LiV Kiinassa päivä 2 – Maalla, kiskoilla ja ilmassa

Liikenne- ja viestintävaliokunnan delegaation Kiinan matkan toisena päivänä keskityttiin liikenteeseen eli vierailimme liikenneministeriössä, rautatieministeriössä ja Kiinan Siviili-ilmailuhallinnossa sekä tapasimme Kiinan kansankongressin rahoitus- ja talouskomitean puheenjohtajan Kiinan kansojen palatsissa.

Lisäksi olen ihmetellyt lisää Kiinan nettisuodatusta. Eduskunnan läppärillä ilmeisesti pääsee täältä facebookiin, mutta tällä minun omalla miniläppärilläni ei. Lyly Rajalan facebook-profiilista voi siis käydä ihmettelemässä kuvia matkan varrelta. Onneksi saan edes statuspäivitykset tehtyä - kommunikaattorin avulla.

Toivottavasti olen saanut kaikki numerot oikein – joskus yksityiskohdat saattoivat kadota kääntämisen tai muistiinpanojen teon jalkoihin ja useammankin kerran jouduin supisemaan vieruskaverilta, kuinka monta tuhatta kilometriä sitä rataa minä vuonna olikaan valmiina. Nollia kun tuntui olevan aina liikaa :)

¤ ¤ ¤

Liikenneministeriössä meitä isännöi varaministeri Gao Hongfeng. Toisin kuin Suomessa, Kiinassa liikenneministeriölle kuuluvat vain maantiet, vesitiet ja ilmaliikenne. Sen sijaan rautateillä on oma ministeriönsä.

Kiina autoistuu elintason kasvaessa huimaa vauhtia, eikä tieliikenneinfran rakentaminen tahdo pysyä tahdissa mukana. Autoja on 76 miljoonaa, ja pelkästään Pekingissä otetaan joka päivä käyttöön 1000 uutta autoa. Maassa on 3,83 miljoonaa kilometriä maanteitä, joista 65.000 kilometriä on moottoriteitä. Uusien kuljettajien suuri määrä näkyy myös onnettomuustilastoissa. Muita onnettomuuksien syitä ovat teiden huono kunto, liikennesääntöjen rikkominen ja suomalaisillekin tuttu rattijuopumus.

Polkupyörien määrän vähenemistä liikenteessä ihmettelevät kaikki Pekingissä aiemmin käyneet. Pekingin olympialaisten yhteydessä tehdyt toimet ilman laadun parantamiseksi ovat kuitenkin kantaneet hedelmää: aurinko näkyy selkeinä päivinä maahan asti, toisin kuin viimeksi käydessäni.

Kiinan siviililaivasto on maailman neljänneksi suurin ja rekisterissä on 184.000 alusta.

Kiinassa on väkilukuun nähden varsin harva lentoasemaverkosto: 160 lentoasemaa ja 1400 lentokonetta. Vuonna 2009 Kiinassa tehtii 230 miljoonaa lentomatkaa.

Kun on liikennepolitiikasta kyse, keskusteltiin tietysti myös CO2-päästöistä. Kiina puhuu mieluummin hiili-intensiteetin laskemisesta kuin päästöjen leikkaamisesta, koska se ei iske niin kipeästi Kiinan talouskasvuun. Esimerkiksi liikenteen päästöjä Kiina suunnittelee vähentävänsä vuoteen 2020 mennessä 40-50% ... suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eli absoluuttinen vähennys riippuu siitä, kuinka paljon Kiinan talous kasvaa. Jos bkt kaksinkertaistuu, tavoite toteutuu nykypäästöissä pysymällä.

Käytännön toimenpiteistä esimerkkeinä mainittiin satamiin laivoille tarjottava virransyöttö, ettei laivojen tarvitse käyttää omia koneitaan sähkön tuottamiseksi ja tiemaksuporttien korvaaminen automaattisella tiemaksujärjstelmällä, mikä vähentää maksujonoissa seisomista. Kiina tukee jo nyt hybridiautojen ostajia subventoimalla niiden hintoja (vastaavasti energiansäästölampuista valtio maksaa Kiinassa puolet), ja katuvaloissa suunnitellana käytettävän aurinkoenergiaa.

Erityisesti keskusteltiin arktisesta meriliikenteestä, sillä Jäämeren sulaminen ilmaston lämmetessä avaa uusia laivareittejä. Merimatkat Kiinasta USA:han ja Eurooppaan lyhenevät huomattavasti. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia myös Suomelle, sillä talvimerenkulun osaamisella ja jäänmurtajilla on käyttöä Jäämerellä, vaikka ilmasto lämpeneekin.

Lopuksi keskustelimme Finnairin kaipaamasta toisesta päivittäisestä Pekingin vuorosta. Pekingin lentokenttä on täynnä, eikä sinne mahdu enää lisää lentoja. Toisaalta Helsinki _on_ poikkeuksellisen hyvässä asemassa Pekingin suhteen, sillä yhdellä koneella voi lentää saman päivän aikana Helsingistä Pekingiin ja takaisin. Jo Tukholmaan matka on liian pitkä, ja päivittäinen edestakainen yhteys vaatii reitille kaksi konetta.

¤ ¤ ¤

Rautatieministeriön kansainvälisen yhteistyöosaston pääjohtaja Chen Juemin oli tehnyt kotiläksynsä ja aloitti kertomalla ministeriön ostaneen Tamrockilta paljon louhintakoneita rautatietunneleiden rakentamiseen.

Louhintakoneita tarvitaan, sillä Kiina panostaa _hyvin_ voimakkaasti rautateiden rakentamiseen. Tai Chenin sanoin: ”Rautatieministeriöllä on valtaa ja voimaa järjestää kaikki”. Vuoteen 2012 mennessä Kiinassa rakennetaan 101.000 kilometriä uutta rautatietä, josta luotijunaratoja on 13.300 km (Suomen koko rataverkon pituus on 6.000 km eikä köyhälllä Suomella tunnu olevan rahaa uusien ratojen rakentamiseen).

Kaikkiaan Kiinassa on 890.000 km rautateitä, josta puolet on sähköistetty. Vuonna 2009 rautateillä oli 15 miljardia matkustajaa.

Kiinan uusi CRH-luotijuna on tällä hetkellä maailman nopein juna, jonka huippunopeus on 380 km/h (meille itse asiassa puhuttiin hieman maltillisemmin yli 350km/h matkanopeudesta). Kiina onkin investoimassa suuria summia uusien luotijunaratojen rakentamiseen. Valmiina on jo 6.500 km luotijunakiskoja, ja vuoteen 2020 mennessä valmiina pitäisi olla 25.000 km. Yhteensä luotijunaratoihin aiotaan investoida 200-220 miljardia euroa. (Tässä olen käyttänyt myös lehtitietoja päivän tapaamisessa saamieni tietojen lisäksi).

Esimerkiksi matka Pekingistä Shanghaihin kesti aikoinaan yli 20 tuntia, radan parantamisen jälkeen 10 tuntia ja vuonna 2012 luotijunalla 4 tuntia. Matka Pekingistä Harbiniin kestää tällä hetkellä kokonaisen vuorokauden, mutta kun luotijunayhteys valmistuu, matka kestää vain viisi tuntia.

Ratojen rakentamisvauhti hämmästyttää. Pekingin ja Guoangzhoun välisen 1069 km pitkän luotijunaradan rakentaminen kesti vain neljä vuotta. Pekingin ja Tianjin välinen 200 km rata valmistui kahdessa vuodessa.

Tulevaisuuden visiona on Aasiaa ja Eurooppaa yhdistävän nopean ratayhteyden rakentaminen. Ensimmäinen vaihe on Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävä tavaraliikenne”silta”. Peking-Hampuri tavarajunan matka kestää tällä hetkellä 11 päivää. Teknisenä ongelmana on se, että Kiinassa ja Euroopassa on kapea raideleveys ja Venäjällä (ja Suomessa) leveät raiteet. Kuuden (Kiina, Mongolia, Venäjä, Valko-Venäjä, Puola, Saksa) maan viranomais- ja tullikäytäntöjen yhteensovittamisessä on puolestaan omat ongelmansa.

