*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Digitaalinen vanhemmuus

  • "Hoping computer skillz run in the family" CC 2.0 SA BY Deryck Hodge
    "Hoping computer skillz run in the family" CC 2.0 SA BY Deryck Hodge

Viime päivinä vanhempia on puhuttanut Helsingin Sanomissa julkaistu Jyri Engeströmin haastattelu. Kaliforniassa asuva it-yrittäjä ja yksi Jaikun perustajista varoittaa digitaalitekniikan ylivallasta niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Engeströmin mielestä lapset eivät tarvitse pelejä ja koodaamista vaan satuja ja retkeilyä.

Ja tottahan se on, olemme ulkoistaneet vanhemmuuden koneille. Emme enää leiki lastemme kanssa, lue heille satuja, vaan annamme tabletin kouraan. Mutta onko vika silloin ic-tekniikassa vai työelämässä, joka uuvuttaa vanhemmat niin, ettei heillä ole enää aikaa lapsilleen.

Tabletti ei ole sen parempi lapsenvahti kuin pari vuosikymmentä sitten paheksuttu videonauhuri.

Engeström sortuu kuitenkin samaan kuin ic-teknologian merkitystä opetuksessa korostavat digifiilit. Hän nostaa teknologian jalustalle: tietotekniikan pahassa sekä kirjat ja kynän ja paperin hyvässä. Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä.

Itseäni huvitti Engeströmin kaiholla muistelema opettaja, joka luki Taru Sormusten Herrasta –trilogian oppilailleen ääneen. Itseltäni vanhemmat joutuivat takavarikoimaan koko trilogian, koska luin liikaa, ja lukeminen alkoi häiritä koulunkäyntiä. Läksyt jäivät tekemättä ja yöunet lyhenivät. Ongelmia oli myös mm. Mika Waltarin ja Isaac Asimovin tuotannon kanssa.

Ehkä tässä on viisaan vanhemmuuden ydin ajasta ja teknologiasta riippumatta: Liika on liikaa, on sitten kyse peleistä, älypuhelimista, kirjoista tai viulunsoitosta. Jos lapsen elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin taitoluistelutreenejä tai koodausta, vanhempien on syytä puuttua tilanteeseen.

Toisaalta on hyvä muistaa, millaiseen maailmaan me lapsiamme kasvatamme. Lapset elävät joka tapauksessa tulevaisuudessa, siksi myös koulun ja vanhempien on oltava siellä.

Nimenomaan tässä olen Engeströmin kanssa eri linjoilla. Engeström on huolissaan ic-teknologian vaikutuksista lapsiin, mutta jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!

Me kuvittelemme ic-teknologian kehityksen saavuttaneen huippunsa, mutta todellisuudessa se vain kiihtyy, ja sitä mukaa myös digitalisaation merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Engeströmin kritisoimat pelit ja tabletit ovat nykylapsien aikuisuudessa yhtä hellyttäviä museoesineitä kuin 1970-luvun pöytälaskin tänä päivänä.

Kuten Arthur C. Clarke totesi jo vuonna 1973, riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa magiasta. Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on ”Tylypahka-yhteiskunta”, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut ”loitsut” toimivat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Terve!

Ihan mielenkiintoisia pointteja.

Sinulla on pitkä lista asioista, joita pitäisi oppia ja opettaa. Näen, että 24h/vrk (saatikka sitten koulupäivän tunnit) alkaa olla aika tiukilla. Lapset ja nuoret nukkuvat jo nyt joittenkin mielestä liian vähän.
Mitkä olisi mielestäsi ns. karsittavia asioita koulussa ja kotona, jotta yhtälö alkaisi toimia.

Mielestäni henkilöauton tietokonevikojen koodaaminen/sitä kautta korjaaminen olisi hyvä kansalaistaito. Olisikohan mahdollista, että autonvalmistajat lähtevät kimppaan? Vai miten näet tulevaisuuden tässä asiassa?

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Koulu pitäisi kaiken kaikkiaan saada teollisen yhteiskunnan toimintamalleista tunti- ja ainejakoineen nykyaikaan. Esimerkki Espoossa yläluokilla käytetystä tehtävästä, jossa oppii monta asiaa kerralla: esitysmateriaalin laadinta ja esityksen pitäminen Suomen pöllöistä englanniksi huomioiden netistä kopioidun kuvamateriaalin oikeudet.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kännykkäisästä läppäriäidin kautta digitaaliseen vanhemmuuteen. Mutta hei: mummohan saa kohta huusholliinsa robotin, sellaisen ihmismäiseksi suunnitellun pikku apulaisen!

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Ensinnäkin, taaskin hyvä ja näkemyksellinen kirjoitus Jyrkiltä! Tähänkin asiaan sopii niin hyvin vanha sanonta: "Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä." Ja tietotekniikka esimerkiksi kouluissa on yksi näistä "tulista".

"Jos me emme anna lapsillemme valmiuksia ymmärtää digitaalista maailmaa, tuloksena on ”Tylypahka-yhteiskunta”, jossa suurin osa ihmisistä ei enää tiedä miten robottiautoille ja älytaloille lausutut ”loitsut” toimivat."

Olen tämän näkemyksen kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä. Vasta viikko pari sitten taisi töllöstä tulla elokuva, joka kuvasi mm. yhteiskuntaa, joka on palannut jonnekin keskiajalle ellei peräti kauemmaksi menneisyyteen. Ja joka sitten kohtasi uudestaan kehittyneen teknologian. Jokainen voi kuvitella, mitä siitä seuraa.

Valitettava tosiasia on, että olemme jo jollakin lailla ajautumassa tuollaiseen yhteiskuntaan. Terävin kärki ottaa pesäeroa muihin jatkuvasti ja elää mahdollisesti jopa sellaisessa maailmassa, jota esim. vanhempi väestö ei pysty edes käsittämään. Toisaalta eipä nuoriakaan paljoa kiinnosta, mitä jonkun Instagrammin tai Facebookin tms. takana on. Toiminnallisuuksina, sääntöinä, lupauksina ja ties minä.

Kari Laitinen, kysyit, mistä opetuksesta pitäisi luopua koulussa että Jyrkin mainitsemille asioille riittäisi aikaa. Hyvä kysymys, johon ei varmaan löydy yhtä kaikkien hyväksymää vastausta. Ei myöskään minulta. Hieman kyllä mietityttää, onko tuo ihan aidosti joko/tai -kysymys. En oikein itse usko siihen.

Tietokoneita, tabletteja tms. härpäkkeitä kouluihin tuotaessa näen itse kolme hyödyntämisaluetta (ei siis mikään virallinen jako):
Ensimmäisenä on perinteinen tietotekniikan opettaminen. Mitä tietokone on, mitä ohjelmointi on jne. Taitaa olla niin, että tässä asiassa monet oppilaat ovat opettajiaan pätevämpiä. En nyt itse ole niin varma, tarvitsevatko kaikki syvällisempää ohjelmointiosaamista, mutta ainakin ohjelmoinnin vaatimaa jäsennettyä ja tuota "algoritmista" ajattelua varmaan tulevaisuudessa tarvitsevat lähes kaikki. Kun kyllä se vaan on niin, että myös "ohjelmointi" kuluttajistuu melko suurella todennäköisyydellä. Tulee asioita, jotka sinun oletetaan osaavan ohjelmoida kuluttaja-laitteisiisi liittyen digitaaliseen elämääsi. Nyt se on vielä asetusten määrittelyä ja konfigurointia, jatkossa paljon moniulotteisempaa.

Toinen alue on erilaiset opetusohjelmat, jotka keskittyvät siirtämään luokkahuoneessa tapahtuvan perinteisen opetuksen tietokoneen kautta tapahtuvaksi. Välillä tuntuu, että tämä on kaiken keskiössä, mikä omasta mielestäni on huono asia. Ei sillä, etteikö se ole ehdottoman hyödyllinen asia. Mutta ei ainoa, mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Kolmas alue on sitten tietotekniikan kehittymisen kautta tarjolle tulleiden erilaisten digitaalisten työkalujen käyttämistä opetuksessa, oppimisessa, projekteissa tms. Jotenkin itsestä tuntuu, että tämä viimeinen on se tärkein alue - toki torppaamatta noita muitakaan. Mutta kuitenkin, nuo viimeisen kategorian käyttökohteet tarkoittavat samalla ainakin osittain myös nk. 2000-luvun työskentelytaitojen kehittämistä oppilaille. Ja siitä on heille varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Ja jos niitä opitaan nykyisissä opetusaineissa, ei se edellytä minkään ottamista pois sieltä paletista. Vai edellyttääkö?

Sitten siihen, mille ikäluokille mitä asioita. Osaat, Kari, varmasti paremmin alan ihmisenä sanoa sen. Itseäni kyllä melkoisesti pelottaisi, jos jotkut tabletit tuotaisiin jatkuvaan käyttöön ilman selkeää suunnitelmaa missään ikäluokassa. Monet taidot on edelleenkin parempi opetella perinteisillä menetelmillä saaden ne iskostettua muistiin - oli sitten kyse lihasmuistista tai pääkopassa olevasta. Jatko-opetus voi sitten olla toisin.

Yleensäkin hallitsematon tietotekniikan tuonti opetukseen tyyliin "tässä on laitteet ja miettikäähän nyt sitten keskenänne, miten niitä voisi parhaiten käyttää" ei oikein tunnu hyvältä - vaikka taitaankin olla monesti todellisuutta. Vai olenko vain saanut väärän käsityksen ?

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Terve!

Huomasin vasta myöhemmin, että täällä oli minulle kysymyksiä ja kommentteja. Monista asioista olemme kanssasi samaa mieltä.

" Hieman kyllä mietityttää, onko tuo ihan aidosti joko/tai -kysymys. En oikein itse usko siihen."

Onhan se ihan selvää, että aika on pois jonkun taidon opettelusta tai harjaantumisesta , kun uutta otetaan mukaan vanhoilla tuntimäärillä. Ei digitalisaatiokaan ole mikään hokkus-pokkus-systeemi, joka tuo aikaa kalenteriin lisää - monet kokevat että asia on juuri päinvastoin. Uuden tekniikan epävarmuus ja suoranainen toimimattomuus tuo tähän oman lisänsä. Kaikki olettavat että nyt on ylimenovaihe ja että tekniikka toimii, kunhan vain opettajia koulutetaan tarpeeksi. Tuossa ketjussa on kuitemkin niin monta epävarmuustekijää, että kaikenlaista pitää tapahtua, ennen kuin päästään edes jonkinlaiseen varmuuteen/toimivuuteen.

Kannattaa muuten lukea Jyrki Kaarttisen kommentti Kai-Ari Lundellin blogista (ja tietenkin vaikka koko blogiteksti):

http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18729...

Puolue- ja vaalitaustoista riippumatta, siinä on monta seikkaa, jotka pitää ottaa huomioon myös tässä digiasiassa.
En osaa tarkasti sanoa mitään ikärajoja, eikä varmasti osaa kukaan muukaan. Suosituksia on moneen suuntaan, riippuu mikä taho on kyseessä. Käynnissä on iso kokeilu. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Varovaisuutta kannattaa noudattaa eikä liikaa kiirettä saa pitää. Omien havaintojen mukaan keskittymiskyky ja kyky painaa asioita muistiin on lapsilla heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Siinä minun kommenttini tähän.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Kiitoksia, Kari, vastauksesta ! Taisin todellakin "möläyttää" hajamielisyyksissäni pienen lapsuksen. Eli tottakai uudet asiat vaativat oppimista ainakin alussa. Myös noiten tekniikoiden - tai erityisesti niiden osalta. Mutta sen jälkeen, kun perustaitoja on opittu, aina jonkun pienen lisäasian oppiminen tai opitun vahvistaminen - esim. pilvessä olevan digitaalisen työkalun - ei välttämättä vaadi oppilailta suurempaa ponnistusta. Opettajille, ainakin vanhemmille nuo saattavat olla suurempi ponnistus, kun pitäisi vielä pystyä opettamaankin ne. Ja jos opettajia ei neuvota tarpeeksi näissä, niin...

Olenko tuossa näkemyksessäni vain yltiöoptimisti ;-). Tukeudun tässä siihen käsitykseeni, että varmaan kaikki nuoret nykyään jo 11-12 iässä ovat oppineet käyttämään niin whatsuppia, facebookkia, instagrammia, netflixiä, youtubea ja ties mitä muuta netistä löytyvää palvelua, johon löyty heidän puhelimiinsä sopiva mobiiliappsi. Peleistä puhumattakaan. Tietoturvasta ja yksityisyytensä suojaamisesta he sitten toisaalta eivät välttämättä vieläkään ole kovin innostuneita.

"Uuden tekniikan epävarmuus ja suoranainen toimimattomuus tuo tähän oman lisänsä. Kaikki olettavat että nyt on ylimenovaihe ja että tekniikka toimii, kunhan vain opettajia koulutetaan tarpeeksi."

Tämä kyllä valitettavasti kielii suunnitelmien ja erityisesti niiden realisoimisen keskeneräisyydestä. Tai siitä, että halutaan suomalaiseen tapaan mennä läpi harmaan kiven, kun tarjolla voisi olla jotakin muutakin. Vantaan Sanomissa oli vastikään artikkeli, josta sain käsityksen Vantaalla suuren odotusarvon kohdistuvan erityisesti opettajiin ja yksittäisissä kouluissa tehtäviin pelinsääntöihin laitteiden käytössä. Jotenkin itsestä tuo tuntuu pahalta - onko siihen aikaa, että oppilaat opettajien kanssa käytön kautta tiedostaisivat mm. erilaisia tietoturvauhkia. Löytäisivät opetustilanteisiin soveltuvia ohjelmia, jotka sitten osattaisiin ottaa hallitusti käyttöön. En usko.

Yrityskäyttöä varten on jo olemassa erilaisia suurien laitemäärien ja niiden käyttäjien hallinta-alustoja, joiden avulla voidaan keskitetysti mm. määritellä, mitkä ohjelmat laitteisiin voidaan asentaa ellei niitä ole asennettu jo valmiiksi. Jotakin tällaista tarvittaneen kouluissakin. Vantaallakin on kyllä jotakin tällaista, mutta sen toiminnallisuudesta en ole itse päässyt vielä selville - ulkopuolisena.

Olen kyllä lukenut tuon linkkaamasi blogin ja sen sisällä viittaamasi kirjoituksen. Ja kyllä se oli hyvä kirjoitus, raotti tällaiselle koulumaailman ulkopuolisellekin hieman taustoja ja tilannetta.

"Omien havaintojen mukaan keskittymiskyky ja kyky painaa asioita muistiin on lapsilla heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Siinä minun kommenttini tähän."

Huolestuttavaa. Onko kukaan analysoinnut, mistä tämä konkreettisesti johtuu? On helppoa heittää se tuon yleisen digitalisaatiokehityksen kontolle, mutta se ei välttämättä ole oikein. Tableteille ja muille laitteille löytyy myös ohjelmia/palveluita, jotka auttavat muistamaan. Jos niitä vaan halutaan ja osataan käyttää. Toisaalta, jos nyt vain digitalisoidutaan ilman sen kummempaa kriittisyyttä, noin voi hyvin käydä vanhemmillekin henkilöille.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Nämä kaksi kliseetä olivat suosiossa jo 90-luvulla, kun Jyrki Kasvi omalta osaltaan levitti tietoyhteiskuntahömppäänsä:

1) "Teknologia on kuitenkin vain väline. Ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi lasten kanssa voi myös pelata yhdessä, viettää laatuaikaa tietokoneen ääressä."

Rather than help companies understand that IT is only a tool,
technology vendors have tended to present it as a panacea. 'Buy this technology and all your problems will be solved.'"
Nicholas Carr

2) "jos lapset eivät opi ymmärtämään ja hallitsemaan teknologiaa, teknologia hallitsee heitä. Siihen tarvitaan kasvatusta, mediakasvatusta, medialuku- ja –kirjoitustaitoja, sosiaalista pääomaa, algoritmista ajattelua. Niitä ei kukaan opi itsestään!"

Olkiukko ja kehäpäätelmä ja päätteluvirhe.

Koskahan Kasvi ottaa kantaan digidementiaan?

