*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Hyvää 26. itsenäisyyspäivää

  • Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen 4.1.1918, myöhemmin samana päivänä myös Ranskan ja Ruotsin hallitukset.
    Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen 4.1.1918, myöhemmin samana päivänä myös Ranskan ja Ruotsin hallitukset.

Lähes sata vuotta sitten Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100-88 hallituksen esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, jonka mukaan Suomi on riippumaton tasavalta.

Itsenäisyysjulistus annettiin ensimmäinen maailmansodan riehuessa, emämaa Venäjän ajauduttua vuoden jo toisen vallankumouksen jälkeen yhä pahempaan sekasortoon, ja suomalaisten keskinäisen, verisen välienselvittelyn tullessa yhä todennäköisemmäksi.

Entä jos historia olisi syystä tai toista mennyt toisin? Ettei itsenäisyysjulistusta olisi annettu, tai Neuvosto-Venäjä ei olisi hyväksynyt Suomen itsenäistymistä?

Entä jos Suomessa olisi esimerkiksi ajauduttu laajempiin yhteenottoihin jo syksyllä 1917, ja suuriruhtinaskunnan valtiorakenteet olisivat romahtaneet, jolloin maassa ei olisi ollut instituutioita itsenäisyyden toteuttamiseen ennen kuin Neuvosto-Venäjä olisi vakiinnuttanut asemansa? Joka tapauksessa on täysin mahdollista, että Suomesta olisi voinut lopulta tulla yksi neuvostotasavalloista ilman itsenäistymistä.

Toki on myös täysin mahdollista, että Suomi olisi vähän myöhemmin I maailmansodan jälkipyörteissä irtautunut Venäjän imperiumista kuten Baltian maat tekivät. Esimerkiksi Latvian marraskuussa 1918 annettua itsenäisyysjulistusta seurasi kolmen armeijan kesken käyty sisällissota, joka päättyi vasta keväällä 1920.

Monta jossia, mutta jos, niin miten Neuvosto-Suomen historia olisi kehittynyt? Pidemmäksi venynyt sisäinen konflikti olisi todennäköisesti lisännyt verenvuodatusta, jota nähtiin lyhyessäkin sisällissodassa poikkeuksellisen paljon. Tammikuun lopusta joulukuun loppuun 1918 laskettuna Suomen sisällisota vaati keskimäärin noin 3 300 kuollutta kuukaudessa.

Todennäköisesti Suomen alueella olisi mellastanut monia Venäjän sisällissotaan osallistuneiden ulkovaltojen joukkoja. Olihan itsenäinenkin Suomi tukialuetta, jossa bolsevikkien vastustajat toimivat. Esimerkiksi Iso-Britannian laivasto ja ilmavoimat pommittivat vuonna 1919 itsenäisen Suomen maaperältä Pietaria puolustaneita punaisia joukkoja. Itsenäisessä Suomessa toimi myös Venäjän vastavallankumouksellisten terroristien pommitehtaita.

1930-luvulla Stalinin vainot olisivat tehneet myös Neuvosto-Suomessa rumaa jälkeä. Pahimmassa tapauksessa tuho olisi ollut Ukrainan vuosien 1932-33 kansanmurhan luokkaa. Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin paenneet suomalaiset olisivat muodostaneet omat emigrantti-suomalaiset yhteisönsä.

Entä millaiseksi II maailmansota olisi muotoutunut ilman itsenäistä Suomea? Vuoden 1929 suuresta lamasta toipuva Eurooppa ja etenkin Versaillesin rauhan nöyryyttämä Saksa olivat joka tapauksessa hedelmällistä maaperää kansallissosialismin ja fasismin kaltaisille liikkeille, jotka hyödynsivät laman kurittamien ihmisten katkeruutta, vetosivat kansallistunteeseen ja syyttivät ongelmista ’niitä muita’. Suomessa tämä nähtiin Lapuan liikkeen ja IKL:n nousuna.

Mutta palopuheet oman kansan, rodun ja uskon erinomaisuudesta ja paremmuudesta oli myös lunastettava. Omaan propagandaan on helppo uskoa. Moni lähti II maailmansotaan hurraten Suur-X:n nimeen. Kotiinpaluu oli hiljaisempi.

Ainakin Ruotsin asema Neuvostoliiton rajanaapurina olisi ollut tukala. Jos Saksa ja Neuvostoliitto olisivat päätyneet sotaan keskenään, Ruotsin kaivokset ja terästeollisuus olisivat kelvanneet molempien sotateollisuudelle, ja molempien intressissä olisi ollut estää niiden joutuminen vastapuolen haltuun. Ruotsin olisi ollut pakko valita puolensa ja todennäköisesti osallistua sotatoimiin.

Sodan lopputulokselle ei Neuvosto-Suomella olisi ollut juuri merkitystä, paitsi suomalaisten kannalta. Etelä-Suomi olisi voinut kokea Puolan kohtalon, jos Saksa olisi yrittänyt Suomen kautta Leningradiin ja joutunut sitten perääntymään. Myös Lapissa olisi todennäköisesti taisteltu Norjan rajalla.

Osa suomalaisista olisi todennäköisesti noudattanut jääkärien esimerkkiä ja värväytynyt Saksan joukkoihin, mikä olisi tehnyt kaikista suomalaisista Stalinin silmissä epäluotettavia samaan tapaan kuin saksalaismielisyydestä syytetyt Krimin tataarit, jotka kaikki karkotettiin Krimiltä.

Stalinin kuoltua hirmuhallinto olisi vähitellen helpottanut myös Neuvosto-Suomessa, ja elämä olisi muotoutunut sellaiseksi kuin vanhemmat sukupolvet muistavat Tallinnan ja Leningradin matkoiltaan. Siperiaan karkotetuista suomalaisista henkiin jääneet olisivat palanneet kotiin, ja ruotsalaiset kossuturistit olisivat trokanneet suomalaisille farkkuja ja sukkahousuja ruplia vastaan. Suomen kommunistisen puolueen ensimmäisenä sihteerinä olisi toiminut esimerkiksi Neuvostoliiton urheilusankari, eversti Matti Nykänen.

Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa Suomi olisi voinut itsenäistyä muiden Neuvosto-imperiumiin ympättyjen tasavaltojen joukossa, edellyttäen, että suomalaiset olisivat olleet Suomessa edelleen enemmistönä. Neuvostovuosien väestönsiirtojen jäljiltä esimerkiksi Viron, Latvian ja Kazakstanin väestöstä noin neljännes on edelleen taustaltaan venäläisiä.

Itsenäistyttyään Suomi olisi todennäköisesti liittynyt Baltian maiden mukana mahdollisimman nopeasti Natoon ja Euroopan Unioniin. Vaihtoehtona olisi ollut Valkovenäjän tai Ukrainan kohtalo heti Venäjän toivuttua Neuvostoliiton romahduksesta. Tilanne Nato/EU-Suomen ja Venäjän rajalla Karjalassa olisi jännittynyt, sillä rajalinja olisi edelleen vain 32 kilometrin päässä Pietarista, aivan kuten vuonna 1919.

Tai sitten Neuvosto-Suomen rajaa olisi jossain vaiheessa siirretty kauemmas Leningradista. Vastaavasti Neuvosto-Suomeen olisi voitu liittää alueita Itä-Karjalasta. Ainakin Stalin sopi talvisodan alussa tällaisesta aluevaihdosta Suomen kansantasavallan ns. Terijoen hallituksen kanssa.

Joka tapauksessa viettäisimme tänä vuonna Suomen 26. itsenäisyyspäivää. Ehkä joku pohtisi, miten Suomen olisi mahtanut käydä, jos olisimme jo vuonna 1917 onnistuneet irrottautumaan Venäjästä ja puolustamaan itsenäisyyttämme toisessa maailmansodassa. Kuinka todennäköiseltä vaihtoehdolta se mahtaisi tuntua?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Mehän vietämme nyt itsenäisyyden 26. vuosipäivää. Tosin itsenäisyyttä kesti vain reilut kolme vuotta.

Niin suomettunutta suomalaisten niukka enemmistö eliittinsä ja mediansa propagandan villitsemänä tuolloin oli, että hakeuduttiin pika pikaa eroon omilla jaloilla kävelystä ja siirryttiin suomettuminen 2.0 -tilaan. Ja sitä tilaa pidetään yllä koko valtavirran voimin.

Joku osa suomalaisista, onneksi vähemmistö haluaa vaihtaa rollaattorin pyörätuoliin haikaillessaan Nato-jäsenyyttä eli itsenäisyyden viimeistenkin rippeiden myymistä. Jostain kumman syystä valtavirtamedia tukee noita pyörätuolipotilaita.

Toimituksen poiminnat