*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Sattumia

  • Päätökseni lähteä Otaniemeen opiskelemaan ei ollut vuonna 1983 suinkaan itsestään selvä. Kuva: CC BY-SA 3.0 J-P Kärnä
    Päätökseni lähteä Otaniemeen opiskelemaan ei ollut vuonna 1983 suinkaan itsestään selvä. Kuva: CC BY-SA 3.0 J-P Kärnä

Elämä on usein sattuman kauppaa. Jos olisin syntynyt viikkoa aiemmin, olisin mennyt kouluun vuotta aiemmin, kansakouluun peruskoulun asemesta.

Toisin kuin kansakoulussa, peruskoulussa minun ei tarvinnut jo kuudennella luokalla, 13-vuotiaana päättää, jatkanko kaksivuotiseen kansalaiskouluun vai oppikouluun, joka jakautui keskikouluun ja lukioon.

Valinta kansalaiskoulun ja oppikoulun välillä olisi ollut kaikkea muuta kuin itsestään selvä, sillä oppikoulu oli maksullinen, ja myös koulukirjoista, koulumatkoista ja kouluruoasta joutui maksamaan. Arvosanani olivat alaluokilla kohtuulliset, mutta eivät mitenkään erityisen hyvät. Vanhempieni ylityöt ja kakkostyöt menivät arava-asuntolainen hoitamiseen.

Yläluokilla numerot alkoivat kuitenkin parantua, ja jatkoin lukioon. Lukiokin sujui hyvin, ja pian oli edessä päätös, lähteäkö opiskelemaan vai ei. Kotkalaisessa lukiossa opintojen ohjaus rajoittui opistotason opintoihin, aivan kuin yliopistoja ei olisi ollut olemassakaan.

Yliopistomaailma oli minulle täysin vieras. Päätöksen ratkaisi lopulta opintojen ohjaajan kirjahyllystä löytämäni Teknillisen korkeakoulun kurssiopas, josta löytyi muutama tietojenkäsittelyn opintojakso. Päätöstä helpotti 70-luvulla käyttöön otettu opintotukijärjestelmä. 80-luvun alun opintorahan, asumislisän ja opintolainan turvin uskalsin heittäytyä tuntemattomaan, ja hain ja pääsin Teknillisen korkeakoulun sähköosastolle. Tietojenkäsittelytekniikan osasto perustettiin vasta vuotta myöhemmin.

Edes opintolaina ei pelottanut, paljon, sillä me 60-luvulla syntyneet olimme tottuneet siihen, että korkea inflaatio helpottaa lainojen hoitoa. Ja 80-luvulla diplomi-insinöörin tutkinto oli työmarkkinoilla käypää valuuttaa.

Mutta, jos olisin joutunut ottamaan opintolainaa elämisen lisäksi lukukausimaksuihin, riski ja kynnys lähteä opiskelemaan olisi ollut korkeampi, paljon korkeampi. Entä jos en olisikaan selvinnyt yliopistossa, ja opinnot olisivat jääneet kesken. Entä jos en olisikaan saanut koulutusta vastaavaa työtä, jolla maksaisin ottamani lainat.

En opiskelupäätöstä tehdessäni tiennyt, miten kysyttyjä jo tekniikan ylioppilaat olivat 80-luvun työmarkkinoilla. Minulle kävi kuten monelle sen ajan teekkarille, työskentelystäni tuli päätoimista ja opiskelusta sivutoimista.

Opintoni venyivät, en tosiaankaan valmistunut suositusajassa. Sen sijaan opintolainani jäi pieneksi, enkä kuluttanut paljon opintorahaakaan. Elin opintotuen asemesta kirjoitus- ja luentopalkkioilla sekä palkkatuloilla, joista kaikista maksoin verot.

Viimein sain diplomityön valmiiksi ja väittelin lopulta myös tohtoriksi. Kaikki tämä edellytti kuitenkin kolmea asiaa: 1) Peruskoulua, joka mahdollisti koulunkäynnin niin pitkälle, että ymmärsin pitäväni opiskelusta; 2) Opintotukijärjestelmää, jonka turvin uskalsin lähteä opiskelemaan ilman kohtuutonta taloudellista riskiä; 3) Ilmaista opiskelua esiopetuksesta tohtoriksi asti.

Henkilökohtainen anekdootti on yleensä huono peruste politiikalle, mutta nämä kolme ovat hyvin pitkälle mahdollistaneet sen, kuka ja mikä minä nykyään olen. Ei siis mikään ihme, että kannatan kaikkia kolmea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Oppikouluun pyrittiin kansakoulun neljännen luokan jälkeen eli oltiinko silloin 11-vuotiaita.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Toisin kuin kansakoulussa, peruskoulussa minun ei tarvinnut jo kuudennella luokalla, 13-vuotiaana päättää, jatkanko kaksivuotiseen kansalaiskouluun vai oppikouluun, joka jakautui keskikouluun ja lukioon."

Kansakoulu oli nelivuotinen, joten tuo päätös tehtiin noin 10-11 vuotiaana.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Saivarrellaan : kansakoulu oli kuusivuotinen, oppikouluun sai pyrkiä neljännestä luokasta lähtien ; kuuden vuoden jälkeen oppikouluun menemättömät suorittivat kaksivuotisen kansalaiskoulun => ammattikouluun....

Muokkaus : matermatiikkakeskusteluissa en ole malttanut aina tämän oppikoulu asian julki tullessa olla heittämättä kehiin tätä silmiä avartavaa harjoitustehtävä juttua.

Näitä tehtäviä pähkäilivät silloiset 11-kesäiset ilman laskimia : uskallan väittää - on pientä kokemusta- että nuo ovat -ainakin osalle- ylittämätön paikka nykylukion lyhyen matikan lukijoille :

http://matematiikkalehtisolmu.fi/2005/2/teht1950.pdf

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Tuttu opettaja kertoi, että monet vanhemmat nykyään suuttuvat siitä että lapset laitetaan opiskelemaan kertotaulua. Sanovat että se on vanhanaikaista.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen Vastaus kommenttiin #6

Näin varmaan on . Jokunen vuosi sitten peruskoulun viimeisellä luokalla ollut tyttönen kertoi luokassaan olevasta " matematiikkanerosta" , joka " osasi jopa kertotaulun ulkoa". Olin hämmentynyt , hämmästynyt ja lopulta hieman jopa järkyttynyt, meidän oli..jos oikein muistan hallittava kertotaulut viimeistään neljännellä luokalla.

Nyt tulee Kalevi(?) ja Jyrki ´ilkeä piikki´ : lieneekö tuo matemaattisluonnontieteellisten perusasioiden hallinnan dramaattinen romahdus syynä Vihreiden suosioon?

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #8

Tuskin lienee tuo syy.

Ei ainakaan sovi yhteen sen kanssa, että Vihreät on Suomen suurimman alan korkeakoulun ja sen kampuksen asukkaiden keskuudessa ylivoimaisesti suurinta kannatusta nauttiva puolue.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen Vastaus kommenttiin #9

Totta : tämä menee nyt aikauteen `miekka ja kilpi` : 1960-70 luvulla yliopisto-opettajista ja sitä kautta - käsittääkseni- suuri osa opiskelijoista oli pesun-kestäviä stalinisteja eli luokkakantaisia kommunisteja : Luojan kiitos, vallankumous meni vithuiks...

Niin ne ajat muuttuu ja muodit sen mukana , mikähän kulman takana odottelee?

Olen antanut itselleni kertoa Vihreiden kannatuksen romahtaneen viherryksen emämaassa Saksassa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Pikku anekdootti matematiikan opetuksen kehittymisestä:

"The Evolution of Math Teaching

1960s: A peasant sells a bag of potatoes for $10. His costs amount to 4/5 of his selling price. What is his profit?

1970s: A farmer sells a bag of potatoes for $10. His costs amount to 4/5 of his selling price, that is, $8. What is his profit?

1970s (new math): A farmer exchanges a set P of potatoes with set M of money. The cardinality of the set M is equal to 10, and each element of M is worth $1. Draw ten big dots representing the elements of M. The set C of production costs is composed of two big dots less than the set M. Represent C as a subset of M and give the answer to the question: What is the cardinality of the set of profits?

1980s: A farmer sells a bag of potatoes for $10. His production costs are $8, and his profit is $2. Underline the word "potatoes" and discuss with your classmates.

1990s: A farmer sells a bag of potatoes for $10. His or her production costs are 0.80 of his or her revenue. On your calculator, graph revenue vs. costs. Run the POTATO program to determine the profit. Discuss the result with students in your group. Write a brief essay that analyzes this example in the real world of economics."

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"1) Peruskoulua, joka mahdollisti koulunkäynnin niin pitkälle, että ymmärsin pitäväni opiskelusta; 2) Opintotukijärjestelmää, jonka turvin uskalsin lähteä opiskelemaan ilman kohtuutonta taloudellista riskiä; 3) Ilmaista opiskelua esiopetuksesta tohtoriksi asti.

Henkilökohtainen anekdootti on yleensä huono peruste politiikalle, mutta nämä kolme ovat hyvin pitkälle mahdollistaneet sen, kuka ja mikä minä nykyään olen. Ei siis mikään ihme, että kannatan kaikkia kolmea."

Vaikutelmani on, että huomattava osa Vihreistä on juuri tuolla tavalla ja tuolta taustalta ajattelevia (varttuneemmat toki kansa- ja oppikoulusta, mutta lopulta myös yliopistosta tulleita).

Siksipä minua ihmetyttääkin, miksi Vihreät ovat muuttuneet Kokoomuksen apupuolueeksi. Vielä vuonna 2007 äänestin Vihreitä, mutta saman vuoden syksyllä tehylain jälkeen on "vanha viidakon sananlaskuni" ollut: Miksi äänestää Vihreitä kun voi äänestää suoraan Kokoomusta?

Voisiko olla, että moni vihreä on unohtanut, että hyvinvointivaltio ei ole minkään luonnonlain seuraus, vaan poliittisen taistelun tulos, ja jos sen puolesta lakataan taistelemasta, se romuttuu?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olikohan Jaakko Okker, joka aikoinaan kirjoitti: "Ammatinvalinta on eräs elämän tärkeimmistä ratkaisuista, ja siitä huolehtii sattuma."

Vaikka olisit aloittanut kansakouluopinnot, olisit toki yhdeksän vuotta myöhemmin saanut päättötodistuksen (tuolloin: päästötodistus) peruskoulusta. Vaihdoinhan minäkin (s. 1960) systeemiä lennossa, kun peruskoulua käynnisteltiin 1970-luvun alkuvuosina.

Toimituksen poiminnat