En ole nähnyt yhtään kunnollista perustelua sille, että peruskoulussa pitäisi opettaa ohjelmointia. Olisiko Kasvilla?

TIEKE:n missio on toimia markkinamiesten bulvaanina.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Lauri Gröhn, jotenkin minulle nyt vaan tulee mielikuva, että sinä olet ennemmin tässä se, joka on tehnyt kehäpäätelmiä ja päättelyvirheitä. Alla miksi niin näen.

Lainaat hyvin Nicholas Carrin näkemyksiä. Tiedän henkilön ja johonkin hänen kirjoittamaansa jopa hieman perehtynytkin, mutta tunnustan täysin, ettei tuo suora lainaus ollut tuttu. Vaikka asiasisällöllisesti sitä onkin. Mutta mikä tuon Carrin näkemyksen tarkoitus on ? Mitä sen oli tarkoitus kirvoittaa ? Hanskojen lyöminen tiskiin ? Vaihtoehtojen miettiminen ? Barrikadeille nouseminen ? Jotakin muuta ? Ehkä sinä tiedät, kun olet häntä enemmän lukenut ?

Ei yhteiskunta ole tietenkään nyt eikä myöskään tulevaisuudessa täydellinen - jatkossa merkeistä päätellen jopa nykyistä vähemmän. Mutta ei se saisi estää sitä, ettei siitä itse kunkin toimesta pyrittäisi tekemään mahdollisimman sellaista. Ok, myönnän ideologisen naiviuteni, mutta silti. Tähän ikään on sillä ajeltu ja se siitä.

Tietotekniikkaa ei kuitenkaan saa enään tässä vaiheessa heivattua pois nykyisestä yhteiskunnasta enkä usko kenenkään sitä edes toivovan. Toivotko sinä? Se - siis tietotekniikka - kehittyy monien muiden alojen kanssa useiden mielestä jopa aivan liian nopeaa vauhtia (jotkin haluasivat tietysti vielä nopeampaa...), joten jos siitä kelkasta tippuu, muiden saaman etumatkan kurominen kiinni voi olla todella haasteellista.

Se, ettei koululaisille pyrittäisi antamaan edes jonkinlaista ymmärrystä ja osaamista myös tieto- ja ehkä muustakin tekniikasta opetuksen kautta... niin, se minua kyllä pelottaa. Mikä on vaihtoehto. Yksi vaihtoehto voi olla se, että koloon päänsä työntävien strutsien tavoin koululaiset jäävät tiedostamatta, mitä ympärillä tapahtuu ja ovat sen jälkeen todellakin noiden markkinavoimien viestien armoilla. Täysin.

Tai sitten, todennäköisemmin, he oppivat sen minkä oppivat itse pääosin kokeilujen, erehdysten ja kaverisuositusten kautta. Saattaa tulla melko yksipuoliseksi tuolla tavoin useimmille. Some ja... niin some ja... no viihdettä tietenkin. Ja... mitä muuta ? Ok, tulee sitä tietenkin muutakin, mutta todennäköisesti se kriittinen mutta samalla mahdollisuusohjautunut ajattelu ja näkemys jäävät ellei puuttumaan niin ainakin melkoisen vajavaisiksi.

Kyllä teknologia pitäisi katsoa välineenä. Ja renkinä, ei isäntänä. Ei se tietenkään kaikkien markkinahelppoheikkien ja yksinäköisten tekno-uskovaisten päästessä asioita viestittämään sitä noissa viesteissä ole. Ei voikaan olla, koska muuten nuo markkinahelppoheikit eivät olisi ansainneet palkkaansa. Heidän tehtävänsä - heidän työnantajiensa heille antamana - on häivyttää analyyttinen omistä lähtökohdista pulppuava tarkastelu mahdollisimman pieneksi ja heidän markkinaviestinsä mahdollisimman suureksi. Tai jotakin siihen tapaan, markkinahemmot voivat korjata ;-).

Viitaten aiemmassa viestissäni mainitsemaani selkeään suunnitelmaan tietotekniikan hyödyntämisestä kouluissa korostaisin, että minkä tahansa teknologian - oli se sitten tietotekniikkaa tai jotakin muuta - laajamittainen käyttöönotto ilman tuota näkemystä ja suunnitelmallisuutta on potentiaalinen fiasko. Tai ainakin nk. perinteinen epäonnistuminen. Kokeiluja tietenkin pitää olla, jotta tuo näkemys kehittyy.

Eikö asiaa voisi ajatella myös niin, että antamalla koululaisille entistä parempia valmiuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja ymmärtämiseen annamme heille myös välineitä tulkita tuota joskus melkoisen holtitonta markkinaviestiä kriittisemmin. Ja kykenemään tuomaan oman näkemyksensä esille muutenkin kuin että jee, minä tahdon tätä tai että ei tuo oo hyvä juttu. Selittämään, miksi, missä tilanteessa, miten sitten jne.

Digidementia. Outo termi vaikka kyllä siitä jonkinlaisen otteen saa, ehkä. Pikaisella googlauksella asiasta löytyi vain sinun tekemiäsi kirjotuksia tänne US:n blogiin, joista en kyllä valitettavasti vielä ainakaan yhdellä vilkaisulla saanut tarpeeksi hyvää kuvaa. Voisitko selittää maanläheisesti, mitä termillä tarkoitetaan. Mitä siitä on kirjoitettu n. tieteellisissä julkaisuissa ? Kuinka laajasti asia on tuotu esille maantieteellisesti ja eri tiedealoilla. Vai onko se uusi juttu ? Kuulostaa kyllä asialta, josta voisi saada mielenkiintoista keskustelua aikaan.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mikä ikä on optimaalinen tähän ja muihin:
"..ymmärrystä ja osaamista myös tieto- ja ehkä muustakin tekniikasta..."

Kasvatustieteellä ei ole minkäänlaista vastausta tuohon eikä muihinkaan, koska on pseudotiede lasten osalta.

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187305-kasva...

Olen lanseerannut termin digidementia. Hauissa kannattaa kokeilla muitakin termejä eri kielillä.

Digidementia on liian nuorena aloitetun ja/tai liiallisen digitekniikan käytön indusoima ADHD:n kaltainen tila. (Alustava määritelmä)

Lähteitä:

http://www.zoneinworkshops.com/zonein-fact-sheet.html

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen Vastaus kommenttiin #7

Uskon kyllä, että olet paremmin perillä kasvastustieteiden sisällöstä. Siitä en lähde kommentoimaankaan. Olet sitä kuitenkin näemmä selvittänyt. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kuulostaa pienoiselta ihmeeltä, jos missään päin maailmaa ei olisi tehty edes vähänkään syvällisempiä tutkimuksia siitä, minkäikäiselle koululaiselle mitäkin asioita tietotekniikankin osalta voisi olla hyvä opettaa. Missä järjestyksessä mitäkin kyvykkyyttä kannattaisi pyrkiä luomaan. Miten nämä kyvykkyydet kytkettäisiin niihin kyvykkyyksiin, jotka on tarkoitus aikaansaada muuuten.

Ehkä se on niin, mutta näin maallikosta kuulostaa kyllä uskomattomalta. Toivottavasti nyt sitten mm. nämä Suomessa käynnissä olevat tai käynnistyvät tietotekniikkahärpäkkeiden käyttöönotot voidaan hyödyntää myös tämäntyyppisen tiedon kartuttamiseksi. Nythän se kuitenkin olisi mahdollista - ja ajankohtaista. Voisiko joku kasvatustieteitä opiskellut tai opettanut tuoda oman kortensa kekoon tähän kommentointiin ?

Mielenkiintoinen - ja huolestuttava - asia tuo digidementia. Mikä on liikaa ? Mikä on liian nuorena ? Mikä on näiden yhdistelmän rajat ? Vai onko liian aikaista sanoa ? Toisaalta, ADHD on käsittääkseni enempikin liiallisen vilkkauden ja keskittymiskyvyn puutteen kautta ilmentyvä asia, johon sinänsä ei liity merkittävässä määrin mitään asioiden unohtamista. Mihin dementia taas viittaa. Menikö pahasti pieleen ? Onko tutkittu, miten esim. jaksotettu liikunta vaikuttaa asiaan ?

Toimituksen poiminnat