Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

Tietoyhteiskunta minihallitusohjelmassa

Kataisen hallituksen ohjelma oli siitä poikkeuksellinen, että siinä sitouduttiin viemään suomalaista tietoyhteiskuntaa eteenpäin monella eri rintamalla. Osa kirjauksista on kolmessa vuodessa myös toteutunut, esimerkiksi viranomaistietoja on avattu ripeästi, Tietoyhteiskuntakaari on eduskunnassa, kyberstrategiaa pannaan toimeen, ja sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin siirtyminen on pitkällä.

Suuri osa kirjauksista on kuitenkin unohtunut. Poliittista puhtia ei ole riittänyt esimerkiksi etätunnistusteknologian lainsäädäntöön, älykkään sähköverkon edistämiseen, ikäihmisille suunnattujen palvelu- ja teknologiainnovaatioiden tukemiseen tai digitaalista taloutta koskevan yhteiskunnallisen ja sosiaalisen perustutkimuksen rahoittamiseen.

Vaalikautta on kuitenkin vielä vuosi jäljellä. Miten Suomen nopea digitalisaatio näkyy Stubbin hallituksen minihallitusohjelmassa?

Minihallitusohjelma nostaa digitaalisen liiketoiminnan yhdeksi kolmesta teollisuuden uudistamisen painopistealaksi: ”Teollisuuden uudistumisessa biotalous, cleantech sekä digitaalinen liiketoiminta ovat hallituksen painopistealat, joita edistetään erillisissä periaatepäätöksissä sovitun mukaisesti.”

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää kuitenkin ”erillisten periaatepäätösten” varaan. Joka tapauksessa digitalisoituminen nähdään Suomen mahdollisuutena, joka on hyödynnettävä täysimääräisesti. Ohjelman mukaan se tarkoittaa kahta asiaa:

·         Tietoliikenneinfrastruktuurin vahvistamista

·         tulevaisuuden digitaalisiin palveluihin liittyvän osaamisen vahvistamista.

Odotan siis pikaisia päätöksiä kuituverkkoinvestointien tuesta ja taajuuksien vapauttamisesta mobiililaajakaistan käyttöön sekä määrärahoja digitaalisten palveluiden tutkimukseen ja koulutukseen.

Toisin kuin Kataisen hallituksen ohjelmassa, Stubbin miniohjelmassa kiinnitetään huomiota myös koulujen digitalisaatioon. Opetuksen ja oppimisen digitaalista murrosta sitoudutaan edistämään ”voimakkaasti”. Toivottavasti se ei jää pelkän koulutuksen pilviväylän asteelle, vaan kouluissa uskalletaan siirtyä aidosti digitaalisiin vuorovaikutteisiin toimintatapoihin ja oppimateriaaleihin.

Erityisen iloinen olen siitä, että Stubbin hallitus jatkaa julkisten tietovarojen ”määrätietoista avaamista” ja odottaa sen edistävän avointa tiedettä ja luovan uusia palveluinnovaatioita. 

Ehkä tärkein ja kauaskantoisin kirjaus on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs: ”Toimiva kansallinen sähköinen tunnistamisratkaisu toteutetaan.”

Luotettava, helppo ja mukana kulkeva sähköinen tunnistaminen on tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuuria. Suomen jämähtäminen vuonna 2002 käyttöön otettuun pankkien Tupas-tunnistusjärjestelmään on yksi selitys sille, miksi sähköisten palveluiden kehitys ja käyttöönotto on ollut Suomessa niin tahmeaa. Sähköisen tunnistamisen kansallinen takalukko on saatava avattua! Miten kukaan voi kehittää Suomessa mobiileja palveluita maailmalle vietäväksi, jos käyttäjän tunnistaminen on paperilappusten varassa?!

Stubbin hallitus sitoutuu myös kyberstrategian toimeenpanoon. Tavoite Suomesta kyberuhkiin varautumisen maailmanlaajuisena edelläkävijänä on kuitenkin ehkä turhan kunnianhimoinen. Hoidetaan ensin perusasiat kuntoon, niin ensi vaalikaudella voidaan ottaa muut kiinni…

Uutta Stubbin hallituksen ohjelmassa on tavoite tehdä Suomesta kansainvälisen dataliikenteen keskus, jossa Itämeren ja Koillisväylän merikaapelit kohtaavat, ja palvelinkeskukset jauhavat työtä ja hyvinvointia. Kannatan!

Stubbin hallituksen miniohjelma keskittyy talouden ja teollisuuden digitalisoitumista vauhdittaviin tavoitteisiin. Ymmärrettävä painotus, kun koko ohjelma on vain kuusi sivua pitkä. Silti jäin kaipaamaan myös muita näkökulmia kuten digitaalista kulttuuria, sähköisten palveluiden esteettömyyttä, viestintäverkkojen huoltovarmuutta, robotisaatiota, monialaista tutkimusta, sähköisiä kansalaisoikeuksia, osallistumista ja kansalaisvaikuttamista, julkishallinnon tiedonhallinnan käytäntöjen yhteentoimivuutta, …

Sitä paitsi älykäs sähköverkko on oikeasti jokaisen Kataisen hallituksen ohjelman kolmen maininnan arvoinen, yhtä suuri paradigman muutos kuin striimaus sisältöteollisuudelle. Toivottavasti Stubbin hallitus ei unohda älykkäitä sähköverkkoja, vaikka niitä ei ohjelmassa erikseen mainitakaan. Sen digitaalisempaa liiketoimintaa saa hakea.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Matias Härkönen

Hyviä kirjauksia ja samaa mieltä siitä, että enemmänkin pitäisi asian suhteen tehdä. Toivottavasti asiat myös etenee.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tämähän tarkoittaa oikeasta ja aidosta vuorovaikutuksesta luopumista:

Jyrki:
"Toivottavasti se ei jää pelkän koulutuksen pilviväylän asteelle, vaan kouluissa uskalletaan siirtyä aidosti digitaalisiin vuorovaikutteisiin toimintatapoihin ja oppimateriaaleihin."

Digidementiasta kärsiville lisää digimediaa?

Tietokoneet sopivat professori Kirsti Longan mielestä kaikenikäsille. Kun lapsi mankuu karkkia, pitää lapselle antaa karkkia.

"Loppuvuonna julkistetussa Pisa-mittauksessa Suomi oli kouluviihtyvyydessä vasta sijalla 60 – siis viidenneksi huonoin kaikista mitatuista maista. Longan mielestä se johtuu siitä, ettei koulua ole kehitetty diginatiivien vaan digimuukalaisten ehdoilla. Koulussa pitäisi hyödyntää enemmän pelejä, teknologiaa ja sosiaalista mediaa – kaikkea sellaista, mikä on nuorille arkipäivää." HS

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/168...

Bisnesmaailma ja ministeriö riemuitsevat siitä, että teknologia mullistaa opetuksen, mutta on jo näyttöä siitä, että oppimistulokset heikkevät. Riemua vääristä asioista:

"Tekniikka kehittyy huimaa vauhtia ja opetus kehittää keinoja hyödyntää sitä, niin että yhä useammat pääsevät oppimaan yhä enemmän." Yle

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Luotettava, helppo ja mukana kulkeva sähköinen tunnistaminen on tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuuria. Suomen jämähtäminen vuonna 2002 käyttöön otettuun pankkien Tupas-tunnistusjärjestelmään on yksi selitys sille, miksi sähköisten palveluiden kehitys ja käyttöönotto on ollut Suomessa niin tahmeaa. Sähköisen tunnistamisen kansallinen takalukko on saatava avattua! Miten kukaan voi kehittää Suomessa mobiileja palveluita maailmalle vietäväksi, jos käyttäjän tunnistaminen on paperilappusten varassa?!"

Suomalainen digikatastrofi kulminoituu nimenomaisesti em. tekstiin.

Harmillista vain, että luotettava, helppo ja mukana kulkeva eivät ole millään lailla synonyymeja käyttäjäturvallisen digiympäristön kanssa.

Mielummin elän paperilappusten varassa kuin tili kräkkereiden jäljiltä tyhjänä.

Dr Jouni Laurila

Hyvä juttu.

Samalla Viron tunnistus lähtee laajenemaan koko Eurooppaan.

Olisi nyt aika lähteä valmiiseen ratkaisuun eikä tuhlaamaan vähiä rahoja epäonnistuneeseen uuteen ruutiin.
Näihin julkisen ATK projekteihin on tuhlattu liikaa.

http://www.businessinsider.com/digital-identity-ca...

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Voisitko Jyrki avata mitä konkreettisia hyötyjä älykäs sähköverkko tuo tullessaan? Lisäksi olen utelias minkä koet olevan se "luotettava digitaalinen tunnistamisratkaisu" TUPAS -järjestelmän tilalle?

Itse koen että TUPAS:ta ei ole koskaan murrettu, paperilappuset yleensä tulee käyntikorttikoossa ja siten myös kulkevat mukavasti lompakossa. Palveluissa käyttäjä tarvitsee tunnistaa vain kerran, jonka jälkeen palvelua käytetään henkilökohtaisella salasanalla - näin toimii useat suomalaisetkin firmat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset