Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Suomi työn jälkeen

  • Joit aamukahvissasi robotin lypsämää maitoa. (Kuva: Lely)
    Joit aamukahvissasi robotin lypsämää maitoa. (Kuva: Lely)

Puolueet ja poliitikot ovat erimielisiä monesta asiasta, mutta yhdestä kaikki ovat samaa mieltä, Suomeen tarvitaan lisää työpaikkoja. Jaetusta poliittisesta tahtotilasta huolimatta tuloksia on saatu vain vähän. Suomessa on edelleen noin 250.000 työtöntä, 8-10 prosenttia työvoimasta. Toki voi olla, että ilman kaikkia hankkeita ja ohjelmia työttömiä olisi vielä paljon enemmän.

Ehkä reseptimme onkin väärä, puolueet ja poliitikot väärässä. Ehkä Suomen ongelmana ei olekaan työn puute vaan se, että teemme väärää työtä, tyhmää työtä. Me yritämme luoda uusia työpaikkoja hinnalla millä hyvänsä sen sijaan että tekisimme kaikkemme turhan työn eliminoimiseksi, kannattamattomien työpaikkojen tuhoamiseksi.

Suomalaisten hyvinvoinnin kasvu on perustunut vuosikymmenten ajan jatkuneeseen talouskasvuun, joka on puolestaan perustunut työn tuottavuuden nousuun. Vaikka työikäisiä on ollut vuosi vuodelta enemmän, Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on työajan lyhenemisen (työttömyyden, opiskelun, työkyvyttömyyden) vuoksi vähentynyt (katso E2 Tehdyt työtunnit) . Tuottavuuden kasvun vuoksi tehdyt työtunnit ovat yhteensä kuitenkin tuottaneet vuosi vuodelta vähän enemmän, mikä on mahdollistanut palkkojen nostamisen ja hyvinvointipalveluiden laajentamisen. Nyt työikäisten suomalaisten määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, eikä tuottavuus enää nouse. 1990-luvun lamassa Suomen kansantalouden tuottavuus nousi, nyt se sen sijaan laskee. Ei ihme, että Suomen kansantalous sakkaa jo toista vuotta peräkkäin, ja valtio ja kunnat velkaantuvat, kun verotulot eivät enää kasva samaa tahtia hyvinvointipalveluiden kustannusten kanssa. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti, ja eläke- ja terveydenhoitokulut kasvavat vääjäämättä.

(Edellinen kappale muutettu 4.8. koska Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on laskenut, vaikka työvoima on tähän asti kasvanut. Alkuperäinen teksti: Suomalaisten hyvinvoinnin kasvu on perustunut vuosikymmenten ajan jatkuneeseen talouskasvuun, joka on puolestaan perustunut kahteen tekijään, työikäisten suomalaisten määrän kasvuun ja työn tuottavuuden nousuun. Työtä on tehty vuosi vuodelta enemmän, ja työtunti on tuottanut vuosi vuodelta vähän enemmän. Nyt työikäisten suomalaisten määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun, eikä tuottavuus enää nouse. 1990-luvun lamassa Suomen kansantalouden tuottavuus nousi, nyt se sen sijaan laskee. Ei ihme, että Suomen kansantalous sakkaa jo toista vuotta peräkkäin, ja valtio ja kunnat velkaantuvat, kun verotulot eivät enää kasva samaa tahtia hyvinvointipalveluiden kustannusten kanssa. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti, ja eläke- ja terveydenhoitokulut kasvavat vääjäämättä.)

Voisi kuvitella, että työvoiman supistuessa kaikille riittää työtä, mutta käykin päinvastoin. Kansantalouden supistuessa työttömyys kasvaa, vaikka tarjolla olisi aiempaa vähemmän työntekijöitä. Lamassa ei uskalleta tehdä riittävästi investointeja uusiin työvälineisiin, toimintatapoihin ja osaamiseen, jotka nostaisivat työn tuottavuutta, tekisivät työn teettämisestä taas kannattavaa.

Investointien tekemisen asemesta elinkeinoelämä vaatii työn hinnan laskemista, palkanalennuksia, verohelpotuksia, alennettuja eläke- ja vakuutusmaksuja. Tuloksena on entistä vähemmän ostovoimaa ja vähemmän maksettuja veroja ja maksuja, joilla kustantaa hyvinvointipalveluiden työntekijöiden palkat ja tulonsiirrot.

Koska lisää työvoimaa ei saada nopeasti mistään, ainoa vaihtoehto kierteen katkaisemiseksi on työn tuottavuuden nostaminen nopeasti, nopeammin kuin työikäisten määrä supistuu, nopeammin kuin suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Muuten kansantalous jatkaa supistumistaan myös tulevina vuosina, suomalaisten elintaso laskee, ja kuntien ja valtion verotulot supistuvat.

Tämä edellyttää sekä työn tuottavuutta parantavia investointeja että luopumista heikosti tuottavista töistä.

Työn tuottavuuden nostaminen ei ole halpaa. Se vaatii investointeja. Kun traktorit korvasivat hevoset, ja lypsäjät korvattiin lypsykoneilla ja ne puolestaan lypsyroboteilla, se tuli maatalousyrittäjille kalliiksi mutta kannatti, koska tilan työt pystyttiin tekemään vähemmällä väellä. Samaan aikaan metsäkämpät hiljenivät, kun justeerit vaihtuivat moottorisahoihin ja myöhemmin harvestereihin. Vielä 1970-luvulla Suomessa oli noin 100.000 metsuria, nyt vain 3.500.

Yksilötasolla Suomen murros maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ei ollut tietenkään helppo. Ihmisen koko ammattitaidon arvo ja itsetunnon perusta saattoi kadota parissa vuodessa. Yhtäkkiä riuskaa tukinajajaa tai taitavaa kyläseppää ei tarvinnut enää kukaan. Perheet joutuivat muuttamaan uusien ammattien perässä kaupunkeihin, Ruotsiin ja Amerikkaan. Moni tarina päättyi surullisesti.

¤ ¤ ¤

Suomella on kaikki edellytykset selvitä, jopa menestyä myös tulevaisuudessa, sillä alkamassa on työn digitaalinen murros, jossa robotit ja tekoälyt ottavat huolehtiakseen yhä useammasta työtehtävästä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan digitalisaatio hävittää seuraavien 20 vuoden aikana kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista ja muuttaa loppuja dramaattisesti.

Ja hyvä niin. Moni näkee digitalisaation uhkana, mutta todellisuudessa se on Suomen ainoa mahdollisuus selvitä eläköityvän väestön ja globaalien markkinoiden haasteista.

Ratkaisevaa on, onnistuuko Suomi hävittämään ja muuttamaan vanhentuvat ammatit nopeammin kuin muut maat. Suomen taloutta ei pelasteta romuttamalla harvesterit ja lypsyrobotit ja jakamalla työttömille pokasahoja ja lypsyjakkaroita.

Lähtökohdat ovat hyvät, sillä Suomella on teknologista osaamista, vakaa yhteiskunta ja toimiva perusinfrastruktuuri. Suomen haasteena on rohkeuden puute, joka näkyy siinä, miten Suomi maailman parhaista edellytyksistä huolimatta on tähän asti ollut kilpailijamaita huonompi tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäjä. Silloinkin kun uutta tekniikkaa on Suomessa käytetty, sitä on käytetty lähinnä vanhojen toimintatapojen pyörittämiseen niiden korvaamisen asemesta.

Jälkiteollisessa maailmassa Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten paljon ihmistyötä me onnistumme eliminoimaan uuden tekniikan avulla. Ihmistyövoimaa kannattaa käyttää vain sellaisiin työtehtäviin, joista robotit ja tekoälyt eivät selviä. Meidän on oltava kilpailijamaita luovempia etsiessämme yhä uusia tapoja korvata ihminen koneella.

Jos tekoäly ajaa autoa tai analysoi röntgenkuvat ihmistä luotettavammin, se työ on annettava tekoälylle. Jos robotti lajittelee roskat ja jakaa postin ihmistä nopeammin, se työ kannattaa teettää robotilla. Jos algoritmi käy pörssissä kauppaa tai päättää toimeentulotuesta ihmistä taitavammin, päätökset tulee antaa algoritmille. Jos tukiranka antaa lähihoitajalle riittävät voimat nostaa potilas yksin vuoteesta toiseen, se tukiranka on hankittava.

Ne maat, jotka onnistuvat tässä ensimmäisinä, ovat 2020-luvun menestyjiä.

Helppoa se ei tule olemaan. Kunkin alan vanhat toimijat puolustavat raivokkaasti asemiaan ja yrittävät kaikin keinoin estää digitaalisten toimintamallien pääsyn hallitsemilleen markkinoille. Ensimmäiseksi tämä nähtiin musiikkiteollisuudessa ja lehtikustantamoissa, nyt taksi- ja majoitusalalla. FindMySong, Über ja AirBnB ovat kuitenkin vasta alkua. Seuraavaksi sama on edessä ainakin pankeissa (mobiiliraha), liikenteessä (robottiautot) ja päivittäistavarakaupassa (verkkokauppa).

¤ ¤ ¤

Teollisen vallankumouksen edellisissä vaiheissa, höyryvoiman ja sähkövoiman käyttöönotossa ne maat menestyivät, jotka uskalsivat ensimmäisinä korvata hevoset traktoreilla ja rukit kehruu-jennyillä. Nyt on käynnissä teollisen vallankumouksen kolmas vaihe, ”tietovoiman” käyttöönotto, digitaalinen vallankumous.

Suomi voi yrittää pyristellä kehitystä vastaan yhtä menestyksekkäästi kuin kiinalaiset boksarikapinalliset, jotka 1800-1900-lukujen taitteessa repivät kantajien työt vieneen rautatien kiskot maasta. Tai sitten Suomi voi heittäytyä väistämättömän edelläkävijäksi ilman turvaköyttä.

Suomen tulee avata tiensä robottiautoille, ilmatilansa robottilennokeille, sairaalansa ja tuomioistuimensa tekoälyille, sosiaalitoimensa algoritmeille, pankkinsa mobiilirahalle, kotinsa antureille (Internet of Things), poliitiikkansa simulaatiomalleille ja koulunsa avoimille oppimateriaaleille.

On uskallettava kokeilla, on oltava valmis epäonnistumaan.

Ja mikä tärkeintä, meidän on uskallettava avata robotit ja tekoälyt niiden käyttäjille. Miten muuten me voisimme luottaa siihen, mitä ne tekevät? Miten muuten me voisimme näprätä niille uusia käyttötarkoituksia, joita niiden kehittäjät eivät olleet tulleet edes ajatelleeksi. Etenkin robottilennokkien nopea kehitys on osoittanut, miten avoin innovaatioympäristö kiihdyttää uuden teknologian kehitystä patenttien taakse piiloutumisen asemesta.

¤ ¤ ¤

Teollinen vallankumous määritteli, mitkä maat ovat maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan nykyisiä menestyjiä. Ei ole todellakaan itsestään selvää, että Suomi tai muut nykyiset teollisuusmaat ovat myös digitaalisen maailmantalouden menestyjiä. Jos Suomi ja suomalaiset eivät uskalla astua epämukavuusalueelle, 2030-luvun Suomi uhkaa olla samanlainen takapajula kuin 1930-luvun Suomi.

Meidän tulee kuitenkin ottaa oppia teollisen vallankumouksen edellisten vaiheiden kokemuksista. Esimerkiksi kun höyry korvasi lihasvoiman Iso-Britanniassa 1800-luvun alussa, moni koneiden korvaama työntekijä menetti toimeentulonsa ja liittyi tehtaita ja tehtaanomistajia vastaan hyökänneisiin luddiitti-kapinallisiin. Lopulta suurempi joukko brittisotilaita taisteli kotisaarella luddiitteja vastaan kuin Napoleonia vastaan Espanjassa.

Jos haluamme välttää vastaavien sosiaalisten jännitteiden syntymisen, meidän on osattava jakaa uuden teknologian tuottama lisäarvo viisaammin kuin silloin. Osa robottien ja tekoälyjen tuotosta on käytettävä niistä aiheutuvan yhteiskunnallisen murroksen pehmentämiseen.

Ei ole robottien ja tekoälyjen omistajienkaan edun mukaista, että kolmannes työvoimasta putoaa työelämästä, eikä heillä ole varaa ostaa robottien ja tekoälyjen tuottamia tuotteita ja palveluita.

Koska työvoima supistuu, ammattinsa roboteille ja tekoälyille menettäviä työntekijöitä ei ole varaa päästää eläkkeelle, vaan heille on luotava edellytykset hankkia uutta osaamista. Perinteiset työvoimapoliittiset kurssit eivät riitä, sillä digitaalisen talouden työmarkkinoilla tarvitaan aiempaa monipuolisempaa osaamista. Selkeitä ammatteja ei enää ole. Opiskelu ja oppiminen jatkuvat läpi elämän.

Digitaalisen talouden työelämä on tilkkutäkki, johon teollisen yhteiskunnan tarpeisiin syntyneet rakenteet sopivat huonosti. Pitkien pysyvien työsuhteiden ja virkojen asemesta ihmiset voivat olla yhtä aikaa keikkatyöläisiä, yrittäjiä, opiskelijoita ja työttömiä … ja sairastua tai jäädä osa-aikaeläkkeelle. Tuskin edes IBM:n Watson-tekoäly pystyy laskemaan, millaiset veroprosentit, opintotuet, sairauspäivärahat, eläkkeet ja työttömyyspäivärahat heille kulloinkin kuuluvat. Tarvitaan kokonaisvaltainen tulonsiirtojärjestelmä, joka integroi kaiken verotuksesta opintorahaan yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Jotkut kutsuvat sitä perustuloksi, jotkut negatiiviseksi tuloveroksi, jotkut kansalaispalkaksi. Tärkeintä on, että työn tekeminen, yrittäminen ja opiskeleminen kannattavat aina, toisin kuin nyt.

Miten tämä kaikki rahoitetaan? Ei ainakaan työtä verottamalla, sillä tuottavuuden noustessa työn osuus lisäarvosta vähenee, täysin automatisoidussa toiminnassa katoaa jopa kokonaan. Enää emme saa verotuloja pankkivirkailijoilta, koska heidät on jo vuosia sitten korvattu verkkopankeilla ja pankkiautomaateilla. Kun robottiautot tulevat liikenteeseen, ei ole taksinkuljettajia, jotka maksaisivat veroja. Kun päivittäisostokset tehdään verkossa, ei ole enää kassoja ja myyjiä, joita verottaa. Toki esimerkiksi lähettilennokkien ja robottirekkojen ympärille syntyy myös uusia ammatteja.

Koska ihmistyön merkitys taloudessa vähenee, verotuksen painopiste on siirrettävä työn verotuksesta lisäarvon verotukseen, tekee sen lisäarvon sitten ihminen tai algoritmi, on sitten kyse materiaalisista tai immateriaalisista tuotteista tai palveluista. Algoritmin tekemien pörssikauppojen tuottoa tulee verottaa samalla tavalla kuin aurinkopaneelit talon katolle asentaneen sähköasentajan työstään saamaa tuottoa, palkkaa.

¤ ¤ ¤

Suomella on edessään kolme vaihtoehtoista digitaalista tulevaisuutta, kaksi hyvää ja yksi huono.

Business as usual: Yleisimmin arvioidaan, että digitalisaatio on klassinen luova tuho, teknologia, joka tuhoaa vanhoja liiketoimintamalleja ja luo niiden tilalle uusia, kuin sähkö tai höyry. Työpaikkoja katoaa sankoin joukoin, mutta niiden tilalle syntyy uusia, entistä paremmin tuottaville uusille aloille. Kaikki eivät sopeudu nopeaan murrokseen, mutta jo sukupolvea myöhemmin tilanne tasaantuu.

Paluu paratiisiin: Esimerkiksi Osmo Soininvaara on esittänyt ajatuksen, että vaikka digitalisaatio korvaisikin enemmän työtä kuin luo uutta, se ei välttämättä ole niin paha asia, jos työt jaetaan uudella tavalla. Me teemme nyt vajaat 40 työtuntia viikossa. Siitä ei ole niin kauaa, kun moni teki viikossa 50-60 tuntia töitä. Tämä työajan lyheneminen yhtä aikaa elintason ja hyvinvointipalveluiden paranemisen kanssa on ollut mahdollista nimenomaan teknologian mahdollistaman tuottavuuden nousun ansiosta. Entä jos pystyisimme robottien ja tekoälyjen avulla turvaamaan hyvinvointimme ja kohtuullisen talouskasvun vain 20 työtunnilla viikossa?

Luokkayhteiskunta: Digitalisaation kriitikot pelkäävät, että robotit ja tekoälyt vain tuhoavat työpaikkoja, mutta eivät luo uusia niiden tilalle. Työstä ja hyvinvoinnista tulee robotteja ja tekoälyjä käyttävän eliitin etuoikeus. Talous kasvaa, tuottavuus nousee, mutta sen hedelmät eivät leviä koko yhteiskuntaan.

Todennäköisesti tulevaisuus on kuitenkin yllättävä ja erilainen. Niin rajusta ja nopeasti murroksesta on kyse. Lopputulos ja Suomen, Euroopan ja Maailman kohtalo riippuu niistä päätöksistä, jotka nyt tehdään.

Henkilökohtaisesti olen tekno-optimisti. Ilman robottien ja tekoälyjen mahdollistamaa tuottavuusloikkaa me emme voi mitenkään selvitä väestön ikääntymisestä ja globaalista kilpailusta tinkimättä hyvinvoinnistamme. Sillä tiellä on kuitenkin monta kiveä ja kantoa, eikä lainkaan kaiteita.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Jouni Nordman

Eiköhän olisi paras aloittaa tämä uudistusten tekeminen valtion ja kuntien hallinnoista, joissa kaikkein heikoimmin on IT projektit onnistuneet. Sillä on hyvä muista se, että yhteiskunta on juuri niin tehokas kuin sen hallinto on.

Sillä juuri hallinnossa on valtava määrä eri järjestelmiä, joiden keskenäinen keskustelu on mahdotonta, eli tavallaan meillä on rakennettu eri ympäristöt jotka suojelee itseään, eikä niin että ne jakaisivat tietoa vapaasti. Sillä joka kerta kun tietoa välitetään, niin ihmisen osallistuminen siihen pitää minimoida.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

JK: "Ei ole robottien ja tekoälyjen omistajienkaan edun mukaista, että kolmannes työvoimasta putoaa työelämästä, eikä heillä ole varaa ostaa robottien ja tekoälyjen tuottamia tuotteita ja palveluita."

En näe, anteeksi vain omistajille mitään etua maksaa tuottamattoman yksilön elämisestä enemmän kuin automaatio tuottaa. Ihmisia ei tarvita kuluttamaan (myöskään luonnonvaroja); rikkampien riittävän tuottavuuden omaavien kuluttajien ja pääoman omistajien suurempi intressi on tuottaa luxusta heille itselleen. (Robotit saattavat olla heille hyödyllisiä ihmistä huomattavasti edullisempina vartijoina).

Suomalaiset ovat sijoittaneet viime aikoina lähinnä asuntoihin ja liikekiinteistöihin. Mistähän kukaan invetoisi tänne, kun 0-korollakin se tuntuu olevan liian suuri riski ?

Käyttäjän remppamies kuva
Olavi Ruohomaa

Jyrkin esittämä ajatusmalli on selkeä. Niin poliittisia, kuin taloudellisia päättäjiä on vaikea saada kiinnostumaan uusista ajatuksista. Heidän elämänsä on ihan mukavaa juuri nyt. Miksi asioita pitäisi muuttaa?
Olisiko taas kansalaistottelemattomuden aika? Ei suostuta tekemään asioita vaikeasti ja kalliisti.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Näitä samoja visioita meille kerrottiin jo silloin, kun olimme lukiolaisia 40 vuotta sitten. Mm. ihmisillä tulee olemaan 3 - 5 uutta ammattia elämänsä aikana ja heidän täytyy valmistautua näin elinikäiseen opiskeluun.

Osa koulukavereistanin on kuitenkin siinä samassa työpaikassa edelleen, ja varmaan eläkeikään saakka, johon he lukion loputtua ensimmäiseksi menivät.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Eivätkö nykyiset 300 000 työtöntä kelpaa työmarkkinoille, vai miksi pitäisi saada lisää työvoiman tarjontaa?

Mihin perustuu oletus, että työvoiman lisääntynyt tarjonta työllistyy kuin taikaiskusta?

Jaakko Kianderin sanoin: jos työvoiman tarjonta työllistäisi itse itsensä, miksei Afrikassa ole työpaikkoja vaikka muille jakaa?

Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran oppi siitä, että työvoiman tarjonnan kasvattaminen on kaikki kaikessa, tulisi unohtaa. Kyllähän työtä tekevien käsiparien määrä kasvaisi silläkin, että saataisiin työttömyysprosentti kymmenestä prosentista edes vaikka kahdeksaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jostain syystä voin kuvitella asioiden menevän todellä päin seiniä,kun annetaan inhimillisiä kykyjä tarvitsevat päätökset algoritmien haltuun. Se tietysti voi tuntua järkevältä aina teknokraatista.

Käy vähän sama kuin rahankin kanssa..rahan alttarille ei olisi tarvinnut kaikkea viedä,mutta vietiin kuitenkin ja se sopii huonosti.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kasvi sanoo:
"Kunkin alan vanhat toimijat puolustavat raivokkaasti asemiaan ja yrittävät kaikin keinoin estää digitaalisten toimintamallien pääsyn hallitsemilleen markkinoille."

Voi kuinka hyvin tuo sopiikaan poliitikoihin, puolueisiin, edustuksellisiin elimiin, eduskuntaan, Euroopan parlamenttiin. He ovat tehneet politiikasta itselleen monopolisoidun ammatin, elinkeinon ja yrittävät kaikin keinoin estää politiikan digitalisoitumisen ( sos media yms). Aikamme pääluddiitteja ovat ammattipoliitikot.

Jyrki Kasvikin yrittää takaisin eduskuntaan tai Euroopan parlamenttiin, pyristelee kehitystä vastaan. Yksilötasolla murros ei ole helppo.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Veikkaan että käy vaihtoehto ö. Eli Suomi hukkuu säännöksiin, kieltoihin ja veroihin niin pahasti että lopulta kaikki tuottava toiminta on ulkomailla, lopetettu tai pysähdyksissä. Lopuksi homma rysähtää kasaan ja pääsemme aloittamaan taas alusta paljon väljemmillä säännöillä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kasvi sanoo myös:
"yhdestä kaikki ovat samaa mieltä, Suomeen tarvitaan lisää työpaikkoja"

Ovatko kaikki samaa mieltä. Toivottavasti eivät. Tarvitaanko lisää nimenomaan "työpaikkoja"? Onko työ paikkasidonnainen. Eikö digitalisaatio omalta osaltaan kumoa työpaikka-käsitteen. Erinäisiä puuhailuja vaikkapa niiden bittien kanssa saa ja tuleekin olla rajaton määrä, mutta ei vanhamallisia, vanhakantaisia "työpaikkoja". Jumittuminen vanhakantaiseen työpaikan ja yleensä työn käsitteeseen on jälleen samaa luddismia, jota vastaan Jyrki Kasvi mukamas rehvastelee.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Epäilen että talouden robotisaatio on asteittainen prosessi, ei mikään nopea murros. Silloin hyötyvät nopeimmin ja eniten ne, joilla on valmiiksi teollisuutta, johon automaatio tulee. Suomen kannalta tilanne näyttää juuri nyt tältä:
http://www.findikaattori.fi/fi/48

Voimme lohduttautua sillä, että onhan sitä vielä jäljellä hieman.

Käyttäjän JeanDarch kuva
Jean Darch

Loistoartikkeli, ja uuden asiallisen, arvioivan, analyyttisen ja kriittisen journalismin tärkeä merkkipaalu.

Pitkää artikkelia on vaikeata kommentoida lyhyesti, joten laitan "vaihtarin":
- Työn määrittelyä: http://kritiikkiblogi.wordpress.com/2011/09/06/tyo...

Digitalisaatio ja robotiikka uhkaavat ns. pitkällä aikavälillä suomalaista työtä, eli noin 7-15 vuoden aikavälillä. Toki digitalisaatio on nopeampi, kuten mm. printtimedia ja kaikki suunnittelualat sen tietävät.

Suomen 250 000 - 400 000 työttömään digitalisaatio vaikuttaa suunnilleen tasan, eli työtä vähenee, mutta myös lisääntyy, jos olemme fiksuja. Joku siis menettää mahdollisuudet työhön, mutta pari muuta saavat uutta työtä. Tämä riippuu meidän yhteisestä organisointikyvystä. Robotiikka on vielä kauempana, ja siihen ehditään varautua.

Suurempi ongelma on organisoida työtä nykyisille 250 000 - 400 000 työttömälle ja sen lisäksi jatkuvasti valmistuville uusille ammattilaisille. He ovat vielä robotiikan edellä, mutta eivät kauan.

Nyt kun valtio ja kunnat eivät voi työllistää mallilla "neuvostoliitto", eivätkä yritykset kertakaikkiaan ota ylimääräisiä työntekijöitä goodwillinä, niin työtä on strukturoitava ja organisoitava uusilla ja innovatiivisilla tavoilla.

On muistettava, että Työministeriön ja Kelan tehtävä on jakaa 4,5 miljardia euroa vuosittain ns. työllistymisen mahdollistamiseen ja koulutukseen maailman koulutetuimmassa maassa. Se tie on käyty läpi moneen kertaan lamavuosinamme.

Nyt tarvitaan uutta innostusta, uutta asennetta ja mekanismia organisoida työtä. Nyt ei pidä huovuttaa eikä leikkiä työtä, eikä varsinkaan kouluttaa niitä, joilla on koulutus kohdallaan.

Tässä esiin astuu Wikimploi. Se on yleishyödyllinen ja epäpoliittinen työllistämismalli ja startup. Se on suomalainen ja sopii kaupungeille, hallituksille ja EU:lle:
- http://wikimploisuomi.wordpress.com

Wikimploi mullistaa myös startup-kulttuurin ja se organisoi työtä jo viikossa. Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Oulu. Veikkaan Jyväskylä.

Juhani Risku, Ivalo

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

"Paluu paratiisiin" tuskin onnistuu.

Hieman huolimattomasti sanottu tuo: "Me teemme nyt vajaat 40 työtuntia viikossa." Eihän keskiarvo kerro totuudesta mitään.

Kokoaikatyötä tekevät palkansaajamiehet tekevät keskimäärin 20 % enemmän viikkotyötunteja kuin naiset. Kun varsinkin julkisen sektorin naiset ovat onnistuneet vähentämään työtuntinsa tosi vähiin, onko se hyvä asia? Kuntasektorin toimistotyöaika on 36,25 tuntia viikossa ja vuosilomaa on 15 työvuoden jälkeen yli 7 viikkoa. Voisiko julkisen sektorin vajekin johtua juuri siitä, että kvantitatiivinen tuottavuus on siellä niin huono?

Kun noin 15 % kokoaikatyötä tekevistä palkansaajamiehistä ja noin 5 % naisista tekee yli 50-tuntista työviikkoa, se mielestäni kertoo jo jotain. Sen, että joistakin työntekijätyypeistä on pulaa, toisista ei. Työttömyyttä ei voi vähentää, jos koulutus ei kohdistu oikein. Ensin pitäisi saada nuo yli 38 tuntia tekevät tekemään esimerkiksi vain 35 tuntia. Sekin vaikuttaisi työttömyyteen jo monta prosenttia. Mutta ei heille löydy korvaajia. Yrittäjäpuolella on sama ilmiö. Yrittäjämiesten viikkotyötunnit ovat noin 58 ja naisten noin 48.

Itse pelkään sitä, että paratiisin sosialismi, eli työn tulosten jakaminen tasan, tappaa innon tehdä töitä. Vaatimus siitä, että tuottavaa työtä ja siksi enemmän ansaitsevien pitää jakaa työnsä hedelmät tasan niiden kanssa, jotka eivät tee tuottavaa työtä tai tee työtä ollenkaan, tappaa halun tehdä työtä enemmän kuin muut.

Miksi tehdä töitä, jos saman elintason yhteiskunta takaa ilmankin?

Bo-Axel Wilhelm Blomberg

"Itse pelkään sitä, että paratiisin sosialismi, eli työn tulosten jakaminen tasan, tappaa innon tehdä töitä. Vaatimus siitä, että tuottavaa työtä ja siksi enemmän ansaitsevien pitää jakaa työnsä hedelmät tasan niiden kanssa, jotka eivät tee tuottavaa työtä tai tee työtä ollenkaan, tappaa halun tehdä työtä enemmän kuin muut.

Miksi tehdä töitä, jos saman elintason yhteiskunta takaa ilmankin?"

Koen, että tässä on (virheellinen?) olettama että työtä/asioita tehdään vain ansainnan vuoksi, ja että hedelmät jaettaisiin tasan.

Ensimmäiseen kohtaan: loppuisiko ihmisten tekeminen skenaariossa, jossa tulot poistettaisiin, mutta toimeentulo taattaisiin? Toki nykyään yritetään, tehdään töitä, sijoitetaan ja lototaan siinäkin toivossa, että voitaisiin nuorena 'jäädä eläkkeelle'. Mutta toisaalta useat taloudellisesti jo menestyneet, turvassa olevat henkilöt jatkavat (sarja)yrittämistä. Motiivina voi olla ylipäätään asioiden eteenpäinvieminen/parantaminen/luominen tai tärkeiksi koettujen asioiden toteuttaminen. Toisaalta tietysti jotkut ovat toisia yrittäjähenkisempiä. Minkäköhän verran ja kuinkakohan vahvasti tätä mentaliteettia esiintyy Suomessa/suomalaisissa? Toisenlainen lähestymistapa (joka voi olla yhä relevantimpaa automaation/robotisaation kasvaessa) on myös pyrkiä koulutuksella ja kasvatuksella maksimoimaan ja saamaan esiin ihmisten potentiaali ja 'tutkiva mieli' maailmaa kohtaan, jotta he suuntautuisivat mieltään stimuloivien ja subjektiivisesti sisältörikkaiden asioiden pariin. Tavoitteena tulisi kaiketi olla Konfutsen sanoja heijasteleva tila mahdollisimman monelle: "Choose a job you love and you will never have to work a day in your life." Tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

Toiseen kohtaan: Onhan nykyäänkin olemassa progressiivinen verotus, jonka suuruus kirpaisee toisia (subjektiivinen kokemus) vähemmän ja toisia enemmän. Osuuksia/määrää voidaan tarkastella siltä kantilta, että taloudellinen toimeliaisuus säilyy. Lisänä, tulonsiirtojen määrä ei ole useimmissa tapauksissa ns. subjektiivisesti hyvään elämään riittävä summa. Tukien järjestäminen siten, että jokainen lisätyö olisi kannattavaa olisikin paikallaan. Tähän liittyy toisaalta varmaankin myös muita palkkausta sekä työnantajan että työntekijän kannalta helpottavia/nopeuttavia uudistuksia.

Siinä vaiheessa, jos automaatio/robotisaatio tulee poistamaan suurten ihmisjoukkojen ansaintatavat, luulisi olevan odotettavissa juurikin luddiittireaktioita ym. rauhattomuutta/sekasortoa, jos jonkun asteen toimeentulosta ei pidetä huolta. Tietysti on mahdollista pyrkiä edistämään ja ajamaan sisään kulttuuria ja normeja, jossa ihmisten odotetaan yhä enemmän ottavan itsestään vastuuta. Kuinka kauan tämän sosialisaation/mentaalisen muutoksen ajamiseen sitten menee/menisi, ja missä määrin tämä on mahdollista (eli kuinka hyvin itsekontrolli pitäisi ahdingossa)...

Tuntuu, että nopeammille ja notkeammille (muunto)koulutuksille ja uudenlaisille ihmisten panosten ja kykyjen hyödyntämisille ja yhdistelemisille on joka tapauksessa tulevaisuudessa suuresti tilausta.

Käyttäjän mikajahkola kuva
Mika Jahkola

Jyrki osuu asian ytimeen sanoessaan, että työn verottaminen ei enää jatkossa toimi. Perinteisiä päätoimisia palkkatyöläisiä on yhä vähemmän ja heidän verottamisellaan ei enää pystytä kustantamaan yhteiskunnan palveluja.
Tilalle Jyrki ehdottaa lisäarvon verottamista. Itse asiassa veroista jo nyt suuri osa koostuu arvonlisäverosta. ALVin maksaa loppujen lopuksi kuluttaja ostaessaan tavaran tai palvelun ja ALV ei ota kantaa siihen, onko tuote tehty ihmistyöllä vai koneella.

Ongelmaksi tulee veron suuruus. Olemmeko valmiit siihen, että arvonlisävero olisi 50-60% tuotteen hinnasta, kun palkkojen verotus hiipuu pois?

Risto Koivula

Digillehän ei panna digiä, vaan sisällöllisiä kohteita, rakenteita ja prosesseja, jotka pitää tuntea oikein, eikä siten kuin "maiskuttelemalla" "tuntuu" joistakuista, kuten asiantuntemattomista rahoittajista ja asiakkaista, vakavan tieteen sijasta, jonkin aikaa...

Esimerkiksi europuoskaritieteen kupla poksahtaa:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/europuo...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitoksia Jyrki Kasville mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta.

Aiheen pohdiskelu johtaa viime kädessä filosofisiin kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja ihmisen tehtävästä: "jos saisi vapaasti valita ilman rajoituksia, millaista elämän kuuluisi olla?".

Rahassa mitattava tuottavuus tai varallisuus eivät kerro kaikkea, mitä "hyvän elämän" tulisi sisältää, vaan henkisesti ja elämyksellisesti rikkaaseen elämään kuuluu paljon tunteenomaista sekä sellaista, mitä ei ylipäänsä voi hinnoitella. Ei tietenkään mikään estä pyrkimästä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa nämäkin puolet pääsisivät toteutumaan, sen lisäksi että kaikille turvataan alempien tasojen tyydyttyminen Maslowin tarvehierarkiassa.

Mutta raadollinen totuus on kyllä se, että välineellisestä arvostaan huolimatta rahassa laskettavan taloudenkin on toimittava kestävällä pohjalla, jotta ne henkisemmät arvot voisivat saada elämässä sijaa. Tuottavuudella, kilpailukyvyllä ja muilla ekonomistien tutkimilla suureilla mitattuna on päästävä vähintäänkin toimiviin kompromisseihin.

"Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan digitalisaatio hävittää seuraavien 20 vuoden aikana kolmanneksen suomalaisten nykyisistä ammateista ja muuttaa loppuja dramaattisesti."

Koetin katsella ETLAn nettisivustoa tästä aiheesta, mutta en löytänyt siitä lisää. Onko kenelläkään antaa linkkejä tai lisätietoja tästä?

Kimmo Huoso

Hyvä kirjoitus. Varsinkin tuohon koulutukseen liittyen. Toki ongelma on myös se että työelämä polkee vanhoissa uomissaan riippumatta siitä mitä oppilaitoksissa opetetaan, siirtymä tulee olemaan pitkä ja kivulias. Ja liian useasti tulokkaat eri aloille joutuvat maksamaan tästä kovan hinnan.

Susanna Kaukinen

Sain vastaukseni lopulta kasaan:

Teknorealistin tulevaisuuspuheenvuoro
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Näin käy kun ei ole tarkkana eli sotkin toissapäiväisessä kirjoituksessani työikäisten määrän ja tehtyjen työtuntien määrän. Onneksi eräs lukija oli tarkkana ja huomautti suomalaisten tekemän työn määrän vähentyneen jo pitkään, koska työaika on lyhentynyt. Samana aikana elintasoa kuvaava BKT/asukas on kuitenkin kasvanut. Suomen talouskasvu on siis jo pitkään ollut nimenomaan työn tuottavuuden kasvun varassa eikä sekä työn määrän että tuottavuuden varassa.. I stand corrected.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Erinomainen pohdinta, kiitos siitä.

Sekä yhteiskunnallisen, että ekologisen kestävyyden kannalta olisi mitä suotavinta, että ihmiset arvostaisivat tulevaisuudessa yhä enemmän vapaa-aikaa suhteessa aineelliseen kulutukseen, ja osa tuottavuuden kasvusta voitaisiin suunnata työajan lyhentämiseen

Käyttäjän heikkikolehmainen kuva
Heikki Kolehmainen

Hieno kirjoitus. Antaa myös osviittaa, minne resursseja tulisi laittaa, jotta potentiaaliset nykypäivän luddiitit saadaan integroitua kiihtyvän tietoteknisen kehityksen läpitunkemaan yhteiskuntaan: opetustoimi, hoitoala, hallinto, palveluala ja eläkeläiset.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Vielä vuoden kuluttuakin voi vain sanoa, että erinomainen pohdinta... tai ehkä nyt vuotta myöhemmin... sen ajankohtaisuus on vain lisääntynyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset