Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Kitkerä digipilleri

  • Algoritmit hoitavat jo yli puolet maailman arvopaperikaupasta. Mitä seuraavaksi? CC 2.0 Generic BY Rafael Matsunaga
    Algoritmit hoitavat jo yli puolet maailman arvopaperikaupasta. Mitä seuraavaksi? CC 2.0 Generic BY Rafael Matsunaga

 

Helsingin Sanomien Matti Kalliokosken 1.3. pääkirjoitus kiinnitti huomiota siihen, miten digitalisaatiosta on tulossa näiden vaalien taikasana, d-vitamiini, joka puoluejohtajien puheissa ratkaisee Suomen kaikki ongelmat. Kalliokoski vertaa digitalisaatiota markka-ajan d-vitamiiniin, devalvaatioon, jolla Suomen talouden kilpailukyky palautettiin kansalaisten ostovoimaa heikentämällä. Kansa pysyi tyytyväisenä, kun tilillä oli entistä enemmän markkoja, vaikka niillä sai entistä vähemmän.

Devalvaatiolla ja digitalisaatiolla on kuitenkin yksi keskeinen ero, jota Suomen nykyinen jumi alleviivaa. Digitalisaatio edellyttää toimintatapojen ja rakenteiden radikaalia uudistamista siinä missä devalvaatio päinvastoin mahdollisti vanhan menon jatkamisen. Devalvaatio paransi suomalaisten yritysten kilpailukykyä hetkellisesti, mutta samalla lykättiin kilpailukyvyn kestävän kehittämisen edellyttämät muutokset tuonnemmas, kerta toisensa jälkeen.

Devalvaatio-Suomen johtajien oppima laiskuus näkyy Suomessa edelleen. Suomen nykyiset ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että vaikka olemme rakentaneet laajakaistayhteyksiä ja ostaneet tietokoneita, emme ole uskaltaneet ottaa käyttöön niiden mahdollistamia uusia toimintatapoja ja rakenteita.

Suomea riivaa kansallinen tuottavuusparadoksi. Tuottavuusparadoksi havaittiin eräissä 1980-luvulla teollisuusyrityksissä, jotka investoivat voimakkaasti tietotekniikkaan, mutta työn tuottavuus laski. Kun näitä yrityksiä verrattiin vastaaviin yrityksiin, joissa tietotekniikkainvestointi oli nostanut työn tuottavuutta dramaattisesti, erottavaksi tekijäksi paljastui se, mitä tietotekniikalla oli tehty. Jos tieto- ja viestintätekniikan avulla oli yritetty tehostaa vanhoja toimintaprosesseja, tuottavuus oli laskenut. Kun tekniikan avulla oli luotu uusia toimintatapoja, tuottavuus oli noussut.

Suomalaisen työn tuottavuuden laskua on selitetty Nokian vaikeuksilla, mutta Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomen kansantalouden työn tuottavuuden trendi on ollut aleneva jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Samoin kokonaistuottavuuden kasvu on vuosisadan vaihteen jälkeen kääntynyt selvään laskuun. Siis juuri niinä vuosikymmeninä, kun suomalaiset työpaikat digitalisoituivat, ja tuottavuuden olisi pitänyt nousta kohisten!

Tietotekniikan heikko hyödyntäminen ei siis ole vain julkisen sektorin vaan koko kansantalouden ongelma.

Kalliokoski on oikeassa painottaessaan, että digitalisaatio ei ole poliitikoille mikään helppo työkalu Suomen kurssin korjaamiseksi. Se edellyttää investointeja, investointeja koulutukseen ja tutkimukseen, ei vain digitaalitekniikan koulutukseen ja tutkimukseen vaan siihen, miten uuden tekniikan avulla kehitetään työtä, palveluita, liiketoimintamalleja ja koko yhteiskuntaa.

Sillä kuten Kalliokoski toteaa, Suomella ei ole varaa jäädä pois digitalisaation kelkasta, jos emme halua päätyä kakkosketjuun … tai itse asiassa pudota koko pelistä.

Digitalisaatiossa on kyse luovasta tuhosta kansakuntien mittakaavassa. Aiemmin, ne yritykset kaatuivat, jotka eivät uudistuneet tekniikan ja markkinoiden kehityksen tahdissa, ja tilalle nousi uusia: Ensin Motorola ja Nokia, sitten Nokia ja Apple. Nyt sama kohtalo on edessä kokonaisilla valtioilla, jotka eivät kykene uudistumaan riittävän nopeasti.

Ainoa mikä on varmaa on se, että Suomen nopea digitalisointi ei tule olemaan helppoa. Pelkkä vaalipaneelissa ilmaan heitetty d-sana ei riitä.

___

Jos haluat kuulla näitä ajatuksia vaalien jälkeen eduskunnasta:

Kampanjatuotteiden verkkokauppa: holvi.com/shop/SensuurinVienoViettelys/

Pienlahjoitukset: lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jyrki-kasvi

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Digitalisaatiolla voidaan perustella myös päätöksiä, jotka eivät välttämättä pitkällä tähtäimellä tuotakaan toivottuja lopputuloksia. Esimerkiksi jos lapset ja nuoret räpläävät tabletteja ja älypuhelimia paljon vapaa-ajallaan, onko niiden räplääminen kouluissa automaattisesti edistyksellistä vain siksi että on jotekin "hienoa" käyttää modernia tekniikkaa? Ajatus tuntuu usein olevan, että ensin pitää olla se laite koska se on jokin semioottinen merkki edistyksestä ja digitalisaatiossa mukana pysymisestä ja vasta sitten mietitään mitäs niillä laitteilla voisi todella tehdä. Unohtamatta digitalisaation merkitystä on hyvä kysymys, onko esimerkiksi "vanhanaikaisten" taide -ja taitoaineiden vähentäminen ja esimerkiksi kaunokirjoituksen poistaminen peruskouluista ainoastaan hyvä juttu. Ettei vain kävisi niin, että taas on lyöty vetoa ettei niitä tarvita mihinkään koska digitalisaatio, mutta joskus myöhemmin huomataan ettei asia olekaan niin yksinkertainen.

Jani Virtanen

Ossin kanssa täysin samaa mieltä. Etenkin suomessa mennään taas tässäkin asiassa laite edellä. Tästä syystä Nokiakin oli pirun vahva, se pystyi tekemään erittäin hyviä puhelimia mutta kehittyneemmät sovellukset eivät enää onnistuneetkaan. Tämä tablettien ja älyjen räplääminen koulussa ihan luvalla tai jopa pakolla on aivan idioottimaista. Tosin ehkä näin saataisiin käyttöä vähennettyä nykyisestä... Nimenomaan nyt tarvittaisiin taideaineita, luovaa kirjottamista ja oivaltavaa matematiikkaa kouluissa. Kansainvälisten kielten lisäksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset