Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Suomi homeessa

  • Suomi homeessa

Homehtuvista kouluista, virastoista ja kodeista on tullut varsinainen kansanriesa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lähes joka toisessa suomalaisessa keskiasteen oppilaitoksessa on sisäilmaongelmia, ja peruskoulut ja päiväkodit päälle. Joskus tuntuu siltä, että on helpompi löytää moniongelmainen kuin täysin terve koulurakennus.

Kosteus- ja homevauriot ovat osoittautuneet sitkeäksi ongelmaksi, jolla ei ole yhtä yksittäistä selittäjää. Muuten se olisi ratkaistu jo ajat sitten.

En ole rakentamisen enkä kiinteistöjen hoidon ammattilainen, mutta Espoon teknisen lautakunnan puheenjohtajana toimiessani koulujen homeongelmat ja niiden korjaaminen tulivat tutuiksi. Pelkästään espoolaisten peruskoulujen kuntoraportteja tuli luettua lätkäkassillinen, usein tukka tukevasti pystyssä. Entisen työpaikan suunnitteluvirheiden peruina veressä on yhdeksän eri homelajin vasta-aineet, ja on yksi pientalon kosteusvaurioremonttikin tullut teetettyä.

Huonosti suunniteltu on valmiiksi pilalla

Ensimmäisen vastuun ongelmista kannan arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden syliin. Vuosikymmenten ajan Suomeen on rakennettu Suomen olosuhteisiin huonosti soveltuvia rakennuksia.

Muinoin myös arkkitehdeille opetettiin rakennusmateriaalitekniikkaa, mutta sitten professuuri siirrettiin arkkitehtiosastolta rakennustekniikan osastolle. Nykyisessä Aalto-yliopistossa arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovat kokonaan eri korkeakouluissa! Ei ihme, että kaikki paperilla hyvältä vaikuttaneet ratkaisut eivät ole toimineet käytännössä.

Vielä 2000-luvun alussa Espoon tekniselle lautakunnalle tuotiin toistuvasti hyväksyttäväksi tunnettujen arkkitehtitoimistojen suunnittelemia kouluja, joissa ei ollut räystäitä eikä kunnon perustuksia.

Onneksi lautakunta oli ottanut opikseen jo korjattujen koulujen kosteusongelmista, joista suuri osa oli johtunut nimenomaan räystäiden puutteista ja liian heppoisista perustuksista. Moniongelmaisissa kouluissa vesi oli päässyt rakenteisiin sekä ylhäältä että alhaalta.

Pohdin usein, miten käy pienemmissä kunnissa, joissa rakennetaan uusi koulu parin vuosikymmenen välein?

Arkkitehtuurin ja luonnon kohtaamisesta tarjoaa esimerkin taannoinen työhuoneeni Espoon Otaniemessä. Alvar Aallon toimiston piirtämän Konetekniikan osaston seinissä ei ollut kosteussulkuja, vaikka alin kerros oli osaksi maan sisällä. Lattiabetonin sisältämän ilman kosteusprosentti oli 96. Ei ihme, että minullakin valui veri nenästä tiistaista lauantaihin.

Koska rakennus on arkkitehtonisesti arvokas, sitä ei voi purkaa eikä radikaalisti muuttaa. Siksi ongelma ratkaistiin ylipaineistamalla koko talo. Home ja kosteus painuvat ilman mukana seinien sisään.

Edes remontointi ei auta, jos ongelmien aiheuttajia ei samalla poisteta. Ajankohtainen esimerkki tästä on peruskorjattavana oleva Tapiolan koulu, jonka ongelmana on huono perustus. Kosteusvaurioiden uusitumisriski on suuri, koska koko koulua ei voi nostaa 30 cm ylöspäin. Se pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen, vaikka sitten samoilla piirustuksilla, mutta uusille perustuksille.

Huonosti suunnitellun rakennuksen korjaamisen toivottomuutta havainnollistaa Espoon vanha kaupungintalo. Sitä korjattiin vuosien kuluessa moneen kertaan, mutta rakennuksen katosta ei koskaan saatu vedenpitävää. Kävin talossa vuosikymmenen ajan, ja aina käytävillä törmäsi tippaämpäreihin. Ulkomaalaisten vieraiden kerrotaan ainakin kerran luulleen aulaan siroteltuja ämpäreitä tilataideinstallaatioksi.

Ammattiylpeys käy lankeemuksen edellä

Turhauttavimpia ovat uusien rakennusten sisäilmaongelmat. Miksi tutut virheet tehdään yhä uudestaan? Uusien talojen suunnittelijat ja rakentajat tai vanhojen talojen korjaajat eivät voi enää väittää olevansa tietämättömiä, sairastuttavansa asiakkaansa vahingossa.

Mihin on kadonnut rakentajien ammattiylpeys? En väitä rakentajien hutiloivan huvikseen, mutta jotain kummallista suomalaisen rakentamisen kulttuurissa on.

Kun erään peruskorjatun talon epäilyttävän kylmä seinä avattiin remontin jälkeen, villojen välistä löytyi käden mentävät raot. Ei ihme, että patterit olivat huutaneet talvella hoosiannaa.

Toisessa remontissa läpilahon puurakenteen päälle oli valettu betonia. Toisaalla rivitalon vesilukko oli kikotettu paikoilleen puupalikalla, jonka lahottua vedet valuivat naapuriin. Erään pientalon salaojakaivon poistoputki oli ylempänä kuin tuloputki, mikä seisotti vettä perustuksissa. Toisessa kohteessa oli laitettu läpimärät villat seinien sisään.

Miten tällaista jälkeä tekevät ammattimiehet nukkuvat yönsä? En ymmärrä.

Työmaille on palkattu valvojia, mutta ei valvojakaan voi joka paikassa koko ajan olla. Valvojalla täytyy olla hyvä syy epäillä jonkin olevan pielessä ennen kuin hän vaatii esimerkiksi poistamaan kostean betonin päälle kiinnitetyn muovimaton.

Hutiloiden tehty työ tulee kalliiksi, ja hinnan maksavat asiakkaat. Rakennusliikkeet laskevat jo tarjousta tehdessään, että takuutöitä joudutaan joka tapauksessa tekemään.

Sysiä, seppiä ja nikkaroijia

Jos on vikaa suunnittelijoissa ja rakentajissa, niin kyllä asukkaat ja käyttäjätkin onnistuvat talon pilaamaan. Eräässä huoneistossa asunut maaninen siivoaja oli vuosien ajan puskenut painepesurilla vettä peseytymistilojen seinien sisään. Lattioiden jatkuva luuttuaminen runsaalla vedellä oli pitänyt lattialistojen takuset märkinä.

Näppärät nikkaroijat ovat luku sinänsä. Esimerkiksi saunatuvan seinän panelointia uusiessa ei halua jättää rumaa koloa seinän ja katon väliin, kuten alkuperäisen paneloinnin tekijä oli tehnyt. Paitsi että se kolo oli saunan seinän rakenteiden tuuletusaukko. Saunan puupaneloinnin, alumiinifolion ja seinän väliin tiivistyy kosteutta, ja jos se ei pääse pois, lopputulos on kirjaimellisesti kirjava.

Kaikki eivät osaa enää asua omassa kodissaan. Vanhojen talojen rossipohjien tuuletusaukkoja pitää osata käyttää! Vesirännit pitää puhdistaa keväisin ja syksyisin. Lehdet ja koivunsiemenet pitää poistaa tasakattojen kattokaivojen ritilöistä. Takkojen luukut pitää sulkea oikeaan aikaan. Pihojen sadevesiviemärit pitää pitää auki ympäri vuoden. Koneellisen ilmanvaihdon ja lämpöpumppujen suodattimet pitää puhdistaa. Liesituuletinten rasvankerääjät pitää pestä. 70-luvun laattaperustusten anturalämmitykset on pidettävä talvella päällä. Ilmanvaihtoputkiin kuolleet linnun- ja oravanpoikaset pitää poistaa ja korjata putkien suojaverkot, ...

Me viemme automme vuosihuoltoon ja katsastukseen, mutta laiminlyömme kotimme! Miksi emme pidä asunnoistamme yhtä hyvää huolta kuin ajoneuvoistamme? Rakennusten keskeiset rakenteet pitäisi tarkastaa parin vuoden välein! Vanhat talot tulisi kuvata lämpökameralla lämpövuotojen eli mahdollisten veden tiivistymispisteiden löytämiseksi. Sadevesiviemärit tulisi kuvata tukosten havaitsemiseksi jo ennen kuin vesi tulvii eteiseen. Joskus olisi hyvä sulkea kaikki hanat ja seurata vesimittaria. Jos vesi liikkuu, vähänkin, jossakin on vuoto.

Aina rakenteiden tarkastaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista. Välikaton sisään ei esimerkiksi pääse katsomaan, eivätkä vesijohdot ole näkyvissa.

Uusista rakennuksista tulisi tehdä helpommin tarkastettavia! Esimerkiksi välikattoihin, rossipohjiin ja kosteiden tilojen seinien sisään pitäisi voida kurkistaa ilman sorkkarautaa. Miksei pesutilojen seinissä ole tarkastusluukkua?

Sama pätee julkisiin rakennuksiin. Kiinteistöjen kunnossapito on kuntapoliitikoille aivan liian houkutteleva säästökohde. Se ei näy heti missään, opettajia tai sairaanhoitajia ei tarvitse lomauttaa. Mutta kunnossapidosta leikatuilla rahoilla on erittäin korkea korko. Kun sama toistetaan monta vuotta peräkkäin, jälki on rumaa.

Eräänkin koulun alapohjan ryömintatilassa ei oltu 90-luvun laman säästökuurin seurauksena käyty moneen vuoteen. Kun oppilaat ja opettajat alkoivat oirehtia, kiinni ruostunut luukku avattiin. Ryömintätilan katosta roikkui homekasvustoa kuin naaavaa puista. Remontin hinnalla olisi melkein saanut uuden koulun.

Ei ihme, että kiinteistöt on monessa kunnassa siirretty erilliseen kiinteistöyhtiöön. Kuntapoliitikot parkuvat kovia vuokria, mutta vuokrilla katetaan paitsi rakentamisen pääomakulut myös kunnossapito ja varaudutaan tuleviin perus- ja parannuskorjauksiin.

Kuntien talousarvioissaan käyttämä jako investointimenoihin ja toimintamenoihin harhautaa monet kuntapoliitikot luulemaan, että rakennus maksaa vain sen rakentamisen kustannukset, vaikka rakennuksen elinkaaren muut kustannukset ovat usein paljon suuremmat.

Tilastollisesti merkittävä sairaus

Kosteusvaurio on rakennuksen sairaus. Mitä pikemmin se hoidetaan, sitä parempi on paranemisennuste. Siksi vauriot tulisi löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja korjata mahdollisimman nopeasti.

Valitettavan usein ensimmäinen merkki kosteusvauriosta on henkilökunnan sairastuminen. Kouluissa tilastoidaan kuitenkin vain opettajien sairaudet, koska työterveyslaki edellyttää sitä. Jos tilastollisesti merkittävä osuus opettajista sairastuu, työterveyslääkärin velvollisuutena on puuttua asiaan.

Sen sijaan koulujen oppilaiden sairauksia ei tilastoida, vaikka suuremmassa oppilaiden joukossa tilastollisesti merkitsevä sairastuvuus ilmenisi paljon nopeammin kuin muutaman opettajan joukossa. Olen kuullut monesta homekoulusta, joissa oppilaiden vanhemmat ovat vuosia ihmetelleet lastensa sairastelua, mutta kunta on havahtunut vasta, kun riittävän moni opettaja on sairastunut.

Seuraavan nousukauden to-do-listalle on otettava kouluterveydenhoidon päivittäminen työterveyshuollon tasolle. Näin tiukan euron aikana se ei valitettavasti onnistu.

Kun kosteus- tai homevaurio on havaittu, päätös tilojen korjaamisesta ja määrärahojen saaminen vie usein monta vuotta. Kunnallinen päätöksentekoprosessi on yksinkertaisesti nykyisellään liian hidas. Käytännössä julkisten rakennusten, etenkin koulujen ongelmat muhivat vuosikausia, jopa vuosikymmenen, ennen kuin niitä ryhdytään korjaamaan.

Ei ihme, että vauriot ovat korjaustöiden alkaessa jo niin laajoja, että korjausaste nousee lähelle sataa prosenttia. Remontin hinnalla saisi uuden koulun!

Jostain syystä kunnissa ollaan hyvin haluttomia purkamaan vanhoja kouluja, ovat ne miten huonossa kunnossa tahansa. Ilmeisesti kuntapäättäjillä ja heidän äänestäjillään on niin vahva side omaan vanhaan kouluunsa, ettei sitä hennota purkaa, sanovat kuntoraportit ja talouslaskelmat mitä tahansa.

On vaikea hyväksyä, että oma vanha (home)koulu on peruskorjattunakin vanha homekoulu, jonka ongelmat voivat uusiutua. Perussääntönä myös on, että kun seiniä avataan, vastaan tulee yllätyksiä, vaurioita, joita kuntotarkastuksessa ei huomattu. Remontteja joudutaan usein laajentamaan kesken töiden, ja se tulee kalliiksi.

Eivätkä ne 70-luvun tilaratkaisutkaan ihan nykyajan oppimisoppien mukaisia ole.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Enpä voi muuta kuin yhtyä tähän äimistelyyn. Omakohtaistakin kokemusta on työn puolesta muutaman hometalojutun verran. Perheessäkin on sairautta homeen takia ja siinäpä piilee myös varsinainen paradoksi: muutimme ilmansaasteiselta pääkaupunkiseudulta puhtaaseen Pohjois-Karjalaan, jossa vaimo sai sitten astman viallisen koulurakennuksen takia.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Onhan se mukavaa sairastuttaa lapset on pienestä pitäen. Ainakin lääkärit ja lääkeyhtiöt riemuitsee.

Poliitisilla päätöksillä noi asiat olisi hoidossa jo, ei se rahasta voi olla kiinni. Arvot niin kylmät ihmisiä kohdellaan esineinä.

Kiitos!

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Tosiaan, ne lapsetkin vielä.

Mutta eivät homehommat seurauksineen julkiselle puolelle jää, kuten Kasvikin toteaa. Yhdessä hoitamassani jutussa korvauksista päästiin suuren väännön jälkeen sopuun, ja kun nimet olivat paperissa toinen päämiehistä teki itsemurhan (sekin höskä olisi ollut parempi jyrätä maan tasalle eikä edes ollut päämiesteni rakentama).

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Homeongelma johtuu vihreän liikkeen ja ympäristöliikkeen aikaansaamista tiukoista energiansäästövaatimuksista. Talot tehdään liian tiiviiksi energian säästön vuoksi, josta seuraa homeongelmat. Vihreät kiistävät vastuunsa, ja syyttelevät muita, kuten suomalaista rakennustyömiestä.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

En tästä lähtisi vihreitä syyttelemään. Rakentamiseen tuli ryminällä nämä uudet materiaalit 1960- ja 1970-luvuilla: betoni, mineraalivilla, höyrynsulkumuovit jne. Betoniakin aikanaan mainostettiin liki ikuisena materiaalina, 'ensimmäiset 100 vuotta se vasta kovettuu lopulliseen lujuuteensa'. Ei ymmärretty, miten uudet materiaalit saa ihmiset sairaiksi.

Nykyään nämä asiat jo ymmärretään, mutta ongelmia aiheuttaa väärä säästäminen. Rakennuksen elinkaarikustannuksista 70 prosenttia syntyy käytön aikana, joten rakennusvaiheessa tehdyt kustannussäästöt usein kostautuvat.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Just, tosin nämä paniikissa öljykriisin eli energian hinnan nopean nousun vuoksi tehdyt remontit tehtiin jo 70/80-lukujen vaihteessa, ja Vihreä Liitto perustettiin vasta vuonna 1987.

