Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Brysselin aluetoimitus

  • (CC BY-NC-ND 2.0) European Parliament
    (CC BY-NC-ND 2.0) European Parliament

Kokous päättyy EU-parlamentissa. Eri maiden euroedustajat, mepit tulevat ulos kokoussalista ja kommentoivat tehtyjä päätöksiä kotimaidensa tiedotusvälineille. Vain suomalaiset euroedustajat saavat kävellä rauhassa ulos; Suomalaisia toimittajia ei ole paikalla.

Ei ihme, että EU:ssa tehdyt päätökset tulevat suomalaisille usein yllätyksinä, vaikka komission päätöksenteko on paljon avoimempaa kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Hakusanat direktiivi ja yllätys poikivat artikkeleita tervasta sähköautojen latauspisteisiin ja rikkidirektiivistä pientalojen energiatodistuksiin. 

Esimerkiksi ns. rikkidirektiivi perustui jo vuonna 2008 kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMOssa hyväksyttyyn MARPOL-sopimuksen laajennukseen, jossa myös Itämeri määritellään SECA-alueeksi (Sulphur Emission Control Area). Pohjanmeri oli määritelty SECA-alueeksi  jo vuonna 2005!

Rikkidirektiivin väittäminen yllätykseksi kertoo lähinnä siitä, miten huonosti Suomessa seurataan kansainvälistä päätöksentekoa.

¤ ¤ ¤

Euroopan Unioni ja sen päätöksenteko ovat jääneet suomalaisille kaukaisiksi. Harva tietää, mitkä asiat kuuluvat EU:n päätösvaltaan, mitä EU-parlamentti, ministerineuvosto ja komissio tekevät, mitkä ovat EU-parlamentin poliittiset voimasuhteet, tai miten Suomi osaltaan osallistuu Euroopan asioista päättämiseen.

Ei ihme, ettei EU-parlamentin vaaleissa äänestäminen kiinnosta suomalaisia.

Silloin harvoin kun suomalaiset tiedotusvälineet ylipäätään kertovat Euroopan Unionin asioista, ne käsitellään ”ulkomaan uutisina”. Niin kuin Brysselissä yhdessä tehdyillä päätöksillä ei olisi Suomelle merkitystä.

Suomalaiset tiedotusvälineet ilmeisesti olettavat, etteivät Euroopan asiat kiinnosta heidän lukijoitaan, kuulijoitaan tai katsojiaan.

Euroopan Unionista kiinnostuneet suomalaiset ovatkin oppineet seuraamaan suomalaisten meppien blogeja ja twitter-päivityksiä.

¤ ¤ ¤

Yleisradio on ns. julkisen palvelun mediayhtiö, jonka yhtenä tehtävänä on huolehtia yhteiskunnallisesti tärkeästä joukkoviestinnästä, joka ei kiinnosta kaupallisia tiedotusvälineitä. Tällaisia sisältöjä ovat esimerkiksi Yleisradiolaissa mainitut saamenkieliset ohjelmat, hartausohjelmat ja viranomaistiedotteet.

Julkisen palvelun sisällön määrittelee Yleisradiolain kolmannen luvun seitsemäs pykälä. Sen toisen momentin ensimmäinen kohta velvoittaa Yleisradion tukemaan kansanvaltaa:

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

Kotimaan osalta Yleisradio toteuttaa tämän tehtävän mallikkaasti. YLE ei kysele katsojalukuja televisioidessaan eduskunnan täysistuntoja, haastatellessaan päättäjiä tai järjestäessään keskusteluita ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä.

Yleisradion aluetoimitukset seuraavat puolestaan paikallista päätöksentekoa kunnissa ja maakunnissa.

Kansanvallan kolmannen tason, Euroopan Unionin Yleisradio kuitenkin sivuuttaa yhtä kevyesti kuin muutkin suomalaiset tiedotusvälineet. Yleisradio on akkreditoinut Brysseliin vain kaksi toimittajaa, yhden suomen- ja yhden ruotsinkielisen.

¤ ¤ ¤

Yleisradiolakia ei tarvitse täydentää. Riittää, että julkiseen palveluun kuuluvan kansanvallan tukemisen ymmärretään koskevan myös Euroopan Unionin julkista päätöksentekoa.

Yleisradio sai juuri tuloihinsa 12 miljoonan euron indeksikorotuksen. Osa rahoista tulisi investoida Yleisradion EU-toimituksen vahvistamiseen. Kunnianhimoisena tavoitteena voisi olla yhtä Yleisradion 18 aluetoimitusta vastaavilla resursseilla varustettu Brysselin toimitus, joka uutisoisi suomalaisille yhteisen Unionimme asioista.

Eurooppaa seurattaisiin siis yhtä tarkasti kuin esimerkiksi Kymenlaaksoa, Lahtea tai vaikka Savoa.

Ehkä jopa äänestysprosentti EU-vaaleissa nousisi, kun ihmiset oppisivat, mitä vaaleissa valittavat mepit Euroopan Unionin parlamentissa oikeasti tekevät, ja miten parlamentin päätökset vaikuttavat myös meidän suomalaisten arkeen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mikähän näiden EU-tiedotustoimistojen tehtävä mahtaa olla? Olla passissa, jos vaikka riistaa juoksisi nenän edestä?
Ainakin Vihreiden EU-aloitteita on esitelty paljon. Voisiko se johtua median omista asenteista, että muut jäävät varjoon?
http://yle.fi/uutiset/sunnuntaisuomalainen_vihreat...

Toni Selkälä

Olen samaa mieltä Jyrki Kasvin kanssa tästä; edes yhden yksittäisen pääosaston toiminnan seuraaminen on päivittäin asiaa seuraavalle vaikeaa, saati sitten koko unionin toiminnan (huom. Euroopan unioni kirjoitetaan <- noin, eikä kahdella isolla kirjaimella, soosoo). Onkin melko selvää, ettei yksittäinen toimittaja ehdi, kykene tai edes osaa käsitellä kovin kattavasti esimerkiksi yhteistä maatalouspolitiikkaa, ulkosuhteita, Intian kanssa käytäviä kauppaneuvotteluja, poliisiyhteistyötä ja parlamentin aloitekeskusteluita. Ja tuossa nyt ei ole kuin murto-osa niistä asioista, joita päivittäin unionissa puidaan.

Viime vuosina Suomessa on kuitenkin yleistynyt näkemys, jonka mukaan unioni on läpinäkymätön saareke, jossa suhmuroidaan vallalla ja vallasta. Samaan aikaan kuitenkin voin seurata suoraa lähetystä kaikista parlamentin istunnoista netistä, suuri osa asiakirjoista on julkisia, rahoituspäätökset läpinäkyviä (esim. maataloustuki) ja valiokuntien esittelijöiden muutosehdotukset voin katsastaa netistä. Suomessa vielä haikaillaan edes valiokuntakäsittelyn julkisuudesta kansalaisaloitteiden kohdalla (kenen kumman mielestä on demokratiaa, että kansalaiset saavat kyllä ehdottaa lakeja, mutta eivät tietää millä perusteilla edustajat ne hyväksyvät tai hylkäävät?).

Mielestäni vastuu unionista tiedottamisen osalta ei voi yksin kuulua kuitenkaan Ylelle. Ihmettelen miksei yksikään kaupallinen toimija näe tässä mahdollisuutta profiloitua: suomalaiset haluavat tietää unionista, näkeehän sen jokaisessa uutisessa, joka unionista välitetään, mutta samalla tarjolla ei ole mitään tietoa. Mikä voisi olla parempi ajatus kaupalliselle toimijalle kuin tarjota tuotetta, jolle on kysyntää mutta ei suuremmin tarjontaa? Tokko mikään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset