Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

EU, mikä ihana tekosyy

  • Euroopan kartta on muuttunut vuosien varrella monta kertaa.
    Euroopan kartta on muuttunut vuosien varrella monta kertaa.

[Hupsista! Meni kahden eri blogin teksti ja otsikko sekaisin]

Eurooppa jännittää Iso-Britannian brexit-kansanäänestystä. Eroavatko britit Euroopan Unionista vai eivät? Jos eroamisen kannattajat voittavat, se todennäköisesti rampauttaa sekä Euroopan että Unionin pitkäksi aikaa.

Jos Iso-Britannia lähtee, Euroopan Unioni voi jopa murentua kokonaan, ja Eurooppa menettää nykyisen asemansa maailmanpolitiikassa ja -taloudessa. Jos Iso-Britannia eroaa Unionista, lähivuosina nähdään muitakin kansanäänestyksiä eri puolilla Eurooppaa. Moni pitää tätä pelkästään hyvänä asiana, mutta minun mielestäni pienen ei ole hyvä olla yksin, ei edes pienen maan. Suomen asema esimerkiksi neuvotteluissa Venäjän (mm. viisumivapaus) tai Yhdysvaltojen (mm. vapaakauppa) kanssa olisi ilman EU:n selkänojaa paljon nykyistä heikompi.

Jos brexit toteutuu, sekä brittipoliitikoilla että –medialla on peiliin katsomisen paikka. Euroopan Unionia on syytetty Iso-Britanniassa milloin mistäkin ongelmasta, on Unionilla ollut asian kanssa mitään tekemistä tai ei.

Ilmiö on toki tuttu myös Suomesta: ”Missä EU, siellä ongelma.”

Usein on kuitenkin ollut kyse pikemmin tiedon puutteesta tai jopa tahallisesta harhaanjohtamisesta. Esimerkiksi monille suomalaisille poliitikoille, talouspäättäjille ja toimittajille yllätyksenä tullutta ”rikkidirektiiviä” oli käsitelty Brysselissä pitkään ja perusteellisesti, vaikka kyse oli vain kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn MARPOL-sopimuksen (marine pollution) toimeenpanosta. Kenenkään merenkulkua työkseen seuraavan on turha väittää rikkidirektiivin tulleen hänelle yllätyksenä.

Bryssel ei sijaitse ulkoavaruudessa!

Oma lukunsa ovat poliitikot, jotka käyttävät Euroopan Unionia tekosyynä epäsuosituille päätöksille: Kyllähän minä, mutta kun se EU. Missä koomassa nämä samaiset poliitikot ovat silloin, kun asioista päätetään Euroopan Unionissa? Me suomalaiset, britit jne. olemme se Euroopan Unioni, päätökset tehdään yhdessä, ja usein niihin on mahdollista kirjata myös perusteltuja kansallisia varaumia.

Me olemme Eurooppa!

Ehkä pitäisi sanoa, ”Missä ongelma, siellä EU.” Kyllä ne EU-rahat ovat Suomenkin rakennemuutosalueille, liikennehankkeille ja tutkimusprojekteille kelvanneet.

Iso-Britannian mahdollisen EU-eron taustalla on myös medialukutaidon puutetta. Tiedotusvälineistä voi saada asioista vinoutuneen kuvan, jos ei tunne median toimintaa. Kun kaikki menee hyvin ja oikein, se ei ole uutinen! Tämä selittää esimerkiksi sen, miksi suomalaisten turvallisuudentunne heikkenee, vaikka väkivaltarikollisuus vähenee.

Brittien erityisenä ongelmana on maan lehdistön rapautunut journalistinen kulttuuri. Kova väite, mutta britti-lehdet ovat jääneet monta kertaa kiinni journalismin pelisääntöjen rikkomisesta. Jos tarjolla ei ole myyvää otsikkoa, se keksitään. Ja Euroopan Unioni on turvallinen kohde. Se ei haasta lehteä väärien tietojen levittämisestä oikeuteen kuten julkkikset.

Toki, on Euroopan Unionissa paljon parantamisen varaa. Vuosien varrella on tehty monta virhettä, vaikka päätökset aikoinaan tuntuivat perustelluilta. On kuitenkin turha kuvitella, ettei yhtä hyvin informoituja virheitä olisi tehty ilman Euroopan Unionia.

