneta, ainakaan tölkki kerrallaan.

Kun keskiolutta oli saatavilla kyläkaupasta, A-oluenhakumatkat kaupunkiin loppuivat, eikä kotona enää pidetty monen korin käsivarastoa. Ja vähitellen ihmiset tottuivat keskioluen makuun niin hyvin, että alkoivat lopulta suosia sitä myös ravintoloissa. Vuosikymmeniä se kesti, mutta nykyään joutuu erikseen pyytämään tuoppiinsa A-olutta… eikä sitä ole aina edes hanassa tarjolla.

Jos juomakelpoista lonkeroa ei tarvitsisi hakea Alkosta, moni lonkeron ystävä saattaisi tyytyä ruokakaupan miedompaan … limulonkeroon. Alkosta kun tarttuu helposti mukaan nimenomaan sitä 7,5 tilavuusprosenttiyksikön vahvaa lonkeroa … Ja se ei ole enää mitään limuviinaa.

¤ ¤ ¤

Kokemukset keskioluen vapauttamisesta saavat minut myös vastustamaan ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden nostamista 4,7 tilavuusprosenttiyksiköstä 5,5 yksikköön. Periaatteessa kannatan vapaita markkinoita, mutta tässä tapauksessa pelkään, että osa kuluttajista palaisi juomaan keskioluen asemesta A-olutta, jos ne olisivat ruokakaupassa samalla hyllyllä.

¤ ¤ ¤

Mitä sitten tekisin, jos haluaisin oikeasti vähentää alkoholin kulutusta? Yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto olisi keskiolutta miedomman, ns. 2. veroluokan oluen tuominen markkinoille ja sen keskiolutta merkittävästi kevyempi verotus. Halvempi hinta voisi kannustaa osan sauna-, grilli-, haravointi-, talkoo- ja jano-oluiden ostajista vähemmän alkoholia sisältävään vaihtoehtoon.

Toiseksi muuttaisin alkoholiverotuksen painotusta. Vuosina 2004, 2008, 2009, 2012 ja 2014 tehtyjen veromuutosten yhteisvaikutuksena väkevien verotus on laskenut ja viinien noussut, rajusti. Sen sijaan oluen verotus on noussut vain hieman. Ilmeisesti Suomesta ei haluta viini- vaan viinamaa. 

jyrkikasvi
Vihreät Espoo

Ex-pelijournalisti, ex-tutkija, ex-kansanedustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu