*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Tiesulkuja ja lapsipornoa

Terveisiä Intian Hyderabadista, jossa YK:n Internet Governance Forum kokousti kolmatta kertaa. Merkintää on kirjoitettu matkan varrella, mutta valmista tuli vasta kotona. Siksi aikamuodot saattavat hieman heittelehtiä.

Poliitikkojen osalta Intian IGF jäi puolitorsoksi, sillä Mumbain terrori-iskujen seurauksena esimerkiksi Ruotsin ja EU:n parlamentaarikko-delegaatiot jäivät kotiin. Monet kotiin jääneet ovat tosin viestineet kiukkuaan, sillä ainakin EU:ssa päätös tehtiin parlamentaarikoilta itseltään kysymättä.

Itse seurasin ulkoministeriön ja Finnairin matkustusohjeita aina lähtöpäivään asti. Päätin lähteä matkaan, koska varoitukset koskivat vain Mumbain aluetta. Ajattelin myös, että jos IGF olisi lätsähtänyt osanottajakatoon, pelko olisi voittanut, ja terroristit olisivat saavuttaneet tavoitteensa.

Hyderabadissa oli jännittynyt ilmapiiri. Ihmettelimme yhtenä iltana kiristyneitä turvatoimia, kun auto pysäytettiin kolmella tiesululla tutkittavaksi ennen kuin pääsimme syömästä takaisin konferenssihotelliin. Paikallisesta lehdestä saimme sitten aamulla lukea, että epäillyn terroristin pidätys oli mennyt keskiviikkona Hyderabadissa pieleen: Yksi poliisi oli haavoittunut tulitaistelussa, ja terroristit olivat päässeet pakenemaan.

Oman mausteensa tunnelmaan tiesuluilla antoi se, että autoja tarkastaneet sotilaat olivat pukeneet illan viilentyessä univormujensa päälle siviilivaatteita; On erittäin hermostuttavaa, kun huppariin pukeutunut asemies viittoo autoa pysähtymään.

Turvatoimiin törmäsi kaikkialla, konferenssihotellin lisäksi jopa ostoksille päästäkseen oli kuljettava metallinpaljastimen ja kopeloivan turvamiehen kautta. Omia laukkuja ei tavarataloihin saanut viedä, vaan ne oli jätettävä narikkaan. Eikä hotellin hissiin kannattanut yrittää, jos sillä matkusti raskaamman sarjan poliitikko - ellei halunnut välttämättä keskustella konepistoolilla aseistautuneen sotilaan kanssa.

Matkan dramaattisimmat hetket koettiin kuitenkin New Delhissä, jossa vaihdettiin paluulennolla 6. 12. konetta. Joulukuun kuudes on Intiassa hindunationalistien vuonna 1992 tuhoaman Babri Masjidin moskeijan muistopäivä, jonka rauhaa esimerkiksi Hyderabadissa turvasi kaikkiaan 15.000 poliisia ja sotilasta. Lehtitietojen mukaan Intian tiedusteluviranomaiset ennakoivat iskuja erityisesti lentokentille, New Delhi nimeltä mainiten…

Sotilaita ja turvamiehiä oli kentällä joka paikassa. Kaikki oli rauhallista, kunnes passintarkastuksessa virkailijat alkavat yhtäkkiä viittoilla ja huutaa: "Down down!" Maastouduimme nopeasti passintarkastajien tiskien taakse suojaan ja odotimme, mitä tapahtuu. Laukauksia tai räjähdyksiä ei kuitenkaan kuulunut, ja muutaman minuutin kuluttua tuli ilmoitus, että voimme nousta ylös ja jatkaa passin tarkastusta.

Mutta ihmisluonto on kyllä ihmeellinen. Jo parin minuutin piileskelyn jälkeen ensimmäiset alkoivat kurkkia tieskien takaa, mitä on tekeillä. Itse pidin pääni visusti alhaalla – mitä nyt yritin dokumentoida tilannetta kännykän kameralla.

Harvoin on tuntunut yhtä hyvältä astua Finskin koneeseen.

Itse IGF oli antoisa. Varsinaisen ohjelman lisäksi tapasin paljon aiemmista vastaavista kokouksista tuttuja kollegoja. Samat poliitikot tuntuvat kiertävän näissä tapahtumissa vuodesta toiseen, minkä totesimme useammassakin porukassa ongelmaksi: _Kaikissa_ maissa tarvittaisiin nykyistä enemmän tietoyhteiskuntapolitiikasta kiinnostuneita poliitikkoja. Viimeisenä iltana vertailimme punaviinin avustuksella kokemuksiamme parlamenttien tietojärjestelmistä. Silloin meinasi kyllä lähteä kiille hampaista: Monessa muussa maassa parlamentaarikkojen työtä tuetaan tietotekniikalla paljon monipuolisemmin kuin Suomessa.

IGF:n osanottajakaartin luonne kävi hyvin ilmi tietoliikenneyhteyksissä - tai niiden puutteessa. Niin puhelinverkko kuin lähiverkkokin olivat toistuvasti tukossa, kun jokaisella oli pari kolme nettiin kytkeytyvää laitetta mukanaan. Jopa hotellin LAN-verkko antoi välillä vastauksen "too many subscribers".

Sinänsä Intiassa toimi periaatteessa kaikki, mutta verkkojen kapasiteetti ei yksinkertaisesti pysy markkinoiden tahdissa. Intiassa on käynnissä mobiiliräjähdys. Keskeneräisen kerrostalon pohjakerrokseen saattaa olla raivattu muutaman neliön huone, jossa toimii kännykkämyymälä. Etenkin illemmalla joutui yrittämään kymmeniä kertoja, ennen kuin puhelu suostui menemään läpi. Pariin kertaan kävi myös niin, että puhelut menivät ristiin eli minä kuulin vastaajan äänen Suomesta, mutta vastaaja sai korvaansa intialaisittain murrettua englantia.

Oma IGF-avaukseni oli lennokas, sillä minulla oli hotelliin kirjautumisen jälkeen vajaat kaksi tuntia aikaa freesautua ja valmistautua ensimmäiseen esitykseeni, joka kuului nimenomaan parlamentaarikoille suunnattuun Protecting Individual Privacy in the Web 2.0 Era -sessioon. Ei siinä muuta, mutta Helsingistä New Delhiin lennettiin yöllä, enkä onnistunut korvatulpista, niskatuesta ja silmälapuista huolimatta nukkumaan koneessa lainkaan. Economy-luokassa kun ei selkänojaa saa sen enempää alas kuin jalkoja ylös. Selvisin esityksestäni adrenaliinin ja kofeiinin voimin, mutta sen jälkeen kutsui punkka. Ah' niitä aikoja ennen eduskunnan 100-vuotisjuhlia, kun eduskunnan kaukomatkat lennettiin vielä business-luokassa – 100-vuotisjuhlien kustannuskurin lievää pahempi lepsahtaminen on viime vuosina otettu takaisin kaikessa eduskunnan toiminnassa.

Pitämäni esityksen pitäisi olla tulossa nettiin.

Toisen kerran olin lavalla skenaario-työpajassa, jossa kommentoin Internetin tulevaisuus-skenaarioita pohtineiden työryhmien tuloksia. Vaikka pari tuntia ei voinut mitenkään riittää kunnon skenaario-työskentelyyn, sessio herätti mielenkiintoisia ajatuksia. Vaikka käsitellyt tulevaisuudenkuvat olivat liian yksipuolisia, ne raamittivat hyvin tulevaisuuden vaihtoehtojen kirjon.

  1. Markkinavoimat-skenaariossa hallitukset vetäytyvät taka-alalle ja jättävät netin kehityksen säätelemättömien markkinavoimien varaan. Köyhistä ja kipeistä tai ympäristöstä ei piitata.
  2. Poliittinen reformi -skenaariossa kestävä kehitys on otettu lähtökohdaksi, ja vahva poliittinen ohjaus tasapainottaa taloudellista kasvua sosiaalisilla ja ympäristötavoitteilla.
  3. Linnoitusmaailma-skenaariossa sosiaaliset jännitteet kärjistyvät ja ympäristön tila romahtaa. Politiikka tai instituutiot eivät pysty hallitsemaan jatkuvaa kriisien tulvaa. Rikas eliitti vetäytyy suojeltuihin reservaatteihin, joiden ulkopuolella vallitsee köyhyys ja kaaos.
  4. Suuri siirtymä - skenaariossa yhteiskunnan tekniset ja sosiaaliset rakenteet ja järjestelmät muuttuvat kautta kentän. Ihmisten arvot, elämäntavat ja kulutustottumukset muuttuvat. Globalisaatio nähdään mahdollisuutena uudenlaiseen tietoisuuteen, johon kuuluu globaali kansalaisuus, kestävä kehitys ja nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointi.

Osallistujat pohtivat näiden skenaarioiden näkökulmasta erilaisten kriisien vaikutuksia Internetin hallintoon ja kunkin henkilökohtaiseen ensisijaiseen internetin tulevaisuuteen liittyvään huolenaiheeseen. Itse olin mukana markkinavoimat-skenaariota pohtineessa ryhmässä, jossa pähkäiltiin mm. sitä, lisääkö vai vähentääkö sääntelyn puute yhteiskunnan innovaatiopotentiaalia - ja sitä, kuinka todennäköisesti markkinavoimat alkaisivat itse luoda sääntelymekanismeja, koska ne palvelisivat kaikkien yhteistä etua.

Myös skenaarioiden eliitti-painotteisuus mietitytti – eliiti ei kiinnosta markkinavoimia läheskään niin paljon kuin skenaarioiden laatijat olivat ajatelleet. Paljon enemmän rahaa liikkuu lukumäärältään monta kertaa suuremmissa pienituloisissa yhteiskuntaluokissa.

Kolmannen kerran kiipesin lavalle keskustelemaan otsikolla "Digital convergence beyond technology: socio-economic benefits, SMEs & public policy." Tässä paneelissa tuli hyvin esiin eri maiden erilainen tilanne. Minä puhuin avoimista rajapinnoista ja julkisen tiedon vapaasta käytöstä, jotta pienten yritysten ja open ”source” -ryhmien kehittämät sähköiset palvelut, sovellukset ja sisällöt voivat kilpailla suurten ohjelmistojättien, mediayhtiöiden ja operaattoreiden kanssa. Sen sijaan intialainen ja sri lankalainen keskustelija puhuivat mm. kalastajille tarjottavista tekstiviestipalveluista. (Köyhien kalastajien tekstiviestipalveluita on kehitetty useissa eri projekteissa, ja niistä puhuttiin paljon myös muissa sessioissa.) Minulle osoitetut kysymykset keskittyivät hallitusten ja lainsäädännön rooliin, jonka toivoin olevan varsin kevyt, mutta turvaavan nimenomaan pienyritysten ja käyttäjien aseman ja turvaavan infran saatavuuden.

Vihoviimeisenä omana esiintymisenä oli paneelikesksutelu ”Capacity Building for Web 2.0”, jossa näkökulma oli nimenomaan ei-tekninen. Keskityin omissa puheenvuoroissani sosiaaliseen pääomaan ja sen kehittämiseen, sillä 2.0:n ideana on nimenomaan netin käyttäjien sosiaalinen vuorovaikutus. Itse asiassa koko internetin käsite on muuttunut: Siinä missä internet oli aluksi tietokoneiden verkko ja sitten tiedon verkko, nykyään se on yhä suuremmassa määrin ihmisten verkko. Tässä verkossa tarvittavat sosiaaliset taidot ovat kuitenkin vasta muodostumassa, ja ne muodostuvat nimenomaan lasten ja nuorten parissa. Koulujärjestelmällä riittääkin tehtävää, sillä opettajat saati vanhemmat eivät ymmärrä tätä kulttuuria, tätä uutta sosiaalista pääomaa. Näitä sosiaalisia taitoja tarvitaan kuitenkin yhä enemmän myös työelämässä, sillä myös työyhteisöt ovat monella alalla virtualisoitumassa. Haasteena on myös se, että sitä mukaa kun tieto- ja viestintäteknologia kehittyy, myös sitä hyödyntävä sosiaalinen kulttuuri muuttuu.

Myös tässä keskustelussa nousi esiin lähtökohtien erilaisuus. Esimerkiksi palveluiden lokalisointi alueen paikalliselle kielelle on kehittyvissä maissa tärkeää, koska useimmat osaavat vain omaa paikallista kieltä. Sekin pani miettimään, että Intiassa kännykän omistajan on muita helpompi saada työtä, koska hänet voi sen avulla tavoittaa, vaikka hänellä ei olisi vakituista osoitetta.

Eniten IGF:ssä mietitytti lapsipornon ja lasten suojelun korostunut asema sekä ohjelmassa että keskusteluissa. Lapsipornon vastainen taistelu on äärimmäisen tärkeää, mutta siitä on valitettavasti tulossa myös politiikan teon väline, jolla perustellaan muita toimia, ja joka jättää muut kysymykset varjoonsa. Kiinan edustaja esimerkiksi perusteli omien kansalaistensa internetin käytön rajoituksia sillä, ettei heillä ole lapsipornoa, koska se on Kiinassa laitonta ja se suodatetaan pois; ”Sen sijaan länsimaissa sitä näkyy netistä löytyvän.”

Lapsipornoteollisuus on yksinkertaisesti niin vastenmielinen ilmiö, että sen herättämät voimakkaat tunteet jättävät alleen kaiken muun. Ja parantamisen varaa sillä rintamalla kyllä riittää, se on totta. Esimerkiksi venäläinen lasten oikeuksia puolustavan kansalaisjärjestön edustaja nosti esiin sen, ettei esimerkiksi Venäjällä ole lapsipornolle edes juridista määritelmää...

Muita ajatuksia. Nuoret ja internetin hallinto -sessiossa tuotiin esille hyvä näkökulma - IGF:ssä ja ylipäätään kansallisissa ja kansainvälisissä tietoyhteiskuntakeskusteluissa puhutaan paljon lapsista ja nuorista, heidän suojelemisestaan, heidän koulutuksestaan, heidän tulevaisuudestaan, mutta heitä itseään ei kuulla lainkaan.

Pientä kehitystä on kuitenkin havaittavissa. Vaikka itse kokouspaikalla ei tälläkään kertaa lapsia eikä nuoria nähty, konferenssin nettilähetystä seurattiin eri puolille maailmaa perustetuissa hubeissa, joissa oli paikalla myös nuoria. Ja hubeista puhujille lähetetyt kysymykset olivat usein nimenomaan näiden nuorten laatimia. Erään argentiinalaisen teinitytön lähettämä kommentti kuvaa hyvin sukupolvien kuilua: ”Monen mielestä internetin sääntely on sama kuin yrittäisi säädellä painovoimaa.”

Toinen mielenkiintoinen projekti tuli Puolasta, jossa oli havahduttu lasten ja nuorten ”cyberkiusaamiseen” (kännyllä ja verkossa kiusaaminen) ja perustettu sitä torjuva kampanja. Cyberkiusaaminen on johtanut Puolassa jopa nuorten itsemurhiin, eikä opettajien ja vanhempien osaaminen riitä teknologisen kiusaamisen tunnistamiseen saati tilanteen selvittämiseen. En usko suomalaisten lasten ja nuorten olevan yhtään puolalaisia kiltimpiä eli tilanne kannattaisi ainakin selvittää myös Suomessa.

Kokonaisuutena on sanottava, että Intia on hämmentävän mielenkiintoinen maa - ja ristiriitainen. Ehkä parhaiten Intiaa kuvaa savuttava mopotaksinrämä, jonka takaikkunaan on teipattu C, C++ ja Java-koodauspalveluita tarjoavan yrityksen mainos.

Vegetaristeille Intia on taivas. Esimerkiksi hotellin seisovan pöydän tarjonnasta kolme neljäsosaa oli kasvisruokia, ja tarjonnan tylsimmät maut löytyivät nimenomaan siitä neljännestä neljäsosasta. Jos kasviskokkaus olisi Suomessa yhtä monipuolista, ainakin oma ruokavalioni painottuisi nykyistä vähälihaisempaan suuntaan.

Kansanedustajien veren imemiseen erikoistuneita kirppuja ei hotellissa näkynyt, mutta meidät olikin majoitettu konferenssihotelliin, joka oli sieltä paremmasta päästä. Huoneissa kiertävät moskiittojen myrkyttäjät yrittivät pitää myös pisteliäämmät vieraat kurissa.

Työterveyslääkäri ohjeisti kolera-ryyppyjä sekoittaessaan, että punkki-sääski-karkoitetta pitää hölvätä heti kun astuu auringon laskettua ulos ovesta. En tajunnut sen tarkoittavan myös matkaa hotellin ovelta auton ovelle. Hyderabad ei ole varsinaista malaria-aluetta, mutta silti noita auton ovella saatuja hyttysenpuremia rapsuttaa hyvin epäluuloisesti.

... Jos oli matkan alku lennokas, niin oli loppukin. Kone laskeutui kello 14:55 ... ja Linnassa piti olla 19:50. Onneksi olin saanut upattua paluulennon vanhoilla pisteillä business-luokkaan ja nukuttua lennolla jokusen tunnin. Muuten Linnan juhlissa oli nähty takseilun, suihkun, parranajon, meikkauksen, föönauksen ja pukeutumisen jälkeen todella nuupahtanut Kasvi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Matti J (nimimerkki)

Eikö internet-asioista voi kokoontua keskustelemaan internetin avulla ;)

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Oli siinä mamumiehellä kestämistä. Suosittelisin käyntiä ensin Suomen maaseudulla laajakaistayhteyksiä kokeilemassa , jotta selviäisi suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus.

Mutta ilmeisesti on niin, että kansanedustajan reissut Intiaan tuovat lisäarvoa Suomen maaseudun internetyhteyksiin -pitkällä tähtäimellä.

Arto Niinistö (nimimerkki)

Hieno matkaraportti Kasvilta. Kansanedustajat voisivat ottaa oppia Kasvilta ja kirjoittaa enemmän blogeissaan matkoistaan. Avoin kirjoittelu lisää tietoa kansalaisille. Jokainen kansanedustaja tekee ulkomaanmatkoja edustuskaudellaan veronmaksajien piikkiin. Me rivikansalaiset emme niistä paljon tiedä, eikä matkoista tiedoteta.
Kasvin blogi on hieno esimerkki tiedottamisesta.

Hänen asiantuntemuksensa tietoyhteiskunnasta on huippuluokkaa ja on mielenkiintoista kuulla hänen kommenttejaan aiheesta.
Lex-Nokiasta Kasvin kirjoitus oli avartava ja hän on niitä harvoja kansanedustajia jotka kunnioittavat perustuslakia ja tulkitsevat sitä oikealla tavalla.

Mikko (nimimerkki)

Noudattiko Kasvi Niinistön ohjeita lentää turistiluokassa? Ohje koski toki vain Euroopan lentoja, mutta noin nuoren miehen kohdalla bisnesluokka ei ole mitenkään perusteltu Intian lennoilla. Avoimuutta, kiitos.

tourette (nimimerkki)

Kasvi puhuu asiaa ja kateelliset vain lässyttää matkustusluokista.

Uskokaa pois, lentovankkureissa työkseen käkkiminen ei ole mitään juhlaa, aivan sama mikä luokka. Hyvähän se että säästetään mutta tällaiset asiat menevät kyllä helposti näennäissäästön puolelle.

Hyvä oli kuulla todellista asiaakin. Tällaiset keskustelut välisverkon tulevaisuuden olemuksesta ovat elintärkeitä ja on hienoa että Suomen kansanedustuslaitoksella on edes yksi niin korkean tason asiantuntija tässä asiassa kiinni kuin Kasvi.

Vaan miksi noin viisas mies roikkuu Vihreissä?

Aapo (nimimerkki)

Kyllä viisaita ja tyhmiä poliitikkoja on kaikissa puolueissa.

Toimituksen poiminnat