Myös jälkiviisaudella on paha tapa keskittyä virheisiin eikä onnistumisiin.

Joka tapauksessa, käy brexit-äänestyksessä miten hyvänsä, Euroopan Unionilla on äänestyksen jälkeen itsetutkiskelun paikka. Mikä on Euroopan Unionin perimmäinen tarkoitus, olemassaolon oikeutus? Miksi Unionin päätöksenteko koetaan vieraaksi ja etäiseksi? Mitkä arvot ja periaatteet meitä eurooppalaisia yhdistävät? Millä alueilla yhteistyötä tulisi tiivistää, millä väljentää? Uskallammeko tehdä Euroopan Unionista avoimemman ja demokraattisemman, vaikka se samalla kieltämättä saisi liittovaltion piirteitä?

Brexit-keskustelu on myös vienyt eurooppalaisten huomion Unionin muilta, jopa suuremmilta ongelmilta. Esimerkiksi, mikä on yhteisvaluutta euron tulevaisuus velkakriisin jälkeen? Onko eurosta mahdollista tehdä toimivaa valuuttaa tiivistämättä euro-maiden talouspolitiikkaa entisestään?

Tai miten Euroopan Unioni aikoo hoitaa yhä jatkuvan pakolaiskriisin, joka repii ennennäkemättömällä tavalla EU-maiden keskinäistä solidaarisuutta? Moni vaatii EU:n sisärajojen sulkemista ja Kreikan ja Italian jättämistä yksin huolehtimaan rannoilleen huuhtoutuvista sadoistatuhansista pakolaisista.

Pakolaiskriisi onkin se happotesti, joka paljastaa, mitkä meidän eurooppalaisten todelliset arvot ovat. Historia tuomitsee meidät sen perusteella, miten me tämän kriisin hoidamme.

Silti, olen toiveikas, sekä brexitin että euron että pakolaiskriisin hoitamisen suhteen. Mutta minä olenkin tällainen federalisti ja Eurooppa-idealisti, jonka mielestä Euroopan Unioni on kaikkine puutteineenkin ihmiskunnan historian onnistunein rauhanprojekti. Vaikka EU:n naapurustossa, Donbassissa ja Balkanilla on sodittu, 70 vuotta on Euroopan historiassa poikkeuksellisen pitkä rauhan aika.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kuinka niin pienen ei ole hyvä olla yksin? Sehän riippuu täysin olosuhteista. Jos pieni on yksin, niin silloin on ainakin yksi joka huolehtii hänen asioistaan. Liittoutumassa sellaisia ei ole välttämättä yhtään - toki hyvällä tuurilla voi olla kaksikin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Eivätkös Norja, Sveitsi ja vaikkapa Lichtenstein ole tuossa mielessä yksin. Eikä niillä niin kovin kurjasti mene. Se vaatii vain selväjärkisyyttä, taitoa ja ketteryyttä. (Eikä öljykään pahaa tee).

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Otsikko?

Lukijalle syntyy se kuva, että pakolaiset ovat robotteja tai että historia tuomitsee meidät sen perusteella miten robotteihin suhtaudumme.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Lipsahti kiireessä toisen blogin otsikko tämän alkuun.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Jos Brexit toteutuu, se on EU:lle itsetutkistelun paikka. Ja se tälle leipääntyneelle yhteisölle on enemmän kuin tarpeen. On ollut jo pidemmän aikaa. On syytä miettiä, miksi Brexit oikeasti tapahtui? Miten suuntaa pitää korjata, jottei koko rakennelma hajoaisi? Hyvässä tapauksessa otetaan tapahtuneesta opiksi, korjataan suuntaa ja tulokset voivat olla lopulta kaikille hyväksi. Huonossa tapauksessa sitten edessä on hajoaminen, byrokratisoituva ja taantuvaksi muuttuva jähmeä liittovaltio tai joku näiden vaihtoehtojen kombinaatio. Mitään automaattisia seurauksiahan Brexitillä nimittäin ei ole, vaan seuraukset riippuvat sen jälkeen tehtävistä päätöksistä ja sopimuksista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mikä on Euroopan Unionin perimmäinen tarkoitus, olemassaolon oikeutus?"

Onhan tuo julki sanottu, muodostaa Euroopan maista liittovaltio jossa nykyiset jäsenvaltiot olisivat osavaltioina kuten Yhdysvalloissa. Toinen asia on haluavatko nykyiset jäsenmaat luopua itsenäisyydestään ja antaa komennon Brysseliin. Monet EU-maat ovat jo ilmaisseet ettei minkäänlainen lisävallan siirtäminen tule kyseeseen ja vanhojakin halutaan takaisin eli mitään liittovaltiota nykyisillä EU-mailla ei tule.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Jyrki Kasvi: "Jos eroamisen kannattajat voittavat, se todennäköisesti rampauttaa sekä Euroopan että Unionin pitkäksi aikaa."
---
Niin. Nythän EU toimii kuin rasvattu, koska nettomaksaja Suomi on vaikuttanut kaikissa pöydissä ja ytimissä noin 22 vuotta.
Lainaan perspektiivin vuoksi Eurooppa-aatteen tunnettua tukijaa, toimittaja Erkki Toivasta (v. 2007):
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

"Eikö euroideologien tulisi vihdoin pysähtyä kuuntelemaan, mitä Eurooppa-aatteen kannattajilla on sanottavanaan nykyisestä kehityksestä. Ei tarvitse lukea eurobarometrin mielipidemittauksia aistiakseen sen voimistuvan vastenmielisyyden, jota enemmistöt monissa jäsenmaissa tuntevat yhdentymistä kohtaan. Siihen ei luulisi olevan varaa edes Brysselissä. Mutta siitähän tuli maalaustaiteessa surrealismin kotikaupunki, missä mikään ei ole sitä miltä se näyttää, ja runoudessa symbolismin kehto, missä sanojen sointu on ollut aina niiden merkitystä tärkeämpi."

Em. blogitekstistä on jo pian ymmenen vuotta kulunut, mutta euroideologien kuulo ei vain ole parantunut. Se ei edes ymmärtänyt Otto von Habsburgin ajatusta:
”Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä perustuslain omien lakiensa yläpuolelle”.

Niinpä saamme tällaisia analyyseja nyky-EU:sta edellisten EU-vaalien (2014) jälkeen:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/634705/Kansa...

Toivanen, von Habsburg ja Jokisipilä ovat kuvanneet melko osuvasti EU:a - tuota ihanaa tekosyytä tavoitella keskitettya byrokratiaa, syventää demokratiavajetta ja pakottaa jäsenkansoja yhteen ja samaan muottiin moniarvoisessa ja kulttuurisesti rikkaassa Euroopassa.

Kuinka suureen kriisiytymiseen EU:n pitää ajautua, ennen kuin sen sisällä ymmärretään aidosti tuon "yhteisen hankkeen" - eli "menestystarinan vailla vertaa" - fundamentaalit virheet sekä ajattelun että toiminnan osalta?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Eurooppa menettää nykyisen asemansa maailmanpolitiikassa ja -taloudessa."

Minkä asemansa? Taloudessa sen, että tilastoissa alueen BKT:t lasketaankin erikseen? Mitä väliä sillä on? Vai antaako yhteinen luku egolle pönkitystä? Samaan aikaan kauppa käy kuten ennenkin. Maailmanpolitiikassa? Massamuuton kehto, löysä nynny, jota käytetään hyväksi. Hohhoijaa.

---

"minun mielestäni pienen ei ole hyvä olla yksin, ei edes pienen maan."

Ero EU:sta ei tarkoita yksinäisyyttä. Meillä oli EFTA ja monenlaisia yhteistyömuotoja voi kehittää. Jos jokin sopimus ei kelpaa, sitä ei kannata allekirjoittaa. TTIP puolestaan olisi pilkottavissa, jotta jatkettaisiin sillä tiellä, millä pitkään on jo oltu. Nyt ei saada mitään, kun korissa on mätiä hedelmiä.

Käsittääkseni rikkidirektiivi lähti IMO:sta Satu Hassin työn tuloksena ja keskeinen ongelma on, ettei sitä tarvitse noudattaa (paitsi meillä täällä).

---

"Me olemme Eurooppa!"

Not quite. Venäjä (länsiosa), Ukraina, Valko-Venäjä, Serbia, Makedonia, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina, Islanti, Norja ja Sveitsi kuuluvat myös Eurooppaan (190 miljoonaa asukasta, 1/4 eurooppalaisista). EU:ta ja Eurooppaa ei tule samaistaa. Se on virhe.

---

"Kyllä ne EU-rahat ovat Suomenkin rakennemuutosalueille, liikennehankkeille ja tutkimusprojekteille kelvanneet."

Ne ovat rahoja, jotka olemme itse veroina täältä keränneet (vain osa niistä). Kyseenalaista on, mikä on hankkeiden teho? Ilmainen raha on näet kalleinta.

---

"On kuitenkin turha kuvitella, ettei yhtä hyvin informoituja virheitä olisi tehty ilman Euroopan Unionia."

Ei ole. Informaatio ei ole virheissä ratkaiseva syy ja päätösten peruste vaan ideologia. Ilman EU:ta ei ole EU-ideologiaa, mikä on keskeinen EU:n ongelma ja päätöksenteon rajoite (esim. euron synty).

---

"Mikä on Euroopan Unionin perimmäinen tarkoitus, olemassaolon oikeutus? Miksi Unionin päätöksenteko koetaan vieraaksi ja etäiseksi?"

Se tuntuu etäiseltä, koska se on sitä. Komission pj valitaan hyvien veljien toimesta, pääpaikka on kaukana, pj ja muut puhuvat vierasta kieltä, eivätkä tosiaan ymmärrä kulttuuriamme ja ovatpa vielä etääntyneet omankin kulttuurinsa normikansalaisista. Päätökset voivat olla korruptoituneita, kiitos itse järjestelmälle. Muuttaisin EU:n velvoittavasta järjestöstä suosittavaksi suunnannäyttäjäksi, mutta saavutetuista eduistaanhan mikään virasto ei luovu. Tuolla tavoin EU:n ehdotukset olisi enemmän alistettava jäsenmaiden vallan alle, joten niiden tulisi olla parempia.

---

"Onko eurosta mahdollista tehdä toimivaa valuuttaa tiivistämättä euro-maiden talouspolitiikkaa entisestään?"

Tuskin. Ei se muutenkaan tule toimimaan. Se on kuplakone ja sysää reuna-alueet alamäkeen. Ilmiö on tuttu markka-Suomestakin, nyt vain syrjäytyvien alueiden määrä kasvaa, rima nousee. Euro on epäsolidaarinen, jos mikä, ja johtaa yhä useampien alueiden krooniseen tekohengitykseen. Pääongelma on Saksa.

---

"Pakolaiskriisi onkin se happotesti, joka paljastaa, mitkä meidän eurooppalaisten todelliset arvot ovat."

Siirtolaisten oikea paikka on veden takana. Aidot pakolaiset tulisi valkata Libyasta ja Turkista pakolaisleireiltä. Avoin porukan keruu tänne on oman pyhimyksen kehän kiillottelua. Merten tuolla puolen turvallisuuteen ei kiinnitetä huomiota, kuten meillä. Niinpä laivatkin ovat ylilastattuja. Sen tulkitseminen meikäläisestä ympäristöstä käsin hädäksi on vinoutunut näkökulma. Siellä on hätää, mutta hyvin paljon silkkaa uhkarohkeutta ja välinpitämättömyyttä.

---

"Euroopan Unioni on kaikkine puutteineenkin ihmiskunnan historian onnistunein rauhanprojekti. Vaikka EU:n naapurustossa, Donbassissa ja Balkanilla on sodittu, 70 vuotta on Euroopan historiassa poikkeuksellisen pitkä rauhan aika."

No höps! Rauhanprojekti-väite on joidenkin federalistien lanseeraama löyhä läppä, joka kuulostaa pintapuolin fiksulta ja kivaltakin, mutta on sisältä ontto. EU:n ja edeltäjiensä alueella on nähty ETA, IRA, Baader-Meinhof ja Punaiset Prikaatit. Euroopan verrattain kestävä rauhallisuus on etenkin maailmansotien sekä NATO:n (ja Varsovan Liiton) ansiota. Sodat olivat karvas opetus, joka muistetaan. Jos joku väittää, ettei sillä ole suurinta merkitystä eurooppalaisten rauhantahtoon, niin johan on. On myös vaikea kuvitella, että NATO-maat olisivat keskenään alkaneet paukutella. Näiden seikkojen rinnalla väite EU:sta rauhanprojektina on kevyttä yläpilveä, mutta sitähän federalistieliitin höpinät usein ovat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset