*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Talousvastuutonta haihattelua

  • Raha ei kasva puussa, ei edes rahapuussa. CC0 public domain
    Raha ei kasva puussa, ei edes rahapuussa. CC0 public domain

Talouskuri hallitsee Suomen poliittista keskustelua. Mitään uutta palvelua tai investointia ei saa ehdottaa, ellei samalla kerro, mistä vanhasta on valmis leikkaamaan.

Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa olisi turha haaveilla mistään lapsilisästä, saati ilmaisesta kouluruoasta, neuvolasta tai kunnallisesta hammaslääkäristä. Niiden ehdottajaa syytettäisiin haihattelevaksi tuhlariksi. Raha kun ei kasva puussa, ja päätöksissä pitää ottaa talouden raamit huomioon.

Julkiset palvelut nähdään pelkkinä menoina, ei investointeina tulevaisuuteen tai vakuutuksina pahan päivän varalle, kuten koulutus tai pelastuslaitos.

Kaikki julkiset palvelut eivät tietenkään ole perusteltavissa pelkällä taloudella vaan arvoilla. Rahoitamme yhdessä monia palveluita, koska se on oikein. Kuten esimerkiksi vammaispalvelut, koska kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, tai saattohoito, koska kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen kuolemaan.

Otan nyt talouskurikahleen irti, ja syyllistyn tietoisesti holtittomaan ajatteluun. Mitä julkisia palveluita haluaisin kehittää, jos se ei olisi rahasta kiinni? Ja olisiko se sittenkään aina rahasta kiinni, vai voisiko tuhlailu joskus olla jopa kannattava investointi tulevaisuuteen? Pari esimerkkiä.

Koululaisten työterveyshuolto

Meillä on kouluterveydenhuolto, mutta se ei ole läheskään samaa tasoa kuin meidän työssä käyvien aikuisten työterveyshuolto. Entä jos ulottaisimme työterveyshuollon koskemaan myös kouluja, ei vain opettajia vaan myös oppilaita?

Kustannukset eivät olisi niin suuret, kuin ensi alkuun voisi kuvitella, sillä nykyisellään koululaiset käyttävät sekä kouluterveydenhuoltoa että kunnallista terveydenhoitoa. Käytännössä (koulu)työterveyshuolto korvaisi nämä molemmat. Työterveyshuoltoon kuuluvat myös säännölliset terveystarkastukset ja perustason mielenterveyspalvelut.

Mitä hyötyä (koulu)työterveyshuollosta sitten olisi? Työterveyshuolto ei ole vain työntekijöiden terveydenhoitoa vaan myös työolojen kehittämistä henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi työtilojen ja –kalusteiden terveellisyyttä sekä sairastuvuuden tilastointia.

Monen koulun sisäilmaongelmiin on havahduttu vasta, kun työterveyshuolto on huomannut opettajien sairastuvuudessa tilastollisesti merkittäviä muutoksia. Sen sijaan oppilaiden sairastuvuutta ei nykyään tilastoida, vaikka paljon suuremmassa populaatiossa muutokset havaittaisiin paljon nopeammin. Siksi monessa kunnassa harkitaan nyt säännöllisten oirekyselyiden tekemistä koulujen oppilaille.

Koululaisten työterveyshuolto antaisi työkaluja myös toiseen koulujen kesto-ongelmaan eli koulukiusaamiseen. Työpaikkakiusaamisen ja henkilöstön välisten konfliktien käsittely kuuluu työterveyshuollon vastuulle, ja niillä on siihen tarvittava osaaminen. Olisi kaikkien edun mukaista, että myös kouluissa olisi yksi selkeä vastuutaho, jolle kiusaaminen ja konfliktit kuuluisivat, myös opettajiin kohdistuva sekä opettajan oppilaaseen kohdistama kiusaaminen.

Yllättäviä sivuvaikutuksiakin voisi tulla. Esimerkiksi koululaisten pulpetit ja tuolit menisivät monessa kunnassa todennäköisesti uusiksi. Yksikään itseään kunnioittava opettajien työterveyshuollon ergonomian arvioija ei antaisi opettajien käyttää työssään kalusteita, joissa monet oppilaat joutuvat päivät pitkät istumaan. Onneksi osassa kunnista on tähän jo havahduttu.

Olisiko koululaisten koulutyöterveyshuolto menoerä vai investointi? Mielestäni ehdottomasti investointi, toki pitkällä takaisinmaksuajalla. Nykyään moni menettää osan työkyvystään jo koulussa. Esimerkiksi sisäilmaongelmista aiheutuvat hengityselinsairaudet kroonistuvat usein. Vastaavasti moni kantaa koulukiusaamisen arpia läpi elämänsä. Moni kouluampuja on ollut lapsena koulukiusattu.

Uskallan väittää, että koulutyöterveyshuolto olisi yhteiskunnalle myös taloudellisesti hyvä investointi. Inhimillisistä investoinneista kun ei kukaan tunnu olevan nykyään kiinnostunut.

Erikoissairaanhoidon kuntoutumisen tukipalvelut

Suomessa on poikkeuksellisen laadukas ja kustannustehokas erikoissairaanhoito. Mutta mitä sen hoidon jälkeen tapahtuu? Kun sairaalan fysioterapeutti on saanut potilaan ylös sängystä ja potilas pystyy kävelemään osaston ympäri tippapullotelineen kanssa (terkkuja ja kiitokset Peijaksen Pyövelille!), potilas kotiutetaan ja hoito jatkuu kontrollikäyntien merkeissä.

Seuranta keskittyy sairauteen, ei potilaaseen. Ja moni potilas tarvitsisi tässä vaiheessa tukea, ei sairastamiseen, vaan elämiseen.

Entä jos erikoissairaanhoidon seurantaan lisättäisiin laboratoriokokeiden ja kuvantamisten lisäksi fysioterapeutin ja psykoterapeutin konsultaatio? Se auttaisi varsinaista sairautta hoitavaa erikoislääkäriä näkemään potilaan kokonaisena ihmisenä eikä vain sairautena. Mm. onkologi ja kardiologi ovat oman alansa erikoisosaajia, mutta eivät välttämättä tunnista esimerkiksi sairaudesta johtuvaa depressiota, joka hoitamattomana heikentää myös somaattisten sairauksien ennustetta.

Nykyään potilaan on itse ymmärrettävä, tarvitseeko hän esimerkiksi fysioterapiaa kuntoutuakseen liikkumaan normaalisti. Tai psykiatrista apua käsitelläkseen sairauden herättämiä negatiivisia tunteita. Ja kummankin saatavuus on heikko, ellei satu olemaan työterveyshuollon piirissä tai ole varaa maksaa terapiaa itse. Joskus voi olla tarvetta myös parisuhdeterapeutin konsultaatiolle, sillä vakava sairaus koskettaa koko perhettä.

Olisivatko erikoissairaanhoidon kuntoutumisen tukipalvelut menoerä vai investointi? Riippuu tapauksesta. Joka tapauksessa ne parantaisivat kuntoutuvien potilaiden elämänlaatua ja ennustetta, jos sairaus on heikentänyt fyysistä tai henkistä toimintakykyä.

Ja mikä tärkeintä näinä talouskuridiskussin aikoina, investointi kuntoutujan fyysiseen ja henkiseen toimintakykyyn nopeuttaa paluuta takaisin työelämään.

Ehdottakaa lisää

Edellä pari esimerkkiä talousvastuuttomasta haihattelusta. Lisää vastuuttomia ajatuksia talousraamien ulkopuolelta otetaan vastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Investoinnin järkevyyttä mitataan kvantitatiivisesti. Positiivinen tuotto ja ennenkaikkea suurempi tuotto kuin vaihtoehtoisessa investoinnissa tekee siitä toteuttamiskelpoisen.

Palveluita ja elintasoa voi hyvin kasvattaa toteutuneeseen kasvuun perustuen. Investointien osalta olisi syytä esittää laskelmat ja katsoa kenen investointiehdotukset ovat parhaat.

Kyllä minunkin hyvinvointiani kasvattaisi jos saisin vaikka kerätä muilta vähän veroa. Miten se vaikuttaisi muiden hyvinvointiin?

Ei sillä etteikö lasten hyvinvointi olisi minulle tärkeää.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Pekka Pylkkänen, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on tuo excluded externalities -ongelma. Eli, jos esim. säästöpäätöksestä tai lisäinvestoinnista aiheutuu haittoja, näitä ei läheskään aina sisällytetä laskelmiin. Otan kaksi esimerkkiä:
-säästetään nuorisotyöstä, ja syrjäytyneiden moniongelmaisten kerrannaisvaikutukset räjähtävät käsiin (huumeet, rikokset, myöhemmin kehitysvammaiset lapset jne.)
-mitoitetaan ekonominen maatalous siten, että humuskerroksesta puolet katoaa 70 vuodessa. Ei hyvä pitkän päälle (tosin jotkin tuontilannoitteet ilmeisesti loppuvat aiemmin).

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Juu, ne vain pitää pyrkiä ottamaan tutkimustietoon pohjaten mahdollisimman hyvin lukuun.

Pointti oli se että kun ehdotetaan jotakin toimea A joka maksaa, sitä pitäisi verrata muihin mahdollisiin tapoihin käyttää tuo summa. Monet julkiset rahareiät eivät ole vaikuttavia jolloin niistä syntyy hyvinvointitappio.

Itse sanoisin että työllisyys on nyt se keskeisin asia. Työllistyminen vaikuttaa positiivisesti todella moneen hyvinvointi-indikaattoriin. On liki hyödytöntä panna rahaa lapsuuden hyvinvointiin jos se tarkoittaa sitä että lisääntynyt verorasitus tuhoaa nuorten työpaikat.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Ilmainen talousneuvonta kansalaisille, missä opetettaisiin ettei raha kasva puussa. Semmoinen missä kerrotaan että pääoman jyvitys ei lisää pääomaa vaan se on jostain pois. Ja kerrotaan että lainarahalla on korko, ja pääomalla poisto, jonka tuoton pitää ylittää tietyssä ajassa.
Muuten takaajat joutuu maksamaan tulevaisuudessa.

Toinen olisi kansalaisen faktapalvelut, joista voisi saada faktatietoa ja debunkkausta vaikka kemikaalivanoihin, mv-lehteen, gmohon, glyfosaattihörhöilyyn, poliittiseen populusmiin ja vaikka ilmastonmuutoksentorjuntaan.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Siinä olen Jyrkin kanssa samaa mieltä, että hänen listaamansa palvelut ovat tärkeitä. Mutta sitten tulee se kanto kaskessa: todellisuudessa mikään näistä palveluista ei ole ilmainen, ikävä kyllä. Jostakin se raha niihin täytyy löytää.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Julkisen hallinnon rahankäyttön periaatteet pitäisi muuttaa kokonaan ja kehitellä siihen uusi malli. Myös valvontaan pitäisi saada uusia keinoja. Pitäisi saada selkeitä näyttöjä mihin oikeasti on rahaa käytetty ja mitkä ovat tulokset. Nyt asia ei näytä kovin paljon kiinnostavan.

Rahaa säästyisi muuhun käyttöön.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Julkisen velan kasvaessa n. 6 miljardilla eurolla ja samalla julkisten menojen kasvaessa 2,1 % vuodessa, olisi varmaankin hyvä olla varsin tarkkana menolisäysten järkevyyden suhteen - vaikka houkutuksia varmasti olisi.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Kuntavaalien alla saimme mm. Ville Niinistön toimesta kuulla kyllästymiseen asti, mihin kaikkeen vihreät olisivat satsaamassa lisää rahaa. Samalla Niinistö haukkui maan rakoon suunnilleen kaikki hallituksen tekemät tai suunnittelemat säästötoimet.

Uskaltaisikohan joku nyt (vaalien mentyä) kertoa, mistä kansalaisten "saavutetuista eduista" vihreät ovat leikkaamassa tulevalla 4-vuotisjaksolla rahoittaakseen tekemänsä lupaukset vai otetaanko vaan lisää velkaa kuten tähänkin asti.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Onko jossain Sotesta joku kattava laskelma, jossa on arvioitu kustannukset ja säästöt? Paljon on puhetta, mutta missä on laskelmat oletuksineen?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

SOTE:n suhteen säästöjä muodostuu tai oletetaan muodostuvan pienemmällä työvoiman tarpeella ja tämän myötä palkkakustannuksista. Jokainen voi laskea helposti, kuinka monta työntekijää julkinen sektori säästää vaikkapa kahden miljardin leikkauksin veroasteen ollen n. 50 ja keskipalkan vaikkapa 3.000 euroa ?

Eli ei tätä talouskurimusta pelkällä SOTE:lla ratkaista vaan radikaalein rakenneuudistuksin ja sisäisellä devalvaatiolla, jotka ovat jonakin päivänä väistämättömät, halusimmepa niitä tai emme. Sovittu KIKY on liki mitätön tekele, mutta kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Toistaiseksi koritalouksien jatkuva ja nopea velkaantuminen on pitänyt talouden kuilun partaalla ilman pudotusta jatkuvan voimakkaan vulkisen velkaantumisen ohella, mutta tilanne ei voi jatkua enää moniakaan vuosia.

Jotta säästöiltä vältyttäisiin, meille tulisi syntyä valtava määrä uusia yksityisrahoitteisia kokopäiväisiä 3.000 euron kuukausipalkalla olevia työpaikkoja - ja näistäkin suuri osa vientiteollisuuden piiriin. Tämä on toki varsin epätodennäköistä, mikäli on uskominen perustietoon.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kyllä mä näistä arvailuista tiedän, mutta kai näin isosta asiasta laskelmat on tehty? Yksityisen palkka- ja henkilökunta veroineen maksaa lopulta asiakas eli maakunta palvelumaksuja, joten ei säästö ole itsestäänselvyys.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Mitähän tuo yoimeentulotuen siirtäminen Kelaan on jo tullut maksamaan. Siinä osapuolina olivat 1 Kela, 300 kuntaa ja 500 000 asiakasta.

Sotessa mukana on 1 valtio, 18 maakuntaa, 300 kuntaa, 10000 yritystoimipistettä ja 5,5 miljoonaa asiakasta. Ja hallituksen mielestä tämä kaikki toimii 2019 alusta. IT-ohjelmat ovat varmasti jo valmiina.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Talousvastuutonta haihattelua." Tämä sopisi hyvin kuvaamaan vihreiden asennetta, kuinka verorahoja tulisi käyttää. Ei mitään vastuuta eikä kontrollia. Ainoa periaate on, että jos rahaa on annettu, sitä ei voi leikata, olipa sen käyttö kuinka tehotonta tai holtitonta.

Toinen vihreiden ikuisuusasenne on, että verorahaa tulee jakaa enemmän ja yhä enemmän. Mistä verorahat kerätään, ei ole koskaan huolettanut vihreitä!

Muutten olen sitä mieltä, että vihreitä ei saa laskea lahellekään sinne, missä talousratkaisuja tehdään.

Käyttäjän ArtoNurmi kuva
Arto Nurmi

Hallituksessa ollessaan Vihreät olivat käsittääkseni hyvinkin tietoisia rahavarojen rajallisuudesta. Koulutuksesta leikattiin, kunnilta leikattiin (terveys ja koulutus suurimmat menoerät) ym. Mutta nyt on yhtäkkiä rahaa siihen ja tähän. Se mistä ottaisitte lisää niin... auton käytöstä niiltä jotka sitä työssään tarvitsevat. Eihän se tietenkään kaikkeen riittäisi mutta... muistaakseni eräs ympäristöministeri Niinistö aikoinaan kovasti vastusti oman autonsa verottamista?

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Arto Nurmi

joo ja sitä autoa piti varastoida ilmaiseksi eduskunnan autotallissa. Veronmaksajien rahoilla.

Toimituksen poiminnat