Aina öljykriisiin asti kuviteltiin, että energia on lähes ilmaista. 70/80-lukujen jälkeen on opittu, miten tehdään talo, jonka lämmittäminen ei vie asukkaita konkurssiin. Näitä oppeja ei vaan ole aina osattu tai haluttu noudattaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vanha vetoinen sukutilan päärakennus rossipohjineen, tulisijoineen ja suorine savuhormeineen tuntuu yhä fiksummalta asumukselta! Hometta tosin on kellarin seinissä, mutta sepäs onkin erillinen rakennus 20 metrin päässä.

1 kg kuivaa polttopuuta tarvitsee palamiseen n. 8 kuutiometriä ilmaa, ja pakkastalvena puumenekki on käsittääkseni 10...20 kg päivässä. Ilmankos pirtissä eivät itiöt viihdy. "Hauska" todiste talon kiistattomasta hataruudesta on keskuspölynimuri, jota voi käytellä huoletta myös uunilämmityksen aikana. Sekä savuhormin että imurin poistoputken kautta virtaa suuri määrä ilmaa ulos, mutta jostain sitä myös tulee tilalle vastaava määrä. Älkää kyselkö energiatehokkuudesta yhtään mitään; se ei todellakaan ole mieliaiheeni!

Jouni Nordman

Ei ole tarvaran toimittajan vika, sillä jos osataj ei tiedä mitä ostaa, niin vastuu on aina ostajalla, eli täsä tapauksessa virkamiehista, joita kylläkin painostetaan poliittisista piireistä. Eli kyllä suurin syyö on kuntien kaavottajissa, jotka ovat sellasia kaavoja mahdolistaneet jotka eivät teknisesti toimi Suomessa. Toine mikä on myös virkamiehillä vasuttlla on kilpailuttamine, jossa eivät ole osanneet speksejä asettaa oikein, jolla olis voitu kilpailutus tilanteesa nostaa rakennusten laatua.

Eli turhaa sitä firmoja syytetään, sillä nehän ovat vain rakentanneet sellasta jolle ovat saanneet viranomasilta luvan, sillä rakennuslupa kumminkin taitaa olla jokasella home koululla joka on rakennettu. Eli aina palatan osaamattomiin virkamiehiin, jotka eivät ole osanneet hommia tai ovat olleet jotenkin peinostettuina kun hyväksyvät rakennuksien lupia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Erinomainen blogi Jyrki Kasvilta, jonka soisi monen päättäjänkin lukevan.

"Kun erään peruskorjatun talon epäilyttävän kylmä seinä avattiin remontin jälkeen, villojen välistä löytyi käden mentävät raot. Ei ihme, että patterit olivat huutaneet talvella hoosiannaa.""

Niinpä. Kuinkahan monelta meistä omasta talosta puuttuu metrin pätkät villoja katosta tai seinistä? Naapurilta puuttui uusitun katon yhdeltä reunalta villat kun piti tutkia katon vuotokohtia. Ja toiselta taas kertoman mukaan ulkoseinän villattoman kohdan paikalla oli pahville kirjoitettu "palele porvari".. Kunpa osaisikin ottaa asian vain leikkinä ja tekijän terveisinä, mutta kyllä tulee väkisinkin mieleen, että pitäisikö kustannuksista välittämättä olla aina työn valvoja paikalla?

Julkisessa rakentamisessa vastuun rakenteiden kestävyydestä Suomen rankoissa oloissa pitäisi kai olla erityisellä tarkastustoimikunnalla, joka karsisi kaikkein omituisimmat ja rakenteellisesti haavoittuvammat arkkitehtien luomukset sivuun. Jatkuvien ongelmien ja korjauskustannusten ei pitäisi kaatua toistuvasti veronmaksajien syliin.
Esimerkkejä meillä riittää ihan liiaksikin asti, Kiasma vain yhtenä esimerkkinä.

Tapiolan koulu, jonka vieressä melkein asumme ja sitä surkeaa rapistumista on tullut päivittäin seurattua turhankin läheltä. Yli kolme vuotta tämäkin maineikas koulu on ollut evakossa homeongelmien tähden. Nyt kuulemma sekin aiotaan vain korjata ja kuten Kasvikin totesi, niin ongelmaa ei saada poistettua jollei perustuksiin myöskin puututa ja silloin pitäisi purkaa koko rakennus.

Museovirastoko on sanellut, että se pitää säilyttää juuri sellaisena kuin se on alun perin suunniteltu? Museovirasto, jonka pitäisi ottaa vähän enemmän vastuuta omista huonoistakin päätöksistään, jonka kaikki laskut menevät kuitenkin veronmaksajien piikkiin.

Nykyoloissa Tapiolan koulu on ahdas, eikä vastaa kaikkia uusia tarpeita, mutta suttako vaan pitää edelleen tehdä? Ympärillä olisi tilaa ja metsää rakentaa vastaava, vähän isompi uusi koulu, jonka hintakin jäisi todennäköisesti halvemmaksi kuin vanhan täydellinen saneeraus? Voisihan julkisivun tehdä vanhan mallin mukaan, jos se jollekin on niin tärkeää, kunhan koulu vain kestää sateet ja tuiskut ilman peruskorjausta edes muutaman vuosikymmenen.

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

" Lattiabetonin sisältämän ilman kosteusprosentti oli 96."
Erikoisia tutkimuksia vai tulokset väärin ymmärretty?

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

Kasvi:"Pohdin usein, miten käy pienemmissä kunnissa, joissa rakennetaan uusi koulu parin vuosikymmenen välein?"

Kyllä suunnittelutoimistot niissäkin projekteissa ovat yleensä niitä, jotka suunnittelevat myös suuremmissa kunnissa.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Isommissa kunnissa, joissa käynnistetään useita rakennushankkeita vuodessa, on ehditty oppia vanhoista virheistä.

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

Onko sinulla tilastoja, jotka tämän osoittaisivat? Esimerkiksi Tampereen kouluista äskettäin tehty sisäilmaluokitus ei väitettäsi tue.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi Vastaus kommenttiin #18

Ei tilastoja, vain oma kokemus siitä, miten Espoossa alettiin kiinnittää yleisimpiin ongelmien aiheuttajiin huomiota.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Seuraavan nousukauden to-do-listalle on otettava kouluterveydenhoidon päivittäminen työterveyshuollon tasolle. Näin tiukan euron aikana se ei valitettavasti onnistu."

Jos ei rikkaassa Espoossa onnistu niin ei sitten missään. Milloin mahtaa tulla seuraava nousukausi?

Espoossa on rakennettu kiinteistöjä, jotka ovat rakentajan omistuksessa ja hoidossa monta monituista vuotta. Kaupunki maksaa vuokrassa sekä pääoma- että hoitokustannukset ja tietenkin yrityksen voitot. Mitä näille elinkaarimalleille mahtaa kuulua?

Home- ym. ongelma on todellinen ja paha. Mitä sille pitäisi tehdä? Mitä tekevät Jyrki J. Kasvi ja vihreät?

Pitääkö paikkansa, että nyt aletaan vaatia nollaenergia- tai jopa plusenergiataloja? Tämä on täydellistä hulluutta. Tietenkin teoriassa hienoa, mutta ei ikinä käytännössä, kun tiedämme rakentamisen huolellisuuden tässä maassa. Mikä on vihreiden kanta?

Samuli Tahkola

Ensiapuna kaikissa julkisissa rakennuksissa voitaisiin tarkistaa ilmanvaihtojärjestelmien toimivuus. Otettaisiin se ehkä tavaksi ja tarkistetaan vuosittain. Niiden tulisi toimia suunnitellusti ja niitä pitäisi käyttää suunnitellusti.

Monesti on se tilanne, että ilmanvaihto ei ole toiminut oikein edes rakennuksen ollessa uusi. Jopa kanavaa puuttuu väliltä. Siitä huolimatta mittauspöytäkirjat osoittavat ilmamäärien olevan kunnossa. Usein taas huolto ei ole säännöllistä ja seurauksena voi olla sisäilmaongelmia: http://www.homeleaks.fi/index.php/gallery/image/23...

Ilmastoinnin toimivuuden varmistaminen on vähintä mitä pitää tehdä.

Toimituksen poiminnat