¤ ¤ ¤

Siviili-ilmailuhallinnossa todettiin myös lentoliikenteen infran jääneen kehityksestä jälkeen. Vain osa lentoasemista on nykytarpeiden tasalla. Kiina valmistautuu aloittamaan myös omaa matkustajakonevalmistusta: esimerkiksi 150 paikan konetyyppi suunnitteilla.

Henkeä kohti laskettuna lentomatkoja on kuitenkin edelleen vähän, vaikka liikenne kasvaakin nopeasti.

Voimakas panostus luotijunalinjojen rakentamiseen tulee todennäköisesti vähentämään lentoliikennettä lyhyillä, Kiinan mittakaavassa alle 800-1000 kilometrin matkoilla.

EU:n ajaman ilmailun päästökaupan ennakoitiin vähentävän kiinalaisten lentoyhtiöiden matkustaja- ja lehtorahtiliikennettä Euroooppaan ja sitä kautta myös kauppaa Kiinan ja Euroopan välillä. Kiinalaiset ylipäätään paheksuvat sitä, että EU on lähtenyt vaatimaan ilmailulle päästömaksuja neuvottelematta asiasta Kiinan kanssa.

Muissakin keskusteluissa isännät korostivat Kiinan kehitysmaa-asemaa, että suurin osa Kiinasta ei ole suinkaan Pekingiä ja Shanghaita vaan köyhää takamaata. Ettei Kiinalle voi ainakaan vielä asettaa samoja rajoituksia ja velvoitteita kuin rikkaille teollisuusmaille, että Kiinalla on oikeus kehittyä.

¤ ¤ ¤

Päivän päätteeksi vierailimme Kansojen Palatsissa ja tapasimme rahoitus- ja talouskomitean puheenjohtajan Shi Xiushin. Vaikka käynti oli periaatteessa pikemmin perinteinen kohteliaisuuskäynti kuin päivän muu asiapitoinen ohjelma, keskustelut olivat mielenkiintoisia. Saimme tietoa esimerkiksi Kiinan suurkaupunkien kuumentuneista kiintiestömarkkinoista, eläketurvan tulevaisuusnäkymistä ja aluepolitiikasta – miten tasapainottaa Kiinan kehitystä ja kiinalaisten elintasoa, kun maan itäosien talous kasvaa aivan eri vauhtia kuin köyhässä lännessä.

Kiinalaisen ja suomalaisen lahjakulttuurin erot ovat pistäneet silmään, etenkin nyt kun eduskunta säästää myös tervehdyslahjoista. Esimerkiksi liikenneministeriössä me kiitimme varaministeriä hänen ajastaan pehmeäkantisella kirjalla ja saimme vastalahjaksi taidelasia kullatulla jalustalla. Sinänsä varaministeri sai mielenkiintoista luettavaa, IlkkaTaipaleen toimittaman ja kiinaksi käännetyn 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta kirjoittajien joukosta löytyy tuttuja nimiä ;) Myöhemmin tosin kävi ilmi, että kirja on painettu Taiwanissa ja Hong Kongissa käytetyillä vanhoilla kirjoitusmerkeillä Manner-Kiinassa käytettyjen yksinkertaistettujen merkkien asemesta.

Sivusta kuultua: Kiinan operaattorit ovat alkaneet suodattaa sopimatonta sisältöä myös tekstiviesteistä. Esimerkiksi avioparien toisilleen lähettämiä tekstareita on sensuroitu, jos niissä on mainittu liian intiimejä asioita.

Päivän lainaus vaihteeksi suomalaisen suusta:”Suomi on kaikesta huolimatta rikas maa, jonka täytyy olla sitoutunut yhteisiin päätöksiin” [ilmaston suojelusta].