*

Jyrki J.J. Kasvi Jyrki J.J. Kasvi (vihreät, Espoo)

Mäntyniemilogisia pohdintoja

Lupasin ja vannoin etten koske oleskeluyhteiskuntakeskusteluun edes sillä kuuluisalla pitkällä kepillä. Mutta kerrankos sitä poliittinen eläin lupauksensa pettää.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puheessaan suomen kieleen tuoma oleskeluyhteiskunnan käsite on puhuttanut ihmisiä. Valtakunnan mäntyniemilogit ovat kohta viikon ajan pohtineet, mitä Niinistö oleskeluyhteiskunnalla loppujen lopuksi tarkoitti:

”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.”

Eli oleskeluyhteiskunta on vastakohta, se mitä jää jäljelle, kun

  • ei tehdä työtä
  • ei tavoitella työtä
  • ei käytetä omia mahdollisuuksia
  • ei kateta itse omaa pöytää.

Eli ei tuo nyt niin radikaalilta kritiikiltä nykymenolle näytä. Ne, joilla niitä omia mahdollisuuksia on, ohjataan jo nyt työnhakuun tai koulutukseen. Ne, joilla mahdollisuuksia syystä tai toisesta ei ole, ovat oikeutettuja verovaroilla kustannettuun toimeentuloon.

Pulmana on ollut se, ettei kaikille ole ollut tarjota työtä tai koulutusta, johon hänet olisi voitu ohjata. Siksi vuoden vaihteessa tuli voimaan nuorisotakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan sekä jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta.

Tietenkään nuorisotakuu ei auta yli 30-vuotiaiden tilannetta.

Toki on niitäkin, jotka tietoisesti kieltäytyvät ilmoittautumasta työttömiksi. Mitä näille ihmisille sitten tulisi tehdä? Ainakaan toistaiseksi suomalainen yhteiskunta ei ole ollut valmis viemään heiltä ruokaa suusta ja kattoa päältä. Nuorten työhausta kieltäytyjien toimeentulotukea leikataan jo nyt.

Lisäksi on joukko suomalaisia, jotka eivät tee eivätkä hae työtä, mutta eivät myöskään hae niitä yhteiskunnan tukia, joihin heillä olisi oikeus. Miten yhteiskunta voisi kannustaa näitä ihmisiä ulos peräkamareista verosampoa pyörittämään? Leikkaamalla etuuksia, joita he eivät käytä? Paitsi kunnan kustantamia hautajaisia. (Vainaja voi hakea omiin hautajaiskustannuksiinsa kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.)

Oleskeluyhteiskunta-käsitteen voi toki nähdä kritiikkinä myös aivan toiselle ihmisryhmälle, pääomatuloilla eläville oleskelijoille. He eivät tee eivätkä tavoittele palkkatyötä; Kattavatko oman pöytänsä, on määrittelykysymys.

Eli vaatiko Sauli Niinistö itse asiassa pääomatulojen verotuksen kiristämistä?

# # #

Oleskeluyhteiskunnan lisäksi Sauli Niinistö kritisoi puheessaan itsekkyyden ja ahneuden nousua suomalaisessa yhteiskunnassa:

 ”On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua.”

Tämä viesti olisi jäänyt julkisuudessa paljon vähemmälle huomiolle, ellei Niinistö olisi päättänyt alleviivata sanomaansa ilmoittamalla haluavansa oman verottoman vuosipalkkionsa laskevan 160.000:sta 126.000 euroon.

Jos oleskeluyhteiskunta-käsitteen määrittely herätti hämmennystä, tasavallan presidentin palkkion leikkaamisesta vedetyt johtopäätökset ovat olleet täysin nurinkurisia. Toki sen tietää vain Sauli Niinistö itse, mutta en usko hänen ajatelleen mitään kansallista palkka-alea, kuten monessa puheenvuorossa on päätelty.

Päinvastoin, mielestäni Sauli Niinistö kritisoi elinkeinoelämän korkeimman johdon palkkoja ja palkkioita, joihin verrattuna tasavallan presidentin oma palkkio on pikkuraha. Se on oikeudentunnon kuihtumista, kun johto palkitaan työntekijöiden mittavista irtisanomisista roimilla palkankorotuksilla. Se syö yhteisön luottamusta, kun johtajat antavat toisilleen bonuksia.

Itse asiassa Niinistön puheen voi nähdä myös tuloerojen kasvun kritiikkinä. Siis jotain ihan muuta kuin mitä moni kokoomus-taustaiselta tasavallan presidentiltä osasi odottaa.

Käytännössä Sauli Niinistön esimerkki tuskin kuitenkaan kantaa omia palkkioitaan jo kilvan leikkaavia ministereitä ja kansanedustajia pidemmälle. No, onhan se rahaa se muutama sata tonniakin, mikä sen seurauksena valtion kassaan vuodessa säästyy.  Miinus menetetyt verot. Nettohyöty jäänee 300.000–400.000 euron paikkeille.

Ja hyvä niin. Jos palkka-ale leviäisi eduskunnasta työmarkkinoille, tuloksena olisi kansantalouden syöksykierre. Ostovoiman pudotessa putoaisi myös kysyntä, mikä näkyisi nopeasti työllisyydessä. Asuntolainojen hoito vaikeutuisi, mikä heikentäisi suomalaisten pankkien taloutta. Palkkojen pienentyessä vähenisivät myös valtion ja kuntien verotulot, mikä johtaisi julkisten palveluiden leikkauksiin.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen johtaja, professori Pertti Haaparanta arvioi palkka-alen johtavan deflaatiokierteeseen, jossa korot ja velat nousisivat. Deflaatiokierteestä on kokemusta esimerkiksi Japanissa, jonka deflaatio-lama on jatkunut jo vuosien ajan.

Tasavallan presidentti ei voi kieltää yksityisiä yrityksiä nostamasta johtajiensa palkkoja ja palkkioita vaikka joulukuusen latvaan. Ainoa mahdollinen tapa puuttua kohtuuttomiin palkkoihin on verotus. Ei suurimpien tulojen verotuksen kiristäminenkään valtiontaloutta pelasta, mutta jää siitä valtion kassaan kuitenkin enemmän kuin jokunen sata tonnia.

Oma mäntyniemiloginen tulkintani tasavallan presidentin uudenvuoden puheesta on siis se, että Sauli Niinistön mielestä ylimpien tuloluokkien ja pääomatulojen verotusta tulee kiristää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Reijo Tossavainen

Muutama minuutti on jo kulunut, eikä Kasvia ole nostettu "karuselliin". Missä "vika"?

Markku Gröndahl

Sinähän pyörit kun Linnanmäen entiset vedenneidot; aina paikalla, kun pallo pudottaa.

Reijo Tossavainen

Oleskeluyhteiskunta on sanana erinomainen, hyvin kuvaava. Kiitos siitä Niinistölle!

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä se minustakin on hyvä sana. Ja koska se on hyvä sana niin silloinhan on hyvä jos kirjoituskykyiset kirjoittajat keskustelevat siitä. Demagogit eivät ikävä kyllä edistä poliittista keskustelua tai ajattelua.
Tossavainen, Tossavainen luuletko että edes presidentti haluaa että hänen sanansa ovat vain pyhiä mantroja kansan huulilla.
Kasvin jäsentely on konstruktiivinen eikä mitään höttöä.

Markku Gröndahl

Totta tosiaan Tossavainen.Oleskeluyhteiskunta kuvaa hienosti ettei erinomaisesti, loistavasti ja kuvaavasti esimerkiksi joitain edustamiamme edustajia, joihin sinäkin todellisuudessa kuulut.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Taannoin tutkijana iso osa työstä oli käsitteiden määrittely. Usein vastaan tuli ilmiöitä, joille ei ollut sanoja eli ne piti tehdä.

Poliittisessa keskustelussa käy välillä samoin, ja samoin kuin tieteessä, myös politiikassa on sen jälkeen keskusteltava, mitä uusi käsite tarkoittaa ja mitä sen määritelmästä seuraa.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Joskus voisi pinnistää ja keskustella myös oikeista, tärkeistä asioista johon vihreissä ei pysty kuin Osmo Soininvaara ja hänkin vain omien rajojensa puitteissa.

Markku Gröndahl Vastaus kommenttiin #10

Odehan on järkityyppi.Rajansa kullakin kuten muillakin.
Paras perusministeri aikoinaan! Ehkä myös tulevaisuudessa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

En yleensä lue tätä kirjoittajaa mutta kun Tossavainen kaikkialla mainostaa niin piti tulla katsomaan! Hyvin jäsenneltyä tekstiä vailla demagogista maneeria ehkä se selittää karuselliin nostot.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ahneus on Niinistön ja myös oman mielikuvani mukaan viime aikoina noussut. Samoin kuin muutkin ihmisen hyvät ja huonot ominaisuudet, ahneus kukoistaa silloin kun sille järjestetään hedelmällinen kasvumaaperä.

Ajatelkaamme vaikkapa osakeyhtiön määritelmää laissa: siinä ei edes mainita, että yrityksen tulisi tuottaa muuta kuin rahaa, eli voittoa omistajille. Tässä yksi lannoite maaperään.

Kun pörssiyhtiö irtisanoo sen kurssi nousee. Toinen lannoite.

Johtaja "ansaitsee" sata kertaa enemmän kuin saman ajan työskentelevä siivooja. Kolmas lannoite.

Vaikka paljon tienanneet maksavat enemmän veroja, heille saattaa silti jäädä kymmenkertaisesti käteen saman määrän yhtä raskasta työtä tekeviin nähden. Neljäs lannoite.

Työtä verotetaan progressiivisesti, pääomaa, eli ilman omaa työtä saavutettua palkkaa, verotetaan kohtalaisen alhaisella tasaprosentilla. Viides lannoite.

Ahneella ei näy olevan paskaista loppua, vaikka niin sanotaan. Kuudes lannoite.

Työllä ei rikastu, mutta keinottelemalla rikastuu. Ratkaiseva, pommin valmistukseen soveltuva lannoite.

Voimme myös päätellä poliittisista päättäjistämme, mistä suunnasta näitä ahneuslannoittajia löytyy. Jos haluamme että ahneus jatkaa nousemistaan vastoin kokoomustaustaisen presidenttimme mielipidettä, äänestämme edelleen juuri noita tahoja.

Ei tässä muuta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Oleskeluyhteiskunta menee samaan slogan-koriin, jossa jo odottivat iso jytky ja unelmahöttö, sekä - sanottakoon tämä Tossavaisen kunniaksi - mukasuvaitsevaisto.

Sitten eikun korin sisältö tehosekoittimeen ja mylly minuutiksi täydelle teholle. Annetaan hetki tekeytyä ja syötetään sitten medialle - hyvvää!

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Presidentti saa sanoa mitä vain ja siitä ottaa aina puolet kansasta pulttia. On ollut mielenkiintoista huomata, että vasemmisto on nyt yhtä kiihkeästi moittimassa presidenttiä kuin oikeisto oli Halosen aikana. En ymmärtänyt sitä silloin enkä ymmärrä sitä nytkään.

Viime päivinä presidentti on saanut aivan kohtuuttomia moitteita. Suomella on kuitenkin ollut tähän asti ihan hyviä presidenttejä ja Niinistö on myös hyvä. Tunteellinen suhtautuminen presidenttiin tuntuu oudolta kun presidentin valta on 80-luvun alun jälkeen kutistunut murto-osaan aiemmasta.

Palkka-ale olisi hyvä ratkaisu julkisen sektorin johtotehtävissä. Jos katsotaan palkkojen kehitystä, valtion palkkataso on noussut huomattavasti viime vuosina. Ei julkisen sektorin johtotehtävät pitäisi olla erityisen hyvin palkattuja suhteessa yksityisen sektorin palkkoihin. Yrityksissä on useimmiten tulosvastuu, jolla korkeat palkat perustellaan. Siellä tulee kenkää huonolle johtajalle tai yritys kärsii. Julkisella sektorilla ei ole monissa johtotehtävissä käytännösssä juuri mitään todellista, selkeästi mitattavaa vastuuta.

Olen viime kuukausina miettinyt sitä, että Keskustan työreformi olisi ratkaissut aikoinaan lähes kaikki nykyiset vakavat rakenteelliset ongelmat. Suomeen tarvitaan suuri rakenteellinen uudistus, jossa työmarkkinoiden kilpailukykyä parannetaan. Korkea tuloverotus ei ole mikään ratkaisu koska työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus vaurastua tekemällä työtä. Työn verotus suosii veronkiertoa ja pääoman kasautumista niille, joilla on jo entuudestaan eniten.

Toimituksen poiminnat