Puhe on taitolaji
Työpaikkailmoitus, jossa haettiin Nokian toimitusjohtajalle puheenkirjoittajaa, on herättänyt ihmetystä. Virinnyt keskustelu kertoo kuitenkin paljon enemmän meistä suomalaisista kuin Nokiasta.
Suomessa hyvää puhujaa pidetään jotenkin epäilyttävänä, sutkina helppoheikkinä, jonka sanoihin ei voi luottaa. Ei ihme, ettei retoriikkaa, puheiden valmistelun ja esittämisen taitoa Suomessa arvosteta. Vai koska olette kuulleet mielestänne hyvin kirjoitetun ja innostavasti esitetyn puheen?
Esimerkiksi Yhdysvalloissa omien mielipiteiden julkista esittämistä ja puolustamista pidetään niin keskeisinä demokraattisen yhteiskunnan kansalaistaitoina, että puheviestinnän perustaidot opetetaan kaikille jo koulussa. Sen sijaan Suomen peruskoulun opetusohjelmassa puhe jää tekstin jalkoihin. Käytännössä puheviestintään kiinnitetään huomiota vain osaamistavoitteen ’vuorovaikutustilanteissa toimiminen’ osana.
Puheviestintätaidot auttavat myös kuuntelemaan puheita, tunnistamaan puhujan käyttämiä retorisia keinoja, joilla hän yrittää vaikuttaa ja vakuuttaa kuulijansa.
Eikä kyse ole vain demokratiasta.
Kun Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri esiintyy julkisesti, 32 miljardia euroa puhuu. Hänen puheitaan seuraavat sekä asiakkaat, sijoittajat että Nokian työntekijät. Jos puheesta syntyy väärä käsitys tai useita ristiriitaisia käsityksiä, se näkyy pian Nokian osakkeenomistajien ja työntekijöiden pankkitileillä. Nokian osakkeenomistajien pitäisi päinvastoin ihmetellä, miksi Surille palkataan päätoiminen puheenkirjoittaja vasta nyt.
Tai kun Suomen pääministeri tai tasavallan presidentti puhuu, hän puhuu meidän kaikkien, viiden ja puolen miljoonan suomalaisen nimissä.
Hyvää puhetta ei kirjoiteta hetkessä, ja se tehdään usein ryhmätyönä. Puheenkirjoittajat eivät kirjoita puheita omasta päästään vaan auttavat puhujaa ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Eikä tärkeää puhetta pidetä ilman palautekierrosta, jossa varmistetaan muun muassa se, ettei puheen keskeistä sanomaa voi ymmärtää väärin, eikä puheesta voi irrottaa lauseita, joita voi käyttää puhujaa vastaan.
Hyvän puheen kieli on myös erilaista kuin luettavaksi tarkoitettu teksti. Esimerkiksi lauserakenteet ovat yksinkertaisempia, koska kuulija ei voi palata puheessa taaksepäin toisin kuin lukija tekstissä. Jokainen lause on ymmärrettävä yhdellä kuulemalla, mieluiten puhujan tarkoittamalla tavalla. Siksi tärkeät puheet myös koeluetaan kriittiselle yleisölle, joka antaa palautetta paitsi tekstistä myös äänen käytöstä.
Meillä kansanedustajilla ei ole puheenkirjoittajia. Siksi avustajat ja perheenjäsenet saavat kuunnella työn alla olevia keskentekoisia puheluonnoksia kyllästymiseen asti.
”Suomessa hyvää puhujaa pidetään jotenkin epäilyttävänä, sutkina helppoheikkinä, jonka sanoihin ei voi luottaa”.
Tekisi mieli kääntää tuo päinvastaiseksi muotoon ”Suomessa pidetään sutkia helppoheikkiä hyvänä puhujana”. Mutta eihän se niin ole. Palopuheen tietysti rykäisee pystyyn lyhyessäkin ajassa ja inspiraation varassa, mutta hyvä, asiapitoinen puhe vaatii useimmiten työtä ja aikaa. Ja sitä aikaa suuren firman toimitusjohtajalla on niukalti. Puheen kirjoittamisessa, kuten kirjoittaja aivan oikein kirjoitti, on kyse paljon muutakin kuin puheen kirjoittamisesta. Siihen kuuluu puhujan ajatusten ja tarkoitusten omaksuminen, tarvittavien tietojen kerääminen, relevantin aineiston valinta ja faktojen paikkansa pitävyyden varmistaminen ja lopulta, jäävuoren huippuna, itse puheen jäsentäminen ja muotoilu.
Ja kannattaa muistaa vielä sekin, että hyvä johtaja ei välttämättä ole luontaisesti hyvä puhuja. Aivan kuten luontaisesti sujuvasanainen puhuja ei välttämättä ole lainkaan hyvä johtaja. Tämän ymmärretään Yhdysvalloissa, mutta ei juuri Suomessa. Siksi Yhdysvalloissa on näitä puheenkirjoittajia, jotka auttavat hyviä johtajia suoriutumaan riittävän hyvin näistä työhönsä kuuluvista puheista. Ja ehkäpä siksi meillä Suomessa johtajiksi nostetaan turhan usein niitä sujuvasanaisia helppoheikkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Iät ja ajat suomessakin on käytetty puheenkirjoittajia. Siitä ei vain ole puhuttu.
Minun kouluaikana jouduttiin pitämään lukiossa esitelmiä.
Ilmoita asiaton viesti
#2
Juuri niin. Kun on asiaa, sanat löytyvät kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus. Omahyväisiä, eristäytymiseen taipuvaisia – ja pienenä, etäisenä kielialueena myös tuomittuja – suomalaisia on jatkuvasti muistutettava meille vieraiden tapojen (ja myös tiedon) määrällisestä ja sen takia myös laadullisesta ylivoimaisuudesta kotoperäiseen verrattuna. Maailman tieteellisestä tiedosta yksi tuhannesosa syntyy Suomessa, hyvistä käytännöistä (kuten puhumiseen kouluttamisesta) tuskin edes sitä.
Ilmoita asiaton viesti